Valassafarilla

 Lokakuussa kävimme ns. valassafarilla, eli n. 4 tunnin veneajelulla Tyynellämerellä (joka ei nimestään huolimatta ollut kovin tyyni). Lähtöpaikkana Moss Landing, jonka edustalla on valtava vedenalainen Grand Canyonia vastaava kanjoni. Tästä syystä alueella näkee valaita usein, sillä kohta on todella syvä ja siellä on valaille paljon krilliä syötäväksi.

Meidän kohdalle osui pilvinen ja vähän tuulinenkin päivä ja veneen meno oli vähän sen mukaista. Ryhävalaat saalistivat melko lähellä rantaa. Miekkavalaita ja defiineitä ei näkynyt. Kuvissa olevien sankareiden lisäksi merileijonia, merisaukkoja ja hylkeitä sen sijaan näkyi.

Ryhävalas sukeltaa

Ryhävalaita

Ryhävalas, loppuvuodesta ruokailureviiri saattaa olla näinkin lähellä rantaa

Meduusoja on meressä vähän joka lähtöön.

Möhkäkala

Ryhävalaan hetulan palanen. Tuntuu kuin yhteenliimatuilta hevosen jouhilta.

Joulunodotusta

On jotenkin kamalan vaikea asennoitua siihen, että jouluun on enää viikko aikaa. Ulkolämpötilat ovat päivällä siinä +10-16C asteen välillä, joten se nyt on aivan selvää, että valkoista joulua täällä ei tule. Muutenkin on kovin syksyistä, kun osassa puissa on ruska ja varsinkin vaahterat tiputtelevat kävelytiet aivan täyteen lehtiä. Ihan joka päivä ei sada sentään, mutta välillä sitä tulee sitten oikein reippaasti kerralla. Siis niin paljon, että autokatos ja tiet lainehtivat vedestä.

Melko lähellä meitä on perinteinen "joulukuusikuja" (Christmas Tree Lane), jossa yhden kadun varrella olevat asukkaat ovat jo 1940-luvulta lähtien koristelleet talon ympäristönsä sekä jouluisin koristein että valoin. Osa koristeista kuulemma siirtyy aina omistajalta seuraavalle. Kadun reunoille on asetettu pieniä joulukuusia, joissa on värivalot ja katulamput on päällystetty punaisella paperilla tai vastaavalla. Kadulla kulki ainakin viikonloppuna paljon lapsiperheitä ja osa lapsista ryntäsi ihan pihoille asti ihastelemaan koristeita. Koska mitään lupaa kuvaamiseen en ole kysynyt, niin jaan tässä vain pari kuvaa, joista ei pysty tunnistamaan taloa / osoitetta. Jokseensakin hassulta nämä lumiukot ja valot näyttävät vihreässä maassa. Jouluvaloja täällä on siis myös joka paikassa muualla, mutta ei ihan niin isossa mittakaavassa kuin tuolla tietyllä kadulla. Toisaalta iltaisin on aivan pilkkopimeää, ja kun sitä lunta ei kerran ole, ulkovalot tuovat kaivattua valoisuutta.

Täällä näyttää olevan tapana laittaa joulukoristeet ja tuoda joulukuusikin jo sisälle heti kiitospäivän jälkeen. Koristeet sitten kerätään melko hätäiseen pois heti joulun jälkeen. Joten mekin sitten laitoimme oman kuusen ja koristeet jo tuossa parisen viikkoa sitten. Jouluruokapöytämme taitaa olla tänä vuonna enemmänkin fuusio-tyyppistä, sisältäen vaikutteita vähän sieltä, täältä ja Suomesta. Vaikka täältä lantut, porkkanat ja kalkkunat löytyvätkin, niin ihan joka laatikkoa ei kyllä jaksa alusta asti värkkäillä. Veikkaan, että joulupöytään päätyvät rosolli, porkkanalaatikko ja joku pala kalkkunaa. Ja jälkiruuaksi piparkakkuja. Ja Suomi-myyjäisistä ostetut karjalanpiirakat, vaikkeivat jouluruokaa olekaan.

Vuorovesialtailla - Bean Hollow State Beach

On jäänyt näitä reissukuvia bloggaamatta kesällä ja alkusyksystä, joten yritän aina joskus saada niitäkin tänne väliin lisättyä. Nämä kuvat ovat rannikolta matkalla Santa Cruziin päin, Bean Hollow State Beach -nimisestä paikasta. Siellä siis päivittäin osa rantakallioita muodostaa pieniä vuorovesialtaita (tide pools) laskuveden aikaan.

Vieressä oli pieni Pebble Beach ranta (Pebble tarkoittaa pienenpieniä pyöreitä erivärisiä kiviä)

Meripalmuja (Postelsia palmaeformis), joiden välistä alkaa jälleen nousuvesiaallot nostaa vettä rannalle

Tämä osa on puolet vuorokaudesta meren pohjaa

Sinisimpukoita

Joku rantarapu

Tafoni, eli veden tekemiä "taideteoksia" rantakiviin

Rantakallioiden väliin jäänyt merivesilampi

Kotiloita (Shield limpet, Lottia Pelta)

Merisiilejä

Etanoita (Black Turban Snails, Chlorostoma funebralis)

Suomi 95 v.

Myöhästyneet onnittelut 95-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle!

Suomi ja suomalaiset tuotteet eivät näy täällä ehkä niin selkeästi kuin vaikka rakkaan naapurimaan Ruotsin, mutta jotain kuitenkin aina välillä pistää silmään. (Ruotsalaisilla tuotteilla on muuten usein selkeä sini-keltainen teema tai mainokseen on palkattu ruotsalaisella aksentilla puhuva "Johan". Ikea, jossa toivotukset ja tuotenimet aina myös ruotsiksi, on tietenkin ihan oma lukunsa.) Angry Birds -tuotteita täällä on vähän joka lähtöön, mutta niistä harvempi paikallinen tietää, että itse peli ja firma ovat Suomesta. Tässä kuitenkin muutama pominta alueen kaupoista (kuvien ottoon en ole kysynyt mitään lupaa..)

Lumenea löytyy lähimmästä apteekista / kempparista

Pandan lakritsia löytyy muutamastakin kaupasta, jotka ovat pääsääntöisesti erikoistuneet terveelliseen ruokaan tai luomuruokaan

Lumioita joutuu välillä oikein kaupasta kysymään, että onko valikoimissa, joskus sentään on ihan näkyvilläkin

Vain yhdessä alkoholia myyvässä kaupassa on tullut vastaan Finlandia. Palm Springsissä eräässä ravintolassa näytti baarimikko tekevän vodkaa sisältävät cocktailit samaisesta merkistä

Marimekko avasi vähän aikaa sitten oman myymälänsä Palo Alton ostoskeskukseen

Näiden lisäksi urheilukaupassa näkyi kerran Rapalan uistimia. Muutamassakin kaupassa on näkynyt Fiskarsin saksia - tosin made in USA -merkinnällä varustettuna, liekö sitten suomalaista alkuperää ollenkaan vaiko eikö.

Kaikki täällä eivät tietenkään tiedä Suomesta juurikaan mitään. Yllättävän paljon kuitenkin löytyy niitä, joiden collegen huonekaveri oli suomalainen / huonekaverin poikaystävä oli suomalainen, vanhemmat / isovanhemmat ovat alunperin Suomesta tai niitä, joiden kaveri meni naimisiin suomalaisen kanssa ja muutti Suomeen. Ihmiset usein kysyvät puheemme aksentin kuullessaan, että mistä olemme. Jotkut ovat kertoneet käyneensäkin Suomessa, suunnittelevansa sinne menoa tai tietävänsä, että Suomessa on eniten college-tasoisen koulutuksen suorittaneita koko maailmassa (eli AMK- tai yliopistotason koulutuksen suorittaneita). Lähimmän Macy´s tavaratalon lastenosastolla saa välillä palvelun suomeksi, koska eräs myyjä on kotoisin Virosta ja hanskaa suomen kielen edelleen oikein mainiosti.

Ja meidän auton tunnistaa parkkipaikalla takapuskurin Suomi-tarrasta..

"Mitäs sä sitten siellä teet?"

Kolme yleisintä tuttavilta tullutta kysymystä on viime aikoina olleet: "Joko puolisolla on töitä?", "Mitäs sä siellä meinaat tehdä?" ja "Mitä ne kännykät siellä oikeasti maksaa". Viimeiseen näistä tulikin suhteellisen tyhjentävästi vuodatettua tuossa pari päivää sitten. Ajattelin vastata näihin kysymyksiin nyt täälläkin, vaikka kysymykset ovat tulleet muuta kautta. Blogin tilastojen ja muuta kautta tulleiden kommenttien kautta tiedän, että jotkut näitä täältäkin aina lukee. :) Toki kiva olisi joskus saada tännekin palautetta, että tietäisi ketkä ja mitä mietitte ;) (omaa nimeä ei tarvi siihen antaa ja s-postiosoite ei näy muille, vaikka se kommentti-ikkuna sitä kysyykin).

"Mitä sä sitten siellä teet?" -kysymykseen voisi tietty vastata, että "ihan sitä tavallista". Mutta eihän tämä täällä elo nyt meillekään ole vielä mitään tavallista ja oikeaa arkirutiinia. Tällainen hyppäys toiselle mantereelle ja melko tuntemattomaan on itse asiassa aikamoinen stressi. Vaikka koko perhe on tänne halunnut tulla ja täällä haluaa olla, ei se tarkoita, että kaikki tässä nyt sujuu ihan suit sait sukkelaan. On totuttautumista jatkuvaan tiedonhankintaan, uusiin käytäntöihin, erilaiseen ilmastoon, erilaiseen kulttuuriin, elämään kaukana ystävistä ja sukulaisista jne. Vaikka periaatteessa itsellä onkin ihan selvät sävelet ja artikkeleita kirjoitettavina, ei niihin keskittyminen ole ollut helppoa, eikä ne kauheasti ole edistyneet. Toisaalta nyt ei jaksa ottaa enää niistä stressiä.

Ykkösasioina itsellä on ollut arjen jonkunasteiseen järjestykseen saaminen ja perheen teinin tukeminen kaikessa tähän elämänmuutokseen liittyvissä asioissa. Teini on kyllä ollut aivan mahtava, joustava, rohkea ja sopeutuvainen ja hänen kohdallaan voinkin jo hellittää äidin siipien suojaa koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Teini pärjää jo englanniksi perusjutuissa ja koulussa oikein mallikkaasti, vaikka läksyapua varsinkin science-oppiaineen tekstien kanssa välillä tarvitaankin vaikean termistön kanssa. Alun väsymys kaikkeen uuteen ja siihen, ettei oikein täysin ymmärrä, mitä ympärillä tapatuu, on historiaa ja meillä on kotona pirteä ja hymyilevä teini. Jee. 

Päivät kuluu täällä jotenkin hirvittävän nopeasti. Kesällä ja alkusyksystä ihan siksi, etten ollut tottunut sellaisiin lämpötiloihin ja unta piti saada tankattua enemmän kuin normisti Suomessa. Toisaalta varsinkin nyt, kun puoliso on töissä (siinä on nyt vastaus siihen toiseen kysymykseen) ja lähtee aamulla aikaisin ja palaa vasta päivällisaikaan kotiin, on nämä kotihommat siirtyneet pääsääntöisesti minulle. Ihana puolisko on tehnyt tähän asti monta hommaa näistä kokonaan tai osittain, mutta nyt on ollut uudelleenjärjestelyn aika. Aamu alkaa teinin koulueväiden tekemisellä. Aamun seuraavana hommana on teinin vienti kouluun joko autolla (jos puoliso on mennyt töihin pyörällä+bussilla) tai kävellen. Tällä alueella voisi lapset päästää kävelemään / pyöräilemään kavereidensa kanssa, tai jopa itsekseenkin, ilman aikuistakin. Mutta teinin kaverit tulevat vähän eri suunnasta. Toisaalta teinillä on päivittäin melko paljon tavaraa. Koulurepun ja tavaroiden lisäksi kun pitää kantaa eväslaukkua juomineen ja suhteellisen kookasta viulukoteloa. Reippaasti kävellen matka on 20 min suuntaansa, joten vähintään 40 min reippailua itselle heti aamusta. Jotta se vähäinen aika jota iltaisin ja vkl:na on yhteistä aikaa, ei menisi arkirutiineihin, päivät täyttyvät melko pitkälti niistä. Siis ruuan laitosta, kaupassa käynnistä, pyykinpesusta (tästä rutisin jo aiemmin, suuri osa pyykistä kun pitää esikäsitellä tahranpuhdistusaineella ensin, jos meinaa saada puhdasta), siivouksesta jne. Asunnossa kun ei ole paikallisen tavan mukaan mitään eteistä, niin varsinkin näin sateiseen aikaan roskat ja lika kulkeutuu äkkiä ihan kaikkialle koko asuntoon. Sitten kun eteen tulee jotain normaalista poikkeavia asioita, niin aikaa tuhraantuukin äkkiä vaikka kuinka paljon. Huoltomiehen odottamista tarkastamaan lämmitintä tai turhan usein hälyttävää CO-hälytintä tms. Flunssaoireiden hoitaminen, lääkärissä käynti, jonkun tavaran hankkiminen. Eilisen etsin kaupoista sopivia kangasvärejä ja -tusseja ja valkoista t-paitaa teinin kouluprojektia varten ja joulutorttuihin käytettävää taikinaa ja hilloa Suomi-koulun joulujuhlia varten. Sitten tulee tarkistettua netistä teinin koulutehtävien arvosteluja ja arvosanan kehittymistä ja tämän viikon koulun aikataulut tehtävineen ja kokeineen. Joskus haluaa hetken istua paikoillaan ja surffata netissä, lukea kirjaa tai katsoa edellisiltana liian myöhään tulleen tv-ohjelman. Siinä sitten onkin aika lähteä tallustelemaan takaisin koululle hakemaan teiniä koulusta. Tarvittaessa läksyissä avustamista, ruuan laittamista ja siinähän se päivä taas olikin. Eikä yhtään sanaa tullut lisää siihen kesken olevaan artikkeliin.

Säännöllisen harrastuksen aloittamiselle tai edes sellaisen selvittämiselle ei kauheasti ole ollut aikaa. Eräs ryhmä, jota olen katsellut, tapaa melko säännöllisesti, mutta itselle vähän epäsopivaan aikaan. Eipä ole sitäkään loppuun asti tullut selvitettyä. Golfaamaankin olisi hauska ehtiä, mutta muutaman vapaan tunnin löytäminen keskeltä päivää on ainakin toistaiseksi vielä vaiheessa. Ja nyt sateiden aloitettua ei ole tämäkään juttu ajankohtaista.

Toisaalta pari viime vuotta ennen tänne tuloa olivat rankemman puoleisia, joten se, ettei jatkuvasti ole aikataulua ja kauheata kiirettä johonkin, ovat olleet erittäin tervetulleita tässä elämäntilanteessa.

Asiakaspalvelusta ja "Villistä Lännestä" eli katsaus päivän lehtiin

Lueskelin aamulla tapani mukaan lehtiä netistä. Tapani on ollut vilkuilla parin suomalaisen ja 1-2 paikallisen lehdet nettiuutiset aamuisin. Näin alkuviikosta pääsee vielä lukemaan Hesarinkin uutiset, kun en ole ylittänyt vielä ilmaisten uutisten kiintiötäni. Apunen oli kolumnissaan tutustunut 9. luokan yhteiskuntaopin kirjaan, jossa suomalainen hyvinvointivaltio on ilmeisesti välillä mielenkiintoisin sanankääntein esitetty maailman parhaimpana systeeminä. Samalla Apunen toteaa, että: "Kirja käsittelee laajasti hyvinvointivaltiota ja opettaa tulonsiirroista. Se antaa varoituksen sanan Yhdysvalloista, jossa verotus on kevyttä ja meno kuin Villissä lännessä." Terveisiä siis vaan täältä villistä lännestä! On totta, että täällä verotus on alhaisempaa ja valtio tarjoaa vähemmän ilmaisia palveluita ja varsinkin sairasvakuutusten vertailu ja hankkiminen on yhtä tuskaa (kännykkäliittymien vertailu on siihen verrattuna aivan pientä, bloggaan tästä joskus paremmalla aikaa), ja sairaanhoito on kallista ja osan ihmisten ulottumattomissa. Silti pikkuisen mutkat suoraksi ajattelua, jos yläkoulun oppikirjassa pelotellaan USA:n mallilla, eikä anneta tilaa suomalaisen järjestelmän kritiikille. Sinänsä ihan kummallista napsia vaan jotain pieniä osia toisen maan systeemistä, joka perustuu ihan erilaiseen malliin. Pohjoismainen hyvinvointivaltiossa päävastuu on valtiolla, kun taas tämä paikallinen anglosaksinen hyvinvointivaltio perustuu yksilön vastuuseen. "American Dream" ja silleen, jokaisella on mahdollisuus tehdä elämänsä eteen töitä ja rikastua (vaikka tässä maailmantaloudellisessa tilanteessa ja taloustilanteessa parhaimmat edellytykset ryysystä rikkauksiin -unelman toteutumisella näyttääkin olevan lähinnä urheilijoilla, erilaisiin kykykilpailuihin osallistujilla ja erittäin onnekkailla IT-alan yrityksillä). Toisaalta täällä vapaaehtoistyö ja lahjoittaminen pyörivät hienosti ja monia näitä villin lännen epäkohtia tasoittuu tai korjaantuukin sitä kautta. (Tästäkin joskus myöhemmin.) Itse en tässä vaiheessa edes uskaltaisi tehdä kovin kummoista vertailua, mutta toki jotkut asiat täällä tuntuvat suomalaiseen systeemiin tottuneelta vähän kummallisilta. Toisaalta moni asia taas on yllättänyt positiivisuudellaan. Jostain näistä yllättävistä / positiivisista / haasteellisista asioista on ajatuksenani bloggailla paremmalla aikaa.

Toinen silmiini osunut otsikko oli HSL:n lippufarssi, jossa tarkastajat olivat päättäneet, että parilla matkalipun omaavalla nuorella naisella oli aikomus matkustaa loppumatka pummilla. Nuoret naiset olivat kritisoineet tarkastajien käytöstä, mm. junasta poistumisen estämistä ja syyttelyä pummimatkustamisen aikomuksesta. Kun en molempien osapuolien puolueetonta tarinaa kunnolla tunne, en ota tähän kantaa. Moni muukin tällainen asia vaan näyttää näin kaukaa katsottuna byrokraattiselta, ihmiset unohtavalta pilkunviilaamiselta. Tai sitten tällaisten tarkastajien / virkamiesten kuuluukin toimia epäinhimillisen byrokraattisesti (omia kokemuksia kun erilaisten virkaihmisten kanssa säätämisestä kun on aikoinaan tullut eteen ihan riittävästi, niin uskallan näin sanoa). Joskus olisi ehkä ihan syytä miettiä, että jo asiakaspalvelun nimissä, joskus aivan pienissä asioissa olisi vaan ihan hyvä olla käytäntö, että jätetään sen enempää ulisematta.

Kävin viime viikolla ruokakaupassa (okei, tämä on kaupan asiakaspalvelua, ei virkamiehen, mutta silti). Kaupassa näytti olevan BOGO-tarjous pyykinpesuaineesta, eli osta kaksi, maksa yksi ("Buy One, Get One free"). Nappasin ne kärryyni. Maksun jälkeen huomattiinkin, että molemmat oli laskutettu, ei mitään tarjousta. No, suunnattiin asiakaspalveluun, jossa kävi ilmi, että tarjous olisi ensin itse pitänyt lisätä kortille (eli oltu huomattu tätä tehdä). Asiakaspalvelija pyysi anteeksi tilannetta ainakin viisi kertaa, mm. sitä, ettei ilmoitus ollut riittävän selkeä, meiltä kuluu ylimääräistä aikaa jne. Hän käsitteli asian ja anteeksipyyntelyjen jälkeen antoi käteisellä hyvityksen toisesta pesuaineesta. Siis meidän moka, mutta palautus tuli ja kaupan edustaja vielä pahoitteli tapahtunutta. Olisiko tässä jotain opittavaa asiakaspalvelusta ja asiakkaan kohtelusta?

Eilen käytiin tavaratalossa ostamassa teinille farkkuja. Kassalla juuri poistumassa oleva edellinen asiakas, joku aasialaistaustainen mummeli tyrkkäsi puolisolle kouraan -25% alennuskupongin. Hän kun oli ostoksensa jo tehnyt, eikä samana iltana vanhentuvaa kuponkia enää tarvinnut. Kupongin oli aiemmin voinut ilmeisesti lähettää FB:n kautta ystäville, mutta emme olleet tuollaisesta tietoisia. Myyjä näki kassalla tämä tilanteen ja hymyili nätisti. Ei edes kysynyt maksutilanteessa kuponkia, vaan tilanteen nähtyään antoi alennuksen automaattisesti. Kuponki taisi olla henkilökohtainen ja kaikkea, mutta myyjä ei sanallakaan mussuttanut, ettei se kelpaisi. Kun farkut sekä teinille että puolisolle oli ostettu (pitihän se kuponki nyt hyödyntää kunnolla! ;) ), tyrkkäsimme lähtiessämme kupongin jonkun toisen (aasialais)asiakkaan käteen ja laitettiin vielä kuponki uudelleen kiertämään.

"Ilmainen" kännykkä

Aika kuluu kaikenlaiseen ja asiat, jotka eivät vaadi pakollista huomiota, jää hoitamatta / vähän sivuun muilta asioilta. Yksi tällainen on ollut kännykkäliittymien selvittäminen. Hankittiin heti tänne tultuamme kännyköihimme prepaid-liittymät. Ne ovat toimineet pääsääntöisesti oikein hyvin, mitä nyt jollain alueella ei oikein tunnu olevan verkkoa ja puhelut pätkivät (enkä nyt tarkoita mitään vuoristoa tai haja-asutusaluetta, niillä kun ei välttämättä ole mitään kännykkäkuuluvuutta). Eikä puhelinten lataaminenkaan ole ollut ongelma, koska muistutus 30 päivän umpeutumisesta tulee 2-3 päivää ennen tekstiviestillä ja www-tilille kirjautumisen jälkeen seuraavan 30 päivän aktivointi sujuu ehkä alle minuutissa. Ainoat ongelmat on, että puhelimella ei voi soittaa tai tekstailla rajojen ulkopuolelle (noh, Skypeä käytetään puheluihin, joten ongelmaksi muodostuu vain tekstiviestit, eikä niillekään nyt kovin paljon toki ole tarvetta ilmennyt).

Joulukin tulee ja periaatteessa olisi tarvetta korvata yksi puhelin vähän uudemmalla ja paremmin toimivalla, joten aloin selvittämään näitä paikallisia puhelinkytkyjä. Ja kyllä siinä sitä selvittämistä sitten onkin. Osa puhelinyhtiöistä keskittyy enemmän tietyille alueille ja kuuluvuus ei kaikilla ole joka paikassa ihan sama, joten lopulta päätin katsoa 3:n eri suhteellisen laajasti toimivan yhtiön kytkyhärdellejä. Siinä olikin sitten hommaa. Samalla nyt ajattelin tässä rutista Suomen taloustoimittajien ym. kirjoittamasta höpöhöpöstä USA:n kännyköidenhinnoista. Tämän kaiken selvittelyn jälkeen kun ärsytyttää ne "USA:ssa Lumian saa ilmaiseksi / $50:llä" otsikot.

Uusimpia Lumia-puhelimia myy täällä kaksi yhtiötä, toisella myynnissä on esimerkiksi 920- ja 820-mallit, toisella vain ko. yhtiölle räätälöity malli 822. Hintataso näille puhelimille on abouttiarallaa sama. Molempien kohdalla saa huomata, että lopputulos hintoineen ja kaikkineen on melko sama.

Täällä puhelimien hinnat ilmoitetaan yleensä 2 vuoden sopimuksen kanssa, jolloin tarjouksiin saadaan houkuttelevia hintoja, kuten $79,90, "ilmainen" tai "hinta on liian alhainen tähän mainokseen laitettavaksi". Just joo...

Mitä kahden vuoden kytkysopimus nyt esim. Nokian Lumiasta maksaa onkin vähän erilaista matematiikkaa kuin Suomen kytkysopimukset.
Puhelin kytkyllä maksaa siis vaikka $99. Puhelimen oikea hinta (eli se, mihin hintaan sen voi ostaa ilman kahden vuoden sopimusta on esim. n. $575), joten verot (sales tax, vähän niinkuin alv, mutta täällä siis hinta ilmoitetaan aina ilman veroja, ne lisätään hintaan vasta kassalla) on tuosta alkuperäisestä hinnasta eli n. $49. Puhelin siis itsessään maksaa jo $148. Lumia kun on älypuhelin, pitää ottaa paketti, johon sisältyy sekä puheluita, tekstiviestejä että dataa. Halvimman hinnan saa perhepaketilla, jossa saa rajoittamattomat puhelut ja tekstiviestit ja rajoitetun määrän dataa $50. Oukki, ei kuulosta pahalta, sillä datan sisältävä prepaidkin maksaa sen verran. Mutta laitetaan siihen nyt lisäksi $35 taalan aktivointimaksu, kun on uusi asiakas, eli SIM:n saanti ja aktivointi maksaa sen verran (omat prepaidit saatiin aktivoitua aikoinaan ilmaiseksi, normihinta kait $9,90). Tämä toki laskutetaan vain kerran, mutta maksu se on sekin. Lumia kun on edelleen älypuhelin niin se $50 dollaria ei pelkästään riitä, vaan pakettiin tulee älypuhelinmaksu $40/kk (perhepaketti siis, joten jokainen lisätty älypuhelin tuo saman lisän, normipuhelimesta maksu on $30). Kun kuitenkin on ottamassa vain yhtä liittymää, on kk-summa paketista $90. (Kahden liittymän hinta olisi siis se $50 + liittymistä 2*40. Mutta tällöin todennäköisesti pitäisi ottaa kalliimpi peruspaketti, ettei tule riitaa, että kuka saa käyttää ja kuinka paljon rajoitettua dataa. Paketin datamäärän ylitys kun maksaa $15 aina yhtä gigaa tai alkavaa gigaa kohen.)

Se hieno grandtotal kahden vuoden sopimukselle liittymineen on $148+$35+24*$90. Meikäläisen laskimen mukaan se tekee $2343 kahdessa vuodessa puhelimesta ja sen käytöstä. "Ei ole ilmaisia lounaita", vai miten se meni, mutta tässä on syy, miksi täällä operaattorit voi jakaa puoli-ilmaisia puhelimia. No, sopimuksen saa purettua kesken kaiken maksamalla sakkomaksun. Tämä on jollain operaattorilla $350. Noh, sehän on silti halvempi kuin Suomen hinta puhelimelle tai halvempi kuin se alkuperäinen ilman sopimusta oleva hinta. No on, on, mutta en keksi yhtään syytä ostaa $500 puhelinta, kun sitä ei voi käyttää. Puhelin on ilman sopimusta ostettaessa tai sakkomaksun jälkeen silti kytkettyjä siihen tiettyyn operaattoriin, eikä puhelinta voi käyttää minkään muun operaattorin SIM-kortilla, eikä niitä saa auki ilman SIM-korttia, että voisi käyttää edes dataa WLAN:lla. Se puhe-datapaketti kun on saman hintainen ilman pitkää sopimusta kuin sen kanssa, eli se $90 kk menee, jos aikoo sitä puhelinta ikinä käyttää. Täydellinen suunnitelma, mutta ei näin ostajan näkökulmasta.

Niin paljon kuin meillä olisi haluttu edelleen tukea suomalaista ja hankkia Nokian uusi Lumia-puhelin, se jää nyt ostamatta. Onneksi eräältä operaattorilta löytyy myös prepaid-puhelimia, jotka on suht edullisia ja toimivat prepaid-kortilla. Hinnakin on suht alhaisia, kun ne eivät ole ihan viimeisimpiä malleja. Tosin nämäkään puhelimet eivät toimi minkään muun operaattorin SIM-kortilla. Suomen-reissuja varten on oltava siis oma puhelin ja suomalainen SIM-kortti, jos aikoo soitella siellä edes jotenkin kohtuulliseen hintaan. (Osalla operaattoreilla on nuo kytkyt kyllä kansainvälisiä, eli niillä voi soittaa muuallakin. Ja osaan on saatavilla halvat ulkomaanpuhelut USA:sta, mutta Suomi ei aina kuulu siihen listaan, mihin ne palvelut on mahdollisia.)

USA:ssa elektroniikka on halpaa ja puhelimet ilmaisia. Jeps, kamerat ja läppärit jne. on jonkun verran halvempia. SIM-kortilliset tabletit ja kännykät on pikkaisen monimutkaisempi juttu.

Ja vertailun vuoksi. Suomessa datapakettini oli 4,99€/kk ja kk:n puhelut ja tekstiviestit siinä 10€:n luokkaa, puhelin oli omani ja toimi millä tahansa SIM-kortilla, jopa tällä amerikkalaisella. Jotenkin tuntui se $50 prepaidikin täällä pitkään kalliilta, mutta ei tunnu enää. ;)

Tarkoituksena ei ole mollata mitään operaattoria, olen vain tehnyt tätä selvittely- ja laskeskeluhommaa tässä parin viimeisen päivän. Hinnat on tarkistettu operaattorin kanssa keskustellen, joten tässä esimerkissä ei pitäisi olla väärinymmärryksen mahdollisuutta. Joka paikassa homma toimii eri tavoin ja täällä ne nyt vaan toimivat näin. Tämän selvityksen perusteella taidan hetkeksi unohtaa asian ja jatkaa prepaid-korttini käyttöä.

Loma aavikolla

Viime viikolla oli paikallisesti tärkeä juhlapäivä eli kiitospäivä ja teinillä oli koulusta ke-su lomaa. Jottei olisi loma mennyt pelkäksi lorvimiseksi, päätimme lähteä johonkin reissuun. Aikani surffailin erilaisia matkailusivuja, mm. Top 10 USA:n kaupungit, erilaiset Kalifornian kohteet jne. Top 10 listalta löytyi ainakin jossain sivulla San Francisco, mutta se nyt on vähän liian lähellä. Listalla oli myös New York, joka ei Sandy-myrkyn jäljiltä ole vielä ihan toipunut normaaliin ja mm. Chicago. Jälkimmäiseen en keksinyt yhtään hyvää syytä lähteä näin loppusyksyllä. Erilaisia sivuja tutkittuani lopulta päätimme, että tähän aikaan vuodesta on itse asiassa kaikkein paras aika käydä aavikolla, kun lämpötilat eivät ole enää tukalan kuumat. Joten varasimme hotellin Palm Springsistä. Siitäkin huolimatta, että netin juttujen mukaan paikassa ei ole mitään tekemistä teinille ja kaupunki on vain täynnä eläkeläisiä ja miespareja. Koska kiitospäivää edeltävä keskiviikko on yksi ruuhkaisimmista päivistä teillä, lähdimme heti tiistaina teinin koulun jälkeen ajamaan kohti etelää. Vietimme yön matkan varrella ja ke-aamuna pääsimme lopulta perille.

Suuren osan ajasta vietimme itse asiassa Palm Springsin lähistöllä, emmekä niinkään itse kaupungissa, vaikka hotellin (lämmitetyllä) uima-altaalla tulikin joka päivä vietettyä aikaa. Hotelli oli oikein hauska designhotelli, jossa ei ollut väreissä säästelty. Saguaro-hotellin sivuilta löytyy oikein hyviä kuvia itse hotellista. Muuten Palm Springsin keskusta oli yllättävän pieni, yksi pääkatu, jossa pääsääntöisesti kaikki ravintolat ja muut olivat ja jossa olivat myös Hollywood-tyyliset tähdet kadussa. Kaupunki ei ehkä ole enää ihan entisajan loistossaan, jolloin se oli suosittu julkkisten lomapaikka. Osuttiin ainakin kahteen ostoskeskukseen, joissa ei ollut enää yhtään liikettä, vain tyhjiä liiketiloja. Mutta lomalaisia näytti kyllä olevan melko reippaasti, myös melko paljon lapsiperheitä.

Tarzanin Cheetalle omistettu tähti

Suhteellisen lähellä (mikä nyt täällä sitten milloinkin on "lähellä") on Joshua Treen kansallispuisto, joka sijaitsee Mohaven autiomaassa. Alue on saanut nimensä siellä kasvavista jukka-palmujen sukuun kuuluvista puista, joita kasvaa hyvin rajatulla alueella juuri tuolla kansallispuistossa ja vähän sen ympärillä. Muuten alue on melkoisen karua aavikkomaisemaa aavikkokasveineen. Marraskuu osoittautui kelien puolesta oikein ideaaliseksi tälle vierailulle, sillä lämpötila ehti nousta vain n. 25C paikkeille ja puistossa olevia polkuja jaksoi kävelläkin. Pari 1-1,5 mailin polkua jaksoi kävellä ihan hyvin, vaikka varjoa ei siis oikein missään ollutkaan ja lämpötila tuntui oikeasti jonkun verrankin lämpimämmältä. Kalkkarokäärmeetkään eivät ole tähän vuoden aikaan kovin aktiivisia, joten niitäkään ei reitille osunut.

Joshua Tree, melko isoksi kasvanut yksilö

Hidden Valley ("Piilotettu laakso"), Joshua Treen kansallispuisto
(kuvia klikkaamalla saa näkyviin isomman kuvan)

Cholla Cactus, Joshua Treen kansallispuisto

Olimme suunnitelleet jatkavamme kansallispuiston jälkeen Salton Sea - järvelle, jonka vesi on nimensä mukaisesti erittäin suolainen (44 g/L, vrt. Tyynimeri, jonka suolaisuus on 35 g/L) ja jonka suolapitoisuus vielä kaiken lisäksi nousee vuosittain. Suunnistimme sinne lyhyintä reittiä käyttäen, joka oli Box Canyon Road. Tämän reitin maisemat olivat positiivinen yllätys matkasuunnitelmaan. Tuntui kuin olisi ajellut Grand Canyonin pohjalla, kalliot vain eivät olleet punaiset. Mutta kanjonin reunat olivat yhtä äkkijyrkät kuin GC:n ja olivat hienosti kerrostuneet.

Kanjonin reunaa

Itse Salton Sea oli kyllä jokseensakin absurdi kokemus. Paikka tuntui ihan pysähtyneeltä, kalastusranta oli rapautunut ja tyhjä ja nuhjuinen, vain linnut lipuivat rauhallisesti pitkin aivan tyyntä järven pintaa pitkin. Järvi onkin keskeinen vesialue erilaisten muuttolintujen (esimerkiksi valkoisten pelikaanien) reitillä. Syy kaupungin tyhjyyteen ei meille selvinnyt, vaikka järvessä kuulemma on edelleenkin paljon kalaa. Tosin kaloja kuolee jatkuvasti järkyttävän suuria määriä suuren suolapitoisuuden vuoksi.

Salton Sea, vanha kalastusranta

Ranta näyttää ihanalta hienojakoiselta hiekkarannalta, josta tekisi mieli lähteä uimaan

Uintihalut loppuvat viimeistään tähän, "hiekkaranta" ei olekaan hiekkaa, vaan vuosien saatossa rannalle joukkokuoleman kokeneiden tilapia-kalojen luista murskautunutta hienoa luujauhoa. Kaikessa äklöttävyydessään silti jokseensakin upean omalaatuinen paikka, jonka olemassaolo on pitkälti uhattuna

Perjantaina kävimme aivan Palm Springsin vieressä olevassa Indian Canyon puistossa. Alue on ollut aikoinaan tärkeä paikka intiaaneille, sillä vähäinen vesisade ja vuorelta sulanut vesi on kerääntynyt juuri tänne. Puistossa pääsi kulkemaan polkuja pitkin kanjonin pohjalla ja ylös vuorenrinnettä. Hikistä puuhaa, mutta maisemat oli taas sen arvoisia. Illalla ehdimme vielä naapurikaupunkiin teatteriinkin katsomaan Rock of Ages -musikaalia. Idea oli pitkälti sama kuin Tampereella pyörinyt Vuonna 85, tosin tarjolla oli enemmän vähäpukeisia tyttöjä rokkimaailman tyyliin (ja ainakin ihan riittävästi teinin silmille.. ;) ).

Indian Canyon

Lauantaille jäi sitten San Jacinto -vuorella käynti. Ihan kiipeämällä ei sentään tarvinnut vuoren huipulle noin 3:n kilometriin mennä, vaan vuoristohissi kuljettaa ihmisiä vuoren huipulle 10 minuutin välein. Jos tykkää maasta jalkojensa alla, tulee helposti matkapahoinvoivaksi, ei pidä edestakaisesta huojumisesta ilmassa, eikä varsinkaan pyörivästä alustasta samalla, ei vuoristohissi ole ehkä ihan maailman paras huippukokemus. Mutta maisemat ylhäällä olivat kyllä sen arvoiset. Ihanan puhdasta vuoristoilmaa. Vuoren huipulla oli havupuita silmän kantamattomiin, ihan kuin Suomessa olisi ollut. Mutta kiertämällä taas sellaisen 1,5 mailin vuoristopolun pääsee ihailemaan maisemia sekä aavikolle, vuorille että itse kaupunkiin. Hissimatkan varrella on 5 eri kasvillisuusvyöhykettä, jotka nyt itseltä jäivät vähän vähemmälle ihailulle..

San Jacinton vuoristohissi

Vuoristohissimatkalla kuvattua

Tämä on alastulomatkalla kuvattua, melko jyrkkää nousua / laskua välillä oli

Palm Springs San Jacintolta katsottuna

Ehkä meidän perheessä on sitten erikoislaatuinen teini, koska nautti lomasta ihan yhtä paljon kuin mekin (nettisivujen mukaan Palm Springsissä ei ole mitään tekemistä sen ikäisille). Eikä otettu edes golfbägejä mukaan, vaikka alueella olisi ollut golf-kenttiä tarjolla vaikka kuinka. Aikaa ei niille kyllä enää olisi riittänyt, kiitospäivän jälkeinen sunnuntai kun on suosittu matkustuspäivä, joten paluumatkalle piti lähteä aikaisin su-aamuna. Onneksi erittäin pahoja ruuhkajonoja tai kolareita ei matkalla ollut. Sen verran ruuhkaa kuitenkin oli, että 3 tuntia enemmän siihen tuhraantui aikaa kuin mitä hiljaisempana päivänä olisi kulunut.

Villasukat käyttöön

Syksyn kelit on täällä olleet ilmeisesti vähän poikkeuksellisenkin lämpimät. Aurinko on paistellut ja lämpötilat on ollut yleisesti vielä parinkymmenen asteen paikkeilla tai pikkaisen ylikin vielä ihan viime aikoinakin. Onkin ollut vähän vaikea muistaa, että nyt on tosiaankin jo marraskuu. Aamuisin toki on viileää, kun yön aikana lämpötila laskee melko reippaasti. Mutta päivällä on ollut tähän asti vielä ihan lämmintä. Viikko sitten iski vielä vuodenaikaan nähden suhteellisen lämpimät keli ja jopa +25 C päivällä. Sen jälkeen lämpötila tipahtikin sitten reippaammin sellaisiin normaaleihin keleihin vuodenaikaan nähden, eli siinä +13-18 C paikkeilla näyttää nyt tuo ulkolämpömittari. Toisaalta, kun aurinko ulkona paistaa, tuntuu keli paljon mittarin näyttämää lämpimämmältä. Onkin vähän vaikea tottua, että miten pitäisi pukeutua, jos lähtee johonkin. Toiset ihmiset näyttävät kulkevan t-paidalla kun toisilla on jo melkein toppatakki päällä. Kun lähtee vaikka kävellen johonkin päivällä, huomaa nopeasti ylipukeutuneensa, kun on tuijottanut vaan sitä mittarin lukemaa.

Tämä lämpötilan lasku tuli niin yllättäen sitten lopulta, että meillekin tuli kiire tilata kaasu- ja sähköyhtiön mies laittamaan meidän kaasulämmitin takaisin päälle. Viime viikonloppu oli pitkä viikonloppu, kun täällä oli veteraanien päivä ja kouluissakin vapaata maanantai, joten jouduimme odottamaan kaasumiehen tuloa näin tiistaille asti. Piti viikonloppuna jo kaivaa villasukatkin esiin, kun ilman lämmitystä ainakin aamuisin tuntui kylmältä (vaikka sisälämpötilamittari näyttikin +19-20 C:ta). Itse asiassa vaikka sisällä oli 5 astetta lämpimämpää kuin ulkona, sisällä tuntui kylmemmältä ja tarvitsin enemmän vaatteita kuin ulkona, jossa aurinko kuitenkin paistoi päivällä oikein nätisti.

Meillähän on siis makuuhuoneissa kokolattiamatot. Kun olen kertonut niistä Suomessa asuville kavereille tai sukulaisille, on moni hämmästellyt, että "vieläkin kokolattiamatot, onpas vanhanaikaista". No, ei tunnu kovin vanhanaikaiselta, kun aamulla nousee sängystä paljain jaloin ja jalan alla onkin lämmin matto. Siitä kun jatkaa tepastelua kylppäriin, jossa on suhteellisen viileä laattalattia, tulee kiire hakea niitä villasukkia. Ja huomaa, että miksi varsinkin näin 1. kerroksen asunnossa ne kokolattiamatot onkin ihan hyvä idea. Varsinkin kun ei täällä mitään lattialämmityksiä tunneta. Tai ei ainakaan näissä tämän alueen vuokra-asunnoissa. Meidän kämpässä on siis kaksi tuollaista kaasulämmitintä. Toinen tuossa makuuhuoneiden välissä ja toinen olohuoneessa ja niillä pitäisi sitten saada koko kämppä lämpimäksi. Saattaa olla, että jos on kylppärin ovi unohtunut yöksi kiinni, ei aamusuihkuun ole mitään hinkua mennä muutamaan kuukauteen..

Nyt on siis taas kaasu ja liekki lämmittimissä ja pitää vaan nyt osata säätää ne sopivalle tasolle, että tarkenee, eikä tule yhtäkkiä asunnosta ihan saunakaan. Kaasufirman asentajan kanssa rupatellessa tuli tietty esiin, että olemme Suomesta. Hän kehui heti Suomen olevan erittäin kaunis maa. :) Kuulemma hänen kaverinsa oli juuri mennyt naimisiin suomalaisen kanssa ja muuttanut Suomeen. Siitä tuo tieto.

Vanhempien vierailupäivä

Teinin koulussa oli tänään vanhempien vierailupäivä. Itselläni oli aamupäivällä menoa, joten ajattelin lähteä koulun lounastunnin jälkeisille tunneille tutustumaan. Päästäkseen tunneille piti ensin mennä koulun toimistoon kirjaamaan nimensä listaan, että sai vierailija-tarran paitaansa ja pääsi seuraamaan opetusta. (Poistuessa sitten kuittaus jälleen toimiston listaan.) Suunnitelmani kuitenkin kutistui yhden oppitunnin, eli 55 minuutin mittaiseksi, sillä teinin viimeisen tunnin eli ELL-englannin luokka oli "ei avoinna vierailijoille" -listalla. Olin kyllä aiemmin kuullut, että tällä viikolla enkussa on sijainen, joten se lienee syy tuolle rajoitukselle.

Teinihän käy täällä "middle schoolia", joka kait periaatteessa vastaisi Suomen yläkoulua, vaikka siis middle schoolissa on luokat 6-8. Koska menevät täällä aiemmin kouluun, koulun ikähaitari vastaa kuitenkin Suomen 5.-7. luokkia. Koulussa on n. 800 oppilasta ja toimistossa olleessa vierailijalistassa oli ehkä n. 20:n vanhemman nimet ja heistäkin suurin osa näytti poistuneen jo ennen kuin itse menin paikalle. Osa vanhemmista on toki töissä, eikä täältä työpaikoilta voi lähteä / järjestää lähtevänsä kesken päivän koulun vierailupäivään tuosta noin vaan, mutta silti määrän pienuus yllätti. Toki poistuessani oli nimiä tullut listaan vielä toistakymmentä, eli iltapäivän tunneilla oli muitakin seuraajia. Teinin tunnilla ei kuitenkaan ollut muita vanhempia.

Tuosta yhden oppitunnin vierailusta taustoineen voisi kirjoittaa melkein romaanin, mutta yritän tiivistää.. Täällä siis lukujärjestys on vähän kuin Suomen luokattoman lukion lukujärjestys. Jokaisella oppilaalla on 7 eri oppiainetta ja lukujärjestykseen on koodeilla 1-7 merkitty tuntien paikat ja jokainen oppilas on saanut koulun alkaessa tiedon mikä koodi heillä vastaa mitäkin oppituntia, opettajaa ja luokkahuonetta. Luokka-aste ei jakaudu mihinkään tiettyihin ryhmiin tai rinnakkaisluokkiin kuten Suomessa. Oppilas kuuluu tiettyyn tiimiin, joka määrää osaltaan ryhmän. Yleisesti saman tiimin oppilaat ovat samoilla tunneilla science:ssa (jossa useita luonnontieteitä yhdisteltynä), äidinkielessä ja social studies -ryhmässä (=historia ja yhteiskuntaoppi, jonka tunnilla muuten siis tänään kävin). Teini on kuitenkin juuri kahdessa jälkimmäisessä ELL-opetuksessa (eli ei-natiivien englanninpuhuvien ryhmässä), joten hänen kohdallaan jokaisella tunnilla on eri oppilasryhmä kuin toisessa oppiaineessa. Jokaista oppiainetta on 4 päivänä viikossa 55 min oppitunti kerrallaan. Tuntien välillä on 5 min tauko, paitsi 2. ja 3. tunnin välillä, jossa on 10 min brunssi-tauko ja 4. ja 5. tunnin välillä, jossa on 35 min lounastauko. Iltapäivän tunnille mennessäni lounastauko oli vasta päättymässä ja kun odottelin luokan ovella, kävi vieressä olevilla lokerikoilla melkoinen kuhina ja pölinä, kun nuoret ruokailun jälkeen ryntäsivät hakemaan tavaroitaan. Huomionarvoista oli, että kukaan ei töninyt, suurin osa hymyili ja keskusteli kovaäänisesti keskenään.

Itse luokassa on tietty samat peruselementit kuin Suomessakin, eli tunnistaa kyllä ihan luokkahuoneeksi. ;) Tämä alue on sitä ns. hyvien koulujen aluetta, yksi Kalifornian parhaita kouluja itse asiassa ja osalla alueella asuvilla henkilöillä / vanhemmilla ei ole puutetta pikkurahasta (tai isommastakaan sen puoleen), joten alueen koulut ja koulupiiri saavat aika paljon lahjoituksia tältä yhteisöltä. Luokassa siis oli yhdellä seinustalla tietokonetyöpisteet, joissa näytti olevan muutama suhteellisen tuore iMac (lieneekö tällä sitten jotain tekemistä sen kanssa, että herra Jobs eläessään siis asui juurikin tässä kaupungissa?). Luokassa oli myös Smart board -älytaulu ja teinin mukaan sellainen on joka luokassa. Edessä oli opettajan pöytä, mutta luokan takana on myös opettajan työpiste. Molemmissa opettajalla on tietokone, mutta takana oleva pöytä näytti olevan myös opettajan ns. toimisto kaikkine kirjoineen ja hänen lastensa valokuvineen jne. Työpisteen vieressä oli sellaiset kansiokärryt, joissa yhdessä kärryssä oli aina yhden luokan kyseisen oppiaineen työskentelykansiot (siis sellaiset pahviset "taskut", jotka roikkuivat reunoistaan kärryn laidoilla kuin jossain arkistossa konsanaan). Oppitunnin aluksi oppilaat hakivatkin kansionsa ja opettajan ohjeistuksen mukaisesti jatkoivat työskentelyään kesken olevista tehtävistä ja saivat uusia tehtäviä. Oppilaillahan ei ole tässä social studies -oppiaineessa oppikirjoja, vaan tekevät mm. monisteita ja projekteja, joita sitten säilytetään portfolion omaisesti kansiossa koko vuoden. Vain sellaiset tehtävät, joista tulee läksyä saa tuoda kotiin kesken vuoden.

Koska ryhmä on ELL-ryhmä, oli siinä vain 15 oppilasta. Ryhmän kokokin toki vaikuttaa, mutta työrauhaongelmia ei luokassa ollut yhtäkään (tosin huom! tähän vaikuttaa taas tämä koulun oppilasaines ja arvostus yleensä). Jos oppilailla oli jotain kysyttävää tehtävään liittyen, ei kuulunut mitään suomalaistyylistä "hei ope!" -huutelua, vaan oppilaat kiltisti viittasivat, jolloin opettaja tai luokassa oleva avustaja kävi vastaamassa heidän kysymyksiinsä. Kun opettaja kyseli aiemmin opituista, hän kyseli oppilailta tasapuolisesti ympäri luokkaa, eikä kysymyksiin siis mitenkään viittailtu, vaan enemmänkin osallistuttiin keskusteluun. Opiskeltavana aiheena oli edelleen USA:n vaalit ja vaalien jälkeen oppilailla olikin noussut hyviä kysymyksiä niihin liittyen, mm. äänestystavasta ja ns. vaa'ankieliosavaltioista. Itsekin tuli opittua uutta ja kuultua opettajankin esille tuomia kriittisiä kannanottoja, mitä vaalijärjestelmästä on julkisuudessa tuotu esille, (Mm. se, että Kalifornia on ollut jo vuosia ns. "sininen osavaltio" eli demokraattinen, joten kun se ikäänkuin tiedetään jo etukäteen, niin moni republikaanin äänestämistä pohtiva miettii, että onko hänen äänellään merkitystä ollenkaan. Ja toisaalta, miten nykyistä valitsijamiehiin perustuvaa vaalijärjestelmää on kritisoitu siitä, että esim. Ohio ja Florida saavat niin tärkeän merkityksen vaaleissa.) Ote tunnilla oli enemmänkin keskusteleva ja suuren osa tunnista oppilaat tekivät kirjallisia tehtäviä omaan projektiinsa liittyen. Mitään sen laajempaa yhteenvetoa ei toki voi yhden tunnin perusteella nyt sanoakaan.

Pieniä muita juttuja osui samalla silmään. Luokan perällä on kirjoja, joita käytetään koulussa tarvittaessa. Muiden oppituntien tunneilla siellä on sen oppiaineen kirjat. Eli esimerkiksi matematiikan kirjan oppilas saa käyttöönsä kotiin ja koulussa käytetään toista kappaletta. Kirjat on täällä sellaisia 2 tiiliskiven kokoisia, joten edestakaisin raahaaminen sinänsä olisikin ihan typerää, varsinkin kun niitä käytetään koulussa suhteellisen vähän ja opettajan käyttävät opetuksessaan paljon juuri keskustelua, projekteja, tehtävämonisteita, tietokonetta ja smartboardia. Nytkin oppilaiden materiaalina oli eilen julkaistut kansanäänestyksen tuloksia käsittelevät sanomalehtitekstit. Kirjojen lisäksi luokan perällä on kynälaatikot, joista voi tarvittaessa käydä lainaamassa tarvittavat välineet, jos omat ovat jääneet vahingossa kotiin. (Kyllä, siis ihan ilman, että opettaja naputtaa välineiden unohtamisesta ja laittaa unohdusmerkintöjä listaansa!) Luokan takana on myös juoma-allas, josta oppilaat kävivät kesken tunnin tarvittaessa sopivassa työskentelyvaiheessa juomassa. Ja kyllä, taas ilman, että pitää kysyä opettajalta lupaa. ;) Luokan oven vieressä roikkui naulassa kaksi avainnauhaketjua, punainen ja sininen, joissa oli päässä muovinen "hall pass" -lätkä. Yksi tyttö näytti sellaisen ottavan kesken tunnin kaulaansa, lähtevän ovesta ja palaavan hetken kuluttua takaisin. Eli kyseisen läpyskän avulla voi kulkea koulun käytävällä kesken tunnin mennääkseen naisten / miesten huoneeseen, tai suomalaisittain ronskisti suoraan sanoen siis mennäkseen WC:hen. Ja kyllä, jälleen ilman, että pitää kysyä opettajalta lupaa. ;) Homma näyttää toimivan oikein hyvin, ja toisaaltahan siis välitunnit ovat sen verran lyhyitä, että 800 oppilaan WC-jonot taitaisivat silloin olla melkoisen paljon suurempi ongelma kuin lyhyt poistuminen tunnilta kesken työskentelyn.

Koulusysteemistä olisi niin paljon kaikkea muutakin kerrottavaa ihan siis vain tuon koululaisen touhujen seuraamisen perusteella. Mutta homma siis toimii, vaikkakin erilailla ja erilaisin periaattein kuin Suomessa. Oppilaat näyttävät tekevän paljon ja ahkerasti töitä koulussa ja sen jälkeen, opettajaa puhutellaan sukunimellä (Mrs. XXX) ja teinit näyttävät hymyilevän myös koulussa - ja silti ne oppivat, vaikka eivät mitään OPS:n mukaista oppikirjaa käytäkään. Ainoa harmitukseni oikeastaan on, että kouluun pääsee tutustumaan vain kerran vuodessa, sillä kovasti olisi vielä tehnyt mieli seurata opetusta ja tutustua paikalliseen systeemiin myös muutenkin kuin teinin kertomien perusteella.

Vaalit

Huomenna on vihdoin äänestyspäivä ja nämä vaalihässäkät loppuu tältä kertaa. Vaaleissahan saa äänestää vain äänestäjiksi rekisteröityneet USA:n kansalaiset, eli meillä ei sitä oikeutta ole. (Itse asiassa, jos yrittäisimme rekisteröityä äänestäjiksi, meidät taidettaisiin heittää maasta ulos.) Jos äänioikeus sattuisi olemaan, niin näihin vaaleihin saisi tehdä kyllä aika reippaasti kotitöitä ja ottaa asioista selvää.

Olen kyllä itse mielenkiinnolla seurannut kaikki vaaliväittelyt televisiosta. Ihan vaan senkin vuoksi, että miten erilaisia väittelyt täällä ovat, kun on vain kaksi haastateltavaa kandidaattia. Vaikka siis presidenttiehdokkaita on useampiakin ja esimerkiksi vihreän puoleen varapresidenttiehdokashan on suomalaistaustainen! Mutta kyllä sitä pikkuhiljaa jo toivoo tulosten selviämisen jälkeistä aikaa, jolloin mainoskatkoilla tulisi muitakin kuin vaalimainoksia ja kyläraiteilta poistuisi vaalikyltit. Vaikka onhan noita autojen purkuritarroja hauska seurailla. Täällä osaa Kaliforniaa pääsääntöisesti autoissa näkee erilaisia Obama / Biden -tarroja. Ihan hauskojakin tarroja näkee välillä. Tässä naapurustossa ajelee yksi auto, jossa kannatustarrassa on koiran kuvan ja teksti "I barck for Obama". Toki Romney / Ryan -tarrojakin näkee, mutta tällä alueelle vähemmän. Kaliforniaahan pidetään aiempien vuosien pohjalta suhteellisen varmana demokraattien alueena. Saa sitten nähdä, että miten itse vaaleissa käy. Tilannehan on kutkuttavan jännittävä valtakunnallisesti ja viime päivinä on täällä tullut varsinkin Obamaa vastustavia mainoksia televisiossa enemmän kuin aiemmin. Facebookissa on kaikenlaisia sivustoja ja näin suomalaiseen kampanjointiin tottuneena on parempi pysytellä vaan pois niiltä sivuilta, koska loanheitto ja ehdokkaiden vääristely on aika mahtipontista, eikä niistä tule kuin vihaiseksi.

Suomen lehdistössä näytetään käsittelevän vain USA:n presidentinvaaleja, jotka toki ovat täälläkin mediassa ne tärkeimmät, mutta täällä äänestetään samalla monesta muustakin asiasta. Esimerkiksi täällä Kaliforniassa samalla äänestetään ainakin senaattorista, kongressiedustajista, koulupiirialueen koululautakunnan (tai joku vastaava) jäsenistä, (osasta?) kunnanvaltuuston jäsenistä, joistain paikallisista ehdotukista ja sitten myös kansanäänestyksenä 11 ehdotuksesta. Ehdotukset käsittelevät mm. koulujen rahoitusta, GMO-merkintää ruuassa ja kuolemanrangaistuksen lakkauttamista. Ehdotukset kokonaisuudessaan löytyvät täältä. Joten taitaa olla melkoisen iso lappu, johon valinnat pitää tehdä.

Koulussakin pojan ELL Social studies -tunneilla (joissa käsitellään tänä vuonna USA:n historiaa, mutta myös yhteiskuntaoppi-tyyppisiä asioita) ovat tutustuneet vaaleihin. Ovat tehneet eri kansanäänestyksen ehdotuksista (propositions) mainoksia ja järjestäneet väittelyitä ehdotusten puolesta ja vastaan. Huomenna koulussa on myös varjovaalit ja äänestävät siellä ainakin presidentistä ja sitten näistä kansanäänestyksen ehdotuksista. Mitään ei ole lapsi suostunut omasta suunnitelmastaan hiiskumaan, koska äänestäminen on kuulemma salaista, eikä sitä saa kertoa kenellekään. Olemme yrittäneet selventää, että varmaan koulussa on tarkoitettu, että ei ole pakko kertoa, mutta halutessaan saa kertoa miten itse äänesti. Pojan suu pysyy silti supussa. Hyvä toki niin. Politiikka ei täällä ole kuitenkaan keskustelunaihe, joka kannattaa ihan kahvipöydässä tai hyvää-päivää -keskusteluissa ottaa esille - varsinkaan näin muualta tulleena.

Happy Halloween!

Halloween on täällä iso juhla. Viime viikolla koululla olleessa ELL-illassa oli Halloween-teema ja lapset pukeutuneet ja tietty meidän juniori muiden mukana. Meidän perheen vampyyri sai yhden kolmesta jaossa olleesta paras asu -palkinnosta, oli kuulemma oikein asuun sopiva vakava ilmekin (perus suomalaisteini-ilme siis, toim.huom.). :)

Viime sunnuntaina kävimme kaupungin keskustassa katsomassa alle 12-vuotiaille tarkoitettua ohjelmaa ja pieniä palosammuttimen kokoisia asuihinsa pukeutuneita natiaisia kulkemassa ympäri kävelykaduksi muutettua katua. Tänään päätimme lähteä erääseen kauppakeskukseen, jossa oli taas ohjelmaa juuri noille perheen pienimmille. Istuskelimme kahvilassa ja katselimme ohi kulkevia prinsessoja, ironmaneja, krokotiileja, tiikereitä ja monia muita hahmoja. Pimeän tultua lähdimme katselemaan menoa asuinalueilla. Ajatuksena oli, että olisimme tulleet tähän meidän naapurustoon pienen ajelun jälkeen. Olimme selvittäneet, että Steve Jobs eläessään huolehti, että heidän pihallaan oli Halloweenina aina kunnon koristeet ja paljon elämyksiä lapsille. Kuulimme myös, että nykyään talossa asuvat ovat halunneet vaalia tätä Jobsin perinnettä, joten päätimme suunnistaa katsomaan sinne. (Käsityksemme mukaan siis talossa ei asu enää Steven sukulaisia, vaikka jonossa olevat lapset puhuivatkin koko ajan talosta "Steve Jobsin talona".) Talo oli kyllä erittäin suosittu ja sinne piti oikein jonottaa (jatkuva n. 50 m jono), mutta oli se sen arvoinenkin. Kyseisessä talossa ei todellakaan oltu pihistelty koristeissa, piha oli täynnä kaiverrettuja kurpitsoita, luurankoja, hautakiviä ja muita kammotuksia ja heidän jakamansa karkkipussi ei todellakaan ollut mikään pieni (Steve Jobs oli kuulemma eläessään jakanut lasten mielestä liian terveellisiä syötäviä, mutta nyt pusseissa oli kyllä ihan vaan karkkia, karkkia ja karkkia)..

Kyseisellä kadulla vaelsi sekä isoja että pieniä "Trick or treat":taajia ja päätimme vähän katsastaa katua kävellen. Meillä oli ollut tarkoitus vaan pikaisesti vilkaista, mutta sen verran näkyi noita teinejäkin ja selkeästi omaa jälkikasvua vanhempia myös käyvän ihmisten ovilla (suurimmassa osassa ihmiset päivystivät ovillaan, eikä oveen tarvinnut edes kolkutella), että meidänkin talouden jälkikasvu liittyi jonon jatkoksi. Alunperin oltiin kuviteltu, että meidän perheen teini on tähän touhuun jo ihan liian iso, eikä ollut sopinut koulukavereidensa kanssakaan mitään karkkikierrosta (tosin täällä keppostelijoiden mukana oli aina joku aikuinen). Eräs perhe oli saanut pihalleen oikein Ray Villafanen kaivertamaan kurpitsoita!!

Eivätkä ne muutkaan talot koristeluissa paljon muille hävinneet. Aivan uskomattomia koristeluita, haamuja, hämähäkinverkkoja, muumioita, luurankoja, mitä tahansa. Osassa vielä kivasti rytmitettynä savukoneilla ja Halloween-leffan teemamusiikilla. Yhteen "kummitustaloonkin" (haunted house) päästiin, jossa joutui ensin saamaan osansa kauhusta ennen kuin sai karkkeja. Tähän voisi taas todeta, että ihan niinkuin elokuvissa, paitsi osa oli kyllä vieläkin uskomattomampia.

Kaipauksia Suomesta

Aiemminkin on tullut kirjoitettua, että noin puolen vuoden asumisen jälkeen sitä alkaa olla pääsääntöisesti jonkunlainen rutiini erilaisiin hommiin. Eli eläminen sujuu ja menee omalla painollaan. Ei tarvitse jatkuvasti täytellä lappuja, etsiä tietoa tms., vaan voi keskittyä ihan vaan olemiseen ja elämiseen.

Muutamia asioita kuitenkin edelleen on, joissa tulee "ikävä" Suomeen tai siihen, miten hommat siellä hoidettaisiin. Välillä tulee tietty myös fiilis, että "mitä hittoa mä täällä teen", jos joku asia ei sujukaan tai tuntuu, että joku homma hoituu niin huonosti täällä. Nämä on kuitenkin sellaisia lyhyitä väläyksiä, eivätkä loppujen lopuksi edes kovin kummallisista asioista. Ne asiat, joissa kaipaus Suomeen tulee, ovat lähinnä asumiseen ja esimerkiksi siivoamiseen liittyviä asioita. ;)

Täällä ei toki ole mitään syytäkään rakentaa kuten Suomessa ja varautua 30 asteen pakkasiin, mutta välillä tuntuu, että talot ovat ihan korttitaloja. Eli kun ulkona on kuuma, on sisälläkin pian kuuma ja päinvastoin, kun tulee kylmä. Toisaalta tuo on hyväkin, sillä iltaisin auringon laskun jälkeen ulkolämpötila laskee nopeasti päivälämpötiloista, varsinkin kesällä reippaastikin, joten sisällekin saadaan viilennystä. Todellisena haittapuolena on sitten se, että naapurista ja ulkoa äänet kuuluvat helposti asuntoon sisälle, varsinkin iltaisin, kun muuten on hiljaista. Onneksi naapurusto on suhteellisen hiljaista, mutta yläkerran kanta-astuja näyttää norsukävelevän pitkälle yöhön ja aamulla taas aikaisin melko usein. Ilmeisesti ei ole kovin uneliasta sakkia. ;)

Pyykinpesu on ihan oma lukunsa. Meidän pesukoneemme on sellaista perinteistä USA:laista "pyykin möyhentäjä" -mallia, jossa pyykit ilmeisesti vaan vähän pyörivät siellä 9-15 minuutin ajan ennen huuhtelukierrosta. Kunnon tahrat eivät siis puhdistu ilman erillistä tahrojen esikäsittelyainetta. Möyhennyskäsittely tekee vaatteista myös jotenkin fletkumpia. Ei siis ihme, että vaatekauppa käy ja vaatteiden hinnat ovat halvempia täällä. Vaatteet näyttävät kuluvan suht nopeasti, varsinkin jos ne laittaa kuivuriin pesun jälkeen. Pitäisi varmaan etsiä joku kolikkopesula, jossa olisi sellaiset eurooppalaiset pesukoneet, joissa oikeasti se rumpu pyörisi myös pesun aikana. Niitä siis täällä kyllä on ja niitä myydään koteihinkin (mutta ovat ilmeisesti paljonkin kalliimpia),  niitä kutsutaan täällä  "high effective" -pesukoneiksi (eli "erittäin tehokkaiksi"). Tämä kertoneekin jotain näistä paikallisista perusmalleista..

Meidän pesukoneen sisäosa, tuo keskellä oleva osa pyörii pesun aikana "vatkaten" niitä vaatteita

Toinen, mitä epätoivoisesti kaipaa on käsisuihku. Enkä nyt tarkoita mitään bidet-suihkua (ei täällä kyllä sellaisiakaan ole), vaan suikussa olevaa käsisuihkua. Kyllä niitäkin täällä jossain on, mutta meillä on tietty se perusmalli, jota ei pysty edes itse vaihtamaan tilapäisesti. Yritä siinä sitten saada esimerkiksi kylpyammetta puhtaaksi, kun yrität vaan suunnata sitä seinäsuihkua sinne kylpyammeen reunaan, että pääset hankaamaan tahroja pois ja huuhtelemaan pesuaineet pois. Olenkin päätynyt käyttämään sellaista "scrubbing bubbles" -pesuainetta, joka suihkutetaan vaahtona ammeeseen ja seinille ja aine alkaa pitää sellaista kummallista suhinaa, kun se käy lian kimppuun. Sitten tarvitaan vain kevyt pyyhkäys ja hankaus ja aineen poissuihkuttelu. Näistä jälkimmäisen kanssa onkin tekemistä edelleen tuon meidän seinäsuihkun kanssa. Mitä lie myrkkyä sitten on, mutta amme ainakin puhdistuu. Mutta se aineen haju ottaa keuhkoihin aika reippaasti.. Mutta pienellä kasvojen suojauksella, saa ammeen kuitenkin sellaiseen kuntoon, että sitä voi käyttää.

Kylppärin suihkuseinä. Meillä onneksi säätimessä on sekä veden lämpötilan että veden paineen säätö. Usein hotelleissa tällaisessa on vain lämpötilan säätö, eli hirveällä kiirellä pitää saada säädin oikeaan kohtaan, ettei niskaan tule pitkään sitä jääkylmää tai toisaalta superkuumaa vettä.

Ne, perinteisemmät kaipaukset, eli hernekeitto, ruisleipä, salmiakki ja xylitol ei meillä ole iskeneet oikeastaan päälle. Pakottavaan tarpeeseen täältä kyllä saa IKEA:sta salmiakkikaloja (vaikka ne ei kyllä maistukaan niin hyvältä kuin vaikka Pantterit), jonkunasteista rukiiseen tehtyä leipää (vaikka ei siis mitään reissumiestä tai reikäleipää) ja hernekeittoa nyt ei ole aiemminkaan meillä syöty kuin "pakko-tehdä-ruokaa-kiireellä"-päivinä. Xylitol-purkkaa meillä vielä on jäljellä jonkun verran, kun osattiin tullessa varautua, mutta sitä täytyy jossain vaiheessa tilata Suomesta lisää.

P.S. Meinasin melkein unohtaa, että täällä tekniikan ihmelaaksossa Suomen kännykän kuuluvuutta on kyllä ikävöity ihan päivästä 1 asti. Sisällä ei ole välttämättä verkkoa ollenkaan ja puhelut pätkii muutenkin. Mitä kauemmas tuonne vuorille tms. menee, niin verkko häviää pitkäksi aikaa kokonaan.

Kunnon amerikkalainen

Amerikkalaiset tuttavamme ovat korostaneet meille, että on hyvä vaan mahdollisimman pian tutustua ja varsinkin tutustuttaa tuo perheen juniori amerikkalaiseen elämäntapaan. Eräs tuttavamme antoikin jo muutaman Hämähäkkimies-lehden juniorille luettavaksi, koska sarjakuvat ovat kuulemma niiin amerikkalaista. Täällä niitä tietty aika paljon mm. keräillään ja vaalitaan hyväkuntoisena - tai siis ainakin jotkut tekee niin.

Yksi tärkeä osa kunnon amerikkalaisuutta kuulemma on ainakin paikallisen urheilun seuraaminen. Meillä oli suunnitelmissa mennä katsomaan ensimmäistä jääkiekon "paikallispeliä" (eli San Jose Sharks vs. Los Angeles Kings), jonka pitäisi olla joulukuussa. Siis pitäisi. Perhanan työtaistelu iski tietenkin tähän syksyyn ja tällä hetkellä vissiin ainakin marraskuun pelit on peruttu ja kait ne kohta sitten ilmoittaa jo joulukuun tilanteestakin. Baseball-peleistä kuulimme, että ne kestää ikuisuuden ja siellä katsomossa syöminen on vissiin se pääasia ja sen katkonaisen pelin katteleminen sitten se toissijainen - no, ei sentään kaikille. Nooh, San Francisco Giants nyt voitti juuri National Leaguen, eikä tullut sitten mentyä. Toisaalta monta tuntia paahtavassa helteessä ei kuulostanut ihan meikäläiselle sopivalta.

Grouponista sattui sitten silmiin paikallisen amerikkalaisen jalkapallon college/yliopisto-sarjan lipputarjous silmiin ja ostaa täräytin 2 lippua. Tänään sitten suuntasimme pojan kanssa (oikein kunnon äiti-poika -laatuaikaa viettämään) stadionille Stanford Cardinals vs. Washington State peliin. Vaikka peli on college-tasoa, ei se tarkoita mitään pilipali puuhastelua pikkukentällä. Stadion taitaa vetää väkeä yhteensä 50 000, joten erittäin seurattu liiga sekin on. Pelejä tulee tv:stäkin aina silloin tällöin. Kyllähän tämänkin lajin peli näytti kestävän, melko tarkkaan 3 tuntia siinä meni, vaikka eriä on 4 ja erän pituus näytti college-tasolla olevan 15 min. Stadion ei ollut ihan täynnä, meidän takanamme oli pelkkää tyhjää tilaa. Siinä selvisi sitten, että miksi juuri ne paikat olivatkin tarjouksessa. Aurinko paistoi suoraan niihin paikoille ja suoraan sanottuna pelin alkaessa oli jokseensakin kuuma istuskella siinä paahteessa. Puoliajan jälkeen onneksi helpotti. Tosin sitä ennenkin, koska olimme napanneet info-tiskiltä taitettavan viuhkan / kannustusläpyttimen, jolla sai vähän viilennystä aikaan. Pojan koulussa ovat juuri opettelemassa lippupalloa, joten vähän oli jo säännöt ja peli siinä mielessä tuttua. Yleisö oli kyllä ihan huippua, lähes kaikilla oman joukkueen kannatuspaidat päällä ja varsinkin loppua kohti ääntä lähti kyllä yleisöstä oikein riittävästi. Kaikki muutkin "elokuvista tutut" -elementit oli paikallaan, kummallakin joukkueella omat cheerleaderit ja maskotit ja kotijoukkueella iso bändi, joka soitti mm. oman joukkueen touchdownien jälkeen. Peli sinänsä oli loppumetreille jännittävä ja päätyi kuin päätyikin Stanfordin voittoon. Go Stanford! Ns. paikallispelien aikaan stadion on kuulemma ihan täynnä ja tunnelma sen mukaista ja poika jo suunnittelikin, että silloin pitää ainakin mennä uudestaan.

Kohta tulee touchdown

Screeni pelin päätyttyä, 24-17 Stanfordille