Kevätkuulumisia

Tässä on kevät kulunut ihan huomaamatta. Pari reissua on tehty, mutta niistä kirjoittaminen on vaan venynyt, kun en ole saanut aikaiseksi käytyä kuvia läpi. Niitä kun lienee taas satoja.. Mutta ei niistä sen enempää, jos saisin joskus kuvat kasattua ja valittua. Maaliskuussa kävi myös vieraita Suomesta. On toki aina kiva saada tänne vieraita, kun matka on kuitenkin niin pitkä ja joskus vähän tuskainenkin jet lageineen ja pitkine istumisineen. Mutta onhan se tietty myös arjesta poikkeavaa monella tavoin, joten sitä yrittää hoidella aina pakolliset asiat ennen ja jälkeen vieraita, että saisi kalenteriin tilaa. Muutenhan tämä kevät on mennyt parin flunssan tms. kanssa, töissä/koulussa ja kaikilla tuntuu vaan olevan kiire ja pitkiä päiviä. Joten kauhean hohdokasta kirjoitettavaa ei arjesta siten tuppaa olemaan. Se vähäkin on sitten vanhan kertausta. Teinillä on vielä osa testeistä tekemättä, ja kevätlukukaudenkin loppukokeen vielä edessä, joten se teettää hommia. Kaikenlaisia projekteja ja esiintymisiäkin on teinille viime viikoille eksynyt. On myös käyty college-messuilla, tavattu uudelleen college counselor ja käyty muutaman yliopiston esittelytilaisuudessa. Pää on ihan pyörällä kaikesta tiedosta, ja pitäisi saada ajatukset jonkinlaiseen järjestykseen.

Tämä kevät on ollut poikkeuksellinen kevät, sillä El Niño sitten lopulta saapui ja toi sateet tullessaan. Tammikuukin oli vielä vähän vähäsateinen, ja helmikuussa oli jopa melkoisen lämmintäkin, mutta maaliskuussa tuli vettä useampi päivä kerrallaan ja pari päivää sitä vettä tuli oikein urakalla. Vielä nyt toukokuussakin on vettä ripotellut ja ilmat on olleet normaalia viileämpiä. Kun vertaa Helsinkiä ja Piilaaksoa, niin on tainnut monena päivänä Helsingin sää näyttää paremmalta. Helmi-maaliskuussa oli ihan käsittämättömän vihreääkin ulkona sen ainaisen kullankeltaiseksi sijaan, kun vihdoin saatiin vettä. Nyt vedestä innostuneet kasvit ovat ilmeisesti innostuneet oikein kunnolla, sillä tällaista määrää siitepölyallergiaoireita en ole aikoihin kärsinyt kuin tänä vuonna. Mutta hyvähän se vaan on, että vettäkin on taas tullut, eikä edessä ole ihan totaalinen katastrofi kuivuuden suhteen. Mutta on kyllä meidän ensimmäinen vuosi, kun on vielä toukokuussa joutunut laittamaan lämmityksen aamulla päälle. Että kaikkea sitä.

Helmikuussahan siis naapurustossa tehdyllä kävelylenkillä näytti tältä:

Suomeen paluu -suunnitelmia

Tätä varmaan nyt modernisti kutsuttais klikkiotsikoksi, mutta en oikein tiennyt, että miten muutenkaan tämän nimeäisi. Joten sanotaan nyt heti alkuun, että sellaisia suunnitelmia ei tällä hetkellä ole. Ja mitä pidempään täällä on, sitä vähemmän tällaisia suunnitelmia tulee edes mieleen. 

Asutaan ja työskennellään hirveän kansainvälisessä ympäristössä, ja tänä kysymys tulee toki edelleen esille aina silloin tällöin, kun jutellaan, että miksi kukakin on täällä ja aikooko olla kauankin. Aiempi vastaukseni "en tiedä" on vaihtunut vastaukseen "ei ole kotimaahan paluu suunnitelmissa, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu". Ollaan jo melkein siinä hilkulla, että vastaus olisi, että "tuskin". Mitä enemmän sitä kotiutuu, löytää omat kuvionsa, työn, ystävät, rutiinit, lempikampaajan, ravintolat, ja elämä ja suunnitelmat muutenkin menevät omalla painolla eteenpäin, sitä vähemmän sitä edes miettii ajatusta Suomeen palaamisesta. Toki työllisyystilanne näyttäisi olevan täällä omasta näkökulmasta nyt parempi ja sekin vaikuttaa. Toki sitä kaipaa ihmisiä Suomesta, mutta siinä se melko pitkälti tällä hetkellä onkin. Ja ehkä pitääkin olla, että kykenee elämään sitä jokapäiväistä elämää, tekemään suunnitelmia ja ottamaan kaiken irti arjesta ja juhlasta. Teini on kovin vakuuttunut, että täällä hän nyt on ja tänne hän jää. Onhan hänellä toki eri näkökulma täällä asumiseen, integroituminen lapsena on helpompaa kuin aikuisena.

Mua haastateltiin yhteen ulkosuomalaisia naisia käsittelevään tutkimukseen viime syksynä. Siinä tuli vahvasti esille myös paluusuunnitelmat, suhde Suomeen ja muut. Silloin otin esille sen – jota nyt tietty mietin, että kannattaisiko tästä nyt kirjoittaa ollenkaan – että koko ajan on vain enemmän ja enemmän sellainen olo, että se kotimaa ei ole sellainen maa, josta nelisen vuotta sitten lähdin. Toki yhtä hyvä näkökulma voi olla, että itse en ole enää se sama henkilö, joka silloin sieltä pois muutti. Tai sitten se kotimaa vaan näyttäytyy kovin erilaiselta lehtijuttujen, nettisivujen, sosiaalisen mediaan ja ajankohtaisohjelmien kautta kuin mitä se itse todellisuus on. Ja todellakin tarkoitan tässä sitä vihapuhetta, ei-suomalaisen-näköisille huutelua, ennakkoluuloja ja rasismia, millä nimellä sitä kukakin haluaa kutsua. Ihan käsittämättömältä tuntuu, että se mikä on tällä hetkellä mun arkipäivää ja rikkaus, monikulttuurisuus, on Suomessa nyt se, josta pitää päästä eroon. Ja se, että suvaitsevaista henkilöä tarkoittava termi on nykyään haukkumasana! Meidän teini ei kauheasti seuraa mitään Suomen medioita, mutta näkee joskus jotain juttuja mitä mä lueskelen tai selailen ja aina se ihmettelee, että miten ihmiset voi sanoa jotain noin rasistista. Anteeksi, siis maahanmuuttokriittistä, kuten kait nykyisin sanottaisiin. Eipä näytä kauhean houkuttelevalta paluupaikalta siitä näkökulmasta. 

Toisaalta voihan kaikki näyttää täältä käsin täysin erilaiselta kuin paikan päältä. Eihän mediaan antama kuva tästä paikallisesta liikemies-presidenttiehdokkaastakaan pidä paikkansa kaikkialla. En ole tavannut yhtään herran kannattajaa täällä, päinvastoin, eikä missään auton bumber stickerissäkään ole lukenut miehen nimeä (kuten aiemmin todettua, niin toisen puolueiden ehdokkaiden tarroja kyllä näkyy). Eikä täällä ole ollut kauheasti mitään miehen kannattajien tilaisuuksiakaan. Mutta tilanne saattaa olla ihan eri jossain toisessa osavaltiossa, josta työt ovat karanneet toisiin maihin. Asiat ei aina ole siten, miltä ne näyttää. 

Otsikkoon palatakseni, mitään sen kummempia suunnitelmia ei siis ole. Mutta never say never.

Antenni tuli taloon

Työkaveri oli muuttanut ja manasi, että internetin ja kaapeli-tv:n saamiseen uuteen asuntoon menee viikko. Oli sitten löytänyt jostain rojulaatikostaan antennin ja saanut nämä ei-kaapelikanavat edes vaimolle näkyviin. Mainitsin tästä puolisolle, että kun antennista oli aikoinaan pari vuotta sitten vähän puhettakin, kun kaapelista luovuttiin, että josko olis jo aika sellaisen toimivuuskin tarkistaa. Toisaalta en ole ollut kauhean innokas hankkimaan olohuoneeseen mitään töröttävää antennia, joten on senkin takia jäänyt. No, puolisko päätti lähteä ostamaan antennin äitienpäivälahjaksi..

Nyt meillä on suhteellisen siisti pieni antennirinkula yläkerrassa ja antennilla näkyvät tv-kanavatkin toimivat telkkarissa. Olin ollut oikeasti siinä uskossa, että sillä antennilla näkyy vaan jotkut yleishyödylliset paikallisuutiskanavat, mutta väärässäpä olin. Saatiin kyllä melkoinen kasa vietnamin- ja kiinankielisiä kanavia ja jokunen retro-kanava, jotka näyttää jotain vanhoja ei-niin-tunnettuja leffoja. Mutta niiden lisäksi näkyy ainakin meillä myös mm. NBC, ABC ja CBS eli kaikki ne kanavat, joista mulla on ollut tässä tabletilla appi, jolla voin katsoa tiettyjä sarjoja noin viikon myöhässä. Niiden lisäksi on mm. FOX, josta olisin voinut seurata mm. suhteellisen viihdyttäviä presidenttikandidaattien republikaaniväittelyitä ja PBS, josta olisin ilmeisesti nähnyt mm. Downton Abbeyn, eikä tarttis nyt odotella sen ilmaantumista streaming-palveluun. Noh, oppia ikä kaikki. 

Onhan tämä nyt taas vähän hassua, että pitää istua telkan vieressä tiettyyn aikaan, jos haluaa katella jotain uutta sarjaa, kun on niin kauan käytetty vaan noita streaming-palveluita. Mutta nyt näky taas paikalliset uutisetkin. Jos siis niitä nyt viitsii kauheasti katsella siltikään.

Maanjäristykseen varautuminen

Olen tullut jo parisen vuotta katseltua kaikenlaisia ohjeita maanjäristykseen varautumisesta, ja jossain lähikoulun turvallisuusmessuillakin käytiin pari vuotta sitten (koska entisen naapurin lapsen luokka oli yksi järjestäjistä, ja siellä oli myös arvontoja ;) ). Kun viime syksynä jyrähteli Kaliforniassa pienempiä järistyksiä 10 yhtenä päivänä, ja Napassa aiemmin tärähti vähän isompikin, niin lehdet taas kirjoitteli, kuinka olisi syytä varautua isoon maanjäristykseen, koska aiemmasta on jo aikaa. Vuonna 1989 tapahtunut Loma Prieta -maanjäristys oli richterin asteikolla 6,9, mutta niin pahaa ei ole sattunut tässä lahtialueella sitten sen jälkeen. 

Kaikkialla toitotetaan, että maanjäristyspaketti pitäis kaikilla olla kotona, koska järistyksen jälkeen se on myöhäistä, kun kaupat ja huoltoasemat on kiinni, niin tarvikkeiden saamiseen voi mennä muutamiakin päiviä. Ja silloin ei varmaan halua olla taistelemassa muiden kanssa vesipulloista kaupassa, kun kaikki sähkö- ja vesijohdot on poikki.

Kaikkea ohjeissa annettuja neuvoja ei taideta olla tehty, mutta tässä nyt meidän valmistelut:

- maanjäristysvakuutus – tämä meillä onkin ollut melko alusta asti. Vakuutuksia on kahta mallia, talon omistajan kiinteistöön kohdistuva, joka on kait jossain määrin pakollinen ja vuokralaisen irtaimistoon kohdistuva. Meillä siis tietty tämä jälkimmäinen vakuutus.

- maanjäristyskortti – kaikilla perheenjäsenillä on lompakossa kortti, jossa on meidän kaikkien puhelinnumerot, sekä teinillä Suomen sukulaisten numerot. Sukulaisilta ei ole kysytty kyllä lupaa, mutta olettaisin, että sinne voi soittaa, jos joku hätä on. Lisäksi kortissa on kokoontumispaikaksi sovittu paikka suht läheltä kotia, jos kotiin ei ole tuhojen takia menemistä. Tämä on siis tällainen valmis Punaisen Ristin kortti, joka on täytetty.

- lämpöpussi/-peitto – retkeilytarvike, joka on sellainen "muovipussi", jonka pitäisi pitää yli 98-prosenttisesti se lämpö, mikä pussiin mennessä on. Nämä on meillä autossa, joten ovat mukana myös reissuilla, kun mennään vuoristoon.

- vettä ja juotavaa on aina pulloissa vähintään se minimi 3 gallonaa/per henkilö/3 vuorokaudelle

- ruokaa on pakastimessa ja kaapeissa (kuivaelintarvikkeet) ja grilli parvekkella, sähkökatkoksen sattuessa, mutta jos kämppä ei tuhoudu, niillä pääsee kokkaamaan ainakin ensimmäiset pari päivää

- maanjäristyskassi (yhteen kassiin kasattuna, heti mukaan napattavana):

- käsinladattava/aurigonvalolla ladattava radio + taskulamppu + laturi

- jotain tähän tarkoitettuja energiapatukoita. Paketin painon ja tiiviyden perusteella eivät varmaan ole mitään maailman maukkaimpia.

- retkikeitin, joka lämpenee eräänlaisella pelleteillä, joten ei ole kaasun vuotamisvaaraa

- tulitikut

- muistiinpanovälineet

- huopa

Jotain muutakin tietty on, jota voi tarvittaessa käyttää, helposti saatavana varastokaapissa, kuten makuupusseja ym. Vähän aina katellaan, ettei autoissa ole bensa ihan lopussa, mutta mitään bensakanisteria ei olla missään säilytelty. Tuo vakuutushan kattaa yöpymisen muualla, jos asuntoon ei ole menemistä, mutta jokunen päivähän voi tietty mennä, että pääsisi pois alueelta / saisi asiat järjesteltyä.

Eikä sitten siis muuta kuin toivotaan, ettei näitä paketteja tarvita mihinkään. Mutta muutaman pienemmän yöllä sattuneen tärähdyksen jälkeen on kuitenkin helpottava tieto, että jonkunlainen suunnitelma tällekin on, kun kerran tässä mahdollisessa järistyskohdassa San Andeaksen laatan reunalla asustellaan.

Käsin ladattava taskulamppu + radio:

Hätäruokapakkaus:

Keitin ja pelletit:

Vettä on kaapissa isommissakin päniköissä, mutta sitten tulee aina joskus tilattua muuta juotavaa Google Expressistä, ettei tarvi itse kantaa: