Collegejen esittelytilaisuuksista

Kirjoitetaan tähän reissupostausten väliin vähän tätä meillä pinnalla olevaa opiskeluasiaakin. Ei meidän elämä siis mitään pelkkää matkustelua ja teinin koulujuttuja ole, mutta kuten aiemminkin on tullut todettua, ruuanlaitosta ja pyykkien pesemisestä ja töissäkäymisestä nyt ei vaan kovin hehkeitä postauksia saa aikaiseksi. Ja jos totta puhutaan, niin kyllä meillä ajatukset ja puuhat melko paljon kyllä keskittyy ACT- ja SAT-testeihin ja niihin harjoitteluun ja sen listan tekemiseen, että mihin collegeihin sitä teini sitten hakee nyt syksyllä. Ihan mihin tahansa ei niitä hakemuksia kannata räiskiä, sillä a) hakeminen maksaa n. 50-75 $/oppilaitos ja b) osaan collegeista joutuu kirjoittamaan eri esseitä kuin toisiin, eli se kerryttää hommaa aina vaan enemmän. 

No mutta otsikon aiheeseen, meille on tullut tässä loppukeväästä lähtien kaikenlaista postia collegeilta ja myös muutama kutsu collegen esittelytilaisuuteen (jotka järjestetään tässä meidän alueella). Käytiin viime keväänä myös yksillä vähän niinkuin opiskelumessuilla, joissa colleget esittäytyivät ja teini täytti muutaman potentiaalisesti kiinnostavan oppilaitoksen infokortin. Sen jälkeen on siis tullut noita kutsuja tilaisuuksiinkin. Jokaisessa oppaassa ohjeistetaan, että on syytä osoittaa oppilaitokselle kiinnostuksensa. Sen voi mm. tehdä vierailemalla collegen kampuksella, mutta me on päätetty käydä vain parissa Kalifornian sisällä, niin nuo esittelytilaisuudet on yksi ihan hyvä tapa saada nimi jäämään niitten oppilaitosten hakutoimiston ihmisten mieleen. Tai ainakin näin meille on väitetty. Yksi tilaisuus, jossa teini kävi oli ehkä enemmänkin paikallisten alumnien tapaaminen, mutta oli siellä muitakin potentiaalisia opiskelijoita. Siellä ei varsinaisesti ollut mitään koulun esittelyä, mutta siellä voi tehdä kysymyksiä mm. opiskelijahausta vastaavalle henkilölle. 

Ihan puhtaassa info-/markkinointitapahtumissa on tähän mennessä käyty kolmessa. Ensimmäinen niistä oli kyllä ihan huippuhyvä tilaisuus, ja sen jälkeen tuli ihan sellainen olo, että tuonne mä haluan lapseni lähettää. Noh, sehän se kait on ideakin, eli saada ihmisiä hakemaan sinne oppilaitokseen ja maksamaan sen kokonaisuudessaan helposti kuusinumeroiseksi kasvava opintomaksu.. Positiivista tässä oli, että oltiin tavattu sama tyyppi jo siellä messuilla, ja muisti meidän teinin sieltä. Tilaisuudesta sai tosi hyvin kuvan opinnoista ja mahdollisista stipendeistä, ja kysymyksiä sai esittää vaikka kuinka paljon. Toinen tilaisuus ei ollut yhtä wau, mutta sielläkin muistivat nähneensä teinin jo aiemmin. Jotkut collegethan käyvät esittäytymässä myös kouluilla, ja esimerkiksi teinin koululla on useampiakin 30 min tilaisuuksia, joissa kukin college esittäytyy ja voi kysyä kysymyksiä. (Teinin koulussa senior-opiskelijat voivat olla tunneilta pois ja osallistua max. 10 tällaiseen tilaisuuteen ja juniorit max. 5:een.) Tämä yksi nainen muisti siis nähneensä teinin tuollaisessa koululla olleessa infossa. En voi taaskaan kuin ihmetellä, miten nämä ihmiset voivat muistaa satoja ja satoja naamoja ja oikein kysyä, että sähän olit siitä-ja-siitä -koulusta. Viime sunnuntaina käytiin yhden collegen tilaisuudessa. Oppilaitoksen, joka ei suoranaisesti ole teinin suosikkilistalla tällä hetkellä, mutta haluttiin selvittää, että voisko se olla. No, ei. College saattaa olla oikein hyvä ja arvostettu, mutta jos tilaisuudesta jää sellainen kuva, että esittelijä papattaa ulkoaopetellun esityksensä vitseineen päivineen todennäköisesti aivan samoin sanoin kaikissa muissakin paikoissa ja keskittyy esittelemään opiskelukaupungin ravintola- ja teatterielämää ja näyttämään videoita opiskelijoista, niin ei se oikein sykähdytä. Ei ainakaan tällä esityksellä meidän listalle pompannut. Kysymyksillekin oli aikaa vain reilu 10 minuuttia, eikä siellä ollut mitään tarjottavaakaan. ;) Tässä oppii pikkuhiljaa vaatimaan kaikenlaista näiltä tilaisuuksilta. Tosin muissakin tarjottavat ovat olleet kahvi+keksi-osastoa, mutta silti. :)

Yhteen alumnin järjestämään tilaisuuteenkin meidät kutsuttiin. Eli joku tällä alueella asuva henkilö oli kutsunut mahdollisia ko. oppilaitoksesta kiinnostuneista olevia kotiinsa keskustelemaan tähän collegeen hausta. Olisi varmaan ollut todella mielenkiintoinen, mutta meillä oli päällekkäinen meno, eikä päästy paikalle. Mutta isoa bisnestähän tämä opiskelu täällä on, ja opiskelijoiden huomio pitää kiinnittää tavalla tai toisella, joten varmaan tässä tulee vielä eteen ainakin kutsuja kampuksille, kutsu infopäivään lähialueen yksityiseen collegeen ja sen lisäksi edessä on ainakin yksi iso infotilaisuus koululla, yksi STEM fair (Science, Math, Engineering ja Mathematics -alojen collegejen messut) ja sitten niitä koulun infotilaisuuksia. Mikään pakkohan näissä ei ole käydä, mutta kummasti lisätieto auttaa hahmottamaan ja haarukoimaan tätä oppilaitoskenttää, ettei tunne olevansa kuin peura ajovaloissa ja hyppivänsä sinne tänne.

Tähän vielä sunnuntainen keskustelu, josta näkee, kenellä meistä näihin kuluu eniten aikaa:

Minä: Tarviiko mun tulla sinne tilaisuuteen, vai pärjäisittekö kahdestaan?

Mies: Ei kait sun oo pakko tulla, kun ei tää college kerran ole sillä teinin listallakaan. (Kysyy teiniltä:) Haluuksä, että äitis lähtee sinne mukaan?

Teini: Joo.

Minä: Haluuksä? Vai täytyykö mun?

Teini: Täytyy.

Minä: Ai koska [miehen nimi] ei tiedä näistä tarpeeksi.

Teini: Niin.

Sillälailla. Joku sentään semisti arvostaa tätä mun perehtymistä tähän asiaan. :D

Road trip: Yellowstone NP, vol 3

Seuraavana aamuna oli jälleen aikainen herätys, sillä edelliseltä päivältä oli jäänyt vielä vaikka kuinka paljon nähtävää. Nyt oli siis vaan päätettävä, että mitä haluaisimme ehdottomasti nähdä ja tehdä. Varmaanhan jo tässä vaiheessa oli, että haluaisimme tulla joskus tänne takaisin ja mennä enemmän pois tuolta tien vierestä ja vaeltelemaan. Tällä kertaa ei oikein aika ja muutkaan varustelutasot antaneet kunnon vaelluksille mahdollisuuksia. Suosituksenahan tuolla on, että jos kulkee muualla kuin noilla yleisimmillä reiteillä, olisi syytä pitää aina mukanaan sellaista karhusuihketta. Karhusuihke on kuulemma jotain pippurisuihketta tms., joka on kait todettu suhteellisen toimivaksi, mutta ei kuitenkaan karhuille vaaralliseksi. Näitä suihkeita voi joko ostaa tai vuokrata (noin 50 dollaria/suihke), mutta niitä ei tosiaan sitten saa ottaa lentokoneeseen mukaan. Harmaakarhuja Yellowstonessa on vähän alta tuhat ja mustakarhuja ilmeisesti hieman enemmän. Harvemmin karhut nykyään ihmisten kimppuun hyökkäävät, mutta silti suosituksena on, että hiljaisemmille reiteille lähdetään vähintään kolmen hengen porukassa ja karhusuihkeella varustettuna. Suosituksena on myös puhua tai lauleskella, jotta karhut kuulevat ihmiset, eivätkä tule vahingossa reitille. Mikä osa tästä taas on amerikkalaista liioittelua, sitä en osaa sanoa.

Next morning we got up early again, since we had still a lot to see. There would be so much to see here, but you just have to pick what places to see and what not. It was pretty clear that we wanted to come here again some day and maybe do some hiking. This time we did not have the time and gear for it. They recommend that you buy or rent a bear spray, if you go to the hiking trails. The recommendation was: hike with at least 2 other people, carry the bear spray and talk/sing while hiking, so that the bears can hear you. There is approximately one serious injury per year caused by a bear (compared to 4 million visitors per year), but you might want to be prepared at some level still. At least when camping, have all the food items and toothpastes etc. in a bear proof container outside your tent. There is around thousand grizzly bears in the area and probably a bit bigger black bear population there, so there are plenty of bears there again. So cool.

Kuten aiemmin tuli todettua, yritettiin aina pysytellä sen n. 25 metrin päässä biisoneista, mutta entäs jos yksi on päättänyt majoittua WC:tten viereen, niin mitäs sitten tehdään? / We usually kept our 25 yard distance to the bisons. But what can you do if one of them had decided to stay right next to the restrooms? At least the doors were on the other side of the building.

Aamun ohjelmassa oli Canyon Village ja pienet patikoinnit alas Upper Falls -vesiputoukselle. Paikka oli todellakin upeampi kuin kuvista voisi kuvitella ja veden pauhu melkoinen. Matkahan tuonne putoukselle ei ole mikään hillittömän pitkä ja alamäkeä, mutta ylöskiipeäminen kestääkin sitten jonkun verran kauemmin.. / We wanted to go to small hikes/walks, so we headed to the Canyon Village and to the Upper Falls. There is a path down to the falls and it sure is worth visiting. Getting up again might take a while, so plan accordingly.

Upper Falls kuvattuna Lookout Pointilta. / Lookout Point view to the Upper Falls.

Inspiration Point, josta näkymä Yellowstone Riverille ja putouksille. En tiedä, voiko paljon upeampaa paikkaa olla. Luonnossa paljon upeampi kuin kuvassa. / The Inspiration Point is surely worth visiting. You can see the Yellowstone River with the falls. It surely was breathtaking and looked even greater in person.

Trumpettijoutsen Yellowstone-järvellä. / A trumpeter swan at the Yellowstone lake.

"Eikö meillä jo ole tarpeeksi kuvia biisoneista?" / Did I tell you that there are bisons in Yellowstone, too? ;)

Ja hirvieläimiä. / And some elk?

Ja kaikenlaisia muitakin lintuja. / And a lot of birds, too.

Mainitsin edellisessä postauksessa, että matkan kesto riippuu tiellä olevista biisoneista. No nämä päättivät ylittää tien ihan joukolla. Seistiin lähes paikallamme varmaan 15 minuuttia. Meidän edellä oleva auto pääsi eteenpäin ja sitten sieltä päätti taas yksi seurue ylittää tietä. Pitkään näytti siltä, että tulevat suoraan päin autoa, mutta tekivät väistöliikkeen ja ohittivat auton noin 15 sentin päästä. Huh. / I did mention that the time used for the loop road depens on how many bisons there are on the road, right? Well, we stayed here about 15 minutes. But what can you do? It seemed that the whole herd wanted to go to the other side of the road at the same time. The car before us managed to leave, so after that we were the first in line. And there were several bisons coming right towards us. And I mean right towards use. Half a foot before the car they turned and passed the car and continued their journey. I pretty much was ready to freak out for a second there.

Mud Volcano, eli mutakuoppa, jossa erilaista tuliperäistä toimintaa. / Mud Volcano, that was pretty much what the name says.

Ja tämä yksilö oli myös päättänyt parkkeerata tuolla Mud Volcano -alueella aivan siihen polun viereen. Onneksi siihen oli rakennettu puiset aidat, sillä välimatka ei todellakaan ollut 25 metriä. / And another one that was not 25 yards away, since he was right next to the boardwalk that was around the Mud Volcano area.

Mud Volcano -alueella oleva Dragon's Mouth -nimellä kutsuttu alue, joka on saanut nimensä siitä, että sieltä tulee ulos höyryä jatkuvasti ja se kuulostaa siltä, kuin joku lohikäärme puhkuisi sitä höyryä pois sieltä. / Dragon's Mouth at Mud Volcano area. The picture really does not tell all. When the steam comes out, you can hear a noise that sounds like someone would be puffing it out. Hence the name Dragon's Mouth. The kids there seem to be very excited about this.

Pysähdyttiin Old Faithfulin nurkilla jälleen syömässä ja parkkiksella oli tällainen. / We stopped at the Old Faithful to get something to eat. This was there on the parking lot.

Midway Geyser Basin. Tänne oli jälleen hillittömän pitkä autojono, sillä alueen parkkipaikka on suhteellisen pieni. Mutta tätä en todellakaan olisi halunnut jättää väliin. Nämä värit on kerrassaan upeita. Alueella menee myös pieni vaellusreitti, jonne haluan kyllä joskus vielä mennä. Olen nähnyt kuvia, miltä tämä paikka näyttää rinteeltä tai ilmasta käsin, ja jos mahdollista, niin sieltä käsin se näyttää vieläkin upeammalta. / We could not have left without visiting the Midway Geyser Basin. Again there was a long line of cars waiting for a parking space. That parking lot is really not that big. But it was so worth the wait. Look at these colors. Apparently there is a hiking trail near here that goes up the hill and the view is just amazing. I so want to do that sometime in the future.

Sitten olikin aika jättää Yellowstone. Seuraavaksi listalla oli Grand Tetonin kansallispuisto, mutta koska majoitusta oli hieman haasteellista löytää ja kun kerran road tripillä oltiin, niin me suunnattiin aavistuksen väärään suuntaan eli Idahoon. Tulipahan samalla piipahdettua sitten siellä perunoistaan tunnetussa osavaltiossakin.

It was time to leave Yellowstone. We were heading to the Grand Teton National Park, but we had trouble booking a hotel/motel from the area, so we had decided to make and extra detour and drive to Idaho and stay there. After all this was a road trip and we were so close to Idaho anyway, so we decided to do that.

Road trip: Yellowstone NP, vol. 2

Seuraavana päivänä lähdettiin aamulla aikaisin ennen kahdeksaa ajamaan takaisin kohtia puistoa, jotta ainakin hetki ehdittäisiin ajella ennen suurempia ruuhkia. Suunnitelmissa oli ajaa Yellostonen sisällä menevä loop road, eli jonkunasteisen ympyrän puistossa tekevä reitti. Sen pituus on 142 mailia (228 km) ja ajomatkaan kuluva aika riippuu siitä paljonko muita autoja sattuu olemaan, kuinka usein reitillä pysähtyy ja sitten kuinka kauan joutuu odottelemaan tietä ylittäviä biisoneita (ja ei, tämä ei ollut vitsi..). Sellainen 12 tuntia saatiin helposti aikaa kulumaan, sitten oli ihan pakko luovuttaa, vaikka nähtävää ja kuvattavaa olisikin ollut vielä vaikka kuinka.

The next day we left the hotel around 8 am to head early to the park and avoid the crowd. We had planned to drive the Yellowstone Grand Loop Road that day. The road is 142 miles and you can spend any number of hours on that. Mainly because there might be a lot of other visitors and traffic, because you make multiple stops along it and because you have to wait for the bisons that are passing the road (and I am not kidding about that).

Lähdettiin kiertämään tuota tietä lännen puolelta eli kohti Norrisia, Madisonia ja Old Faithfulia. Ensimmäisenä pysähdyspaikkana Swan Lake (joutsenlampi), joka oli ainakin siihen aikaan aamulla kuin rauhallisuuden ja tyyneyden perikuva. / We headed to the park and selected the road on the west side, so we headed towards Norris, Madison and Old Faithful. First stop was at Swan Lake. In the morning this was so quiet, only some wildlife and us.

Ja tarkempihan tämä kuva voisi olla, mutta sudenkorentoja täällä lenteli sinne tänne. / This could be a better picture, but this fellow was very interested in us.

Maisemia ihastellessa alkoi jalkojen vieressä kuulua rapinaa. Nyt en googlauksesta huolimatta ole täysin varma nimestä, mutta suomenkielinen nimi lienee ylänkösiiseli. Oravannäköisiä, mutta ilman oravannäköistä häntään. Juoksentelivat siinä ympäriinsä ja kurkkivat koloistaan. / While standing there I heard some noise and looked down. There were these uinta ground squirrels running and peaking from their holes. You can see a lot of these running across the roads too (and getting killed when cars hit them).

Huono kuva, mutta toisella puolella peltoa heinikko vaan rapisi, kun amerikanmäyräperhe oli matkalla johonkin. / On the other side of the road there was something moving too, a badger family.

Seuraava pysähdyspaikka, Roaring Mountain, jossa ympäri kalliorinnettä tulee ulos höyryä, siitä siis tuo nimikin. / Next stop Roaring Mountain. What I loved about Yellowstone is that first you have nice scenery, green mountains and prairie like wide spaces and wildlife, and then suddenly you have these volcano types of areas.

Seuraavaksi Norris Geyser Basin, jossa on enemmänkin näitä erikoisenvärisiä vesilampia ja höyryä tulee sieltä ja täältä. Alue onkin yksi puiston kuumimmista ja vanhimmista vulkaanisista alueista. Kuuman vesihöyryn ja muutenkin hyvin haavoittuvaisen maaston vuoksi näissä paikoissa pitää kulkea merkittyjä polkuja pitkin. Tai oikeammin rakennettuja polkuja, eli alueita kietää tuollaiset puusta tehdyt rakenteet. / Next stop was Norris Geyser Basin, that is one of the hottest and oldest thermal areas in the park. That is why you have to stay on the boardwalk when you go around it. It has really hot spots, but it is also a very delicate area, that does not need humans stepping on it and ruining the surface and the bacteria that gives the water their weird colors.

Kyseisellä alueella on myös Steamboat Geyser, joka on maailman korkein edelleen aktiivinen geyris. Ongelmana vaan on, että se saattaa purkautua muutamien päivien välein tai välissä voi olla vuosiakin, joten sitä jopa 90-metristä suihkua on tässä turha kovin kauaa odotella. / In the Norris area there is also the Steamboat Geyser, that is the tallest geyser that is still active. There are smaller burst of water every now and then, but for the 300 feet eruption you might need to wait for 24 hours or 40 years, so maybe not worth the wait though.

Nyt en ole ihan täysin varma kuvista, mutta pysähdyimme sekä Gibbon Falls- että Firehole Falls -putouksille. Muistini mukaan kuvissa ovat nyt molemmat putoukset, mutta ihan varmaksi en voi sanoa. / Then we stopped at the Gibbon Falls and the Firehole Falls. I am not quite sure, if these pictures are one from each, since some time has already passed.

Seuraava pysähdyspaikka oli Lower Geyser Basin. Jännä miten joissain kohdin luonto ja nämä vulkaaniset alueet ovat ihan täydessä sovussa keskenään, joissain toisissa taas näkyy vain kuivia/palaneita puunrunkoja kuumien höyrysuihkujen vieressä. Tällä alueella on myös tuollainen reitti, jota pitkin pääsee kävelemään ja ihmettelemään erilaisia ja erivärisiä kuumia altaita. / And then it was the Lower Geyser Basin. There is a nice boardwalk here too, and you can go round the area and see a lot of different types of geysers, fumaroles and springs. Funny how first there is just green and then you have the thermal areas with dead trees right next to them.

Seuraavaksi suuntasimme Old Faithful -geysirille, joka on ehkä näistä geysireistä se tunnetuin, koska sieltä purkautuu tuota vettä ja vesihöyryä niin säännöllisesti. Wikipedian mukaan vesisuihku purkautuu 30-90 minuutin välein. Tämä vaihtelee ilmeisesti jonkun verran vuodenaikojen mukaan, sillä meidän tuolla ollessa tämä näytös nähtiin noin 90 minuutin välein. Itse asiassa meillä oli sellainen käsitys yhden tv-ohjelman perusteella, että tämä luonnonnäytelmä näkyisi 30 minuutin välein. Osuttiin siis suhteellisen oikeaan aikaan kuitenkin paikalle ja odotusta oli vain reilun vartin verran. Matkan varrella olisi ollut myös Midway Geyser Basin, joka me hypättiin toistaiseksi yli, koska sinne oli aivan järjetön jono jo parkkipaikalle. Mutta samanlainen jono sinne näytti olevan seuraavana päivänäkin, eli kannattaa siis vaan jonottaa. Tai mennä ajoissa. Tässä Old Faithfulin vieressä on näitä majoituspaikkoja ja muun muassa ravintola, jossa käytiin siis myös syömässä. Vähän on erilaiset annokset kuin täällä Kaliforniassa. Kalkkunasandwichin nimellä ollut ruoka, joka koostui leivänpalasta ja neljästä siivusta oikeaa kalkkunaa (ei leikettä) ja kahdesta lisäkkeestä, kuten perunamuusista ja vihreistä pavuista muistutti ehkä enemmänkin kiitospäivän päivällistä kuin leipää. Ja hintaa oli vähän alle 10 dollaria, joten hinta-laatu-suhde oli taatusti kohdallaan. /  Next we headed to Old Faithful, that is probably the most known geyser in Yellostone. It is active and erupts every 30 to 90 minutes. I guess it depends of the time of the year and many other things. When we were there, it was pretty much every 90 minutes. Before Old Faithful and after Lower Geyser Basin, there is also the Midway Geyser Basin, that we skipped that day. There was a huge line of cars waiting for a parking spot, but that was also the case the next day, so I guess it happens pretty much daily during the summer. So be ready for that or head there as early as you can. Next to the Old Faithful they also have hotels, visitor center, gift shops and a restaurant. The food really is different than in California. With $9.95 you can buy a turkey sandwich that looks more like a Thanksgiving dinner with real turkey slices and the sides. Money well spent there.

Old Faithfulin läheltä lähtee reitti, joka kulkee vuorenrinnettä ylös. Ei se nyt mikään mahdoton kiivettävä ole, mutta kannattaa huomioida, että ollaan reilun 2 kilometrin korkeudessa, eli ihan älyttömästi ei kannata alkuun rehkiä. Luultiin siis tässä vaiheessa, että geyser purkautuu 30 min välein. Mutta kiivettyämme selvisi, että väli onkin 90 min, joten ei sitten jääty odottamaan enää tuntia, että oltaisiin nähty purkaus täältä rinteeltä käsin. Joku pienempi geysir tosin purkautui silloin, joten se ainakin nähtiin (kuva alla). / There is a nice little hike up the mountain next to the Old Faithful. It is not a very strenuous one, but you might want to keep in mind that the elevation is above 7000 feet, so plan accordingly. We had thought that the geysir erupts every 30 minutes, so check your facts before climbing. We did not want to wait an extra hour to see the Old Faithful from here, but there was a smaller one near that one that we saw from here (see below).

Lounastauko. / Lunch time.

Kaikenlaisia värejä, luonto kyllä hämmästyttää täällä monimuotoisuudellaan. / All kinds of colors everywhere.

Old Faithfulin takana on Upper Geyser Basin, jossa taas on valmis reitti, jota kulkea ja kaikenlaista outoa ja erikoista nähtävää. / Behind the Old Faithful, in the Upper Geryser Basin, there is again a lot of weird and amazing stuff to be seen.

Ja Old Faithful Upper Geyser Basinilta katsottuna. Vähemmän ruuhkaa ja siksi ehkä jo paremmat näkymät. / From the Upper Geyser Basin you can also see the Old Faithful. Less crowd, too.

Nyt en ole ihan varma, mutta muistelisin tämän olevan West Thumb Geyser Basinista. Joka tapauksessa tässä on Yellowstone Lake -järvi, jonka pohjassa näkyy myös näitä vulkaanisia alueita. Tässä on vieressä myös kaikenlaisia erilaisia vulkaanisia lampia, mutta koska näyttävät melko samalta kuin ylläolevat, en laittanut niistä nyt tähän enempää kuvia. / This is Yellowstone Lake, and if I remember correctly this is from the West Thum Geyser Basin. You can see the thermal/volcanic areas in the lake too. There are some water areas like in the other geyser areas too, but they looked a lot like the other geyser places.

Yellowstonessa ei sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti saisi pysähtyä keskelle tietä, ellei tiellä ole eläintä. Tien vieressä on usein levikkeitä, joille pysähtyä, muuten pitäisi vain ajella eteenpäin. Yht'äkkiä kuitenkin autojonot molempiin suuntiin hidastuivat ja pysähtyivät ja ihmiset osoittelivat metsään. Selvisihän se syykin sitten: harmaakarhu. / In Yellowstone you should just keep driving and not stop on the road. Or only stop if there is something blocking your way. Suddenly everyone slowed down and stopped and started pointing towards the woods. Yes, it is a grizzly bear. And I am glad that everyone stopped since this is the only grizzly that we saw there.

Hayden Valleyn kohdalla asustaa sitten se toinen biisonilauma. / The other bison herd lives in Hayden Valley, so be prepared to stop. They can be on the road, too.

Näillä aivan tien vieressä kinastelleilla biisoneilla taisi olla jonkunlaisia erimielisyyksiä päivällispaikasta. / These bisons were right next to the road. We surely did hope that their argument would stay there and they would not run to the road where we were in the car.

Ja vielä yksi biisonin vasikka. Näyttää melko paljon lehmältä ja hyvin lähisukulaisiahan nämä ovatkin. / And one more young bison. When they are young, they look pretty much like cows, but they are very closely related anyways.

Edellisessä postauksessa näitä kanadanhirviä jo näkyikin reippaasti. Tämä kuva taas siitä Albright Visitor Centeriltä. Tällä nuorukaisella taisi olla asiaa insinööreille. / And then we were back at Albright Visitor Center again going to our hotel in Gardiner. Like in the previous days, the elks were there again. This youngster probably wanted to have a chat with the engineering department.

Rättipoikkiväsyneenä etsimään ruokaa ja nukkumaan. Vielä oli edessä yksi päivänpuolikas puistossa ennen matkan jatkumista.

We were exhausted, and hungry, so after finding something to eat and finding the hotel it was pretty much it. Sleep before the last half a day in Yellowstone.