"See you later alligator" - New Orleansin soilla

Kaikki New Orleans -oppaat jne. sanoo, että vierailu suolla ja ns. alligaattorisuolla on tällä alueella ihan must, vaikka sellainen suoajelu onkin muka tosi turistimaista. Vähän asiaa selvittelimme ja totesimme, että helmikuu ei ole mikään paras alligaattorien tai kilpikonnien bongausaika, sillä ne ovat eksotermisiä, eli ne eivät itse tuota ruumiinlämpöään vaan ruumiinlämpö riippuu ympäröivästä lämpötilasta. Siksi nyt kun ilma ja vesi ovat vielä melkoisen kylmiä, ne eivät kauheasti liiku ja saalista. Toisekseen kylmällä alligaatorit eivät saalista ollenkaan, koska ne eivät silloin pysty sulattamaan ruokaansa, vaan kuolevat, jos jotain hotkivatkin. Ne siis ovat 3-4 kuukautta syömättä talvella kokonaan. Pisimmillään kuulemma jopa kaksikin vuotta. Emme siis olleet kovin toiveikkaita alligaattorien näkemisen suhteen, joten valitsimme hotelliamme lähinnä olevan, melko edullisen paikan, eli Cajun Pride Swam Tours -firman. Ja kyllä oli hinta-laatu-suhde kohdallaan! Opas oli aivan huippu, kertoili meille soiden elämästä, alligaattoreista, paikan historiasta, cajun-perinteestä ja musiikista ja vaikka mistä. Vähän harmittavasti aamu oli kylmä ja suolle laskeutui reissun aikana sumu, mutta toisaalta se teki reissusta oikeastaan vieläkin paremman.

Kuvat kertokoon taas enemmän itse:

Tällaisella veneellä sitä lähdettiin ajelemaan.
/
So the next day we headed to a swap. Since February is not the best time to go looking for alligators, since they are exothermic and do not move a lot when it is too cold, we just picked a 1,5 hour tour that were on the cheaper side of tours (Cajun Pride Swam Tours). But it was amazing! Our boat captain / tour guide  Nolan was just awesome. He was telling us all kind of stuff about the history, animals, alligators, Cajun culture and music and all. Just the stories would have been worth the price. Really.

Ensimmäinen reissun alligaattori, todellakin vain lojui vedessä, koska vesi oli niin kylmää. Silmät vaan välillä liikkuivat.
/
This is the first gator that we saw. Not moving much.

Aurinkoisella ja kesällä tämä olisi varmaan upea paikka. Tosin varmaan tuskaisen kuuma. Nyt kasvit eivät vielä vihertäneet, mutta paikkana silti todella upea.
/
This must be an amazingly beautiful space during spring and summer, when everything is green. And hot, it is terribly hot in the summer, too. But it was amazingly beautiful on it´s own way in February, too. 

Kuvittele täydellinen hiljaisuus ja tyyneys. Ja sitten linnut lentämässä rauhallisesti ohitsesi. Sellaista se oli. Ihmiset kuulemma aina sanovat, että suolla haisee kamalalta ja hyttysiä on kauheasti. Väärin. Täällä ei haissut yhtään miltään. Puhtaampaa "tuoksua" en ole ikinä missään kokenut. Ja koska tämä suoalueen vesi on itse asiassa vuorovettä ja hyttyset tykkäävät paikkallaan pysyvästä vedestä, niin hyttysiä ei todellakaan ollut. Yhtään.
/
Imagine peace, quiet, serenity. That was what it was. And occasionally a bird flying by slowly. People say that swamps are dirty, smelly and full of mosquitos. Totally wrong. Totally. I have never ever smelt any place that just does not smell anything. Just pure nothing. And since the swamp has tides and mosquitos love still waters, no mosquitos either. Perfect!

Tarinan mukaan tällä paikalla oli aikoinaan maata, mutta voodopapitar Julie White ennusti tuhoja ja hänen kuultiin laulavan, että "kun kuolen, vien kaikki mukanani". Kun hän kuoli v. 1915 ja häntä oltiin hautaamassa, iski hurrikaani ja tuhosi maan ja tappoi satoja ihmisiä. Ihan varma en nyt ole, että ovatko tässä kyläläisten hautoja vai miten se meni.
/
So there was a voodoo priestess that predicted destructions. They heard her singing "One day I´m gonna die and I am taking all with you." She died in 1915 and when they were burying her a hurricane came and swiped the whole town and killed hundreds of people. I am not sure whose graves these are, but you can read more from here. (No, I did not watch the videos myself..)

Lisää suota, hiljaisuutta ja lintu.
/
More swamp and peace and quiet.

Vanha metsästäjien maja. Alligaattoreita on metsästetty niiden nahan vuoksi ja ne olivat jossain vaiheessa jo lähes uhanalainen laji. Tällä hetkellä suojelun ja rajoitusten vuoksi ne elävät ja voivat hyvin. Alligaattoreita on Floridassa ja Louisianassa noin 2 miljoonaa ja ne ovat palaamassa myös vanhoille asuinalueilleen, kuten Mississippiin ja muualle pohjoisemmaksi.
/
This is an old hunter´s cabin. The alligators were an endangered species at some point because they were overly hunted for their skin. Now there is about 2 million gators in Florida and Louisiana and they are doing well. They are even coming back to their old habitats in Mississippi etc. norther up.

Pesukarhuja. Nämä ovat kanssa melkoinen riesa asuinalueilla, kaivelevat roskiksia jne. Mutta itse en ollut niitä aiemmin luonnossa tai elävänä nähnyt. Ja onhan ne siis aika söpöjä, vaikka melkoisia tihulaisia ovatkin.
/
Raccoons. I know that they are a nuisance and all in the neighbourhoods. Still I had never seen them alive in the nature. And I know, nuisance and all, but they are darn cute still.

Jokainen matkustaja sai pidellä tätä 18-kuukautista alligaattoria kädessään niin halutessaan. Tässä kummallisesti rajatussa kuvassa perheen teini, jolta ei ole lupaa jaella missään koskaan hänen kuviaan. Ja yllättävää kyllä siis tuo alligaattorin nahka on sellaista erittäin pehmeää ainakin vatsapuolelta (josta siis mm. tehdään laukkuja jne. juuri sen pehmeyden vuoksi). Mutta ei tuo selkäkään ollut sellaista kovaa kilpikonnakilpeä. Suu on ihmisten sylissä oloajan sidottu kiinni, sillä voimaa näissäkin leuoissa on silleen "puren sulta sormen poikki" -tyyliin.
/
Ok. So this photo is weirdly cropped. There is a reason, the teen does not let me share his picture. So everyone that wanted got to hold this 18 month old gator. The skin is surprisingly soft. The skin in the stomach is really soft (hence they make shoes and handbags out of that skin), but even on top, it is not turtle like hard shell, but kind of soft, but firm skin. Whatever you think about this and that the mouth is tied, but this one has enough power to bite your finger off. And holding it gave us a totally new respect for this animal.

No nähtiin me sentään jotain liikkuvaakin välillä. / Well we did see something moving, too:

 

Pesukarhuja. Eikö olekin söpöjä?
/
I know, I know. Nuisance. But aren´t they just adorably cute?

Ja yksi vähän isompi yksilö.
/
And finally one bigger one.

Hurrikaanievakuointireitti.
/
Hopefully not needed in the near future. This area has already suffered enough.

Meillä oli vielä hyvin aikaa, joten päätettiin lähteä katsastamaan New Orleansin eteläpuolella oleva kansallispuisto, Jean Latiffe National Historical Park and Preserve. Tämä paikka oli kyllä hinta-laatu-suhteeltaan jälleen erinomainen. Sisäänpääsymaksua ei siis ole, vaan on ilmainen, mutta olisin kyllä mieluusti tästä maksanutkin.

Suolla näkee näitä "sypressinpolvia" ihan joka paikassa. Jos nyt käsitin oikein, niin puu leviää näiden tynkien, joita polviksi kutsutaan, avulla.
/
You can see these cypress knees everywhere in the swamp. If I understood correctly this is the way the tree spreads. This and the next photos are from the Jean Latiffe National Historical Park and Preserve.

Suomenkielinen nimi näille on ilmeisesti pikkupalmetto ja näitä pieniä pyöreitä palmunlehtiä oli myös ihan joka paikassa.
/
These palmettos were everywhere.

Bayou eli seisova vesi tai suvantovesi.
/
Bayou."Sleeping water".

Nutrioita. Tämä vieraslaji on alunperin Etelä-Amerikasta, mutta sitä on tuotu tänne turkistarhoille, joista se tietty on päässyt karkaamaan. Nämä nutriat lisääntyvät ilmeisesti vielä kanejakin tehokkaammin ja voivat saada jopa 20 poikasta kerralla. Louisianan sheriffillä on kuulemma ihan poliiseja palkattuna näiden tappojoukoiksi, meidän oppaan mukaan tilanne on tällä hetkellä: Sheriffi 2 000 000 - Nutria 0. Tosin onpahan alligaattoreille jotain syötävää sitten.
/
Nutrias. They are originally not found here, but in South America. They were brought here for their fur on the farms. Of course some of them escaped and now they are breeding like rabbits. Or worse. Nutria can have 20 babies at one time and the sheriff´s men are ordered to kill these. At least there is some food for the gators too now.

Tähän loppuu tämä n. 3 km pitkä polku. Paikkaan, missä kaksi vettä yhdistyy yhdeksi. Ja missä on taas...
/
This is where the trail ends. It is about a 3 km walk from the Information center. Where the two waters meet. And where there is...

... alligaattoreita.
/
... gators.

Ja sama alligaattori ilman zoomia. Ja polun ja tämän suon välissä ei siis ole minkäänlaista aitaa.. Toki vähän lohdutti kun tiesi, etteivät alligaattorit tähän vuodenaikaan syö ja saalista, mutta silti. Kun näin kyseisen yksilön liikahtavan, niin ainakin itselle tuli kiire lähteä polkua takaisin päin. Vaikka kuulemma eivät Louisianassa ole koskaan hyökänneet ihmisen kimppuun. Floridassa kuulemma ovat saalistaneet joitain lapsia, mutta alueilla, joissa ihmiset syöttävät alligaattoreita. Ja siten alligaattorit ovat sekoittaneet lapsen koon normaaliin saaliiseensa. Yök, silti. Eräs paikallinen mies arvioi tämän olevan n. 3-metrinen naaras. Ja opittiin siis myös, että alligaattorin sukupuoli määräytyy hautomisvaiheen munan lämpötilasta. Suurimmasta osasta poikasista tulee naaraita. Suhde kait oli jotain yksi uros 15:tä naarasta kohti. Se oli meidän oppaan mielestä oikein sopiva suhde noin niinkuin yleensäkin elämässä. ;)
/
And this is the same gator without the zoom. And no, between the gator (and the swamp) and the trail and us there is no fence. None. Zero. Nada. At least we knew that they are not eating or hunting at this time of the year anyways. But when I saw it move towards us even a tiny bit, I wanted to get moving again. You can probably understand if you watched the movie Alligator when you were a preteen.. Even though there is no incidents recorded in Louisiana that a gator would have attacked a human. Some childen in Florida though, but always in areas where people feed the gators and then they mistakenly think that the child is their prey. Eww. One local guy said that this is probably a 9 to 10 feet long female. Btw the sex of the gator is determined by the temperature of the eggs or something. So most of the gators turn out to be females. The ratio is about 1 male : 15 females. Our tour guide though that it is a good ratio for males in life anyways.. Oh, well. ;)

Kokonaiskävelymatkaksi tuli reilut 7 kilometriä ja kesällä tällainen urheilu olisi varmasti ollut hieman haastavaa, sillä kosteus ja kuumuus ovat jotain ihan muuta kuin näin helmikuussa. Oltiin niin tyytyväisiä, että nämä paikat koluttiin, että ei kun syömään ja kohti uusia seikkailuita.

Mardi Gras!! - New Orleans, Louisiana

New Orleans, the Big Easy, NOLA - rakkaalla lapsella on monta nimeä.
(The captions again in English, too. And you can click on the picture to see it larger.)

Mardi Gras - kaikista hullunmyllyistä hulluin. Vähintään viikko juhlia, karnevaaleja, musiikkia, kaikkea mitä saattaa kuvitella (kyllä myös alkoholia, alkoholia, juopuneita ja "kotoista" virtsan tuoksua iltaisin). Me käytiin karnevaalihulinoissa lauantaina. Tiistai olisi ollut tänä vuonna se virallinen ja suurin Mardi Gras -juhlapäivä, jolloin odotettiin noin miljoonaa juhlijaa. Nämä lauantain juhlat oli kyllä meille ihan riittävästi nämäkin.

Kuvat kertokoon enemmän kuin pitkät höpinät.

Jos jotain tästä kaupungista löytyy niin jazzia. Kadunkulmat on täynnä soittelijoita. Dixieland!!
/
Yes, the one and only. Jazz, jazz, jazz everywhere.

Bourbon street - here we are

Aamuinen Bourbon street oli vielä hiljainen.
/
It´s morning and the Bourbon street is still quiet. Occasional tourists taking pictures.

Cafe Beignet - tarjolla ruokaa, beignet-leivoksia ja joka päivä ilmaista jazzia
/
Cafe Beignet - beignets and free jazz, every day

Beignet-leivokset - näyttävät vähän tomusokeripäällysteiseltä munkilta, mutta maistuvat ihan tippaleiviltä.
/
Beignets, they taste very similar to Finnish funnel cake, even though they look totally different.

Bourbon streetin talot valmiina Mardi Grata varten. Myöhemmin ihmiset heittelivät parvekkeilta kadulla kulkijoille muovisia kaulanauhoja ja muuta krääsää Mardi Gran perinteiden mukaisesti.
/
All the houses were on Bourbon street were decorated. This is one of the modestly decorated ones. Later the people were throwing beads and other stuff to people walking on the street. 

NOLAn poliisilla oli tällaiset vermeet.
/
NOLA polica was there, too. Not sure if I was allowed to take and share this pic, though..

Seuraavat kuvat ovat sitten itse karnevaalikulkueista. Erilaisia  karnevaalivaunuja ja paraatilaisia oli kulkueessa reippaasti. Mardi Gras´n kulkueet ovat eri ryhmien ("Krewe") järjestämiä. Lauantain ensimmäinen paraati on Krewe de Iris, joka on perustettu 1917. Kyseisen ryhmän tunnus on koristellut aurinkolasit ja alunperin on ollut naisten ryhmä, mutta kyllä siellä miehiäkin oli mukana. Kuvista voi vähän nähdäkin, mutta karnevaalivaunuista heitellään katsojille tavaroita. Lähinnä muovihelmiä, mutta myös pehmoeläimiä, hulahula-vanteita, mukeja ja muuta muovikrääsää. Kyllä saa sormiaan ja muutenkin itseään varoa, kun ihmiset yrittävät saada kiinni heitettyä tavaraa. Osa tavaroista oli selkeästi ryhmälle tehtyä, sillä niissä lukee joko "Iris" tai "1917" tai molemmat.
/
So the next photos are from floats and the parade. We saw the parade on Saturday and then it was the parade of Krewe of Iris. The Krewes (or crews) are the organizations and groups that organize a parade. So every parade is by a different Krewe. Krewe de Iris is founded on 1917 and is supposed to be all female crew, but that did not seem to be the case. You can probably see in the pictures the paraders throwing things to the watchers. People were trying to catch the stuff, so you should really be careful of your fingers and head here. They are throwing mostly beads, but also plush toys, mugs and everything plastic. Some of the items had "Iris" or "1917" printed on them.

Niitä helmiä siis heitellään reippaasti. Eli kaikilla vastaantulijoilla on niitä. Samaten moni on pukeutunut Mardi Gras´n väreihin, violettiin, keltaiseen ja vihreään.
/
And the beads are everywhere. Everyone has them. As well as the Mardi Gras color, purple, green and yellow.

Iltapäivällä Bourbon street ei todellakaan enää ollut hiljainen. Ihmisiä, ihmisiä, ihmisiä.
/
In the afternoon Bourbon street was not quiet and sleepy anymore. 

French quarter on kortteli Mississippi-joen vieressä. Sieltä löytyy Jacksonin aukio ja sieltä sitten puolestaan St. Louisin katetraali, jonka kyljessä on muistolaattaa paavin vierailusta.
/
French quarter is a popular place in the city. And Jackson square there next to the Mississippi river is a very lively place. This can be found on the wall of St. Louis Cathedral.

Tämä nyt ei siis todellakaan hänen pyhyytensä. Mutta tätä on Mardi Gras ja New Orleans.
/
This surely is not his holiness. And I have no idea who the lady is. But Mardi Gras is party, party, crazy, crowded.

New Orleansin perustivat siis ranskalaiset ja nimi annettiin "Duke of Orleansin" mukaan, joka oli alueen ranskalainen hallitsija aikoinaan.
/
The picture tells it all in English. :)

Ja välillä aluetta siis hallinnoivat espanjalaiset. Ja pieni historian ja termien selvennys tähän väliin. Alueella puhutaan kreoleista ja cajunista. Sekä ihmisten, ruokien että musiikin osalta. Monet kuulemma sekoittavat nämä ja ajattelevat temien tarkoittavan samaa. Näin ei kuitenkaan ole. "Cajun" tulee termistä "les Acadians", jota käytettiin ranskalaisista kolonialisteista Kanadan Acadiassa, mm. Nova Scotian alueella. Englantilaiset sitten valloittivat alueen ja acadialaisista iso osa päätyi sitten Louisianan suoalueille. Cajun on siten nimitys sekä alueen ruualle, ihmisille, mutta myös kielelle, joka on sekoitus niin ranskaa, intiaanien kieltä kuin englantiakin. Cajun French kielenä on häviämässä, eli sille on käynyt kuten niin monelle vähemmistökielelle muualla. Ensin se on elänyt voimakkaasti, mutta sitten kouluissa ei ole saanut puhua sitä ja perheitä on kielletty puhumasta sitä, joten perheet ovat vaihtaneet englantiin. Nykyään kieltä yritetään elvyttää, mutta kieltä puhuvia on oikeasti enää joitakin kymmeniä-/satojatuhansia ja heistäkin suuresta osasta on aika jättämässä lähitulevaisuudessa. Kreoleilla puolestaan tarkoitetaan kolonialistien jälkeläisiä, joista käytetään myös termiä "muut" (eli muut kuin ne ranskalaiset), eli ranskalaisten ja espanjalaisten kolonialistien jälkeläisiä, myöhemmin myös näiden ja orjien jälkeläisiä.
/
And later there were also some Spanish. And a mandatory history lesson here :). You hear the terms "cajun" and "creole" here a lot. Some say that they are the same thing, but they are not. If I understood correctly, the "cajun" has it´s origins on French colonialists in Acadia, Canada, hence the name "les Acadians", that lived for example in the Nova Scotia area. When the English came, the Acadians moved away and many ended up to the Louisiana swamp areas. So "Cajun" is the term used for these people, their food and language. Cajun French is a mixture of French, English, Native American languages. Cajun French is consideres as a endangered language. The same thing happened to it as to many other minority languages. First everyone spoke it, then the use of it was prohibited in schools and families were told to speak English. Now only appr. 200 000 or less speak it, not all fluently. And the younger people do not know how to speak it even though it can be taught again. So, the term "Creole" then. Creoles are the decendants of the colonialist, French and Spanish, later including the decendants of the colonialists and slaves, too. So they are the others, "Non-French". Their food is different from the cajun one.

Tässä vielä Jacksonin aukio ja katetraali.
/
Jackson square and the St. Louis Cathedral

Mississippi-joki
/
The Mississippi river. I love Huckleberry Finn and Tom Sawyer when I was a child. So even though they did not "live" in Louisiana area, seeing the great Mississippi river was a must.

Pontchartrain-järven ylittävä silta oli sitten pakko huristella, vaikka oikeasti oltiin menossa ihan eri suuntaan. Silta ylittää järven ja on yhteensä 23,83 mailia, eli 38.35 km, pitkä. Tämä on kait edelleen maailman pisin veden ylittävä silta. Sillalta ei käytännössä näe mitään. Se on niin pitkä, että keskellä 8 mailin ajan ei näy edes horisontissa maata missään, pelkkää sinistä ja sumua.
/
An then of course we had to drive along the Lake Pontchartrain Causeway, that is the longest bridge that crosses a water (at least so I read). It is a total of 23.83 miles (38,35 km). And in the middle of it there is about 8 miles when you cannot see any land, just the lake and some mist. An interesting experience.

Välillä seurasin kännykän kartasta GPS:ää, että missä kohti järveä sitä ollaankaan.
/
And here is the GPS signal from the Maps app. Here we go, still some way to go. 

Viimeinen mailipylväs, juuri ennen sillan loppumista, 23.8 mailia.
/
The last mile marker before exiting the bridge. 

Hotellilla sitten levitettiin "päivän saalis" eli karnevaalissa kiinni napatut tavarat.
/
So here is the haul from the parade. Most of them we actually left there. But yeah, we did have some beads and tiara (yeah, really!!) on us when wandering in the city.

Kun nyt kerran ollaan keskellä karnevaalihulinaa, niin olihan sitä sitten ostettava paikalliselta taitelijalta oikein kunnon naamari. Tämä koristaa nyt meidän olohuoneen seinällä muistutuksena karnevaalista. Mittasuhteet vähän hukkuu tässä, mutta on oikeasti oikean kokoinen, päähän sidottava ja painaa kyllä aika reippaasti.
/
Support the local artists! And of course I had to buy a real, showy mask for me since we were in New Orleans and all. This is already on our wall. Maybe I get to use it sometime, too.

Hotellihuoneessamme oli hierova suihkusysteemi ja se tuli niin tarpeen tämän päivän jälkeen.
/
And what a nice surprise there was in the hotel room. A massaging shower. So desperately needed after this day of carneval.

Osa New Orleansistahan kärsii edelleen Katrina-hurrikaanin tuhoista, vaikka siitä tuleekin tänä vuonna kuluneeksi jo 10 vuotta. Esimerkiksi noita naamioita tekevä firma tuli aikoinaan Katrinan pyyhkäisemäksi. New Orleansin kaupunkihan on osittain tai ainakin osan vuodesta alempana kuin Mississippi ja joen rannalla on siis sellainen penger, tulvavalli, joka silloin petti. Ja jälki oli mitä oli. Valtavaa jälleenrakennusta on tehty ja tehdään edelleen. Emme varsinaisesti käyneet alueilla, joilla Katrinan tuhot ovat edelleen näkyvissä, mutta autosta ajaessa jotain edelleen näki. Kovasti kritiikkiähän tämä hidas jälleenrakennus on saanut ja ihan huomioitta ei kritiikissä ole jäänyt myöskään se, että kuinka tilanteeseen vaikuttaa se, että kaupungin asukkaista vain n. 30% on valkoihoisia, 2/3 tummaihoisia.. Että sellaista.