Kylttejä joka puolella

Alkuun kiinnitti huomiota, että täällä on erilaisia kylttejä (varoitus-, ohjaus-, sääntö- jne.) ihan joka puolella. Näin sadepäivänä sain vihdoin kasattua koneelle (yleensä kännykällä ei-niin-kovin-hyvälaatuisia) räpsäistyjä kuvia erilaisista kylteistä vähän sieltä ja täältä. Näiden lisäksi on kyllä kymmeniä, joista ei ole tullut otettua kuvaa ja tienvarsikylteistä ei oikein ajaessa pysty ottamaan. Niitä on sitten vielä kaikenlaisia erilaisia.

Nämä nyt eivät sen kummempia esittelyjä kaipaa. Järjestys tosin on valitettavan sekalainen, koska järjestely-yritys heittää kuvat vähän sikin sokin sivulle, joten tähän on nyt tyytyminen. (Kuvaa klikkaamalla se näkyy isompana.)

Kevät, kevät, kevät

Alkuvuoden sää on ollut vähän vaihteleva. Jo maaliskuussa oli hellepäiviä ja kävimme  viettämässä Santa Cruzin rannallakin yhden sunnuntaipäivän ja sitten tulivatkin vähän myöhässä (ei edelleenkään riittävästi) sadepäivät. Muutenkin onkin viihdytty tässä kotinurkilla, kun tuo muutto ja muuttopakkauskin osuivat tuohon teinin koulun kevätloman kohdalle.

Nyt on taas ihanan keväistä ja aurinkoista, melkein kesäistä. Silti aamun ja iltapäivän lämpötilaero on melkoinen. On aina vähän haasteellista pukeutua aamuisin siten, että tarkenee aamulla töihin lähtiessä ja töissä ilmastoiduissa sisätiloissa, mutta ei läkähdy kotiin ajellessa. Tosin välillä on pakko ajella auton ikkunat auki, kun auto on seissyt auringossa koko päivän ja muistuttaa ehkä enemmän jotain saunaa tai muuta kuumakoppia kuin autoa. Nämä kuvat ovat kyllä jo n. kk takaiset, mutta havainnollistavat ehkä selvemmin päivän lämpötilavaihtelun aamulla töihin lähtiessä ja sieltä kotiin palatessa.
.

Muuttolaatikot on vihdoin kaikki purettu ja itse laatikot pääsivät toiseen suomalaiseen kotiin uuteen muuttoon. Nykyisen asuntomme keittiö on edellistä vähän pienempi kaappitilojen suhteen. Onkin pitänyt ostaa pieneen varastokaappiin hyllykkö, jotta saa sinne ns. ruokavaraston ("pantry"). Kovin harvoin käymme tuolla Costcossa, mutta kun siellä käy, pitää aina ostaa niin isoja pakkauksia, etteivät mahdu keittiön kaappiin. Tai toki mahtuvat, mutta sitten ovat täynnä tiettyä tavaraa aina kerrallaan. Eli jos ei halua sitten syödä niitä kikherneitä päivittäin ja seuraavalla viikolla sitten pastakastiketta päivittäin, on tuollainen ruokavarasto-tyyppinen ratkaisu ihan pakollinen.

Tässä muuttopäivällinen. Keittiön laatikot vielä purkamatta, joten juomalasiksi piti kelpuuttaa mittakannu

Tyhjät laatikot odottavat uutta muuttajaa

Stanfordissa järjestettiin taas noille nuorille tarkoitettu viikonlopun pituinen koulutustapahtuma, Stanford Splash. Teini halusi nyt keväälläkin mennä sinne, vaikka ei päässyt kaikille haluamilleen luennoille. Tällä kertaa otti ohjelmaan myös jotain hauskaa tekemistä ja opetteli siten lauantaina pelaamaan huispausta (quidditch) ja sunnuntaina sitten haavipalloa (lacrosse). Joka siis tarkoitti molempina päivinä 1,5 tuntia juoksemista Stanfordin edustan nurmikolla täydessä auringonpaisteessa..

Eräs entinen työkaverikin kävi työreissulla täällä meidän nurkilla viime kuussa ja toi mukanaan mieluisia tuliaisia.

Tämä onkin jo kolmas keväämme täällä ja alkaa jo olla niin tuttua, että mitä väriloistoa on milloinkin puissa ja kukissa ja milloin lenkkipolulla pitää väistellä pienenpieniä kulkijoita.

Kanadanhanhipariskunta poikasineen tänään lenkkipolullamme

Tätä kirjoittaessa on pääsiäinen. Täällä se ei näy oikein kauheasti mitenkään. Kaupat ovat auki, jotkut harvat kaupat tosin näyttävät pitävän huomenna ovensa kiinni. Pienemmille lapsille on toki erilaisia pääsiäismunajahteja (easter egg hunt) järjestetty, mutta näin teinin vanhempana ei moisiin enää oikein ole mitään asiaa. Kaupoissa kyllä myydään pääsiäiskoristeita ja isoja pusseja noita muovimunia, joissa karkkeja voi siis sinne pääsiäismunajahtiin piilotella. Ja tietty erilaisia pääsiäissuklaita on kaupat pullollaan. Ainakin joulu, Valentine´s day ja pääsiäinen ja ehkä Halloweenkin näyttävät täällä olevan ainakin suklaatehtaiden kulta-aikaa.

Muuttorumbaa

Tällä kertaa muuttorumba ei onneksi kuitenkaan tarkoittanut tavaroiden hilaamista toiselle puolelle maapalloa, vaan muutettiin ihan lähinurkilla. Itse asiassa naapuritaloyhtiöön. Ihmiset totesivat aina, että "ai, helppo muutto", kun kerroin muutosta naapuriin. No, joo ja ei. Tavarat oli silti pakattava ja siirrettävä paikasta toiseen, matkalla sinänsä ei niin kauheasti väliä.

Tykkäsimme edellisestä asunnostamme, mutta en koskaan oikein tottunut makuuhuoneen kokolattiamattoihin. Vaikka asunto oli rempattu vähän ennen sinne muuttoamme ja matot olivat uudet ja kuulemma erittäin helppohoitoiset, tuntui, ettei niitä koskaan saa riittävän puhtaaksi. Aamulla sängystä noustessa karhea matto ei tuntunut omimmalta jalan alle. Ei nyt ihan sentään kokolattiamattojen vuoksi sentään muutettu. Kahdessa eri suunnassa (ylhäällä ja vieressä) olevat naapurit olivat ulkomaalaisia opiskelijoita ja tykkäsivät kälättää puhelimessa tai skypessä tai missä lie puoli yötä. Yritä siinä sitten nukkua ja rentoutua ennen aamulla töihin lähtöä, kun kuuntelet sitä "you´re fucking kidding me" -hokemista aamukolmeen, lähes päivittäin.

Aloin jo vähän alkuvuodesta katsella tarjontaa ja hintatasoa. Hintatasohan on tietty taas noussut sen 10-15%, koska hyvin menee ja vuokra-asuntoja ei ilmeisesti ole riittävästi tarpeeseen nähden. Meidän taloyhtiön vapaiden asuntojen tietoja katsellessa tiesimme, että meidänkin vuokra tulee taas nousemaan sen 8-10%. Verrattuna muuhun tarjontaan se alkoi olla jo vähän kipurajan yläpuolella. Kun viime kesänä ei kauheasti enää tullut uima-altaallakaan aikaa vietettyä (taloyhtiöön muutti paljon lapsiperheitä ja allas oli aika varattu usein), niin prioriteeteiksi muodostui tällä kertaa lisää tilaa, parketti- tai laminaattilattiat ja alue (lähempänä koulua ja puolison työpaikkaa). No, bongattiin listan kaksi ensimmäistä kohtaa täyttävää asunto, käytiin katsomassa ja eikun sitten muuttamaan. Todellakin siis naapuritaloon, tällä kertaa asunto on vuokrassa yksityiseltä, eli tämä ei ole mikään vuokra-asuntokompleksi.

Ihan noin helpollahan tietty ei päästy. Halukkaita asuntoon oli muitakin ja hakemuksen jätettyämme tuleva vuokranantajamme tsekkasi taustat. Luottotiedot katsottiin tällä kertaa meiltä molemmilta sellaisen palvelun kautta. Ensimmäinen mutka tuli vastaan siinä. Palvelusta kun oli tullut minun osaltani vuokranantajalle tieto, että "sosiaaliturvatunnus on niin uusi, että pitää varoa ja tarkistaa tietojen oikeellisuus itse henkilöltä". Että ihan niinkuin olisin joku identiteettivaras. Parin puhelun jälkeen selvisi, että tällainen teksti tulee kaikille, joiden SSN on myönnetty heinäkuun 2011 jälkeen. Eli minun osaltani teksti poistunee vajaan vuoden päästä ja lakkaan olemasta epäilyttävä henkilö. Vuokranantaja oli sitten soittanut myös silloiselle asuntoyhtiön managerille ja suosituslistastamme ensimmäiselle suosittelijalle ennen kuin tekivät päätöksen, että vuokraavat asunnon meille. Lähemmäs teinin koulua ei nyt päästy, mutta sillä alueella vapaana nyt olleet asunnot olivat selkeästi isompia ja huomattavan kalliita, joten se idea sitten kaatui siihen.

Täällä toki saisi tilattua avaimet-käteen -muuton erittäin helposti, mutta pakkasimme muuttolaatikot pääsääntöisesti itse. Oltiin säästetty vielä ne valtameren yli tulleet muuttolaatikot (nyt tosin jo lahjoitettu pois), joten laatikoita oli riittävästi. Tilasimme sitten muuttomiehet kantamaan ja lähinnä huonekalujen takia (täällä uudessa paikassa kun on kahdet rappuset, ensin asuntoon ja sitten yläkerran huoneisiin). Ajattelin, että mitenköhän saavat edes sen minimilaskutusajan, 4 tuntia, käytettyä. No, eipä siinä paljon ollut ongelmaa. Muuttajat kun pakkasivat kaikki huonekalut ihan niinkuin ne olisi lähetetty toiselle puolelle maapalloa - tai itse asiassa paljon paremminkin kuin mitä ne todellakin toiselta puolelta palloa tulivat tänne (terveisiä vaan sinne Niemelle). Jokainen huonekalu käärittiin ensin pehmustepeittoihin ja muovitettiin. Kun yritin sanoa, että ei sen nyt niin tarkkaa ole, niin meksikolaispoijjaat sanoivat, että jos jokin kohta on suojaamatta, heidän esimiehensä tulisi puuttumaan asiaan (ja miehiltä ehkä loppuis työt). Joten olin sitten hiljaa loppuajan. Toisaalta onhan sen ihan hyvä, että patjat ym. oli suojattu, eikä sitten saaneet mitään likatahroja tuon muutaman sadan metrin ajomatkan aikana. Tavaroita purkaessa selvisi, että autossa ollut nuorimies oli pomon poika, joten taisi miehillä sittenkin olla se "supervisor" paikalla koko ajan. Näin omasta näkökulmasta turhan pakkauksen kyllä hoitivat tosi ripeästi ja kantelivat tavaraa. Jouduin juotavat tyrkyttämään suoraan käteen iskemällä, kun muuten ei olisi kelvannut. Ulkona oli kuitenkin ihan hellekelit (alkuviikosta satoi useampanakin päivänä vihdoin ihan kunnolla, joten helle oli toisaalta paljon parempi vaihtoehto kuin kaatosade). Rappusetkin tekivät oman hankaluutensa kantourakkaan. Ihan mielellään sitä maksoi muuton ja muuttomiesten tipit lopuksi.

Tässä on nyt sitten aika vauhdikkaasti tyhjennelty laatikoita ja yritetty saada paikat asumiskuntoon. Teetetty avaimet ulko-oveen ja postilaatikkoon (jostain syystä täällä näyttävät antavan aina vaan yhden avaimen asuntoon). Ja kyllä eri avain on niin ulko-oveen, postilaatikkoon, varastoon, pyörävarastoon, yläkerran hätäpoistumisoveen kuin autotalliinkin. Eivät taida olla kuulleet täällä lukkojen sarjoituksesta abloyn tyyliin. Ja sitten on vielä yritetty ilmoittaa uusi osoite moneen paikkaan. Ei-kansalaisen tulee tehdä se virallinen muuttoilmoitus tuonne yhteen virastoon. Sen lisäksi tietty postin kääntöilmoitus postille. En sitten tiedä, että milloin oikeasti kääntyvät, vielä ainakin jakavat postiamme ihan surutta tuonne vanhaan osoitteeseen. Kaikkiin muihinkin paikkoihin pitää ilmoittaa osoitteensa itse, ei mene minkään väestörekisterin tms. kautta. Koulupiiriin pitää jälleen vielä vuorasopimus ja sitten ensi kuussa joko auton rekisteritodistus tai sähkölasku meidän nimellämme, että vakuutetaan varmasti asuvamme taas tämän koulupiirin sisällä ja teinillä on oikeus käydä tätä paikallista koulua.

Eiköhän tässä kohta ole hommat hoidettu ja voi taas vaan keskittyä asumiseen ja olemiseen.