Aina sitä vaan jaksaa ihmetellä ihmisten ystävällisyyttä ja toisten huomioonottamista. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka autoilu ja miten ihmiset noudattavat liikennesääntöjä. Täällä esimerkiksi jalankulkijaa väistetään oletusarvoisesti ja risteyksessä, jossa on useaan suuntaan STOP-merkit, jokaisesta suunnasta tulee yksi vuorollaan. Ja tämä siis oikeasti toimii, eikä johda kaaokseen. Ajelin tässä yksi aamu töihin ja kirosin, kun tajusin yhden ison risteyksen valojen olevan pois toiminnasta. Ajattelin, ettei tästä nyt tule yhtään mitään, enkä pääse ikinä ylittämään tietä ja ajoissa töihin. Sitten kuitenkin tajusin, että hommahan toimii melkein niinkuin unelma, jonon ensimmäinen auto ensin oikealta, sitten edestä, vasemmalta ja sitten meidän rivistä (tai oikeastaan 2-3 autoa, sillä kaistoja oli jokaiseen suuntaan sen verran). Aivan marginaalista hitautta ja säätöä aiheutti autot, jotka olivat kääntymässä vasemmalle, mutta suht sujuvasti siis. Ei voi kuin hämmästellä.
Iltakävelyllä tässä naapurustossa ollessa aika usein tullaan takaisin tuota tietä, jossa on noita kauppoja ja ravintoloita. Joka ikinen kerta toistuu kaksi asiaa. Joku autoilija on tullut kärkkymään siihen jalkakäytävän päälle tullessaan parkkipaikalta, jotta näkisi sen tien liikenteen ja pääsisi itse sujahtamaan autovirtaan. Sitten autoilija näkee meidät kävelijät, muodostaa suullaan sanat "sorry" ja peruuttaa (jos mahdollista) pois siitä jalkakäytävältä ja antaa meille tilaa. Jotkut rullaavat vielä ikkunan auki ja pyytävät anteeksi, koska eivät tajunneet katsoa ensin tuleeko kävelijöitä. Vieläkin tämä käytös vaikuttaa niin hämmentävän ystävälliseltä, että.
Smalltalkista on tullut kirjoiteltua aiemminkin. Mutta hämmentää sekin, miten hienosti ihmiset sen täällä yleensä hoitavat. Täällä kun ei ole totuttu sellaiseen suomalaiseen hiljaisuuteen (joka ei tietty ole pelkästään positiivinen asia), niin juttua tulee vaikka aidan seipäästä. Kävin eilen teinin kanssa lääkärissä pikkuvaivasta. Normaaliin tapaanhan keskustelu lähtee yleensä liikkelle siitä, että mistä te olette kotoisin. Tähän aasinsiltana joko erittäin vieraalta kuulostava nimi tai puheen aksentti. Siinä sitten muutamat sanat Suomesta ja "what brings you here to the US". Yleensä se sitten jatkuu sillä, että kauanko aiotaan olla tai aiotaanko mennä takaisin. Keskustelu siis jatkuu jostain varsinaisen harmittomasta aiheesta pitkäänkin. Eilisen lääkärin kanssa tuli puheeksi, että teini on lähdössä koulun kanssa reissuun. No siinä sitten taas jutun aihetta ja toteamus, että nyt "vanhemmatkin sitten saavat vähän lomaa, kun sä olet koulun kanssa reissussa". Siitä sitten sujuvasti siihen, että ai sä olet jo tän ikäinen, onko sulla jo ajokortti ja joko äiti on ostanut sulle Porschen. Johon sitten todetaan, että ei ole, eikä ostakaan, mutta äidillä on Mustang, jota teini ei saa ajaa. Käy sitten selväksi sekin, että auto on avoauto, punainen, suht uusi, muttei ihan uusi ja automaattivaihteinen. Viimeisimmästä kohdasta lääkäri on selkeästi pettynyt, kyllä sen punaisen avo-Mustangin nyt olisi pitänyt olla myös käsivaihteinen. Johon kerroin kyllä osaavani ajaa käsivaihteisella ja ajaneeni vuosikausia vain sellaisilla autoilla, joissa ne on. Josta siis päästiinkin siihen, että ollanko koskaan katsottu Amazing Race -ohjelmaa. Lääkäri itse oli katsonut juuri jonkun uusimman jakson ja ihmetellyt, että miksi kilpailijat eivät valmistaudu kilpailuun. Joka vuosi joku kaupunkien välisistä pätkistä ajetaan Euroopassa autolla ja aina autona on käsivaihteinen auto ja miten noloa se onkaan, että ainakin 5 kilpailijaparia ei ole koskaan ajanut käsivaihteisella autolla ja sitten ne ajavat niillä kolareita ja ties mitä, kun eivät ole valmistautuneet kilpailuun. Samalla tuli hoidettua se hoidettavissa oleva asia, saatua tarvittavat paperit koulun reissua varten ja resepti kouraan. Ja jäi vielä hyvä fiilis käynnistä.
Monesti lukee eri paikoista, kuinka suomalaisia ärsyttää amerikkalaisten teennäinen tapa aina tavatessa sanoa "Hei, mitä kuuluu?", vaikkei ne amerikkalaiset halua siihen kysymykseensä oikeasti mitään vastausta. Itse olen ajatellut tämän vaan tervehdyksenä. Lauletiinhan lapsenakin laulua Matkustan ympäri maailmaa, jossa saavuttiin keskelle Englannin maan ja kysyttiin "How do you do". Ja vaikka kuinka se kysymykseltä kuulostaakin, niin se tarkottaa vaan "Hei". Samaten kuin "nähdään toivottavasti taas uudestaan" tai "mennään vaikka purjehtimaan joku kerta" ei oikeasti välttämättä tarkoita oikeasti sitä, miltä se kuulostaa. Siihen onkin jonkun verran totuttava, että ihmiset sanovat kaikenlaista, mutta eivät sitten oikeasti niitä tarkoita. Yksi välillä itseäkin ärsyttävä tapa on se, että vaikka olisit rupatellut jonkun ihmisen kanssa vaikka kuinka kauan, niin sitten seuraavalla kerralla tavatessa tyyppi on ihan niin kuin ei oltaisi koskaan tavattukaan. Toisaalta jos rupattelet small talkia vähän joka tilanteessa, joka päivä useamman tyypin kanssa, niin kyllähän siinä varmaan osa unohtuukin. Tai sitten kyse on vaan sen tyypin omasta huonosta muistista. Mä haluan ajatella, että siitä jälkimmäisestä, koska muuten se tekee kyllä pienen särön tähän ylitsevuotavaiseen ystävällisyyteen.
