Kansalaisuuden hakeminen, osa 4 – paperit perillä

Kuulemma voi kestää jokusen viikonkin, että saa ne tunnukset, joiden avulla voi seurata paperien käsittelyn etenemistä. Tänään (maaliskuun toisella viikolla) kuitenkin tuli pankista tekstiviesti, että tililtä on lähtenyt 725 $. Viesti tuli vielä kolme kertaa. Olin aamulla vähän pöllämystynyt enkä tajunnut, mihin tuollainen summa olisi mennyt, joten kirjauduin verkkopankkiin ja siellähän ne ovat, kolme tilisiirtoja USCIS:lle (United States Citizenship and Immigration Services). Eli hakemukset, tai ainakin niiden mukana lähteneet shekit, ovat siis perillä heidän toimistossaan.

Yleistä aikataulua ja käsittelyruuhkaa voi vähän seurata heidän sivuillaan. Niiden mukaan San Josessa, joka on meitä lähin toimisto, käsitellään nyt toukokuussa 2016 lähetettyjä hakemuksia. Eli pitkä odotus tässä vielä siis on edessä. Eräs ystäväni sai kansalaisuuden noin vuosi sitten, hänellä käsittelyaikaan kului 6 kk. Mutta kuulemma aina vaalivuosina hakemusten määrä kasvaa, eli ovat ilmeisesti purkamassa nyt sitä sumaa sitten siellä, tai sitten jostain muusta syystä käsittelyaika on pidentynyt.

Sinänsä tässä ei mitään kiirettä ole, mutta vähän olimme suunnitelleet mahdollista Suomessa käyntiä loppukesästä, mutta ei uskalla ainakaan vielä varata mitään matkoja, ettei sitten tarvi esimerkiksi biometriikka-käyntiä siirtää ja sitä kautta viivyttää prosessia. Tässä varmaan ehtii sitten teinin collegeopiskelutkin alkaa ja hän muuttaa johonkin muualle, jolloin ne paperit joudutaan ehkä siirtämään johonkin lähemmäksi käsiteltäväksi. No, sen näkee sitten. Mutta näiden tekstien julkaisemiseen taitaa mennä jokunen kuukausi vielä.

Edit. 

Tunnukset eli meidän case-numerot tuli puolisolle kolme päivää tekstin kirjoittamisen jälkeen. Postitse tunnukset tuli seuraavalla viikolla. Kun niillä sitten tarkistin meidän statuksen, niin siinä sanottiin, että ajat biometriikka-käynnille on lähetetty meille postitse. Sekin kirje sitten tuli, ja ajat on jo maaliskuun lopulla. Tosin sen jälkeen sitten kuulemma kestääkin ennen sitä haastattelua. Eräs tuttu oli juuri saanut prosessin päätökseen puolessa vuodessa, eli ehkä se käsittelyjonon tieto ei sitten ole ihan ajantasalla, tai siellä on joku erilainen keissi sieltä kesäkuulta, jonka käsittely kestää kauemmin.

Kansalaisuuden hakeminen, osa 3 – hakemuspaperit lähteneet

Pikainen päivitys tilanteeseen näin helmikuussa.

Yrittivät sieltä toimistolta soitella puolisolle viime perjantaina, mutta oltiin reissussa, eivätkä saaneet kiinni. Olivat jättäneet kuitenkin vastaajaan viestin, että tarvittaisiin tiedoksi vanhempien vihkipäivä. Oltiin vähän ihmeissämme, että mihin moista tietoa tarvitaan, kun ei sitä kysytä missään niissä papereissa. Itse asiassa vanhempien tietoja ei täytetä ollenkaan, jos he eivät ole USA:n kansalaisia. No selvisihän se sitten seuraavan viikon alussa, sieltä lomakkeesta puuttui rasti kohdasta, olivatko vanhemmat puoliskon syntyessä naimisissa. Oli siis hieman erikoisesti kysytty, kun kyselivät tarkkaa päivää, eikä vain tuota kyllä/ei-kysymystä. 

No, samana päivänä sattui sitten olemaan saatavilla web-palvelussa myös se teinin selective service -tunnus, joten saatiin muin saatiinkin kaikki lomakkeet lähtemään samaan aikaan. Olimme siis pyytäneet heitä pitämään niitä pari viikkoa, jos saisimme sen tunnuksen suht nopeasti. Jos ei siinä ajassa olisi tullut, olisi lähetetty muut kuin teinin paperit eteenpäin. Sinänsä niillä ei kait niin merkitystä ole, mutta jos ne lähtevät samassa nipussa, niin on kuulemma hyvät mahdollisuudet, että ne myös käsitellään yhtä aikaa. Tämä siis tarkoittaisi mahdollisesti vain yhtä reissua antamaan sormenjälkiä ja jopa mahdollisesti kaikkien haastattelua samana päivänä. 

No, nyt ei voida taas kuin odotella. Eli taas ollaan keskellä tällaista odotteluprosessia kuin oltiin silloin blogin alkuaikoinakin.

Kansalaisuuden hakeminen, osa 2 – miksi kansalaiseksi?

Niin, miksi me kansalaisuutta haetaan ja näin nopeasti.

Tätä asiaa on meillä kotona joskus pohdiskeltu ja olemme jo pitkään ajatelleet, että kansalaisuutta haetaan, kun se on mahdollista. Meillä syyt ovat olleet seuraavat: 

– Olemme aikeissa jäädä tänne pysyvästi tai ainakin toivottavasti pitkäaikaisesti, jolloin on luonnollista olla kiinteämpi osa tätä yhteiskuntaa. Ja olla siten täysivaltainen yhteiskunnan jäsen. 

– Mahdollisuus rekisteröityä äänestäjäksi ja äänestää vaaleissa, vaikuttaa poliittisesti ja yhteiskunnallisesti ja osallistua sitä kautta myös omaan elämään vaikuttamiseen.

– Vaikka ajatuksena onkin asua täällä, niin kansalaisuus antaa myös sen mahdollisuuden, että maasta voi olla välillä pois pitempiäkin aikoja ja palata takaisin (koskaanhan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan). Ei siis tarvitse hakea mitään takaisintulolupia kuten Green Cardin kanssa, jos olisi pitempään poissa.

– Ei tarvitse huolehtia Green Cardin uusimisesta 10 vuoden välein, eikä kantaa sitä korttia aina mukanaan. (Tiedän, ettei kaikki niin tee. Mutta tiedän myös, että viimeaikaisten uutisten ja päätösten jälkeen työpaikkojen lakimiehet ovat muistuttaneet työntekijöitä kantamaan mukanaan henkilöllisyystodistusta, josta käy ilmi oleskelun laillisuus. *huom. tämä teksti on kirjoitettu helmikuussa, joten viimeaikainen viittaa siis alkuvuoteen.)

– Koska Suomi sallii kaksoiskansalaisuuden, joten emme prosessissa menetä Suomen kansalaisuuttamme. 

– Ehkä enemmän teinin tulevaisuuden näkökulmasta, mutta osa opiskelustipendeistä ja työpaikoista on vain kansalaisten ulottuvilla.

– Kansalaista ei voi karkoittaa maasta. Vaikka ei meillä siis mitään aikomusta olekaan alkaa tässä lakia muutenkaan rikkomaan. 

– Kansalaisena voisi muuten saada anottua pysyvät oleskeluluvat myös muille perheenjäsenille, mutta meitä tämä tuskin tulee koskemaan. Ja prosessi on kuulemma tolkuttoman pitkäkestoinen, varsinkin jos kyse on jostain muusta lähisukulaisesta kuin vanhemmista tai omista lapsista. Eli se nyt kuriositeettina, ei vaikuttanut meidän päätösprosessiin. 

– Meidän näkökulmasta hyödyt ylittävät haitat. Monet nostavat esille, että kansalaisena on verovelvollinen ikuisesti Yhdysvaltoihin. Suomella ja USA:lla on verotussopimus, eli henkilöä ei tuplaveroteta. Suomen veroprosentti on edelleen täkäläistä suurempi, joten tuskin ihan heti tulee tilannetta, että ero olisi toiseen suuntaan ja joutuisi Suomesta käsin sen lopun maksamaan USA:han. Koskaanhan ei toki voi sitä tietää. Toisekseen kansalaisena saattaa joutua valamieheksi oikeudenkäyntiin, mutta aika harvinaistahan se loppujen lopuksi on. Tai kyllä niitä kutsuja kait tulee aina joskus, mutta yksikään tuttavani ei ole päässyt sitä valintaprosessia pidemmälle, vaikka olisivat asuneet täällä vuosikymmeniä. Tulee sitten kutsu, jos tulee.

Pari tuttavaani on viime aikoina käynyt prosessin läpi laittaen paperit eteenpäin heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä. Heillä syyt olivat lähes samat kuin meillä, ja myös erityisesti se, että pääsi äänestämään edellisissä vaaleissa. Olen kuullut sellaisenkin näkökulman, ettei halua prosessia aloittaa nykyhallinnon alla, mutta me ei asiaa pohdittu ollenkaan siitä näkökulmasta. Tosin se kansalaisuus-workshopin yksi vapaaehtoistyöntekijä totesi siinä alkuun puolisolle, että "kiitos, kun vieläkin haluatte tämän maan kansalaisuutta hakea". Meille tämä ei kuitenkaan ole ollut puoluepoliittinen päätös mitenkään, vaan luonnollinen jatke täällä olemiselle. 

Kansalaisuuden hakeminen, osa 1 – hakemuspaperien täyttämistä

Tämä kirjoitus on kirjoitettu helmikuussa 2017, mutta saa nähdä milloin tulee aika julkaista tämä. Koska en tiedä vielä kaikkia edessäolevia kiemuroita ja prosessin kestoa, en halua siitä täällä julkisesti vielä kauheasti huudella. Kirjoitan nämä tässä sitä mukaa kun jotain tapahtuu ja julkaisen sitten, kun prosessi on päättynyt. Nämä kirjoitukset ovat myös blogin viimeiset postaukset. Päätin jo reilu puoli vuotta sitten, kun aikaa ei tuntunut riittävän yhtään mihinkään ylimääräiseen, eikä varsinkaan bloggaamiseen, että tämän aihepiirin viimeinen kirjoitus tulee olemaan myös blogin viimeinen postaus. Sitten on ikäänkuin tässä blogissa katettu yksi iso kaari kokonaisuudessaan, Green Card -hakemuksista kansalaisuushakemuksiin.

Yhdysvaltain kansalaisuuttahan voi alkaa hakea kansalaistumisprosessin kautta. Hölmö käännös suomeksi, mutta englannin kielinen termi on siis naturalization. Eli siinä ikään kuin luonnollisesti kansalaistutaan näin ajan myötä ja tullaan siten täysivaltaiseksi jäseneksi tässä maassa äänestysoikeuksineen ynnä muineen. Mitenkään automaattisesti tämä prosessi ei tietenkään käy ja Green Cardilla voi kyllä olla täällä vaikka koko ikänsä. Nykyään vaan se itse Green Card kortti pitää myös uusia 10 vuoden välein ja maksaa se reilu nelisensataa siitä. Eli ei senkään turvin voi vaan köllötellä olemaan loppuelämänsä, vaan pitää aktiivisesti muistaa se uusia ajoissa.

Yhdysvaltain kansalaisuutta voi alkaa hakea siinä vaiheessa kun on ollut maassa Green Cardilla vähintään viisi vuotta keskeytyksettä (tai jos on naimisissa maan kansalaisen kanssa, niin raja on kolme vuotta). Maasta saa toki olla välillä pois ja käydä ulkomailla, mutta jos tuota aikaa on kertynyt yli 6 kk, se aika lisätään siihen määräajan päälle. Ja jos poissa on ollut yhtäjaksoisesti pidempään, saattaa se kertymisaika alkaa ihan alustakin. Hakemuksen voi kuitenkin täyttää ja lähettää jo kolme kuukautta ennen tuota maagista viiden vuoden rajan täyttymistä. Ja mehän on se rajapyykki nyt jo ylitetty. Ihan heti ensimmäisenä mahdollisena päivänähän me ei papereita täytetty, vaikka ei tässä kauheasti ole vitkuteltukaan. Kansalaisuutta voi itse hakea täytettyään 18 vuotta ja olemmekin tässä pohtineet, että odotellaanko sitä päivää, kun koko perhe on täysi-ikäisiä vai mitä tehdään. Siitä, miksi kansalaisuutta haemme jne. ajattelin sitten kirjoitella erillisen postauksen jossain vaiheessa.

Itse hakemus on 20-sivuinen N-400-lomake, johon voi halutessaan tutustua täällä. Pääsääntöisesti ihan peruskauraa ja hillitön määrä Kyllä/Ei-kysymyksiä seulomaan taustaa. Muutamia kohtia siellä kuitenkin oli, joita ajateltiin tarkistaa jostain. Koska lomake ei kuitenkaan ole mikään äärimmäisen vaikea täyttää, jonkun verran aikaa se toki vaatii, ei lähdetty palkkaamaan mitään maahanmuuttoon erikoistunutta asianajajaa. Sitten bongasin meidän lähikirjaston sivuilta kansalaisuuden haku -aiheisen workshopin ja ilmoittauduttiin sinne ajatuksenamme saada askarruttavat kysymykset hoitoon ja paperit lähetysvalmiiksi. No se olikin sitten vähän erilainen workshop kuin kuviteltiin.

Kävi siinä sitten alkuun ilmi, että ei tämä workshop ole pelkästään kysymyksille, vaan siinä erään ei-voittoa-tavoittelevan maahanmuuttoon liittyvän organisaation edustaja ja vapaaehtoiset täyttävät kanssamme (tai oikeastaan meidän puolesta) lomakkeet ja katsovat, että kaikki on oikein. Sen jälkeen he lähettävät paperit ja kaikki kommunikaatio tulee niin meille kuin heillekin ja voimme pyytää heiltä apua ja neuvoja missä tahansa prosessin vaiheessa. Ja koska meidän paperit on tehty kirjaston ilmaisworkshopissa ei meiltä peritä normaalia palvelumaksua. Toki olisimme voineet kysyä vaan neuvotkin ja lähteä kotiin täyttämään paperit loppuun, mutta jos kerran joku haluaa ne tehdä meidän puolesta, niin mikä ettei.

Siinä sitten käytiin paperit läpi meidän kaikkien osalta ja aikaa kyllä kokonaisuudessaan vierähti sen 1,5 h. Ja oikeastaan ihan hyvä oli, että saatiin kysyä joitain asioita, että miten ne sinne laitetaan. Mehän esimerkiksi asuttiin täällä kaksi ensimmäistä viikkoa hotellissa, joten piti varmistaa, mitkä osoitteet haluavat noille viikoille, ja esimerkiksi pitääkö meidän laittaa Suomen osoitteemme, koska se 5 vuotta ei ole ihan vielä täynnä (papereihin tarvitaan siis viimeisen 5 vuoden osoitteet). Jne, jne. Puolison saama ylinopeussakkokin piti sinne kirjata ja tehdä kirjallinen selvitys vieraan vallan (Suomen siis) alla suoritetusta asepalveluksesta. Perusteluiksi toki laitetaan vaan, että pakollinen asevelvollisuus jne., mutta on helpompi kirjoittaa se lisäys jonkun opastuksella, joka näitä kirjoittelee harva se päivä. Laiskuus siis iski, kun kerran tarjottiin ilmainen täyttöpalvelu.

Paperit liitteineen tuli täytetty ja shekitkin liitettyä hakemuksiin. Ilmaistahan tällainen kansalaiseksi haluaminen ei tietenkään ole, vaan hakemuksen käsittelymaksu on tällä hetkellä 640 $ ja sen lisäksi maksetaan 85$:n  biometriikka-palvelumaksu eli prosessiin kuuluva sormenjälkien ja valokuvien otto. Toki tuo käsittely kattaa sitten meidän koko taustojen selvittämisen ja koko prosessin, että onko se sitten kallis vai ei, on jokaisen itse mietittävissä. Sinänsähän me on käyty se taustojen selvittäminen läpi jo silloin Green Card -prosessin aikana, mutta sama homma on siis edessä myös nyt. Nyt ei vaan tarvitse enää toimitella rikosrekisteriotteita ja mitä kaikkea sitä pitikään silloin Green Cardia hakiessa toimitella.

Teinin osalta paperit eivät voi lähteä vielä eteenpäin, sillä vaikka täysi-ikäisyys lähellä jo häämöttääkin, pitää teinin papereihin saada ensin Selective Service eli asepalveluksen ID-numero. Miespuolisten 18–26-vuotiaiden, niin Green Cardin omaavien kuin kansalaistenkin, pitää rekisteröityä tuohon, joten se olisi ollut edessä joka tapauksessa. Koska Yhdysvalloissa ei ole pakollista asepalvelusta, ei tuo rekisteröityminen tarkoita armeijaan menoa paitsi siinä tapauksessa, jos tulisi yleinen liikekannallepano (viimeksi Vietnamin sodan aikaan). Mutta ilman sitä ID-numeroa kansalaisuushakemusta ei voi täyttää kokonaan ja lähettää. Tuon ilmoittautumisenhan voi tehdä myös netissä, mutta ilmeisesti järjestelmässä on vain kansalaisten sosiaaliturvatunnukset, joten teinin rekisteröityminen ei onnistunut. Eli hänen kohdallaan tuo rekisteröitymisprosessi etenee paperilomakkeiden lähettelyllä ja 1-3 kuukauden käsittelyajalla.


Mutta paperit on nyt täytetty ja nyt sitten vaan odotellaan seuraavia prosessin vaiheita.

Glass beach & Eureka

Tässä vielä muutama kuva heinäkuulta, kun ajelimme vähän pohjoisempaan Glas Beachille, joka on tunnettu lasista hioituneista kivistään. Valitettavasti ihmiset ovat siitä päärannalta pääsääntöisesti keränneet kaikki vihreät ja siniset lasikivet pois, muttavähän kauempana kuin epäsuomalaiseen vähän sääntöjä rikkomaan tapaan menee sellaisen aidan takaa toiselle kohtaa rantaa niin löytää vähän näitäkin värejä. Samalla reissulla tuli käytyä myös Fort Braggin Skunk Train -höyryveturiajelulla. Näytti siellä olevan ihan myös aikuisiakin, eikä pelkästään lapsia, vaikkei teini ensin ehkä ollut kovin innostunut reissusta. Juna menee siellä keskellä redwood-metsää ja muuta maisemaa ja keskellä junaa olevassa vaunussa kun on vain lava, niin maisemia voi ihailla siinä vaunussa ulkona seisoskellen.

Seuraavana päivänä käytiin Eurekassa, josta bongasin yhden katoavaa historiaan kuuluvan katetun sillan. Ei tämä nyt ehkä vetänyt versoja niille Hiljaiset sillat -elokuvien silloille, mutta ihan hieno se oli silti. Käytiin Eurekassa tallustelemassa myös Sequoia Park -puistossa, joka on siinä ihan kaupungin reunoilla. Tihkusateessa jälkeen nähtiin banana slug -etanoita vaikka kuinka paljon. Ei nyt näin kännyräpsy myötä pääse iha oikeuksiinsa. Eurekasta löytyy myös viktoriaanisia rakennuksia, joista Carson Mansion ja sen vieressä oleva rakennus on kyllä yksiä hienoimpia lajissaan. Kaikenlaisia aarteita täällä löytyy paikoista ihan vielä täältä Pohjois-Kaliforniastakin koluttavaksi.

I just wanted to share still some of the picture (cell phone quality) that I took on our trip to Glas Beach, Fort Bragg and Eureka this past July. We did only a short trip north from here, but there places are worth a mention. Glass Beach was one of them. It is a shame really that people collect the blue and green glass pebbles from here even though it is against the law. But if you go a bit further than the main beach you will see more colors there. Skunk train is another place worth to visit, even if you do not have small kids. The peacefull train ride in the redwoods is where your soul rests.

Have you seen the movide The Bridges of Madison County. Well, this is not Madison county and maybe not as fancy, but there is one covered bridge near Eureka, Bertha´s Ranch Covered Bridge, that you might want to see. And if in Eureka the victorian houses like Carson Mansion is a must and I highly recommend the Sequioia Park too right next to urban setting. Such little gems, I wonder how much more there is to discover in this beautiful state.

Hyde Street Pier, San Francisco

Vaihteeksi tällainen kuvapostaus muutaman viikon takaa, kun päätettiin käydä vihdoin Cityssä ollessamme katsastamassa noita isoja laivoja tuolla Hyde Street Pierillä. Aluehan on osa tuota merenkulkumuseota ja siten siis osa kansallispuistojen alaista National history parkia. Osuttiin sinne vielä sellaisena tapahtumapäivänä, että oli kaikenlaista ekstraohjelmaa, eikä pääsymaksuakaan tarvinnut maksaa. Kuvien otto jäi vähemmälle, koska vaan puoliso räpsi jotain kuvia ja näköjään pääsääntöisesti tuosta autolautasta, ei niinkään niistä purjeveneistä ja vanhoista rahtialuksista, mutta oltiin vissiin niin keskittyneitä koluamaan niitä laivoja, ettei muistettu kauheasti kuvailla. Tässä taas todiste, että kyllä täällä näitä paikkoja riittää kouluttavaksi vaikka kuinka paljon.

Some pictures from our visit to Hyde Street Pier, the National history park earlier this summer.

Matkailun bucket list

Tiedettiin jo etukäteen, että viime vuoden useamman reissun jälkeen tänä vuonna ei moisia reissailuja ole tiedossa. Siihen kun lisättiin teinin kesätyö ja mun uudessa työssä aloittaminen, niin reissailut on rajoittuneet päivän tai parin pysähdyksiin tässä nurkilla. Eikä niitäkään ole kauheasti tullut tehtyä.

Meillä on kuitenkin listalla ja haaveissa tiettyjä reissuja, jotka halutaan jossain lähitulevaisuudessa tehdä. Niistä tärkeimmät ovat: 

- Alaskan risteily: Lähtö joko Seattlesta tai Vancouverista, jotta matka-aika on lyhyempi ja pääsee nopeammin sinne vesille, jossa valaat asustaa. Vaihtoehtoisesti lento+autolla Alaskassa, jotta voi käydä kansallispuistossa katselemassa karhuja kalastamassa siellä koskissa.

- Musiikki road trip: New Orleans - Memphis - Nashville - ehkä jopa Detroit + muuta etelän osavaltioita. Ideana päästä oikein kunnolla fiilistelemään amerikkalaista musiikkiperinnettä ja käydä kurkkaamassa Graceland ja erinäisiä klubeja. Samalla voisi toki huristella läpi muidenkin etelävaltioiden, koska niissä ei ole kauheasti tullut vielä käytyä.

- Florida: Harry Potter -puisto, Kennedy Space Center, Key West, Everglades, Miami beach ja mitä näitä nyt onkaan. Ihan pakko päästä kokemaan tuo puoli Amerikkaa. 

- Koillis-USA:n pienet osavaltiot: niiden rannat, ruuat ja tunnelmat. Ja toki myös siksi, että jossain vaiheessa on tarkoitus taputella 50 osavaltiota käydyksi, joista vielä puuttuu 19. Eli alla oleva kartta pitäisi saada väritettyä joskus kokonaan.

- Havaijin loput saaret: varsinkin Maui ja pienemmät saaret. Teini kävi keväällä koulun orkesterin kanssa Oahulla, majoittuen Honoluluun ja oli sitä mieltä, että siellä on ihan liikaa turisteja, mutta vähemmän kansoitettuja pieniä saaria sieltä toki löytyy muita. 

- Uudestaan olisi kiva päästä Yellowstoneen, Utahin puistoihin, Bostoniin, Seattleen ja New Yorkiin jossain vaiheessa, kun vaan lomapäiviä kertyy tarpeeksi. Valinnan mahdollisuuksia ja valinnan vaikeutta siis on vuosiksi, jos tässä maassa reissata haluaa.

- Ajelu Oregonin rantareittiä pitkin.

- Texas: varsinkin Austin, Houston ja Dallas olisi kiva kokea ja kokea vähän teksasilaista elämää, vaikka se taitaa kovin paljon omasta elämästä poiketakin..

Eiköhän sitä siinä muutamaksi seuraavaksi vuodeksi oli haaveiltavaa. Senkin jälkeen, kun kaikissa osavaltioissa on tullut käytyä, löytyy niistä vielä hurjasti kaikkea muuta nähtävää ja koettavaa.

Helleaalto

Viime viikot on menneet lähinnä uusiin töihin oppiessa, 'learning curve' ottaa aina aikansa ja tällä kertaa vei hetkeksi melkein kaikki energiat. Samalla kun on ollut myös muita menoja ja teinin collegeen lähdön valmisteluja ja muuta, on tullut vietettyä melkoista hiljaiseloa somessa ja blogissa. 

Tällä viikolla Teksasiin iski hurrikaani kaikkine katastofaalisine seurauksineen ja täällä meidän nurkilla on kärsitty helleaallosta. Onneksi itse sai olla suuren osan päivästä ilmastoidussa toimistossa, mutta kotonakin on ilmastointilaite huutanut täysillä jo jokusen kerran, kun ilma ei tunnu viilenevän iltaisinkaan. Ei kuulemma tällaista ole ollut vuosikausiin ja puhelinkin piippaa ihan jatkuvasti noita virallisia hätätiedotteita, jotka varoittavat äärimmäisestä kuumuudesta. Iltaisin ilmassa väreilee sellaista utua, etten ole aiemmin törmännyt. Tosin en ole näin kuumissa oloissa koskaan ennen matkustellut. 

Teini on vielä nämä viimeiset viikonloput ennen opiskelemaan lähtöä töissä, ja on yritetty muistuttaa juomisen, syömisen ja viilennyksen tarpeesta. Ilmeisesti on ottanut neuvoista vaarin, sillä on vaikuttanut ihan pirteältä. Joku teinin työkaveri oli omassa rahastuskopissaan pyörtynyt ja oli tarvinnut ensiapuhenkilökunnan paikalle, jonka jälkeen oli tuo työkaverinsa passitettu siltä päivältä kotiin.