Vuokrata vai omistaa?

Ainakin joku puolison sukulaisista ihmetteli jossain välissä, että asumme täällä vuokralla. Siihen on kaksi erittäin loogista syytä eli hinnat ja luottohistoria. Pankit ovat tiukentaneet asuntoluottojen antamisen kriteereitä surullisen kuuluisan asuntohintaskandaalin jäljiltä. Ja asuntolainaan tarvittavan luottohistorian kerryttämiseenkin menee enemmän aikaa kuin jokunen kuukausi. Ihan loogistahan se on, että ihan ventovieraalle maahan juuri muuttaneelle ei pankista anneta satojatuhansia dollareita luottoa. Tosin asuntohan kattaa toki vastaavasti arvollaan osan. Tällä alueella tosin asuntojen hinnat nousevat jatkuvasti lähes raketin nopeudella ja ollaan pian taas jo asuntojenhintojen romahdusta edeltävällä tasolla (siis se surullisen kuuluisa, jossa asunnoista oleva laina lopulta ylitti asuntojen silloisen arvon ja ihmiset joutuivat kodittomiksi). Taloudelle asuntojen hintojen nousu tosin tekee hyvää. Se kertoo myös siitä, että alueen IT-firmoilla menee hyvin ja rahaa on osalla väellä taskuissa riittävästi. Onhan tässä reilun vuoden aikana sekä Facebook että Twitter listautuneet pörssiin ja osakkeista on saanut hyvät rahat. Näiden firman ja muidenkin miljonäärejä tai melkein sellaisia sitten etsii nyt asuntoa ja hinnat saattavat sitä kautta olla mitä tahansa.

Todellakin siis mitä tahansa. Täällä melko usein myyntihinta on enemmän kuin pyyntihinta. Hurjimmissa tarinoissa pyyntihinta on ollut miljoonan-luokkaa, myyntihinta sitten kyseisellä asunnolla 1,8 miljoonaa. Asunnot myydään tällä hetkellä "as is" -kunnossa, joka tarkoittaa sitä, että jos pyydät kuntotarkastuksen tekoa ennen kauppojen vahvistamista, on ihan turha odotella kauppojen syntyvän. Jonossa on niitä, jotka ovat riskin valmiit ottamaan ja valmiita ostamaan asunnon sellaisenaan. Täällähän toki tontin arvo myyntihinnasta on iso ja monessa kadun kulmassa näkee, että vanhan talon tilalle on rakennettu kokonaan uusi talo tai vanhasta talosta on käytetty vain kantavat seinät ja muuten on suhteellisen totaalinen remonttityömaa käynnissä.

Hintataso tietenkin vaihtelee kovasti täällä Piilaaksossakin ja toisella puolella lahtea hinnat ovat selkeästi alemmat. Jos olette sattuneet katsomaan LA:n kiinteistömarkkinoista kertovaa Million Dollar Listing -sarjaa (tuli ainakin aiemmin Suomessakin), niin ne hinnat on yleisesti jopa halpoja tämän meidän nurkkien asuntojen hintoihin. 5-10 miljoonan asunnot ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Joskus näkyy jopa 30 miljoonan asuntoja mynnissä. Tässä koulupiirissä (kyllä hyvät koulut nostavat asuntojen ja vuokrien hintoja ja kunnan raja saattaa merkitä myös hyvin eritasoisia hintoja) uusi kahden makuuhuoneen (eli Suomen mittapuulla yleisesti siis 3 h+k+ kylppärit ja WC:t ym.) town housen eli rivi-/kerrostalon pyyntihinta liikkuu siinä miljoonan taalan paikkeilla. Ja vaikka taalan kurssi nyt on mitä on, niin on se euroinakin siinä 730 tuhannen luokkaa. Ei siis ihan mitään pikkurahoja. Eikä siinä kauheasti Suomen pääkaupunkiseudun ulkopuolella myydystä asunnosta saadut rahat auta kuin vasta käsirahaan. Käytännössä tuollaisen asunnon lainanlyhennyskustannukset ovatkin sitten vähän vanhemman vastaavan kokoisen vuokra-asunnon kuluja vastaavat. Plus siihen sitten vuosittainen kiinteistövero, joka on reilun prosentin asunnon ostohinnasta. Miljoonan asunnosta siis menee vuosittain reilun 10 000:n verot. Plus sitten tuollaisissa ei-omakotitaloissa menee kuukausittainen vastike, joka saattaa olla 300-1000 taalaa kuukaudessa.

Vaikka vuokratkin ovat alueella korkeat (taas riippuu vähän alueesta ja kunnasta), niin kuukausittaiset peruskustannukset vuokrasta tai omasta asunnosta eivät ole kauhean erilaiset. Vuokralla saattaa olla jopa halvempaa, varsinkin jos asunto on vanhempi (kiinteistöverot ovat pienemmät) ja mitään yllättäviä, ylimääräisiä kuluja ei pääse tulemaan. Eikä tarvitse alkaa kilpailuttaa erilaisia remonttimiehiä vesivahingoissa tai muissa vastaavissa. Toki omalla asunnolla kerryttää sitä omaa omaisuuttaan, mutta omat kommervenkkinsa siinäkin on. Täällä kun sosiaaliturva on jokseensakin olematon ja työttömyyskorvausta saa vain hyvin vähän aikaa, eikä se missään nimessä tällä alueella kata edes asumiskustannuksia, oletkin ihan nesteessä, jos kaikki rahasi on kiinni asunnossa. Toki tällä hetkellä asunnot viedään käsistä ja niistä on helppo päästä eroon. Muutama vuosi sitten asia ei kuitenkaan ollut näin. Silloin asunnoista saattoi olla enemmän velkaa kuin myyntihinta oli. Toki täällä on laki, että kun ilmoitat pankille, ettet pysty maksuja maksamaan, pankki ottaa huoneiston omistukseensa. Sen kun jätät vaan avaimet pankille ja lähdet. Sinä et jää pankille mitään velkaa, mutta etpä saa senttiäkään mukaasikaan. Mitä tahansa oletkin asuntoon omia rahojasi laittanut, niin sinne menivät. Mutta toisaalta etpä maksa enää lainanlyhennyksiä olemattomasta asunnosta, kuten Suomessa 90-luvun laman jälkeen jotkut valitettavasti joutuivat tekemään.

Asumme siis toistaiseksikin vuokralla. Ainakin siihen asti kun teini on päättänyt high schoolinsa. Sen jälkeen olemme vapaampia liikkumaan, kun koulupiiri ei vaikuta asumispäätöksen tekemiseen. Mikä sen jälkeen on sitten asumismuoto ja suunnitelmat ovat sitten sen ajan murheita.

Säästämistä ja tuhlailua

Tässä maassa uskotaan aika vahvasti siihen, että kuluttajien kuluttaminen nostaa maan taantumasta. Taantuman aikaan ihmiset karsivat mm. ulkonasyömisestä ja muusta ns. turhasta kuluttamisesta. Ainakin paikallisia ravintoiloita illallisaikaan katsoessa voinee olettaa, että  taantuma alkaa olla alueella ohitettu. Ravintoloihin on turha yrittää seitsemän paikkeilla syömään ilman pöytävarausta. Eri alueilla toki tilanne on erilainen. Mutta sellaista kuluttajien pelottelua, että "nyt on lama ja aina vaan pahenee, älkää vaan ostako asuntoa tai mitään kallista, kun jäätte kuitenkin kohta työttömäksi" täällä ei ole. Suomessa sitä on näyttänyt nyt olevan jo vuosia putkeen.

Sinänsä hassua, että sitä kuluttamista lisätään "säästämällä". Lähes joka kaupassa on ostoskuitin alareunassa kerrottu, kuinka paljon tällä kertaa taas säästit ostamalla tuotteita alesta tai tarjouksesta tai käyttämällä kuponkeja (myös kortille sähköisesti ladattuja). Usein vielä kassahenkilö lukee sen kuitista ja kertoo sen. Jos säästö on oikein iso, saattaa summan lisäksi tulla onnittelut, wow-toteamus tai "sun pitäisi käydä ostoksilla muillekin, kun osaat löytää tarjoukset ja kortin kupongit ja säästät näin paljon". Melko pikaisesti sen "säästämismentaliteetin" kyllä omaksuukin. Siis sen, että ei ne tuhlatut rahat, vaan ne ostamalla saadut isot säästöt. :D Osalla meidän Suomi-vieraistakin siihen on mennyt vaan pari päivää.

"Säästämisen" takia sitten helposti ostaa myös kasan tavaraa varastoon. Ihan oma lukunsa on tietty Costco, jossa kaikki on tukkupakkauksissa, joten ruokatarvikkeita on ostettava aina useamman pakkauksen tukkupaketti tai hurjan isossa yksittäispakkauksessa. Mutta onhan se muissakin kaupoissa ihan hassua ostaa vain yksi tuote, jos tuote on "osta yksi, saat toisen kaupan päälle". Ja taas säästettiin, mutta tavaraa kertyy kaappeihin. Toki jatkuvasti kuluvaa tavaraa, kuten ihovoiteita ja hammastahnaa ostaessa sellainen ei haittaa. Mutta kun tarjous onkin sellainen, että kun ostat 12 tölkin limsalaatikon, saat toisen kaupan päälle ja vielä keksipaketin lisäksi, onkin kaapissa hirveä kasa korkeafruktoosista maissisiirappia. Joskus on itseään säästääkseen vaan käveltävä liian hyvien tarjousten ohi ja olla sillä kertaa olematta Sulo Vilén "kun sai niin halvalla".

Kaikkein hassuimpia ovat pankkikortille lisättävät rahaa takaisin -diilit (cash back). Ostamalla tietystä kaupasta kyseisen diilin ollessa voimassa, voi saada jopa 5-10 % takaisin ostossummasta pankin tilille. Siihen sitten päälle vielä se muu säästäminen. Ja säästämistähän se on oikeasti vasta, kun ostaa jotain jota oikeasti tarvitsi, eikä vaan siksi, että kun oli hyvät tarjoukset. Hyvänä esimerkkinä oikeasta säästämisestä oli, kun puoliso tarvitsi uudet lenkkarit. Lenkkarien hinta oli jo valmiiksi alennettu, eli olivat jo ihan hyvän hintaiset. Jostain oli tullut kyseisen urheilukaupan kuponki, jolla tietyn summan ylittävistä ostoksista sai kassalla 10 % alennusta. Yleensä eivät koske tarjoustuotteita, mutta tällä kupongilla sai alennuksen niistäkin. Loppusummasta pankki sitten vielä aikoinaan, varmaan ensi kuussa, palauttaa 5 % kortilla maksetusta hinnasta tilille. Sen lisäksi kyseisellä urheiluliikkeellä on vielä oma kanta-asiakasohjelmansa, jossa tietyin väliajoin tulee sähköpostiin lahjakortti. Lahjakortti on tietyn ajan ostosten kokonaissummasta 5 % ja sen voi käyttää liikeessä miten haluaa. Eli jos lenkkarit olisivat maksaneet esimerkiksi normaalisti 150 taalaa, mutta olivat nyt tarjouksessa ja hinta 100 taalaa, kassalla olisi maksettu 90 taalaa sen kupogin kanssa. Sen lisäksi tilille tupsahtaa 4,50 taalaa myöhemmin ja 4,50 lahjakortti liikkeeseen myöhemmin. Eli "säästettiin" taas 69 taalaa. Toki kaupan lahjakortin hyödyntäminen tarkoittaa sitä, että kauppaan on mentävä uudestaan ja ostettava jotain muuta. Eli ei ihan niin tyhmän kuuloista markkinointia kuin alkuun luulisi. Samantyylisiä kanta-asiakassysteemejä on muuallakin.

Hassuinta on vielä, että joskus on halvempaa ostaa tuote kyseisen firman nettikaupasta kuin kävellä 500 metriä kyseiseen kauppaan ostamaan se. Sain viime keväänä eräästä apteekki-kempparista sähköpostin, että jos tilaisin heiltä jotain tietyn ajan sisällä, saisin ilmaisen kotiintoimituksen ja 10% alennuksen tilauksesta. Muutama päivä myöhemmin tuli sähköposti samaisesta kaupasta, että saisin tilauksestani 25 % lisäalennuksen, jos tilaisin saman päivän aikana. Koska tarvetta allergialääkkeille oli ja olivat vielä verkkokaupassa tarjouksessa (lähikaupassa eivät olleet), tilasin allergialääkkeet netistä. Loppujen lopuksi sain kaksi pakettia samaan hintaan kuin olisin saman liikkeen myymälästä niitä saanut yhden. Siinä sitä sitten miettii, että kumpi huijaa kumpaa, hyvä tarjous ostajaa vai ostaja liikettä, kun saa tavaran niin halvalla. Tässä tapauksessa kun kyseinen tuote oikeasti tarvittiinkin.

Sen oppimiseen, että miten näitä kaikkia etuja parhaiten pystyy käyttämään, menee jonkun aikaa. Näin kotiäitinä ollessa kun on vielä aikaa seurata sähköpostimarkkinointia ja tarjouksia ja klikkailla ruokakauppaketjun kanta-asiakaskortilleni kaupan sivuilta löytyvitä e-kuponkeja. Töissäkäyvällä ei varmaan enää niinkään aikaa moiseen seurailuun olisikaan. Mutta siihen kait tämä osin perustuukin, kaikki kun eivät kupongeista ja cash backeista tiedä tai ehdi tai viitsi ottaa selvää, niin osalle porukalle on sitten varaa kaikenlaisia tarjouksia annella. Ja tietty volyymit on niin suuret, että jos sinne mahtuu tuhansien joukkoon joku extrasuperhyvä kuponkien käyttäjä, niin ei siitä kaupalle mitään kauheata tappiotakaan tule. Näistä kuponkityypeistähän on täällä ihan tv-ohjelmakin. Jaksoja löytyy youtubesta ainakin täältä. Todellakaan ihan äärimmäisyyksiin ei kyllä meidän perheessä ole menty. Meidän kauppalaskun "säästöt" on yleensä siinä 30-50% luokkaa, ei todellakaan lähellä 90-95%.

Akkujen latailua

En sitten tiedä, että onko tällainen lämmin ilmasto noiden autojen akkujen nopeampi surma, vaiko mitä. Toisesta autosta loppui akku edelliskesänä kaupan pihalle. Oltiin käyty nopeasti kaupassa ja kun tultiin takaisin parkkikselle, niin auto ei pihahtanutkaan. Onneksi olemme AAA:n jäseniä ja sinne soittamalla tuli sitten kaverit paikalle. Olisivat joko käynnistäneet kaapeleilla, että olisimme voineet ajaa korjaamolle tai vaihtaa akun siinä saman tien. Päädyimme silloin jälkimmäiseen, koska meillä ei ollut aikaa odotella uudestaan huollossa ja olimme viikonloppuna lähdössä ajelemaan vuorille. Onneksi siis akku petti siinä kaupan pihassa, eikä keskellä ei mitään. 50 min soitosta AAA:lle lähdimme ajamaan kaupan pihasta uuden akun kanssa. Akku piti maksaa, työt ja paikallesaapuminen eivät maksaneet mitään. Nopsasti sujui. Onneksi autossa ei ollut mitään nopeastipilaantuvaa. Odotellessa piti kuitenkin käydä ostamassa lisää juotavaa ja jäätelöä, sillä lämpötila oli kuitenkin +30C:n paikkeilla.

Toinen automme on hybridi ja se sitten teki saman tempun nyt marraskuussa puolison työpaikan pihalle. AAA:n kaveri kävi tällä kertaa käynnistämässä auton. Sanoivat, että akun pitäisi latautua sitten uudestaan. Jos näin ei kävisi, saattaisi olla, että ongelma onkin siinä hybridiakussa. Ja sen vaihtaminen onkin sitten vähän kalliimpi lysti. Auto toimi moitteetta parisen viikkoa, kunnes olimme lähdössä sillä asioille. Se ei inahtanutkaan autotallissa. Nyt kun on jo melkoisen pimeää ja autotallissa ei ole valoa, olikin vähän isompi projekti saada auto ensin pois tallista ja sitten käynnistettyä. Puoliso käynnisti itse kaapeleilla. Nekin näytti olevan jotkut kertakäyttökaapelit, kahva katkesi heti kättelyssä. Ja ennen kuin toteatte, että sellaista roinaa ne siellä USA:ssa myy, niin nämä kaapelit oli ostettu Suomesta. Niitä ei vaan ei oltu koskaan ennen tarvittu. Auto saatiin kuin saatiinkin huoltoon ja akun vaihtaminen ei olisi ollut iso homma. Kävi kuitenkin ilmi, että autoon piti tehdä pari recall-korjausta ja auto jäi sitten huoltoon päiväksi. Seuraavana päivänä sitten oli uusi akku ja muutkin korjaukset tehty. Ja taas voi ajella toistaiseksi.

Näiden jälkeen ollaan mietitty, josko pitäisi ottaa siitä AAA:n jäsenyydestä se parempi ja vähän kalliimpi versio. Tolla perusjäsenyydellä esimerkiksi ilmaista hinausta saa 5 mailia, joka ei tuolla keskellä ei-mitään riitä mihinkään. Paremmalla jäsenyydellä matka taitaa 100 mailia. Tämä nyt tietty taas unohtuu johonkin takaraivoon, kun akut on nyt vaihdettu ja niillä voi taas sen kolmisen vuotta körötellä.

Jälkimmäisen auton akkuongelmien aikaan on tullut vähän latailtua omiakin akkuja. Puolisolla ja itsellä on ollut pitkäkestoinen flunssa (influenssa?), joka on jatkuvan yskimisen ja räkimisen lisäksi sisältänyt vatsataudin. Flunssa alkaa helpottaa, mutta kyllä muutama päivä on mennyt omia akkuja lataillessa sohvalla maatessa, että saa levättyä ja päästyä taas normirutiiniin.

Säätöä sairausvakuutuksen kanssa

Alkusyksystä meidän sairausvakuutusyhtiö lähetti meille kirjeet, joissa kertoivat lopettavansa sairausvakuutusten tarjoamisen Kaliforniassa. Eli siis firma lopettaa kaikki tarjoamansa yksityiset sairausvakuutukset, myös olemassaolevat vakuutukset, vuoden loppuun mennessä Kaliforniassa. Jossain muissa osavaltioissa toiminta jatkuu siis ihan normaalisti. Pahoittelivat kovasti ja "tälläinen päätös on aina vaikea" ja blaablaa. Suoraan eivät siis sanoneet, mutta syy on ilmiselvästi vuoden alusta voimaan tuleva sairaushoitouudistus (Affordable Care Act tai lempinimeltään Obamacare). Kyseinen uudistus kun veloittaa kaikilta vakuutuksilta tietyn minimitason ja keneltäkään ei siis saa hylätä vakuutuksen saamista olemassaolevien sairauksien takia. Ja näin ollen vakuutusyhtiöt, joiden vakuutukset eivät ole kattaneet minimitasoa, ovat ilmeisesti päättäneet lopettaa vakuutukset osittain kokonaan, koska hintaa pitäisi nostaa niin paljon. Presidenttihän on luvannut, että kaikki voivat jatkaa nykyisillä vakuutuksillaan, jos tykkäävät vakuutuksesta. Tästä onkin kiivasti keskusteltu niin liittovaltion sulun aikaan julkisesti ja muutenkin lehtien palstoilla, koska mitenkäs pidät aiemman vakuutuksesi, jos koko yhtiö lopettaa toiminnan osavaltiossasi? Niin no, et mitenkään. (Aiheeseen liityviä sarjakuvia mm. täällä)

Meidän vakuutuksen ilmoitettiin siis olevan voimassa vuoden loppuun asti. Aloimme syys-lokakuussa selvitellä uutta vakuutusta. Osavaltion terveysuudistuksen webbisivu julkaistiin lokakuussa ja silloin pääsi tarkastelemaan tilannetta sitäkin kautta. Eräs kauppakeskus oli myös lähestynyt meitä kirjeellä, että voisimme saada vakuutuksen heidän kauttaan. Ja kyseisen vakuutuksen taustatarjoajana on se samainen vakuutusyhtiö, jolla vakuutuksemme on tällä hetkellä. Siis juurikin se, joka lopettaa toimintansa Kaliforniassa. Jossain vaiheessa tuli tästä informaatiokaaoksesta otettua pari viikkoa aikalisääkin ja päätettiin palata asiaan lokakuun puolivälissä.

Täällähän työnantajat voivat tarjota myös työntekijöilleen työsuhde-etuna sairausvakuutuksen ja maksaa siitä joko osan, tiettyyn rahasummaan asti tai sälyttää kaikki kulut työnantajalle. Tai tällä hetkellä voivat vielä olla tarjoamatta ko. etua työntekijöilleen ollenkaan. Puoliso on tehnyt töitä kontratorina ja siten toinen firma maksaa hänelle palkan ja fyysisesti on töissä toisessa firmassa. Palkanmaksava firma on siis aina se, joka työedut tarjoaa. Sitä kautta olisi voinut kyllä ottaa työantajan neuvotteleman ryhmäterveysvakuutuksen, mutta koska työnantaja ei olisi vastannut mistään kustannuksista, olisi se tullut kalliimmaksi kuin yksityishenkilönä otettu terveysvakuutus. Kärryillä vielä? No, itsekin olin välillä perillä näistä ihan vaan juuri ja juuri ja olen käyttänyt asiaan perehtymiseen siis tuntikausia.

Eikun sitten härkää sarvista ja selvittelemään uutta sairausvakuutusta. Sairausvakuutusuudistuksen sivujen kautta löytyi tieto, että puolison palkka on liian suuri, että uusi laki auttaisi meitä ollenkaan. Ei siis mitään alennusta tulossa vakuutukseen sitä kautta. Päädyimme lopulta selvittämään sitä kauppakeskuksen tarjousta ensin. Se kun tuntui edullisimmalta ja tutuimmalta vaihtoehdoilta, vaikka hinta tietenkin oli nousemassa jopa 20% edelliseen hintaan verrattuna (ja se vanhakin vakuutus oli siis kyllä tolkuttoman kallis). Vaikka siis pohjimmiltaan vakuutuksentarjoaja on sama kuin nykyinen vakuutusyhtiömme, ei tietenkään hakemusta voinut tehdä vanhoilla tiedoilla. Koska tarjoaja nimellisesti on se kauppakeskus, pitää sitä kautta tehdä sinne vakuutusyhtiöön ihan oma tunnus. Jep, sinne meidän nykyisen vakuutusyhtiön webbijärjestelmään oma erillinen tunnus, eli ei sillä meidän nykyisellä, jossa ne kaikki tiedot on. Tätä ihmettä selviteltiin sitten parista puhelinpalvelusta, sähköpostipalvelusta ja netinkin kautta. Lopulta sitten luotiin se uusi tunnus ja täytettiin taas sivukaupalla lomakkeita, joissa kyseltiin niitä meidän taustatietoja ja mahdollisia sairauksia viimeisen 5:n vuoden ajalta. Kiva sellaisiakin sitten muistella kuukauden tarkkuudella. Parin illan täyttelyllä ja tietojen etsimisellä homma oli valmis ja lomake lähetetty. No, sittenhän alkaa se puhelinrumba. Eli seuraavaksi sen vakuutusyhtiön lääkäri soittaa ja käy läpi ne kaikki mahdolliset sairaudet, jotka on siihen listattu ja kyselee puhelimessa lisätietoja. Lääkärit eivät kuulemma pääse käsiksi meidän tietoihin, jotka siis ovat siellä vakuutusyhtiöllä, kun kerran ollaan jo oltu niiden asiakas.. Joitain papereita minulla ei ollut edessäni, joten minulle annettiin 14 päivää aikaa soittaa sinne tarjotakseni lisätietoja. Jos en tietoja toimita, niin vakuutusyhtiö voi hylätä hakemuksen.

Tässä välissä oli kuitenkin alkanut puolison työhaastatteluprosessi uuteen työpaikkaan ja päätimme yrittää katsoa lopputuloksen ensin. Prosessi venyi ja vanui, mutta päivä ennen tuota määräaikaani puoliso sai työtarjouksen ja tämä työpaikka tarjoaa työsuhde-etuna myös sairausvakuutuksen. Sieltä nykyisestä vakuutusyhtiöstämme oli kuitenkin jo kolme kertaa soitettu ja muistuteltu, että sieltä puuttuu tietoja. Tarkoituksella olimme vitkuttaneet sitä sinne soittamista, koska kun vakuutus on hyväksytty, ensimmäinen kuukausimaksu napsahtaa tililtä heti sen jälkeen ja sitä ei sitten takaisin saada. Olikin melkoisen hankalaa saada heidän lopulta uskomaan, että haluamme lopettaa vakuutuksenanomisprosessin tähän. Varmaan kolmannessa puhelussa tämä viimein kävi selväksi ja joku lupasi poistaa hakemuksemme. Sinänsä prosessi on kyllä kummallinen, että et saa tietää vakuutusmaksuasi (aiemmat sairaudet voivat nostaa kk-maksuasi) ennen kuin he ovat käyneet läpi hakemuksesi ja toisaalta vakuutusmaksun saatuasi, vakuutusyhtiö on jo aloittanut sopimuksen kanssasi ja ottanut rahat tililtä. Käytännössä on siis vaikea kilpailuttaa lopullista hintaa, vain se ns. normihinta (ennen niitä sairausten vaikutusta) eri vakuutusyhtiöiden kanssa.

No, joka tapauksessa asia oli ratkaistu. Sillä työnantajan tarjoamissa terveysvakuutuksissa, jos työnantaja yhtään sponssaa sitä työntekijää, hinta ja kattavuus ovat yleisesti aina paremmat. Käytännössä jopa itse työntekijä voi saada omansa lähes ilmaiseksi, jos haluaa vakuutuksen kattavan muun perheen, se sitten maksaa tietty jotain, mutta on silti usein edullisempaa. Varsinkin kuin näissä ei tehdä mitään terveysselvitystä ja siten vakuutusmaksu ei riipu sairaushistoriastasi, kyseessä kun on ryhmävakuutus, eikä henkilökohtainen vakuutus. Oikeastaan työtekijän päätettäväksi tulee sitten vain valita tarjolla olevista itselle sopiva vaihtoehto. Vaihtoehtoja voi olla muutamia, mutta käytännössä ne ovat kahdenlaisia HMO (health maintenance organizations) ja PPO (preferred provider organizations). Niiden keskeinen ero on siinä, että ensimmäisessä (HMO) sitoudut tiettyyn lääkäriin ja tiettyyn palveluntarjoajaan ja erikoislääkäriin päästäksesi tarvitset aina lähetteen omalta lääkäriltäsi. Kuukausimaksu saattaa olla hieman halvempi, mutta itse lääkärikäynneistä ym. maksut ovat halvemmat. Yleensähän siis jokaisesta lääkärikäynnistä maksetaan kuitenkin joku tietty omavastuuosuus. PPO:ssa vapautesi on suurempi, hinta saattaa olla vähän halvempi, mutta omavastuuosuudet sitten isompia. Tätä sitten punnittiin puolin ja toisin, mutta lopulta päätimme kokeilla HMO-tyyppistä vakuutusta. Mulla kun kuitenkin todettiin kesällä syövän esiaste ja se vaatii säännöllisiä tarkastuksia ja mahdollista hoitoa tiiviisti seuraavat vuodet, niin oletettavasti se tulee omalta kohdalta halvemmaksi. Ja vakuutuksen voi kuitenkin vaihtaa vuosittain, jos se ei tunnukaan hyvältä. Normivakuutuksen lisäksi päätettiin ottaa sitten vielä meillä nytkin ollut hammaslääkäriosuus ja niiden lisäksi silmä-osuus. Silmälääkäriinhän pääsee ihan normivakuutuksella, mutta tolla erillisellä silmiin liittyvällä osuudella saa huomattavat edut silmälaseista ja jopa piilolinsseistä ja tulee tuota kautta siten huomattavasti halvemmaksi, kun itse vakuutus ei ollut koko perheen osalta kuin muutaman taalan kuukaudessa.

Kaikkinensa prosessiin meni aivan tolkuttomasti aikaa ja lopulta se päättyi ainakin tällä hetkellä onnellisesti, sillä nykyinen vakuutus on halvempi ja kattavampi kuin edelliset, eikä tarvitse miettiä, että mitä se kattaa ja mitä ei. Monessa paikassa on annettu neuvo, ettei kannata hyväksyä työpaikkaa, ellei tarjota kunnollisia työsuhde-etuja. No, itse olen vähän eri mieltä. Ainakin meidän tapauksessa. Jos ei ole mikään lähtetetty työntekijä tai jollain erityisemmällä viisumilla täällä hommissa, eli jos siis on green card, niin alkuun työmarkkinoilla on helpompi ulkomaalaisen saada näitä kontraktori-hommia. Silloin on vaan hoidettava itse myös ne pakolliset vakuutusten setvimiset. Ideaalitilannehan on saada työ, jossa kaikki edut on kohdillaan. Mutta ei täällä kaikilla paikallisilakaan niin ole. Itse asiassa maanlaajuisesti täällä on todella paljon sellaisia, joilla ei sairausvakuutusta ole ollenkaan. Tällä hetkellä tätä pakkaa siis sekoittaa tuo uudistus ja sen takia tämä meidänkin prosessi meni tällaiseksi säätämiseksi. Ekan vakuutuksen hankkiminen kun ei ollut ollenkaan niin vaikeaa kuin tämä syksyinen prosessi. Mutta onpahan sekin nyt käyty läpi ja jotain opittu tästäkin.

Työnhausta

Sain vihdoin blogiin vieraskynän (puoliso) kirjoittamaan työnhakuprosessista. Kirjoitus siis puolison kokemuksiin perustuva IT-alan asiantuntijatehtävien hausta Piilaaksossa. Prosessi ei välttämättä ole sama muilla aloilla. Erilaisia myyjän ja tarjoilijoiden paikkojahan on auki koko ajan firmojen ikkunassa olevilla lapuilla ja niihin prosessi on varmasti aivan erilainen. Mutta mitä vaativampi homma, sitä vähemmän paikkoja ja sitä vaativampi prosessi. Mutta nyt vuoro vieraskynälle:

Jos joku, niin työnhakuprosessi poikkeaa täällä merkittävästi suomalaisesta, mutta lyhyesti voisi sanoa että se ottaa aikansa. Poikkeuksia toki on ja joku saattaa löytää uuden duunin nopeastikin, jos kaikki osuu kohdalleen, mutta tässä prosessia kuvataan hieman yleisemmällä tasolla.

Työpaikkoja on reilusti auki, siltä asia ainakin netin työpaikkailmoitussivuja yms. seuraamalla näyttää. Paljon täällä haetaan jonkun tietyn teknologian, ohjelmointikielen tms. erityisosaajia. Työpaikan kuvaus pitää toki sisällään loputtoman listan kaikenlaista vaadittavaa ja toivottavaa kokemusta ja osaamista, mutta useinmiten vain osa näistä vaatimuksista on homman hoitamisen kannalta todella vaadittavia tietoja ja taitoja, ja osassa on sitten vähän pelivaraa. Eipä siinä sinänsä mitään, mutta täällä saattaa vähänkään mielenkiintoiseen paikkaan tulla yli tuhat hakemusta, joten rima voidaan työnantajan puolelta asettaa aika korkealle. Eli käytännössä hommaan kuin hommaan löytyy se ns. 100 prosentin match, joten vaikka avoinna olevan homman pystyisikin hoitamaan, niin jos nyt listatuista asioista omaat vain tuollaiset 70-80%, niin hakeminen on käytännössä turhaa, koska parempi löytyy aina jonosta.

Työnhakijan ensimmäinen iso haaste on saada se oma resume rekrytoivan esimiehen pöydälle ja silmien eteen. Tämä on itse asiassa huomattavasti hankalampaa, kuin miltä se äkkiseltään kuulostaa. Jos johonkin paikkaan on vaikka 500 tai tuhat hakijaa, niin on aivan selvää, että kaikkia papereita ei ainakaan se lopullinen päättäjä lue. Eli on opittava läpäisemään sitä edeltävät portinvartijat. Moneen paikkaan ensimmäisen karsinnan suorittaa tietokoneet. Vaikka se oma CV/Resume olisi miten hyvä tahansa, niin jos oikeita avainsanoja siitä ei löydy, niin tästä tietokonekarsinnasta on täysin mahdotonta päästä läpi. Eli resumen virittäminen jokaista paikkaa kohden on tärkeää.

Seuraava vaihe on sitten se, että joku oikea ihminen saa tietosi eteensä. Täällä yleisesti sanotaan, että ammattirekrytoija (firman oma tai erillisen rekryfirman edustaja) käyttää aikaansa tässä vaiheessa resumen tsekkaamiseen 15-20 sekuntia. Eli paperin pitää olla todella hyvässä kunnossa, että se pääsee tästä seulasta läpi ns. ehkä pinoon. Tässä vaiheessa siitä tuhannesta hakemuksesta on karsittu ehkä 90-95% jo pois. Rekrytoija ottaa tämän jälkeen tuon ehkä pinon uudelleen tarkasteluun ja käyttää jo hieman enemmän aikaansa per paperi ja tekee listan kandidaateista, joihin otetaan yhteyttä.

Näin pitkälle jos on päässyt, niin siitä alkaa varsinaiset haastattelut. Käytännössä koskaan hakijaa ei kutsuta suoraan paikan päälle, vaan ensimmäiset haastattelut ovat puhelinhaastatteluja. Niissä käydään läpi itse hommaa tarkemmin, selvitetään hakijan kiinnostusta ja osaamista. Onnistumisen avain tässä vaiheessa on yrittää saada itsensä jotenkin erottumaan niistä muutamasta kymmenestä muusta, jotka ovat tähän asti päässeet. Tähän ei voi tietenkään mitään yleisohjetta antaa, koska joka homma on niin erilainen. Joka tapauksessa täällä haetaan osaajaa juuri siihen tiettyyn hommaan ja jos sitä ei ole, niin se on sitten siinä. Samoin tässä vaiheessa pienimmästäkään asiasta ei saa tehdä ongelmaa tai antaa edes sitä vaikutelmaa, että jossakin asiassa saattaisi olla joku ongelma (esim. työn vaatiman matkustamisen määrä, aloituspäivä tms.). Jos rekrytoija näin tulkitsee, niin käytännössä se on sitten moro tälle hommalle. Otetaan jonosta seuraava, joka on sopeutuvampi. Jos tämä puhelu rekrytoijan kanssa menee hyvin, niin ensimmäinen tavoite on useinmiten saavutettu. Paperisi päätyvät sen rekrytoivan esimiehen silmien eteen.

Tästä alkaakin sitten homma tavallaan alusta. Onko se rekrytoiva esimies enää kiinnostunut sinusta vaiko ei. Joskus tuon aiemman vaiheen rekrytoijat on briiffattu aika hyvin sen suhteen mitä haetaan, mutta aina näin ei ole. On siis täysin mahdollista, että paperisi lentävät suoraan roskikseen, kun mahdollinen tuleva pomosi saa ne eteensä. Mutta jos käy hieman onnellisemmin, niin sitten vuorossa on seuraava puhelinhaastattelu ja useinmiten juuri tämän rekrytoivan esimiehen kanssa. Tässä onkin sitten jo siinä mielessä tosi kyseessä, että hyvällä suorituksella on mahdollista päästä sitten ensimmäisiin kasvokkain tapahtuviin haastatteluihin.

Näitä paikan päällä tapahtuvia haastatteluja on useinmiten useampi. Yleensä vähintään kaksi, mutta voi niitä olla enemmänkin. Täällähän ei saa käyttää mitään psykologisia soveltumistestejä, joten kokonaiskuva hakijasta pitää tehdä haastatteluprosessin aikana. Mahdollisen tulevan pomosi lisäksi käytännössä kaikki tulevan teamin jäsenet haastattelevat ainakin. Lisäksi henkilöitä saattaa olla naapuri-teameistä, HR:stä tai ihan mistä vaan. Yksi haastattelukerta saattaa kestää useita tunteja, tuollainen 5-6 tuntia ei ole lainkaan tavatonta. Ja koko ajan pitää jaksaa tsempata aivan täysillä ja muistaa, että jonossa on kymmenen muutakin. Ja kun tuota valinnanvaraa on, niin työnantajat hakevat mahdollisimman hyvää sopivuutta myös teamin muiden jäsenten joukkoon. Se ei siis vielä riitä, että osaamisesi on viimeisen päälle, jos et sovi porukkaan muuten.

Olettaen että tästä rumbasta on selvinnyt voittajana (ja hyvä kakkonen tai kolmonenhan ei näissä hommissa riitä mihinkään), edessä on tarjous firman puolelta, jonka sitten voit hyväksyä tai olla hyväksymättä. Usein palkka ym. kuviot on keskusteltu jo tuon haastatteluprosessin aikana ja hakijalle on tehty selväksi, että jos tarjous tehdään, niin se on sitten "ota tai jätä" -tyyppinen. Tämän jälkeen on sitten vielä ns. doping-testit, eli taustasi selvitetään ja käytännössä annat luvan penkoa itsestäsi kaiken mahdollisen. Se mitä tietoja sinusta oikeasti kaivetaan, on epäselvää ja riippunee hommasta, mutta ainakin rikosrekisterit tarkistetaan, mutta myös luottotietoja yms. voidaan tutkia.

Käytännössä aina tarvitaan myös suosittelijoita, joiden merkitystä ei todellakaan voi aliarvioida. Joihinkin firmoihin ei ole mahdollisista päästä töihin, jos joku jo yrityksessä oleva ei ole sinua suosittelemassa. Tämä on yksi syy siihen, miksi täällä painotetaan verkottumista ja verkottumaan nimenomaan silloin, kun sitä verkkoa ei varsinaisesti tarvitse. Verkostojen ja erilasten netin verkottumistyökalujen kautta myös rekryfirmat alkavat soittelemaan sinulle tarjolla olevista paikoista. Puhelin saattaa piristä ja sähköposti kolista päivittäinkin, mutta rekrytoijilla haussa olevat paikat eivät todellakaan välttämättä vastaa sitä omaa osaamistasi. Tai tarjolla oleva paikka voi olla jossain toisella puolella maata.

Poikkeuksia toki löytyy, mutta yleisesti voisi sanoa että aivan minimiaika rekrytointiprosessin läpivientiin on kuukausi. Mutta kyllä siinä saattaa puolikin vuotta helposti palaa. Moni paikka on tosiaan netissä auki, mutta niihin ei välttämättä oikeasti haeta ketään kauhean aktiivisesti. Jostain paikoista saatetaan ottaa ensimmäisen kerran yhteyttäkin vasta 6 kk hakemuksesi lähettämisen jälkeen. Lähinnä odotellaan että jos joku täydellinen heppu löytyy, niin sitten voidaan sitä vähän jututtaa ja katsoa olisiko syytä kayttää aikaansa hänen kanssaan enemmänkin.

 

Onnellisimmillaan prosessi päättyy uuden työpaikan löytymiseen. Se voi johtaa myös siihen kakkospaikkaan. Se saattaa myös johtaa päätökseen rekrytoida, mutta rekryprosessi pysähtyykin sitten firmassa annettuun yleiseen rekrytointikieltoon ihan viime hetkellä ennen työtarjouksen saamista (sitä se 3-6 kk prosessi tässä kvartaalitaloudessa teettää). Joku prosessi päättyy rekryn lopettamiseen projektin päättämisen vuoksi, vielä ihan loppumetreillä. Nämä kaikki vaihtoehdot on tässä tullut kyllä tänä aikana tullut koettua. Kaksi rekryprosessia on kuitenkin päättynyt omalta osalta jo onnellisesti. Sen ensimmäisen duunipaikan löytäminen on aina vaikeinta. Sitten kun sinulla on tuoretta paikallista työhistoriaa ja olet hoitanut hommat kunnolla ja saanut sitä kautta uutta verkostoa ja suosittelijoita, homma saattaa olla jo huomattavasti helpompaa.

Vapaaehtoistöissä

Siinä ainokaisessa USA:han muuttamisen oppaassa, johon sai linkin lähetystöstä, kehotettiin aktiivisesti osallistumaan yhteisön toimintaan. Puolisollahan tuo yhteisö osittain tulee töissäkäynnin myötä, lapsi taas on osa yhteisöä koulun kautta. Vaikeintahan yhteisöön kuuluminen ja sopeutuminen on yleensä sille, joka on kotona, eikä siten kuulu automaattisesti johonkin yhteisöön. Samaisessa oppaassa kehotettiin myös osallistumaan yhteisön toimintaan, mm. vapaaehtoistyön kautta. Kaksi paikkaa, joissa usein äidit ja perheet tekevät vapaaehtoishommia ovat koulu ja kirkko. Tosin olen kuullut myös, että näissä kummassakin auttamista kannattaa vältellä kuin ruttoa, sillä molemmat imaisevat pikkusormen sijaan koko ihmisen.

Koulujen kohdalla näin onkin ehkä enemmän eskarissa ja alakoulussa (elementary school), joissa vanhemmat toimivat mm. opettajan avustajina ja heitä tarvitaan valvojiksi retkille jne. Alakouluissa luokilla on oma vastuuvanhempi (class home parent), joka jakaa vapaaehtoistehtäviä ja vuoroja. Ja vanhemmat (yleisesti siis äidit) osallistuvat todella paljon koulun toimintaan, avustamalla tunneilla, keräämällä rahaa jne. jne. Middle schoolissa (johon meidän teini tänne tullessa meni) ei oikeastaan enää kauheasti vanhempia näy, vanhemmat avustavat lähinnä erilaisissa iltatilaisuuksissa ja -juhlissa ja valvojina retkillä. High schoolissa on ehkä taas enemmän vakiovuoroja, esimerkiksi kirjastossa avustusvuoroja ja sitten erilaisissa tapahtumissa avustamista ja retkivalvojina. Jokusen kerran olen itsekin ollut siivousvuorossa erilaisissa tilaisuuksissa ja esimerkiksi auttamassa pizzatarjoilussa, kun orkesteri on harjoitellut pidempään tai joku toinen orkesteri on tullut vierailulle. Siivousvuoro on helpompi ottaa kuin tehdä tiettyjä paikallisia ruokia, joista ei ehkä itsellä ole kovin paljon käsitystä tai hakea kymmenittäin pizzoja Costcosta.

Koska teen jotain työjuttuja kotoa käsin, halusin tosiaan itse jonkun pysyvän rutiinin ja samat ympyrät ja päätin hakea paikalliseen kirjastoon vapaaehtoistöihin nähtyäni siitä mainoksen kirjastossa. Laitoin mainoksen osoitteeseen sähköpostia ja sain pari-sivuisen hakemuksen, jonka kävin lähikirjastoomme palauttamassa. Lomakkeiden lisäksi piti täyttää vielä yksi lappu ja varata aika paikallisen sheriffin toimistoon sormenjälkien ottamista varten. Kaikkien vapaaehtoistenkin kaupungilla työskentelevien on tämä prosessi tehtävä. Sormenjäljet tsekataan sitten ainakin yhdestä järjestelmästä, ainakaan minun jälkiäni ei ilmeisesti tsekattu FBI:n, ainoastaan jostain toisesta järjestelmästä. Enpä muista enää niin tarkkaan. Sen jälkeen sheriffi ilmoittaa kaupungin HR:ään, että onko rikosrekisteriä (jota minulla ei siis ole ;) ) ja HR ja kirjasto pallottelevat papereita ja muita keskenään. Minulle silloin ilmoitettiin, että tuo ilmoitus sheriffiltä tulee noin viikossa. En sitten tiedä, mikä oli todellisuus, sillä hoidin paperityöt ja sormenjäljet tammikuussa ja sain tiedon maaliskuussa, että voisin vapaaehtoistyöntekijänä aloittaa. Lopulta aloitin huhtikuussa koulujen kevätloman jälkeen. Hommia teen vakiovuorolla, eli 2h joka viikko samaan aikaan ja pääsääntöisesti ihan rutiinihommia, kuten varausten noutoa hyllystä tai hyllyttämistä. Mutta on ihan hauska käydä aina tapaamassa siis samoja ihmisiä, samassa paikassa ja samaan aikaan viikottain. Pari kirjaston työntekijää kovasti juttelevat ja kyselevät minulta välillä Suomesta, suomen kielestä ja historiasta ja on ihan hämmentävää välillä, kuinka paljon heillä on näistä tietoa - tai kuinka paljon ovat asiasta tänä aikana jostain opiskelleet. Vastaanotto on siis ollut erinomainen ja kiitosta hommien sujumisestakin tulee joka kerta ja usealta henkilöltä, se kun nyt vaan on sellainen tapa. Joskus jopa asiakkailtakin tulee kiitosta, että "kiitos, kun annat aikaasi vapaaehtoistyöhön", kun kuulevat, etten oikeasti ole siellä palkkalistoilla.

Henry Cowell Redwoods State Park

Meillä oli kuukausi sitten vieraita Suomesta ja ajattelimme viedä nämäkin vieraat Muir Woods -puistoon katselemaan punapuita. Samaan aikaa osui kuitenkin tämä surullisenkuuluisa liittovaltion sulku. Muutenhan ei sulku kauheasti meidän elämään vaikuttanut, mutta Muir Woods sattuu olemaan liittovaltion ylläpitämä kansallinen monumentti, joten se oli suljettu. Punapuitahan täällä toki on muuallakin, joten piti vaan etsiä toinen sopiva paikka.

Päädyimme lopulta Henry Cowellin osavaltion puistoon, joka on tuolla Santa Cruzin vuorilla. Paikka on vähän pienempi kuin Muir Woods, mutta hyvin sielläkin näkee erilaisia puita ja puiden korkeuden. Lisäksi puisto on ilmainen. Nyt en tosin muista, pitikö pysäköinnistä maksaa jotain, mutta itse puistoon ei tarvitse maksaa mitään.

Punapuita

Auringon valonsäteet uloittuivat maahan asti vain harvoin

Erään onton, palaneen punapuun sisällä

Puiston vierestä kulkee juna, jolla pääsee katsomaan aluetta ja punapuita. Meidän seurueemme koki ehkä olevansa vähän liian vanhoja kyseiselle ajelulle, pienemmille lapsille höyryjuna-ajelu olisi varmaan ihana kokemus. Puiston vieressä on myös muutama vanhanoloinen amerikkalainen talo, joista voi mm. ostaa etsintäkuulutusjulisteiden kopioita ja otattaa itsestään vanhanoloiset valokuvat. Lisäksi kyseisen viikonlopun aikana alueella oli erilaisia höyrykoneita, muun muassa höyrypainokone, jonka toimintaa siinä myös esiteltiin.

Ennen halloweenia täällä on monessa paikassa lapsille suunnattuja alueita "Pumpkin patch", joissa on kurpitsoja, mutta myös esimerkiksi heinäpaaleista tehtyjä labyrintteja lapsille. Puistossa oli pieni tällainen ja siellä olisi myös 7 dollarin materiaalimaksulla voinut tehdä itselleen halloween-koristeeksi oman variksenpelätin heinistä, kepeistä ja vanhoista vaatteista. Moinen matkustaja ei olisi tainnut vieraiden lisäksi mahtua autoonkaan, joten jäi sekin meidän osaltamme tekemättä. Ihan hauskaa pikkuohjelmaa kuitenkin varmaan pienemmille lapsille.

Kauppa ja halloween-variksenpelätit

Höyryveturi oli yksi näytillä olevista höyrykoneista

Olisi päässyt myös opettelemaan vanhempia amerikkalaisia perinteitä. Huomaa asiaankuuluvat varoitukset

Etsintäkuulutuksia poikineen

Postia

Alkuun oli niin paljon erilaista ja uutta, että osaan jutuista vaan sopeutuu, eikä ihmettele sen enempää. Vieläkään en oikein ole keksinyt logiikkaa, että milloin esimerkiksi posti jaetaan siinä klo 15 paikkeilla ja milloin taas lähempänä klo 19. Sinänsähän moisella ei edes ole kauheasti väliä, ellei odota jotain tärkeää kirjettä, niinkuin vaikka palkkashekkiä. :)

Postihan jaetaan täällä tiettyjä yleisiä vapaapäiviä lukuunottamatta maanantaista lauantaihin. Viime keväänä ilmoitettiin, että paikallinen postilaitos lopettaisi lauantaijakelun ja lauantaisin jaettaisiin vain paketteja. Tästä ideasta on kuulemma nyt toistaiseksi luovuttu ja lauantaijakelu jatkuu. Postilaitoksen (USPS) mukaan postimaksut saattavat tästä syystä myöhemmin jälleen nousta. Paikallisten mukaan maksut nousevat koko ajan, vaikka suomalaiseen tasoon verrattuna ovatkin vielä halvempia. Varsinkin kun esimerkkien pakettien postimaksut nousevat lineaarisesti painon mukaan, eli ei mitään puolen kilon tai kilon hyppäyksittäin.

Tämä maahan on verkkoshoppailun paratiisi. Itse en ehkä ole oppinut verkkokauppoja vielä niinkään käyttämään. Vaikka toki joitain tavaroita tuleekin ostettua ennemmin verkosta kuin lähdettyä etsimään kauppaa, josta tavaran ehkä löytäisi, ja ajelemaan ympäriinsä tuntikausiksi. Lastenvaatteita myyviä verkkokauppoja löytyy vaikka kuinka paljon, mutta teinin kanssa ei asia enää olekaan niin. Ja teinille vaatteiden ostaminen jo erilaisten kokoluokitusten kanssa on hankalaa, saati sitten vain kuvan perusteella shoppaaminen. Sen verran on muita hankintoja tullut verkon kautta tehtyä, että meille niitä paketteja on toimittanut ainakin neljä eri firmaa tuon yleisen postilaitoksen lisäksi. Joskus jopa samasta firmasta samaan tilaukseen kuuluvat tuotteet tulevat eri paikasta ja sitten myös eri firman kautta. Toistaiseksi vain yhden kuriirifirman kohdalla homma ei ole toiminut. Olivat vieneet meille kuuluvan paketin naapuritaloyhtiöön samannumeroisen asunnon ovelle. Sitä sitten ihmeteltiin ja selviteltiin, kun meillä ei pakettia ollut, vaikka heidän järjestelmänsä mukaan paketti oli toimitettu. Selvisihän sekin asia lopulta ja saatin tuote ajoissa viime vuonna joulupakettiin.

Tosiaan paketit pääsääntöisesti toimitetaan ovelle. Sillekään en ole keksinyt mitään logiikkaa, että mihin paketteihin vastaanottajan pitää kuitata paketti saaduksi ja mitkä paketit jätetään ovelle (paitsi Suomesta tulevat paketit vaativat aina kuittauksen). Tai yleisemmin niitä ei "vaan jätetä", vaan heittävät paketit tämän meidän "etupihan" metrisen aidan yli oven eteen. Onneksi helposti särkyvät tuotteet ovat ainakin toistaiseksi olleet ehjiä, vaikka selkeästi vain osa on käyty nätisti laskemassa oven eteen. Jotkut paketit vaativat vastaanottajan kuittauksen ja jos ei kotona ole, kun paketti saapuu, pitää joko netissä ilmoittaa sopiva aika (USPS), hakea paketti itse postitoimistosta (USPS) tai jättää paketin ilmoituslappu allekirjoitettuna oveen, että voivat jättää paketin ovelle (esim. FedExin käytäntö joskus). Jotain pakettia on sitten joskus jouduttu vähän etsiskelemään ja säätämään, kun ei ensimmäisellä kerralla ole oltu kotona.

Pakettien käsittely ei siis heittelyineen ole ihan mitään hienovaraista puuhaa. Tosin tänne Euroopasta tulevat paketit kokevat ilmeisesti vieläkin pahempaa heittelyä. Onkohan meille tullut yhtään pakettia Euroopasta, josta ei olisi postissa kulmia teippailtu uusiksi, kun on laatikosta kulma enemmän tai vähemmän kurtussa ja auennut. Normaali Suomessa riittävä pahvilaatikko ei oikein näköjään riitä, kun lähetys tulee tälle puolelle palloa. Olen kuullut jotain myös pakettien sisällön varasteluista, mutta oletettavasti tosiaan ovat enemmänkin auenneet matkalla ja osa tavaroista pudonneet johonkin. Kyllähän täällä toki postia jossain päin varastellaankin, mutta postin varastaminen on liittovaltion rikos ja rangaistukset ovat suhteellisen ankaria.

Posti kuljettaa myös melkomoisesti osoitteellista mainospostia. Ilmeisesti mun luottopisteet ovat alkaneet jo kertyä, sillä joka viikko tulee firmoilta valmiiksi hyväksyttyjä luottokorttitarjouksia, joihin voisi vaan huitaista nimensä ja lähettää ja uusi luottokortti tulisi postissa. Asensin puhelimeeni PaperKarma-nimisen äpin, jonka kautta voi viestittää lähettäjille, että voisivat poistaa yhteystietoni postituslistaltaan. Meille kun tulee ainakin neljän edellisen asukkaan postia välillä, eikä postin kääntökään ilmeisesti ala yleensä kuin vasta noin kuukauden päästä, joten hiukan arveluttaa moisten luottokorttitarjousten päätyminen vääriin käsiin, kun tästä joskus johonkin muutetaan. Saati sitten, että onhan se vähän ärsyttävää saada samaltakin firmalta niitä kirjeitä useita kuukaudessa.

Opiskelua Stanfordissa

Stanford on alueen yksi tunnetuimpia yliopistoja. Se on yksityinen ja normihinta lukuvuosimaksulle on n. $43 000, jonka lisäksi tulevat asumis- ja muut kustannukset, jotka nostavat lukuvuoden hinnan n. 60 000 dollariin. Hinnasta huolimatta se on myös hyvin haluttu opiskelupaikka ja vain n. 5% hakijoista saa sieltä vuosittain opiskelupaikan. Yliopiston perustajien Leland Stanfordin ja Jane Lathrop Stanfordin ainoa poika kuoli Euroopan matkalla 1800-luvun lopulla. Tämän jälkeen Stanfordit päättivät lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, asia jota olivat jo pitkään miettineet. Pojan kuoleman johdosta lahjoituskohteeksi valikoitui alueen lapset ja tarkemmin siis opetus ja koulut. Stanford onkin perustettu heidän ainoa lapsensa muistolle. Stanfordit ovat lahjoittaneet myös rahaa alueen koulupiirille ja opintoihin rahaa muutenkin.

Stanfordissa on kuitenkin mahdollista suorittaa opintoja tai yksittäisiä kursseja halvemmallakin. Tänä syksynä kaikki meidän perheestä ovatkin käyneet opiskelemassa Stanfordissa (vaikkemme olekaan oikeita Stanfordin opiskelijoita). Sekä minä että puoliso kävimme Stanfordin täykkärissä viiden viikon amerikanenglannin kurssilla (viralliselta nimeltään kurssi oli suunnilleen "aksentin vähentämiskurssi"). Oikein hyödyllinen ja hauska kurssi kaikkinensa.

Teini puolestaan kävi reilu viikko sitten nuorille tarkoitetussa Stanford Splash -viikonlopussa. Viikonlopulle voi valita tunnin tai parin tunnin luentoja tai työpajoja haluamistaan aiheista. Valittavana on niin teknisiä aineita, taideaineita, matematiikkaa, fysiikkaa ja harrastusaineita jne. Kurssit arvotaan ja ihan jokaiselle haluamalleen kurssille ei pääse, sillä tapahtuma on vuosi vuodelta yhä suositumpi. Tänä vuonna splashilaisia oli n. 1600. Viikonlopun hinta on 40 dollaria ja se kattaa kaikki kurssit la ja su klo 10-18 -välillä sekä lounaan molempina päivinä. Hinta-laatu -suhteeltaan siis erittäin edullinen tapa päästä viikonlopuksi kuuntelemaan luentoja aiheista, joita ei ehkä vielä omassa koulussa ole, tutustua yliopiston kampukseen ja tiloihin ja nähdä, millaista opiskelu siellä on. Luentoja pitävät vapaaehtoiset luennoitsijat niin väitöskirjaa tekevistä opiskelijoista ulkopuolisiin luennoitsijoihin ja entisiin Stanfordin alumneihin. Alueen IT-firmoissa kun on melkoinen joukkio Stanfordin alumneja. Splash on kyllä erittäin hyvä konsepti, hyvin järjestetty ja mielenkiinoinen ja teinikin tykkäsi kovasti tarjonnasta ja järjestelyistä.

Splashissa oli myös tarjolla vanhempien ohjelma, jossa voi valita parista eri luentovaihtoehdosta. Luentovaihtoehdoissa oli valittavana niin näytekursseja Splash-kursseista kuin pelkästään vanhemmille tarkoitettuja College-/Yliopisto-vierailuihin ja -hakemiseen liittyviä luentoja. Oikein hyödyllisiä, vaikka teini ei vielä pariin-kolmeen vuoteen mihinkään haekaan, varsinkin kun itsellä tämä paikallinen college-/yliopistomaailma ja hakusysteemit on vielä aivan hepreaa. Kovasti painotettiin collegeissa ja niiden kampuksilla vierailua, sillä tavoitteena on sekä opiskelijan että collegen löytää juuri se sopiva paikka ja ilmapiiri.

Stanfordin alueella on myös Cantor Arts Center, jossa tuli aikaa kulutettua, kun vanhempien ohjelmassa oli taukoa ja teini oli omilla kursseillaan. Museoon on ilmainen sisäänpääsy ja sieltä löytyy niin Rodinin patsaita kuin modernimpaakin taidetta ja vanhempaa taidetta eri maanosista. Ihan vierailun arvoinen paikka ja hyvä käydä noin viikonlopun aikana, kun parkkipaikan löytäminen on helpompaa.

Kampusalueella kävelemiseenkin saa kulumaan aikaa ja mikäs täällä onkaan kävellessä.

Stanfordin kampusalue

Kampukselle johtava palmukuja (Palm Drive)

S niinkuin Stanford kampusalueen edessä olevalla ovaalinmuotoisella nurmikkoalueella

Hooverin torni, josta hyvällä kelillä näkymät niin kampusalueelle kuin San Franciscoon astikin

Stanford Memorial Church

Mosaiikkikuva Stanford Memorial Church -kirkon seinässä

Suihkulähde kirjakaupan edessä. Keväällä täällä näkee myös opiskelijoita uimassa!!

Auguste Rodin: Helvetin portti (Cantor Arts Center)

Rodinin patsaita Cantor Arts Centerin edessä

Halloweenista

Syksy on tullut / tulossa ja sitä myöten tuli taas myös Halloween aika. Tänä vuonna ei perheessä enää oikein millään mittapuulla ollut ketään karkkikierrosikäistä, joten kävimme vain kävellen katsomassa täällä päin olevaa ns. "Halloween-katua" ja niiden koristeita (eli omakotitaloalue, jossa panostetaan vuosittain tähän juhlaan oikein reippaasti). Muutamassa talossa oli jälleen panostettu todella suureellisesti Halloweeniin ja tarjoamaan elämyksiä niin lapsille kuin aikuisillekin. Yhdellä pihalla oli palkatut henkilöt näyttelemässä Vampyyrihäät-kuvaelmaa, toisessa oli rakennettu Liisa Ihmemaa -teemainen satumaa muutaman talon yhteiselle pihatielle. Muissakin oli koristeita runsaasti, mutta ihan niin suureellista ei muualla ollut.

Luin MTV3:n verkkosivuilta, miten karkkikeppostelu on yleistymässä Suomessakin. En ole itse koskaan Suomessa viettänyt Halloweenia ja toisaalta minusta on kurja, jos suomalaiset vanhat perinteet Länsirannikon Nuuttipukeista ja pääsiäisen virpojista kierroksineen syrjäyttävät muualta tuodun perinteen karkkikierrokset. Toisaalta voin hyvin kuvitella ärtyneitä ihmisiä, jos parhaimmillaan oven taakse tullaan pyytämään karkkia tai muuta annettavaa kolmesti vuodessa, Nuutin päivänä, pääsiäisenä ja vielä Halloweenina.

Jutun karkkikeppostelu-näkökulma on ainakin täällä osassa USA:ta aivan väärä. Ehdoton sääntö on, että mitään kepposia ei saa tehdä Halloweenina.

Tässä yleiset Halloween säännöt, ainakin tällä alueella.

1. Ovelta ovelle kierretään vain Halloween-/naamiaisasuun pukeutuneena. (Mukana oleva aikuinen tai itsekseen kiertävät isommat lapset eivät saisi pukeutua liian pelottavaan kuminaamariin, jotta oven avaaja ei pelästy liikaa.)
2. Pienet lapset kiertävät aina pienessä ryhmässä ja mukana on aina aikuinen. (Tämä on myös turvallisuusnäkökulma, mutta myös varmistamassa, että lapset osaavat käyttäytyä.) Teinit voivat kiertää pienessä ryhmässä, vaikka joidenkin mielipiteiden mukaan 12-vuotiaat ja sitä vanhemmat voisivat jo siirtyä karkin jakajien joukkoon kotiinsa, eivätkä kiertää ovilla. Täällä jonkun verran vanhempiakin lapsia näyttää kiertävän, vaikka suurin osa karkkikierroksella olevista on selkeästi pienempiä lapsia.
3. Taloihin kuljetaan aina pihatietä. Ei tallata istutuksia tai nurmikoita tai mennä huhuilemaan ikkunoiden alle tai takaovelle.
4. Vain sellaisille oville koputetaan, joissa on Halloween-koristeet JA ulko-oven tai porstua valo päällä. Sammutettu valo tarkoittaa, ettei jaettavaa karkkia ole tai ovat esimerkiksi loppuneet tai perhe haluaa viettää muuten juhlaa yksityisesti. Toisten illallista ei saa siis keskeyttää, jos valo on pois päältä. Toisten yksityisyyttä on kunnioitettava.
5. Oven avaajalle sanotaan "Trick or treat" ("Karkki tai kepponen"). 
6. Jos karkit tarjotaan isosta kulhosta, saa ottaa vain yhden karkin, ellei tarjoaja mainitse erikseen. (Usein pieniä karkkeja saa 2-3, suklaapatukoita tms. yhden). 
7. Karkin saamisen jälkeen kiitetään ja toivotetaan hyvää Halloweenia.
8. Mitään kepposia EI ovella kiertäjä saa tehdä. (Karkkien jakajat toki voivat esimerkiksi kysyä, että haluaako kiertäjä karkkia tai vaikka kumi-irtosormen. ;) )

Muutama paikallinen turvallisuussääntö:

1. Lapsilla ja aikuisillakin on hyvä olla valotikku tai -koristeet tai taskulamppu, jotta erottuvat kadulla ja liikenteessä.
2. Kenenkään taloon ei saa mennä sisälle. (Ainoastaan aikuisen kanssa, jos taloon on tehty kummitustalo tai labyrintti.)
3. Aikuinen tarkistaa lapsen saamat karkkipaketit. Joillakin alueilla joskus valitettavasti karkinjakajakeppostelijat ovat lisänneet karkkeihin syömäkelvotonta ainesta.  
4. Yksin ei saa karkkikierroksella kiertää. Aina on mukana oltava muita lapsia tai aikuisia.

Ainakin meille aikuisille ja perheen teinille riitti ihan riittävästi puuhaa pihojen koristeita katsellessa. Eli ihan vain pikkulasten juhla ei Halloween täälläkään ole.

Kierrätyksestä ja ekologisuudesta

USA on yleisesti kait esimerkkimaa ylikuluttamisesta, roskiin hukkumisesta ja epäekologisuudesta. Kaliforniassa yleisesti ihmiset ovat enemmän tietoisia kuluttamisesta ja ekologisuudesta. Täällä on aiemmin saanut mm. erilaisia tukia aurinkopaneelien asentamiseen yksityisasuntoon, taitaa osittain saada vieläkin. Hybridiautot yleistyivät aikoinaan verohelpotusten ansiosta. Nykyisin ei helpotuksia enää saa, mutta ihmiset haluavat jo ihan oma-alotteisesti ostaa ekologisemman ja vähäkulutuksisen hybridi- tai sähköauton. Ja bensan hinnan noustessa ne ovat monelle yhä houkuttelevampi vaihtoehto. (Paikallisten mielestä tämä n. $4 gallonalta, eli noin taalan litra, on aivan järjettömän korkea hinta. Näkisittepä niitten ilmeen, kun niille kertoo suomalaisen bensan hintatason..) Toyota Prius on itse asiassa Kalifornian myydyin automalli. Ei siis myydyin hybridiauto, vaan yleisesti myydyin auto. Ja kyllä niitä tuolla kaduilla melkoisen paljon näkeekin. Joskus tuntuu, että joka viides vastaantuleva auto on Prius, vaikka ei ne ihan niin yleisiä olekaan. Tosin, onhan meidänkin autotallissa yksi tällainen ja puoliso sillä arkisin huristelee töihin. Tuollaista suoraa moottoritietä onkin helppo sillä huristella, koska siinä ajossa se on kaikkein paras ja ekologisin. Hybridiautoja on alkanut tulla täällä markkinoille yhä useammalta automerkiltä ja noita kokonaan sähköautojakin markkinoidaan kovasti ja niitäkin alkaa liikenteessä näkyä. Meidän nurkilla näkyy lähes päivittäin myös joku Teslan ajaja. Kuten aiemmin tuli todettua, täältä löytyy kuitenkin jonkun verran niitä, jolla moiseen on varaa. Niitä enemmän tietty näkee noita Chevy Volteja ja Fordin vastaavia malleja.

Kesällä ihmisillä oli viikonloppuisin tosi paljon noita piha-/autotallimyyjäisiä, jossa omalla pihallaan myivät itselleen tarpeettomia tavaroita. Toki sitten on ihan noita kirppiksiäkin, mutta ovat yleensä sellaisia isompia tapahtumia esim. kerran kuukaudessa. San Josessa tosin sellainen hirveän isolla alueella oleva kirppis on viikottain useampana päivänä, kesällä muistaakseni jopa päivittäin. Kirppis-nimikkeen alla olevissa tapahtumissa tosin myydään vanhan tavaran ja antiikin / melkein antiikin lisäksi myös ihan uutta tavaraa ja esimerkiksi San Josessa on samalla sellainen suomalaistyylisempi hedelmä-/vihannestori. Kaikenlaisia antiikkimarkkinoita ja muita myös alueella on useita eri puolilla. Näihin kirppiksiin ym. yleensä on pääsymaksu / pakollinen pysäköintimaksu alueelle, eli sinänsä poikkeavat suomalaisista vastaavista. Mutta erilaisia vanhojen tavaroiden myyntitapahtumia ja muita on San Franciscon alueella järjestetty jo hippien kultakaudelta alkaen.

Kierrättäminen, ainakin näin taloyhtiössä, on helppoa. Taloyhtiössä on kaksi roskista, toiseen laitetaan kierrätettävät eli paperi, pahvit, muovit, alumiini ja lasi ja toiseen muut roskat. Jossain käsittelykeskuksessa sitten erittelevät kierrätettävät toisistaan. Kompostia ei ainakaan meidän taloyhtiössä ole, enkä tiedä kuinka paljon niitä yleensä on. Huhua olen kuullut, että paikalliset vetäisivät tiskialtaan jätemyllystä kaiken orgaanisen jätteen banaaninkuorista lähtien. En sitten tiedä, että pitääkö se paikkansa. Mutta ainakin tärkkelyksellä, kuten perunoilla sen myllyn saa erittäin helposti jumiin. Ei ole onneksi kokemusta, mutta huhupuheet kertoo tämänkin. Toisaalta, jos viemäriin tungetaan tätä ruokamössöä, niin en yhtään ihmettele, että jossain alueilla on rottaongelmaa. Ei tästäkään omaa kokemusta. Toisaalta jos laittaa ne ruuanjätteet tavalliseen roskikseen, joka on helppo avata, niin sopivalla alueella saattaa saada vierakseen mm. pesukarhut, jotka levittävät nopeasti roskiksen sisällön. Suo siellä, vetelä täällä.

Pullonpalautus on kyllä suomalaiseen systeemiin verrattuna verrattain hankalaa. Suuressa osassa pulloja ja tölkkejä on kyllä pantti suuruudeltaan 5 tai 10 senttiä. Mutta näin ei ole kaikissa. Useissa osavaltioissa käytetään pulloja palauttaessa tuota tietynsuuruista panttia, joka palautetaan. Täällä noissa pulloissa ja tölkeissä kuitenkin lukee CA CRV. Kirjainyhdistelmä tarkoittaa California Redemption Value:ta, eli pantin lunastushintaa. Se ilmeisesti on tällä hetkellä joko 5 tai 10 senttiä, riippuen koosta. Mutta kun viet pullot kierrätyskeskukseen, niitä ei lasketa yksittäin vaan ne punnitaan. Eli muovi- ja lasipullot ja tölkit pitää ensin lajitella eri kasoihin ja sitten ne punnitaan. Toki, jos asiakas niin vaatii, niin laskevat eri tyyliset ja kokoiset pullot ja antavat pantit takaisin, mutta näin ei kait kukaan isoja määriä palauttava koskaan tee. Käytännössä siis mekin kerätään pullot isoihin IKEA-kasseihin autotalliin ja kun ne ei enää hyvin mahdu sinne, lastataan autoon ja palautetaan. Ja kun täällä lämmössä kuluu enemmän mehua ja kivennäisvettä kuin Suomessa, niin niitä pullojakin kertyy aika reippaasti. Pantti on sen verran pieni ja kierrätyskeskuksia vähän siellä täällä, että moni heittää pullot suoraan roskikseen, eikä näe vaivaa palauttaa niitä. Kun itse on tottunut ne aina palauttamaan ja muovia tuntuu muutenkin kertyvän niin paljon, niin on itse yritetty aina pullot viedä kiertoon, eikä ympäristöä kuormittamaan. Mutta oli tämänkin systeemin selvitteleminen silloin aluksi vähän työn ja tuskan takana. Sitten kun opittiin se systeemi ja vietiin niitä pulloja sinne uudelleen, olivatkin säännöt muuttuneet, etteivät ottaneet enää pulloja korkkeineen, ainoastaan pulloja. Siinä sitten on pientä puhdetta muutaman kymmenen tai sadan korkin poistamisessa pihalla muiden jonotellessa palauttamaan omiaan.

Ainakin nämä Piilaakson kaupungit yksi kerrallaan kieltävät myös muovipussit. Täällähän ne kaupan muovikassit on sellaista ohutta muovia, niinkuin esimerkiksi Etelä-Euroopassakin. Niihin ei kovin monta tavaraa mahdu pakkaamaan, eivätkä kauhean painavia tavaroitakaan kestä. Mutta nyt ainakin meidän ostosalueilla ruokatavaroita ei saa enää pakata muovipusseihin. Vaihtoehtona on ostaa paperikassi tai tuoda omat kangas- tms. kestokassit mukanaan tai ostaa uusi kestokassi. Vaatekaupat jne. saavat edelleen pakata ostokset muovikassiin, mutta yhä harvemmin niitäkään enää näkee. Hedelmät ja vastaavat toki saa edelleen pikkumuovipusseihin pakata, mutta esimerkiksi toreilla (Farmer´s Market) näkee ihmisten tuovan omat pikkupussitkin mukaansa. Itselle tämä muovipussittomuus ei ole ollut mikään ongelma, kun on jo vuodet Suomessa tottunut menemään ostoksille omien kangaskassien kanssa. Suomesta toin myös mukanani Reisenthelin ostoskorini. Ja ei ole kerran eikä kaksi, kun joku on pysäyttänyt kaupassa ja ihaillut kassia ja kysynyt, mistä se on ostettu. Siinä aina vähän harmittaa, ettei tuote ole Suomesta (vaikka sieltä onkin ostettu), joten vastaan aina vaan, että Euroopasta. Siihen vastaus on yleensä aina, että "no niinpä tietty" ja ovat pettyneitä, kun ei niitä ei saa täältä joka paikasta.

Elintaso- ja varallisuuseroista (100. blogikirjoitus!)

Näin sadannen blogiraapustuksen (jestas sentään!!) aiheeksi sopii enemmänkin tällainen laajempi aihe kuin pelkät omat seikkailut ja arki USA:ssa.

Tätä aihetta olen useaankin otteeseen pyöritellyt mielessäni, että tästäkin blogissani pitäisi kirjoitella. Aina on ollut joku helpompi tai kevyempi aihe kirjoitettavaksi ja tämä on jäänyt odottamaan parempia aikoja. 100. blogipostauksen rajapyykki saa nyt olla se parempi aika. ;)  Pintaraapaisuksi vähän sieltä ja täältä ja mutu-tuntumaksihan tämäkin postaus jää. Aihe on niin laaja, että syväluotaavaan analyysiin saisi kulumaan kokonaisen kirjan tilan.

Piilaaksohan ja koko Kalifornia yleisesti ovat suhteellisen varakkaita alueita verrattuna muihin USA:n alueisiin. Toki eri osavaltioissa löytyy kaupunkeja ja alueita, joissa asuu paljon ihmisiä, joilla ei ole pikkurahasta puutetta. Eikä varsinkaan siitä isommasta rahasta. Jostain ohjelmasta kuulin, että väkilukuun suhteutettuna San Franciscossa olisi miljonäärejä tai sitä rikkaampia enemmän kuin missään muussa isossa kaupungissa. Ilmeisesti tämä ei ihan pidä paikkansa, esimerkiksi New Yorkissa taitaa kuitenkin miljonäärejä olla suhteessakin enemmän. Lisäksi Piilaakson alueella on tilastojen mukaan 2011 ollut 45 miljardööriä. Yhteensä koko Kaliforniassa heitä on noin sata. Miljardöörejä ja miljonäärejä USA:ssa onkin eniten juuri Kaliforniassa. Tähän tietenkin on useita syitä, osavaltio on iso, asukkaita on paljon, Piilaakson IT-alan yritykset tuottavat paljon rahaa, LA:n alueella on elokuva- ja viihdeteollisuutta ja muuta teollisuutta, joissa tulot nousevat miljoonaluokkaan.

Kolikolla on kuitenkin se toinen puoli. Suuri osa kuuluu jonkunasteiseen keskiluokkaan, jossa tilillä ei miljoonia lepuutella, mutta sitten on myös niitä, joita elämä ei ole kohdannut niin silkkihansikkain. Täällä ihan meidän nurkilla kodittomiin törmää harvemmin. San Franciscossa he kuitenkin ovat ihan arkipäivää. Yhtään SF:n reissua en ole onnistunut tekemään, etten olisi törmännyt joko pyörällä tai ostoskärryillä koko omaisuutta mukanaan kuljettaviin ihmisiin. Osalla heistä on joko alkoholi- tai huumeongelma, eivätkä ehkä siitä syystä pääse asuntolaan. Osalla saattaa olla mielenterveysongelmia, joihin eivät halua hakea apua. Yksilönvapaus täällä sanelee sen, että jos et ole tehnyt mitään rikollista tai vahinkoa kenellekään, ei kukaan voi väkisin pakottaa henkilöä hakemaan apua mielenterveysongelmiinsa. Välillä esimerkiksi rannikolla näkee pakettiautoja parkkipaikoilla, joissa näyttää olevan koko henkilön omaisuus ja joka sitten paljastuukin kyseisen henkilön kodiksi. San Franciscossa kadun varsilla ja välillä jossain teiden varsilla (ei siis millään pikkukaduilla tai moottoritiellä, vaan näillä muilla) näkee ihmisiä kylttien kanssa kerjäämässä. Kylttien perusteella henkilöt ovat yleisesti joko entisiä sotilaita, ilman sairausvakuutusta ja kotia olevia henkilöitä, joilla rahat eivät riitä lääkkeisiin ja perheen elättämiseen tai kokonaan kodittomia. Koska paikallinen yhteiskunta perustuu pitkälti yksilön vastuuseen ja itse itsestä huolehtimiseen, ei sosiaalitukia hirveästi ole ja työttömyyskorvaukset eivät välttämättä riitä edes vuokran maksamiseen. Yhteiskunta ei siis pidä samalla tavalla huolta kansalaisistaan kuin esimerkiksi Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa (joita täällä paikalliset kutsuvat sosialistisiksi maiksi, tarkoittamatta silti sanonnalla mitään poliittisesti asennoitunutta, vain sitä, että yhteiskunnan rahaa jaetaan ja tasataan enemmän sosiaalisesti tasan).

San Josen, joka on tämän San Franciscon lahtialueen toisessa päässä, laitamilla on lehtijuttujen mukaan jo pitkään ollut laiton telttakylä, jossa suuri määrä ihmisiä on elänyt surullisen kuuluisasta asunto- ja finanssikriisistä lähtien. Asunnot menettivät arvoaan, ihmiset töitään ja ihmiset asuntonsa ja jos ei halua asuntoloihin viettämään öitään, vaihtoehdoiksi jäävät ulkoilma, telttakylä tai esimerkiksi oma auto. Sanomattakin on selvää, että kaupungin virkamiehet eivät ole kovin tyytyväisiä moisiin laittomiin telttakyliin, mutta vaikeahan sitä on pakottaa purkamaankaan ja siirtää ongelmia toisaalle.

Toki näiden kahden ääriryhmän välille sijoittuu suurin osa ihmisistä. Se ei silti tarkoita, että kaikki sujuisi aivan mutkattomasti. Vaikka ihmiset täällä vaikuttavat olevan yleisesti kauhean tyytyväisiä, hymyileviä ja rupattelevia henkilöitä vaikka kauppojen asiakaspalvelussa, on osa matalapalkka-alaisista vain tällä alueella töissä ja ajaa noin tunnin verran tai pidempäänkin päästäkseen oman kotiinsa halvemmalle alueelle. Tästä syystä esimerkiksi koulutilastoissa vanhempien koulutuksen tasoerot näyttäytyvät kovin erilaisilta eri alueilla.

Toki pienituloisille ja tietyille ryhmille (esim. eläkeläiset, vamman omaavat jne) on jotain etuuksia kuten Medicaid-terveydenhoito-ohjelma ja terveydenhuollon vakuutusten alennuksia mahdollistava ensi vuoden alusta voimaan tuleva Affordable Care Act eli niin sanottu Obamacare. Sen avulla pienituloisemmat voivat saada alempia terveydenhuoltovakuutuksen kuukausimaksuja. Muutenhan näiden vakuutusten hinnat ovat kyllä aivan järjettömän kalliita, jos henkilö ne itse maksaa.

Itsen on ollut jotenkin kauhean vaikea saada käsitystä yhteiskunnan tästä tasosta, siis valtavista elintaso- ja varallisuuseroista, niiden syistä ja niiden näkymisestä tässä yhteiskunnassa. Kun Suomessa kaduilla kerjäämistä ei ennen ollut ja nytkin se on pääsääntöisesti muualta tulleiden henkilöiden harjoittamaa, on vaikea käsittää, että tässä maassa kerjääminen on joillekin lähes ainoa tulonlähde. Ruokakeittiöitä (soup kitchen) on tälläkin alueella vähävaraisille ja vuosittain on erilaisia ruokakeräyksiä, joihin voi lahjoittaa hyvin säilyviä elintarvikkeita, kuten säilyketölkkejä. Viime vuonna postin mukana tuli ruskea paperipussi, jonka voi täyttää ja jättää postilaatikoille odottamaan ruokakeittiön hakuautoa (tai postia hakemaan pussi). Kaupassa on teemaviikkoja, jolloin voi ostaa $10 mysteeriruokapussin, joka siis lahjoitetaan siitä suoraan hyväntekeväisyyteen. Jne. jne. Kaikista eri toimintamuodoista ei itsellä ole vielä oikeastaan mitään käsitystä. Selvinnee, kun teini suorittaa koulussa myöhemmin "Living Skills" -kurssin, johon kuuluu pakollinen vapaaehtoistyö ja näemme listan mahdollisista vapaaehtoistyökohteista.

Chinatownissa viime kesänä kulkiessa näin, miten harmaantunut, kumarassa kulkeva vanha nainen tuli kiinalaisesta ravintolasta muovikasseineen. Muovikassissa oli styroksiin pakattu ruoka ja sen päällä jotain muita ruokatarvikkeita. Nainen kapusi jalkakäytävällä rinnettä ylös, jätti kassin kadun reunalla makaavan kodittoman viereen, sanoi jotain kiinaksi ja jatkoi matkaansa.

Viime kesänä veimme täällä konferenssimatkalla olevan tuttavani takaisin hotelliinsa San Josessa ravintolatreffiemme jälkeen. Hotellin edessä oli ruuhkaa, eikä vähiten vähän huolimattomasti siihen eteen pysäköidyn Lamborginin vuoksi. Tuttavan jättö kuitenkin onnistui ja jatkoimme matkaa. Liikennevaloissa pysähdyimme punaisiin valoihin ja odotimme kun partainen, väsynyt ja likaisissa vaatteissa kulkeva mies ylitti kadun työntäen koko omaisuuttaan ostoskärryissä. Kaksi makuupussia, tyhjiä pulloja, pari muovikassillista tavaraa ja jotain muuta pientä omaisuutta.

            Kontrasti on niin valtavan suuri.

Lenkkipolkuja ja kävelyreittejä

Täällä on yleinen tapa lähteä harrastamaan liikuntaa johonkin muualle. Tämä tarkoittaa siis sitä, että vaikka joitakin lenkkeilijöitä näkyykin tuossa ihan kävelyteillä, yleisesti ihmiset käyvät kävelyllä, juoksulenkillä tai vaeltamassa jossain siihen erityisemmin tarkoitetussa paikassa. Varsin ymmärrettäväksi tämän tekee se, että jalkakäytävät tuppaavat olemaan melko kapeita ja usein tehty betonilaatoista (joista myös osa ajoteistä on tehty) ja niillä juokseminen (tai käveleminen) ei kyllä ole jaloille ja polville mitään unelma-alustaa. Toki silloin tällöin tulee itsekin lähdettyä kiertämään jotain korttelia tässä lähikulmilla.

Keväisin varsinkin nämä ihanat lamppuharjapuut ihastuttavat lähimaastossa jalkakäytävien vieressä.

Muuten kävelylenkille tulee valittua muutamasta (meillä yleisesti parista kolmesta) vaihtoehdosta sen mukaan haluaako kävellä tasaista maastoa, ylämäkeä ja alamäkeä tai asfaltilla vaiko maastossa. Käytännössä se siis tarkoittaa yleisesti sitä, että lenkille lähteäkseen pitää siirtyä lenkkipaikkaan ensin autolla. Tuntuu jotensakin tyhmältä, mutta lenkkimaastot ja maisemat ovat näin yleisesti paljon paremmat kuin kotiovesta lenkille lähtiessä.

Ilta-aurinko erään lenkkipolun varrelta kuvattuna.

Tämä haukka laskeutui kerran eteeni vahtimaan menoani (kuva kännykkäkameralla, joten valitettavasti ei ole kovn tarkka)

Ylämäki-alamäki -lenkille ollaan yleisesti menty aamulla tai illemmalla. Tässä on taidettu lähteä vielä ihan hyvän sään aikana ja saatu kävellä lähes suorassa auringonpaisteessa.

Erään lenkkipolun reunalla näkyy joskus jo keski-iän ylittäneitä herrasmiehiä lennättelemässä kauko-ohjattavia lentokoneitaan. Hoitavat ja huoltavat niitä selkeästi rakkaudella lennätyskertojen välillä. Niitä on siinä hauska seurailla lenkin jälkeen ja huilata ennen kotiin ajamista.Valitettavasti en nyt löytänyt kuvien joukosta yhtään kuvaa näistä lennokeista ja maisemista.

Piilaakso kun on nimensä mukaisesti laakso, on ympärillä kymmenittäin erilaisia vaellusreittejä ympäröivillä vuorilla. Joissain olemme käyneet, mutta suuri osa on vielä käymättä. Nyt syksyllä ja talvella olisi hyvä yrittää ehtiä käymään osassa, kun kelit vaelteluun ja pidempiin kävelyihin ovat siedettävämmät. Tällä viikolla on ollut jo selkeästi viileämpää ja varsinkin aamuisin pilvistä ja koleaa. Viikolla olleen kelin perusteella tuntui siis hyvältä idealta lähteä tänään katsastamaan Russian Ridge Open Space Preserve -niminen alue. Aamusähläyksien jälkeen olimme paikalla vähän ennen puolta päivää ja aurinko helottikin tänään pilvettömältä taivaalta. Tarkeni siis kävellä... Kyseisessä paikassa on onneksi suhteellisen helppo 3,5 mailin kävelyreitti, jossa on yleisesti vain lievempiä ylä- ja alamäkiä. Varjoa reitin varrella ei kuitenkaan ole kuin aivan reitin alussa ja lopussa, joten lämmin tuli, kun oli "fiksusti" aamulla puettu shortsien sijaan tummat pitkälahkeiset ulkoiluhousut. Maisemat olivat kuitenkin hikoilun väärti. Kuvat eivät valitettavasti ole maisemien tasoa vastaavia laadultaan, kun ovat kännykällä pikaisesti napsaistuja. Alue on kuulemma kevällä todella kaunis, kun rinteet ovat täynnä luonnonkukkia. Vähäsateisen kesän jäljiltä kukista ei oikein ollut tietoakaan. Perhosia, haukkoja, liskoja ja yksi mustahäntäpeura sentään matkallemme osui. Kalkkarokäärmeet pysyttelivät tälläkin kertaa, onneksi, pois kulkureitiltämme.

Reitin alku antoi toiveita, että osa kävelyreitistä olisi varjossa

Reittiä eteenpäin kulkiessa varjopaikat kuitenkin vähenivät ja vähenivät ja loppuivat lopulta kokonaan

Ylhäällä ollaan. Osa ylämäen kapuamisesta meidän osaltamme tuli suoritettua autolla. Kymmenet pyöräilijät kuitenkin sinnikäästi polkivat mäen ylös ja alamäkeä laskiessaan jopa ohittivat autolla kulkijat.  Tältä paikalta olisi ollut merinäköala, elleivät pilvet olisi peittäneet rannikkoa.

Vuoria, vuoria joka suuntaan

"Meni jo." Tästä mäestä hyppi edestämme peura, mutta kuvaan se ei näköjään ehtinyt kuitenkaan tallentua.

Blogiin johtaneista hakusanoista

Vaikka alunperin blogin ideana on tosiaan ollut kirjoittaa Green Card -prosessista yleisesti ja sen jälkeen sitten päivittä kuulumisia kaikenlaisista asioista lähinnä tuttaville, on tilastojen mukaan muitakin lukijoita tännekin eksynyt. Tervetuloa ja toivottavasti olette löytäneet mieleistä luettavaa!

Palautetta olen saanut blogista muualta kuin suoraan blogista ja uusi seuraajakin blogilla on. Blogspotin tilastot eivät ole niin erottelevat kuin aiemman Vuodatuksen blogini, josta siis luovuin teknisten ongelmien (ja kaikkien kuvien häviämisten jälkeen) reilu vuosi sitten, joten ihan kauhean tarkkaa tietoa niistä ei saa.

Olen enemmänkin välillä mielenkiinnolla kurkkaillut, minkälaisilla hakusanoilla ihmiset ovat löytäneet blogini. Keräsin tähän nyt muutaman viime ajoilta mahdollisesti lukijoidenkin iloksi.

Näistä ensimmäinen kategorian käyttäjät lienevät etsineet suoraan blogiani:  

• siirtolaiseksi blogi
  siirtolaiseksi.blogspot.com
  siirtolaiseksi

Seuraavilla hakusanoillakin etsineet ovat toivottavasti löytäneet jotain vastausta hakemaansa aiheeseen. Näitäkin asioita kun olen blogissa käsitellyt, tosin en välttämättä niin seikkaperäisesti kuin hakijat ovat olettaneet. Muuttokontista ja merinorsuistakin taitaa olla vain pari mainintaa. Samaten muistaakseni tasan yhdessä lauseessa Costcon pakkaukset. Costco siis on tukkuliike, josta normaali kuluttajatkin voivat ostaa ostoksensa, kun heillä on liikkeen jäsenyys. Tuo tukkuliike-elementti tuo mukanaan sen, että ruokaa pitää ostaa todellakin yleensä järjettömän isoissa pakkauksissa kerralla, jos siellä käy ostoksilla.

• viisumi postissa
• muuttokontti usa   
• puoliso green card
• merinorsu
• costco järjettömät pakkaukset

Tällä hakusanalla hakenut ei varmaan ole ollut kauhean tyytyväinen kuin oma blogini on tullut hakutuloksiin. ;) Tähän vastauksen antaminen onkin hirveän hankalaa, jos hakija on etsinyt paikkaa, mihin lähteä. Olen välillä lueskellut jotain keskustelupalstoja jne. USA:han muuttohalukkaista ja kyllä tänne pääseminen tosiaan usein vaatii erityisen työosaamisen, jota kautta tänne pääsee töihin, paljon rahaa tai järjettömän hyvän tuurin. Itse lasken meidän perheemme tähän viimeiseen kategoriaan. Maahanmuuttokriteerit ja asunnon ostaminen taitavat olla paljon helpompia suomalaiselle Euroopassa tai vaikka Thaimaassa, vaikka ei tänne pääseminenkään mitenkään mahdotonta ole. Se, että onko USA yleisesti mikään siirtolaisen unelmapaikka, kuten vielä sata vuotta sitten, on sitten jo kokonaan oma tarinansa.

• minne siirtolaiseksi

Yosemiten reissuista olenkin kertonut. Tosin hakijalla lienee ollut mielessä joku tietty vaihto-oppilaan blogi, joten tällaisen keski-ikäisen rouvan blogiin tupsahtaminen ei ehkä ole ollut tavoitteena. :)

• vaihtoblogi+yosemite

Näiden hakijoiden osalta valittelen, että ovat tupsahtaneet aivan väärään blogiin. En edes muista maininneeni ruotsalaisia, mutta kait niiden maailmanvalloituksesta on tullut sitten kirjoitettua. Itse kysymykseen ei kyllä valitettavasti täältä ole löytynyt vastausta.

• disneyland veroilmoitus
• kauanko kestää saada ruotsalainen sosiaaliturvatunnus

Onhan näitä toki ollut muitakin. Osa lienee jo poistunut tilastoista. Jännä huomata, miten monelaisella sanayhdistelmällä tämäkin blogi putkahtaa hakutuloksiin. :)

Homecoming

Lapsen high schoolissa oli tuossa vähän aikaa sitten Homecoming. En edes yritä nyt suomentaa kyseistä termiä, vaikka sanakirja tarjoaisikin vaihtoehdoiksi kotiinpaluuta tai luokkakokousta. Oikein kummastakaan kun siinä ei ole kyse.

Ainakin teinin koulussa Homecoming-viikko on eräänlainen koulun hengen nostatus ja yhteisöllisen hengen luomisviikko. Jokaisena päivänä oli joku teemapukeutuminen, yhtenä päivänä kukin luokka-aste pukeutui omaan väriinsä, toisena taas oli nörttiteema jne. Lounastauoilla taas oli erilaisia kilpailuja ja pelejä, joissa eri luokka-asteet taistelivat keskenään. Freshman-luokka, eli 9. luokka, jossa meidän teini on, oli pääsääntöisesti tullut joka kisassa viimeiseksi. Ymmärrettävääkin, koska esimerkiksi köydenvedossa ovat aivan eri kaliiberia kuin ylintä luokkaa edustavat 18-vuotiaat lähes aikuisen oloiset oppilaat. Freshmanit olivat kuitenkin voittaneet yhden kilpailun. Kyseisessä kilpailussa piti mahdollisimman monen ahtautua seisomaan yhdelle penkille. Luulisi, että näiden koulun nuorimpien ja pienikokoisten olisi helppo voittaa tämä haaste. Näin ei kuitenkaan yleensä kuulemma ole, vaan häviö on siinäkin aina ennen tullut. Paitsi siis tänä vuonna. Olivat voitosta oikein innoissaan ja oli omiaan nostamaan näiden jossain määrin toisilleen vielä tuntemattomien teinien yhteenkuuluvuutta.

Homecomingin pääosassa ovat kuitenkin tanssit ja homecoming game, eli koulun amerikkalaisen jalkapallon edustusjoukkueen (ja sitä alemman joukkueen) jalkapallopeli. Homecoming-otteluksi määritetään wikipedian mukaan yleensä sellainen peli, jossa voitto vastustajasta on melkein selvä. Voitto tuli tästäkin pelistä, mutta vasta aivan viime hetkillä. Pelin väliajalla sitten valitaan homecomingin kuningatar ja kuningas. Ennen tilaisuutta oli jaettu oikein vihkoset, jossa kaikki ehdokkaat oli esitelty ja luokiteltu kaikki saavutukset (niin urheilun, taideaineiden kuin oppilaskunnan vastuutehtävienkin osalta). Väliajalla myös esittäytyivät eri luokka-asteiden karneevalityyppiset koristellut lavat. Näitä lavoja on tehty ilmeisesti koulun jälkeen, mutta ilmeisen "sisäpiirillä" ja pienellä porukalla, koska tietoa ei etukäteen kauhesti niiden rakennusajoista ollut.

Viikon päättää siis lauantain tanssit. Niistä nyt en voi kertoa mitään yksityiskohtia, edelleen ollaan teinielokuvien ja tv-sarjojen tietojen varassa. Tanssit ovat korostetusti semi-muodolliset tyttö-poika -tanssit, eli niihin pyydetään etukäteen kavaljeeri, jonka kanssa tansseihin mennään. Jonkun verran nuoret menevät sinne kaveriporukoissakin, mutta teinin kaverit eivät halunneet (tai saaneet) tansseihin mennä, niin ei sitten teinikään mennyt. Onhan näitä tansseja kuitenkin vielä edessä.

San Franciscon Chinatown

En tiedä, montako kertaa olen tähän blogiini jo todennut, että San Francisco eri korttelit ovat niin erilaisia keskenään ja se tekee kaupungista niin ihanan. Aina löytyy jotain uutta. Nämä kuvat eivät tosin ole mitään uusia. Löysin nämä valokuvia koneelle järjestellessäni ja huomasin, että Chinatown on jäänyt bloggaamatta. Osa kuvista on jo viime syksyltä, jolloin osuimme sattumalta sinne vuosittaisen Moon Festivalin (kuun juhla noin äkkiseltään käännettynä) aikaan. Paikka oli täysi, siis tupaten Täysi ihmisiä, ohjelmaa, kojuja jne. San Franciscon Chinatown on tämän mantereen vanhin kiinalaiskortteli ja varsinkin ruokakaupat näyttävät olevan kuin toisesta maailmasta. Itselle tuntemattomia mausteita ja sieniä löytyi monesta kaupasta. Porsaankorvia ja ankkoja ym. taas oli näyteikkunassa.

Osa kuvista on tältä kesältä ja kadutkin näyttävät huomattavasti tyhjemmiltä.

Ankkaa tai jotain muuta siipikarjaa olis täällä ollut tarjolla

Chinatownin läpi kulkeva katu Autumn Moon Festivalin aikaan

Talojen väliset koristeet samasta juhlasta

Ulkokojussa myynnissä olleita ilmapallotaiteiluja

Lohikäärmekulkue

Chinatownin pääportti

Graffittia Chinatownin sivukujalta

Chinatownin katulamppu

Chinatownissa betonikerrostalojen välistä voi löytyä tällaisia perinteisemmän kiinalaisiakin rakennuksia