Elintaso- ja varallisuuseroista (100. blogikirjoitus!)

Näin sadannen blogiraapustuksen (jestas sentään!!) aiheeksi sopii enemmänkin tällainen laajempi aihe kuin pelkät omat seikkailut ja arki USA:ssa.

Tätä aihetta olen useaankin otteeseen pyöritellyt mielessäni, että tästäkin blogissani pitäisi kirjoitella. Aina on ollut joku helpompi tai kevyempi aihe kirjoitettavaksi ja tämä on jäänyt odottamaan parempia aikoja. 100. blogipostauksen rajapyykki saa nyt olla se parempi aika. ;)  Pintaraapaisuksi vähän sieltä ja täältä ja mutu-tuntumaksihan tämäkin postaus jää. Aihe on niin laaja, että syväluotaavaan analyysiin saisi kulumaan kokonaisen kirjan tilan.

Piilaaksohan ja koko Kalifornia yleisesti ovat suhteellisen varakkaita alueita verrattuna muihin USA:n alueisiin. Toki eri osavaltioissa löytyy kaupunkeja ja alueita, joissa asuu paljon ihmisiä, joilla ei ole pikkurahasta puutetta. Eikä varsinkaan siitä isommasta rahasta. Jostain ohjelmasta kuulin, että väkilukuun suhteutettuna San Franciscossa olisi miljonäärejä tai sitä rikkaampia enemmän kuin missään muussa isossa kaupungissa. Ilmeisesti tämä ei ihan pidä paikkansa, esimerkiksi New Yorkissa taitaa kuitenkin miljonäärejä olla suhteessakin enemmän. Lisäksi Piilaakson alueella on tilastojen mukaan 2011 ollut 45 miljardööriä. Yhteensä koko Kaliforniassa heitä on noin sata. Miljardöörejä ja miljonäärejä USA:ssa onkin eniten juuri Kaliforniassa. Tähän tietenkin on useita syitä, osavaltio on iso, asukkaita on paljon, Piilaakson IT-alan yritykset tuottavat paljon rahaa, LA:n alueella on elokuva- ja viihdeteollisuutta ja muuta teollisuutta, joissa tulot nousevat miljoonaluokkaan.

Kolikolla on kuitenkin se toinen puoli. Suuri osa kuuluu jonkunasteiseen keskiluokkaan, jossa tilillä ei miljoonia lepuutella, mutta sitten on myös niitä, joita elämä ei ole kohdannut niin silkkihansikkain. Täällä ihan meidän nurkilla kodittomiin törmää harvemmin. San Franciscossa he kuitenkin ovat ihan arkipäivää. Yhtään SF:n reissua en ole onnistunut tekemään, etten olisi törmännyt joko pyörällä tai ostoskärryillä koko omaisuutta mukanaan kuljettaviin ihmisiin. Osalla heistä on joko alkoholi- tai huumeongelma, eivätkä ehkä siitä syystä pääse asuntolaan. Osalla saattaa olla mielenterveysongelmia, joihin eivät halua hakea apua. Yksilönvapaus täällä sanelee sen, että jos et ole tehnyt mitään rikollista tai vahinkoa kenellekään, ei kukaan voi väkisin pakottaa henkilöä hakemaan apua mielenterveysongelmiinsa. Välillä esimerkiksi rannikolla näkee pakettiautoja parkkipaikoilla, joissa näyttää olevan koko henkilön omaisuus ja joka sitten paljastuukin kyseisen henkilön kodiksi. San Franciscossa kadun varsilla ja välillä jossain teiden varsilla (ei siis millään pikkukaduilla tai moottoritiellä, vaan näillä muilla) näkee ihmisiä kylttien kanssa kerjäämässä. Kylttien perusteella henkilöt ovat yleisesti joko entisiä sotilaita, ilman sairausvakuutusta ja kotia olevia henkilöitä, joilla rahat eivät riitä lääkkeisiin ja perheen elättämiseen tai kokonaan kodittomia. Koska paikallinen yhteiskunta perustuu pitkälti yksilön vastuuseen ja itse itsestä huolehtimiseen, ei sosiaalitukia hirveästi ole ja työttömyyskorvaukset eivät välttämättä riitä edes vuokran maksamiseen. Yhteiskunta ei siis pidä samalla tavalla huolta kansalaisistaan kuin esimerkiksi Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa (joita täällä paikalliset kutsuvat sosialistisiksi maiksi, tarkoittamatta silti sanonnalla mitään poliittisesti asennoitunutta, vain sitä, että yhteiskunnan rahaa jaetaan ja tasataan enemmän sosiaalisesti tasan).

San Josen, joka on tämän San Franciscon lahtialueen toisessa päässä, laitamilla on lehtijuttujen mukaan jo pitkään ollut laiton telttakylä, jossa suuri määrä ihmisiä on elänyt surullisen kuuluisasta asunto- ja finanssikriisistä lähtien. Asunnot menettivät arvoaan, ihmiset töitään ja ihmiset asuntonsa ja jos ei halua asuntoloihin viettämään öitään, vaihtoehdoiksi jäävät ulkoilma, telttakylä tai esimerkiksi oma auto. Sanomattakin on selvää, että kaupungin virkamiehet eivät ole kovin tyytyväisiä moisiin laittomiin telttakyliin, mutta vaikeahan sitä on pakottaa purkamaankaan ja siirtää ongelmia toisaalle.

Toki näiden kahden ääriryhmän välille sijoittuu suurin osa ihmisistä. Se ei silti tarkoita, että kaikki sujuisi aivan mutkattomasti. Vaikka ihmiset täällä vaikuttavat olevan yleisesti kauhean tyytyväisiä, hymyileviä ja rupattelevia henkilöitä vaikka kauppojen asiakaspalvelussa, on osa matalapalkka-alaisista vain tällä alueella töissä ja ajaa noin tunnin verran tai pidempäänkin päästäkseen oman kotiinsa halvemmalle alueelle. Tästä syystä esimerkiksi koulutilastoissa vanhempien koulutuksen tasoerot näyttäytyvät kovin erilaisilta eri alueilla.

Toki pienituloisille ja tietyille ryhmille (esim. eläkeläiset, vamman omaavat jne) on jotain etuuksia kuten Medicaid-terveydenhoito-ohjelma ja terveydenhuollon vakuutusten alennuksia mahdollistava ensi vuoden alusta voimaan tuleva Affordable Care Act eli niin sanottu Obamacare. Sen avulla pienituloisemmat voivat saada alempia terveydenhuoltovakuutuksen kuukausimaksuja. Muutenhan näiden vakuutusten hinnat ovat kyllä aivan järjettömän kalliita, jos henkilö ne itse maksaa.

Itsen on ollut jotenkin kauhean vaikea saada käsitystä yhteiskunnan tästä tasosta, siis valtavista elintaso- ja varallisuuseroista, niiden syistä ja niiden näkymisestä tässä yhteiskunnassa. Kun Suomessa kaduilla kerjäämistä ei ennen ollut ja nytkin se on pääsääntöisesti muualta tulleiden henkilöiden harjoittamaa, on vaikea käsittää, että tässä maassa kerjääminen on joillekin lähes ainoa tulonlähde. Ruokakeittiöitä (soup kitchen) on tälläkin alueella vähävaraisille ja vuosittain on erilaisia ruokakeräyksiä, joihin voi lahjoittaa hyvin säilyviä elintarvikkeita, kuten säilyketölkkejä. Viime vuonna postin mukana tuli ruskea paperipussi, jonka voi täyttää ja jättää postilaatikoille odottamaan ruokakeittiön hakuautoa (tai postia hakemaan pussi). Kaupassa on teemaviikkoja, jolloin voi ostaa $10 mysteeriruokapussin, joka siis lahjoitetaan siitä suoraan hyväntekeväisyyteen. Jne. jne. Kaikista eri toimintamuodoista ei itsellä ole vielä oikeastaan mitään käsitystä. Selvinnee, kun teini suorittaa koulussa myöhemmin "Living Skills" -kurssin, johon kuuluu pakollinen vapaaehtoistyö ja näemme listan mahdollisista vapaaehtoistyökohteista.

Chinatownissa viime kesänä kulkiessa näin, miten harmaantunut, kumarassa kulkeva vanha nainen tuli kiinalaisesta ravintolasta muovikasseineen. Muovikassissa oli styroksiin pakattu ruoka ja sen päällä jotain muita ruokatarvikkeita. Nainen kapusi jalkakäytävällä rinnettä ylös, jätti kassin kadun reunalla makaavan kodittoman viereen, sanoi jotain kiinaksi ja jatkoi matkaansa.

Viime kesänä veimme täällä konferenssimatkalla olevan tuttavani takaisin hotelliinsa San Josessa ravintolatreffiemme jälkeen. Hotellin edessä oli ruuhkaa, eikä vähiten vähän huolimattomasti siihen eteen pysäköidyn Lamborginin vuoksi. Tuttavan jättö kuitenkin onnistui ja jatkoimme matkaa. Liikennevaloissa pysähdyimme punaisiin valoihin ja odotimme kun partainen, väsynyt ja likaisissa vaatteissa kulkeva mies ylitti kadun työntäen koko omaisuuttaan ostoskärryissä. Kaksi makuupussia, tyhjiä pulloja, pari muovikassillista tavaraa ja jotain muuta pientä omaisuutta.

            Kontrasti on niin valtavan suuri.

Lenkkipolkuja ja kävelyreittejä

Täällä on yleinen tapa lähteä harrastamaan liikuntaa johonkin muualle. Tämä tarkoittaa siis sitä, että vaikka joitakin lenkkeilijöitä näkyykin tuossa ihan kävelyteillä, yleisesti ihmiset käyvät kävelyllä, juoksulenkillä tai vaeltamassa jossain siihen erityisemmin tarkoitetussa paikassa. Varsin ymmärrettäväksi tämän tekee se, että jalkakäytävät tuppaavat olemaan melko kapeita ja usein tehty betonilaatoista (joista myös osa ajoteistä on tehty) ja niillä juokseminen (tai käveleminen) ei kyllä ole jaloille ja polville mitään unelma-alustaa. Toki silloin tällöin tulee itsekin lähdettyä kiertämään jotain korttelia tässä lähikulmilla.

Keväisin varsinkin nämä ihanat lamppuharjapuut ihastuttavat lähimaastossa jalkakäytävien vieressä.

Muuten kävelylenkille tulee valittua muutamasta (meillä yleisesti parista kolmesta) vaihtoehdosta sen mukaan haluaako kävellä tasaista maastoa, ylämäkeä ja alamäkeä tai asfaltilla vaiko maastossa. Käytännössä se siis tarkoittaa yleisesti sitä, että lenkille lähteäkseen pitää siirtyä lenkkipaikkaan ensin autolla. Tuntuu jotensakin tyhmältä, mutta lenkkimaastot ja maisemat ovat näin yleisesti paljon paremmat kuin kotiovesta lenkille lähtiessä.

Ilta-aurinko erään lenkkipolun varrelta kuvattuna.

Tämä haukka laskeutui kerran eteeni vahtimaan menoani (kuva kännykkäkameralla, joten valitettavasti ei ole kovn tarkka)

Ylämäki-alamäki -lenkille ollaan yleisesti menty aamulla tai illemmalla. Tässä on taidettu lähteä vielä ihan hyvän sään aikana ja saatu kävellä lähes suorassa auringonpaisteessa.

Erään lenkkipolun reunalla näkyy joskus jo keski-iän ylittäneitä herrasmiehiä lennättelemässä kauko-ohjattavia lentokoneitaan. Hoitavat ja huoltavat niitä selkeästi rakkaudella lennätyskertojen välillä. Niitä on siinä hauska seurailla lenkin jälkeen ja huilata ennen kotiin ajamista.Valitettavasti en nyt löytänyt kuvien joukosta yhtään kuvaa näistä lennokeista ja maisemista.

Piilaakso kun on nimensä mukaisesti laakso, on ympärillä kymmenittäin erilaisia vaellusreittejä ympäröivillä vuorilla. Joissain olemme käyneet, mutta suuri osa on vielä käymättä. Nyt syksyllä ja talvella olisi hyvä yrittää ehtiä käymään osassa, kun kelit vaelteluun ja pidempiin kävelyihin ovat siedettävämmät. Tällä viikolla on ollut jo selkeästi viileämpää ja varsinkin aamuisin pilvistä ja koleaa. Viikolla olleen kelin perusteella tuntui siis hyvältä idealta lähteä tänään katsastamaan Russian Ridge Open Space Preserve -niminen alue. Aamusähläyksien jälkeen olimme paikalla vähän ennen puolta päivää ja aurinko helottikin tänään pilvettömältä taivaalta. Tarkeni siis kävellä... Kyseisessä paikassa on onneksi suhteellisen helppo 3,5 mailin kävelyreitti, jossa on yleisesti vain lievempiä ylä- ja alamäkiä. Varjoa reitin varrella ei kuitenkaan ole kuin aivan reitin alussa ja lopussa, joten lämmin tuli, kun oli "fiksusti" aamulla puettu shortsien sijaan tummat pitkälahkeiset ulkoiluhousut. Maisemat olivat kuitenkin hikoilun väärti. Kuvat eivät valitettavasti ole maisemien tasoa vastaavia laadultaan, kun ovat kännykällä pikaisesti napsaistuja. Alue on kuulemma kevällä todella kaunis, kun rinteet ovat täynnä luonnonkukkia. Vähäsateisen kesän jäljiltä kukista ei oikein ollut tietoakaan. Perhosia, haukkoja, liskoja ja yksi mustahäntäpeura sentään matkallemme osui. Kalkkarokäärmeet pysyttelivät tälläkin kertaa, onneksi, pois kulkureitiltämme.

Reitin alku antoi toiveita, että osa kävelyreitistä olisi varjossa

Reittiä eteenpäin kulkiessa varjopaikat kuitenkin vähenivät ja vähenivät ja loppuivat lopulta kokonaan

Ylhäällä ollaan. Osa ylämäen kapuamisesta meidän osaltamme tuli suoritettua autolla. Kymmenet pyöräilijät kuitenkin sinnikäästi polkivat mäen ylös ja alamäkeä laskiessaan jopa ohittivat autolla kulkijat.  Tältä paikalta olisi ollut merinäköala, elleivät pilvet olisi peittäneet rannikkoa.

Vuoria, vuoria joka suuntaan

"Meni jo." Tästä mäestä hyppi edestämme peura, mutta kuvaan se ei näköjään ehtinyt kuitenkaan tallentua.

Blogiin johtaneista hakusanoista

Vaikka alunperin blogin ideana on tosiaan ollut kirjoittaa Green Card -prosessista yleisesti ja sen jälkeen sitten päivittä kuulumisia kaikenlaisista asioista lähinnä tuttaville, on tilastojen mukaan muitakin lukijoita tännekin eksynyt. Tervetuloa ja toivottavasti olette löytäneet mieleistä luettavaa!

Palautetta olen saanut blogista muualta kuin suoraan blogista ja uusi seuraajakin blogilla on. Blogspotin tilastot eivät ole niin erottelevat kuin aiemman Vuodatuksen blogini, josta siis luovuin teknisten ongelmien (ja kaikkien kuvien häviämisten jälkeen) reilu vuosi sitten, joten ihan kauhean tarkkaa tietoa niistä ei saa.

Olen enemmänkin välillä mielenkiinnolla kurkkaillut, minkälaisilla hakusanoilla ihmiset ovat löytäneet blogini. Keräsin tähän nyt muutaman viime ajoilta mahdollisesti lukijoidenkin iloksi.

Näistä ensimmäinen kategorian käyttäjät lienevät etsineet suoraan blogiani:  

• siirtolaiseksi blogi
  siirtolaiseksi.blogspot.com
  siirtolaiseksi

Seuraavilla hakusanoillakin etsineet ovat toivottavasti löytäneet jotain vastausta hakemaansa aiheeseen. Näitäkin asioita kun olen blogissa käsitellyt, tosin en välttämättä niin seikkaperäisesti kuin hakijat ovat olettaneet. Muuttokontista ja merinorsuistakin taitaa olla vain pari mainintaa. Samaten muistaakseni tasan yhdessä lauseessa Costcon pakkaukset. Costco siis on tukkuliike, josta normaali kuluttajatkin voivat ostaa ostoksensa, kun heillä on liikkeen jäsenyys. Tuo tukkuliike-elementti tuo mukanaan sen, että ruokaa pitää ostaa todellakin yleensä järjettömän isoissa pakkauksissa kerralla, jos siellä käy ostoksilla.

• viisumi postissa
• muuttokontti usa   
• puoliso green card
• merinorsu
• costco järjettömät pakkaukset

Tällä hakusanalla hakenut ei varmaan ole ollut kauhean tyytyväinen kuin oma blogini on tullut hakutuloksiin. ;) Tähän vastauksen antaminen onkin hirveän hankalaa, jos hakija on etsinyt paikkaa, mihin lähteä. Olen välillä lueskellut jotain keskustelupalstoja jne. USA:han muuttohalukkaista ja kyllä tänne pääseminen tosiaan usein vaatii erityisen työosaamisen, jota kautta tänne pääsee töihin, paljon rahaa tai järjettömän hyvän tuurin. Itse lasken meidän perheemme tähän viimeiseen kategoriaan. Maahanmuuttokriteerit ja asunnon ostaminen taitavat olla paljon helpompia suomalaiselle Euroopassa tai vaikka Thaimaassa, vaikka ei tänne pääseminenkään mitenkään mahdotonta ole. Se, että onko USA yleisesti mikään siirtolaisen unelmapaikka, kuten vielä sata vuotta sitten, on sitten jo kokonaan oma tarinansa.

• minne siirtolaiseksi

Yosemiten reissuista olenkin kertonut. Tosin hakijalla lienee ollut mielessä joku tietty vaihto-oppilaan blogi, joten tällaisen keski-ikäisen rouvan blogiin tupsahtaminen ei ehkä ole ollut tavoitteena. :)

• vaihtoblogi+yosemite

Näiden hakijoiden osalta valittelen, että ovat tupsahtaneet aivan väärään blogiin. En edes muista maininneeni ruotsalaisia, mutta kait niiden maailmanvalloituksesta on tullut sitten kirjoitettua. Itse kysymykseen ei kyllä valitettavasti täältä ole löytynyt vastausta.

• disneyland veroilmoitus
• kauanko kestää saada ruotsalainen sosiaaliturvatunnus

Onhan näitä toki ollut muitakin. Osa lienee jo poistunut tilastoista. Jännä huomata, miten monelaisella sanayhdistelmällä tämäkin blogi putkahtaa hakutuloksiin. :)

Homecoming

Lapsen high schoolissa oli tuossa vähän aikaa sitten Homecoming. En edes yritä nyt suomentaa kyseistä termiä, vaikka sanakirja tarjoaisikin vaihtoehdoiksi kotiinpaluuta tai luokkakokousta. Oikein kummastakaan kun siinä ei ole kyse.

Ainakin teinin koulussa Homecoming-viikko on eräänlainen koulun hengen nostatus ja yhteisöllisen hengen luomisviikko. Jokaisena päivänä oli joku teemapukeutuminen, yhtenä päivänä kukin luokka-aste pukeutui omaan väriinsä, toisena taas oli nörttiteema jne. Lounastauoilla taas oli erilaisia kilpailuja ja pelejä, joissa eri luokka-asteet taistelivat keskenään. Freshman-luokka, eli 9. luokka, jossa meidän teini on, oli pääsääntöisesti tullut joka kisassa viimeiseksi. Ymmärrettävääkin, koska esimerkiksi köydenvedossa ovat aivan eri kaliiberia kuin ylintä luokkaa edustavat 18-vuotiaat lähes aikuisen oloiset oppilaat. Freshmanit olivat kuitenkin voittaneet yhden kilpailun. Kyseisessä kilpailussa piti mahdollisimman monen ahtautua seisomaan yhdelle penkille. Luulisi, että näiden koulun nuorimpien ja pienikokoisten olisi helppo voittaa tämä haaste. Näin ei kuitenkaan yleensä kuulemma ole, vaan häviö on siinäkin aina ennen tullut. Paitsi siis tänä vuonna. Olivat voitosta oikein innoissaan ja oli omiaan nostamaan näiden jossain määrin toisilleen vielä tuntemattomien teinien yhteenkuuluvuutta.

Homecomingin pääosassa ovat kuitenkin tanssit ja homecoming game, eli koulun amerikkalaisen jalkapallon edustusjoukkueen (ja sitä alemman joukkueen) jalkapallopeli. Homecoming-otteluksi määritetään wikipedian mukaan yleensä sellainen peli, jossa voitto vastustajasta on melkein selvä. Voitto tuli tästäkin pelistä, mutta vasta aivan viime hetkillä. Pelin väliajalla sitten valitaan homecomingin kuningatar ja kuningas. Ennen tilaisuutta oli jaettu oikein vihkoset, jossa kaikki ehdokkaat oli esitelty ja luokiteltu kaikki saavutukset (niin urheilun, taideaineiden kuin oppilaskunnan vastuutehtävienkin osalta). Väliajalla myös esittäytyivät eri luokka-asteiden karneevalityyppiset koristellut lavat. Näitä lavoja on tehty ilmeisesti koulun jälkeen, mutta ilmeisen "sisäpiirillä" ja pienellä porukalla, koska tietoa ei etukäteen kauhesti niiden rakennusajoista ollut.

Viikon päättää siis lauantain tanssit. Niistä nyt en voi kertoa mitään yksityiskohtia, edelleen ollaan teinielokuvien ja tv-sarjojen tietojen varassa. Tanssit ovat korostetusti semi-muodolliset tyttö-poika -tanssit, eli niihin pyydetään etukäteen kavaljeeri, jonka kanssa tansseihin mennään. Jonkun verran nuoret menevät sinne kaveriporukoissakin, mutta teinin kaverit eivät halunneet (tai saaneet) tansseihin mennä, niin ei sitten teinikään mennyt. Onhan näitä tansseja kuitenkin vielä edessä.

San Franciscon Chinatown

En tiedä, montako kertaa olen tähän blogiini jo todennut, että San Francisco eri korttelit ovat niin erilaisia keskenään ja se tekee kaupungista niin ihanan. Aina löytyy jotain uutta. Nämä kuvat eivät tosin ole mitään uusia. Löysin nämä valokuvia koneelle järjestellessäni ja huomasin, että Chinatown on jäänyt bloggaamatta. Osa kuvista on jo viime syksyltä, jolloin osuimme sattumalta sinne vuosittaisen Moon Festivalin (kuun juhla noin äkkiseltään käännettynä) aikaan. Paikka oli täysi, siis tupaten Täysi ihmisiä, ohjelmaa, kojuja jne. San Franciscon Chinatown on tämän mantereen vanhin kiinalaiskortteli ja varsinkin ruokakaupat näyttävät olevan kuin toisesta maailmasta. Itselle tuntemattomia mausteita ja sieniä löytyi monesta kaupasta. Porsaankorvia ja ankkoja ym. taas oli näyteikkunassa.

Osa kuvista on tältä kesältä ja kadutkin näyttävät huomattavasti tyhjemmiltä.

Ankkaa tai jotain muuta siipikarjaa olis täällä ollut tarjolla

Chinatownin läpi kulkeva katu Autumn Moon Festivalin aikaan

Talojen väliset koristeet samasta juhlasta

Ulkokojussa myynnissä olleita ilmapallotaiteiluja

Lohikäärmekulkue

Chinatownin pääportti

Graffittia Chinatownin sivukujalta

Chinatownin katulamppu

Chinatownissa betonikerrostalojen välistä voi löytyä tällaisia perinteisemmän kiinalaisiakin rakennuksia

Kouluruuasta

Tapanani on ollut lukea aamuisin uutisia muutamasta suomalaisesta verkkolehdestä. Uutisointi viime vuonna siitä, miten nuoret eivät syö kouluruokaa, vaan käyvät ostamassa pikaruokaa sen sijaan ja tämän viikkoinen lääkärin kirjoitus siitä, että kouluruoka on täyttä moskaa, ovat nyt toimineet tämän blogikirjoituksen innoittajana (ärsyttäjänä?).

Voi, mitä sitä maksaisikaan, että lapsi saisi 6-viikon rotaatiolla kulkevan ruokalistan mukaisesti koulussa ilmaista / edullista ruokaa päivittäin koulussa. Tämä jokapäiväinen eväiden tekeminen on jokseensakin ärsyttävää. Eikä vaan eväiden tekijän puolesta, vaan varmasti myös lapsen, joka nyt syö lähes samaa ruokaa lounaaksi päivittäin. Pääsääntöisesti teinin lounas koostuu salaatista, sandwichistä (tai suomeksi leivistä, joiden välissä on yleensä kalkkunaleike ja jotain muuta) tai wrapista, hedelmäsoseesta tai hedelmäsalaatista ja vedestä tai mehusta. Aamupäivällä olevalla brunssitauolla teinin välipala koostuu pääsääntöisesti yhdestä myslipatukasta tai vastaavasta ja vedestä (ja tämä on yleisesti se terveellisin vaihtoehto brunssiksi!!). Varmasti sitä olisi muitakin vaihtoehtoja kun oikein tarkastelisi, mutta koska teini tekee eväänsä osittain itse, niin hänen on helpointa tehdä aamupalan yhteydessä myös oma lounaseväsleipänsä. Kun kerroin parille paikalliselle äidille, että teini tekee leipänsä itse, he kovasti ihmettelivät asiaa. Epäselväksi jäi, oliko ihmetyksen aihe se, etten tee lapseni eväitä vai se, että teini suostuu itse tekemään eväitä. Ainakin minulle kertoivat ihmettelevänsä jälkimmäistä, heidän lapsensa ovat tottuneet täyteen palveluun. Noh, heidän lapsensa ovat toki vieneet eväitä kouluun aina 5- tai 6-vuotiaasta lähtien, joten perinnettä on helppo jatkaa. Kun taas meillä tämä eväskäytäntö on aloitettu vasta tänne tulomme jälkeen, kun lapsi on ollut jo aivan kykenevä tekemään eväitään itse.

Osittain toki tämä köyhä eväsvalikoima on oman mielikuvituksen puutetta. Voisihan sitä tehdä kaikenlaisia suolaisia piirakoita, joita teini sitten kylmänä söisi koulussa. Myös ruokatermoksia olemme kokeilleet. Meidän silmiimme kaupassa osuneet ruokatermokset vaan ovat hurjan pieniä. Ja kokeilumme nesteelle tarkoitettuun, mutta sellaiseen tynnyrimäiseen termokseen päätyi taskulämpimän minestronekeiton nauttimiseen. Koulumatkat huomioiden kun eväiden pitää siellä termoksessaan olla n. 5,5 tuntia. Viime vuonna lounastauko oli noin tuntia aiemmin ja silloin siis oli tuo taskulämmin keitto -kokeilumme. Huomattavasti helpompaa on siinä pienessä kylmälaukku-eväslaukku -systeemissä pitää ruokia kylmäkallejen kanssa kylminä tai viileinä. Olen kyllä jotain ilmaista eväskirjaa lueskellut Kindlellä, mutta ohjeet ovat suolaisia piirakoita, erilaisia eväsleipiä ja leivonnaisia, kuten banaanileipää. Banaanileipää on tullut pari kertaa tullut täällä leivottua, mutta minusta se vastaa ihan kuivakakkua. En kyllä sille perustaisi päivän eväitä. Muutamalla kaverilla on kuulemma eväänään sushia. Sitä päivää lienee turha odotella, että minä värkkäisin aamulla lapselle evääksi sushirullia. :D

Ja kyllä, kouluissa on ruokalat ja niistä voi ostaa ruokaa. Luovutimme kuitenkin pääasiallisesti sen suhteen jo viime vuoden keväällä, viikon kouluruokakokemuksen jälkeen. Kun lapsi söi joka päivä niitä perunapalleroita tomaattikastikkeella, hän jo itsekin pyysi mukaansa eväitä. Vaihtoehtoja middle schoolin ruokailussa taisi olla 4-5 erilaista, joista kuulemma se salaattilounas loppui yleensä aina kesken, eikä se pelkästään olisi riittänytkään lounaaksi. Jos et ollut ensimmäisten joukossa ruokalassa, niin sitten oli syötävä sitä, mitä oli jäljellä. Syksyn alussa tuli viestejä kotiin, miten kouluruokailua on nyt parannettu terveellisemmäksi ja yritetty käyttää luomu- ja lähiruoka-aineksia. Silti kotiinkin tulleessa alkusyksyn ruokalistassa rotaatio on viikko, eli joka maanantai on samat vaihtoehdot, samaten tiistaisin jne. Ja vaihtoehdot ovat pääsääntöisesti samat kuin ennenkin (tosin high schoolissa hieman laajempi tarjonta kuin middleschoolissa). Eli tarjolla on pizzaa, päivittäin (vaihtoehtoina yleensä juusto-, pepperoni- tai vegepizza), grillistä hampurilainen tai kanasandwich (joka on käytännössä kanahampurilainen), tacoja, wrappeja, erilaisia sandwicheja ja päivän erikoinen, joka on yleisesti joko pastaa, nachoja ja tacoja tai nuudeleita. Vain pizzan kanssa listassa näyttää olevan pieni salaatti, muita syödään joko tavallisten tai kiemuraranskalaisten kanssa (curly fries). Syksyn alussa, kun en ollut vielä listaa nähnyt, lähetin lapsen eväsrahan kanssa kouluun. Ensimmäisinä kahtena päivänä kun lounas oli koostunut kanahampurilaisesta ja ranskalaisista, päätimme jatkaa jälleen koulueväiden tekemistä. Koulun tarjontaan turvaudumme nyt vain poikkeustilanteissa.

Suomen kouluruokaan, jota juuri on näytetty lehdistössä väitettävän "moskaksi" ja "hiilihydraattipommiksi", tämä paikallinen lounas ei ainakaan - näin parannettunakaan - ole mitään terveyslehden terveyspalkinnon arvoista. Eikä minun mielestäni vedä vertoja suomalaiselle kouluruualle millään mittapuulla. Vaihtoehtoja kyllä on ja jokainen varmasti löytää sieltä omansa (myös ruoka-aineallergiset), mutta ravitsemuksellisesti ei kyllä hurraa-huutoja voi huudella. Ja täällä meillä siis tilanne on vielä hyvä ja parantunut tämän "terveellisen otteen" myötä. Joissain paikoissa tässä maassa vaihtoehdot ovat vähäisemmät ja ruoka on enemmän tai vähemmän uppopaistettua päivästä päivään. Joten siinä mielessä ei auta valittaa. Suomen ilmaisen koululounaan jälkeen kyllä kirpaisee myös hinta, $4,50 lounaasta ja $2,50 brunssista (jonka menua en edes tiedä, mutta jotain shipsejä ja juoman se ainakin voi sisältää) tuntuu melkoisen arvokkaalta. Suomessa kun oppilaitosten opiskelijahintakaan ei ole niin paljon ja niillä sen linjasto"mössöruuan" lisäksi saa sentään aina ottaa salaattia. Mitä siis saa sen "mössöruuan" lisäksi myös siellä kouluruokailussa. Ja ilman sinistä jugurttia atsoväreineen ja limppareineen. Vähävaraiset toki voivat anoa alennetun hintaista tai ilmaista kouluruokailua. Mistään en ole löytänyt tuota tulorajaa. Jostain kuitenkin kuulin, että tässä rajana on n. $1000 taalan kuukausitulot perheellä. Eli käytännössä tuon edun saa vain, jos molemmat vanhemmat ovat työttömiä (= tulottomia).

Joitain asioita täältä kaukaa katsottuna alkaa arvostaa ja joitain ihmetellä. Suomalaisen kouluruuan arvostus on itsellä kyllä noussut arvoon arvaamattomaan. Jatkuva valitus ja kaikkien yhteiskunnan verorahoilla tarjottujen palvelun jatkuva arvostelu enemmänkin ärsyttää. Ja varmasti suomalaisessa kouluruuassa on parannettavaa (haloo kumiperunat!!), mutta että se kaikille ilmaiseksi tarjottava kustannuksiin nähden monipuolisesti toteutettu ruoka olisi "mössöä" ja lähes ihmisruuaksi kelpaamatonta. Oikeesti? Jo täälläkin olisi muutama miljoona ihmistä, jotka toivottaisivat tuollaisen ylellisyyden varmasti miellään kouluihin.

Ja allekirjoittanut ottaa mielellään vastaan vinkkejä paremmista ja helppovalmisteisista eväsruuista.

Huvipuistoilua

Täällä meidän lähistöllä Santa Clarassa on Great America -huvipuisto. Teini meni sinne ensimmäistä kertaa viime vuonna vain parisen viikkoa tänne tulomme jälkeen koulun orkesterin kanssa. Soittivat siellä keikan ja sen jälkeen huvittelivat. Tuolloin puoliso lähti mukaan aikuiseksi kaitsijaksi (chaperone). Ajattelimme, ettei tuon lapsen englanninkielen taito riitä vielä, että olisi itsekseen ilman suomen kielen osaajaa reissussa. Samalla puoliso siis sai kolme muuta lasta autoonsa kyydittäväksi, joitain instrumentteja ja koko 4:n lapsen joukon vahdittavakseen puistossa.

Tänä keväänä oli onneksi hieman aiemmin tiedossa, että koulun 8. luokka tekee samaiseen huvipuistoon taas retken (paitsi ne, joilla oli jotain rikkeitä tai selvittämättömiä juttuja, he eivät päässeet). Koska näissä koulun reissuissakin pitää lippu ostaa itse - vaikkakin jonkun verran alennettuun hintaan - tuli ajankohtaiseksi miettiä, että ostaako lapselle tuon yhden lipun vai kausikortin. Normaalisti kun yksittäisen käynnin normihinta on oikeastaan sama kuin kausikortin. Päätimme sitten ostaa koko perheelle kausikortit, vaikka itse en enää oikein pyöriviä laitteita kestäkään. Ja koska pysäköinti maksaa erikseen $15 /kerta, päätimme ottaa kultaisen kausikortin, johon sisältyi niin parkkimaksu kuin pääsymaksu myös toiseen puistoon, eli Gilroy Gardensiin.

Vanha kunnon Enterprise (täällä toki toisella nimellä)

 Jokusen kerran tuli käytyä huvipuistossa, ei mitään hirveän monta kertaa kuitenkaan, kesän aikana. Lisäksi käväisimme kerran tuolla Gilroy Gardensissa, joka on selkeästi laitteiltaan suunnattu nuoremmille lapsille. Mutta löytyi sieltä mm. joutsenpolkuveneet ja maailmanpyörä, jossa kävimme. Lisäksi siellä on kasvihuoneet, joissa voi ihmetellä erilaisia hedelmäpuita ym. hyötykasveja. Ja erilaisia puutarhoja ja punottuja puita.

Gilroy Gardensin puutarhurin kädenjälkeä

Punottuja puita (Circus trees)

Circus tree

Great Americasta löytyy myös vesipuisto, mutta siellä tuli käytyä vain kerran. Arvata saattaa, että kun lämpötila on siinä +30 paikkeilla tai yli, on niihin vesiliukumäkiin niin tolkuttoman pitkät jonot, ettei niitä jaksa moneen kertaan jonotella. Muuten olisi ollut ihan kiva paikka.

Meidän kausikorttiin kuului myös pääsy Great American Halloween Haunt -tapahtumaan. Näin kuukausi ennen Halloweenia huvipuisto on auki vain pe-, la- ja su -illat seitsemästä puoliyöhön ja puisto on koristeltu Halloween-teemalla. Osa laitteista on suljettu ja laitteiden väliin on tehty erilaisia labyrentteja, joissa naamioituneet näyttelijät / työntekijät pelottelevat kävijöitä. Näitä samaisia tyyppejä on joissain paikoin myös muualla puistoa.  Jännittävyyttä tietty lisää se, että tuohon aikaan illalla täällä on yleisesti ihan sysipimeää, joten nämä tyypit onnistuvat huonosti valaistuissa kohdissa kyllä pelottelemaan välillä ihan kunnolla hiipiessään taakse tai yhtäkkiä jostain eteen. Not exactly my piece of cake..

Halloween Hauntissa löytyi myös kaikenlaisia tuliefektejä

Rekvisiittaa Halloween Hauntissa

Kummittelukujan alku Halloween Hauntissa

Lisää rekvisiittaa, nämä kylläkin ihan vaan nukkeja

Erään kummituskujan alkupään koriste

San Franciscon turistilehtisissä mainostetaan usein myös Six Flagsin puistoa Vallejossa, noin tunnin ajomatkan päästä SF:stä. Viime syksynä tuli pohjoiseen ajellessa käytyä sielläkin, mutta se ei ollut kyllä kauhean hyvä puisto. Puiston reunoilla on eläinaitauksia, mm. kirahvia ja norsuja. Olisin ehkä jättänyt menemättä, jos olisin tiennyt ne etukäteen. Huvipuiston valikoima kun on pääsääntöisesti erilaisia vuoristoratoja ja kieputtimia, jotka ovat kovaäänisiä, joten ei ole mikään stressittömin ympäristö varmaankaan näille eläimille. Kuulemma L.A:n Six Flags on huomattavasti parempi hurjine pitkine vuoristoratoineen ja ilman mitään ylimääräistä eläintarha-elementtiä, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole tarvetta sinne suunnata, kun tuon Great America tuossa Santa Clarassa täyttää kyllä nämä ja vanhan kunnon ajan törmäilyauto-tarpeet ihan hyvin. 

Baseball

Suunnitelmissa on ollut jo vaikka kuinka pitkään mennä katsomaan paikallista baseballia. On vaan jäänyt ja jäänyt roikkumaan, ettei ole saanut vaan varattua lippuja ja mentyä. Varsinkin kun itsellä ei ole mitään intohimoista suhdetta lajiin, hyvä kun säännöt on suunnilleen selvät. On sitten ollut aina jotain muuta tekemistä tai parempikin kohde rahoille. Näin kun San Francisco Giantsin kausi ei ole mennyt ihan putkeen tänä vuonna ja kausi heidän osaltaan päättyi viime sunnuntaina, ei viimeisimmät pelit enää kauhaeasti vissiin fanejakaan innostaneet. Päätin kurkata vielä ScoreBigin tarjonnan ja ostin sieltä liput suhteellisen halvalla, alle puoleen hintaan, eli 3 lippua yhteensä $50. Paikat oli taas jossain suhteellisen surkeilla yläkatsomon paikoilla, siksi lähtöhintakin lipuille on verrattain alhainen. Toisaalta, kun pääsimme paikalle, olimme itse sitä mieltä, että paikat oli oikeinkin hyvät paikat. Ensinnäkin pelikentän ja maisemat näki sieltä hyvin ja toisekseen paikat oli katoksessa eli varjossa, joten ei tarvinnut istua kolmea tuntia suorassa auringonpaahteessa.

Peli San Diego Padresia vastaan päättyi Giantsin tappioon 9-3, eikä peli ehkä pelillisesti ollut ihan mikään huippupeli. Tai no, mitäs minä lajista mitään tiedän. Alkuun tuli jotain pisteitäkin, sitten Padres teki 4 pistettä yhdellä sisävuorollaan. Sitten olikin varmaan 3 vai 4 sisävuoroa kummallakin ilman yhtään mitään. Käytännössä siis puolen vaihto, kenttäpelaajien kopittelua (lämmittelyä?), sitten pari väärää syöttöä, kolme hutilyöntiä tai huonoa lyöntiä ja kolme paloa ja sama taas uudestaan toisella joukkueella. Ei mitään kauhean innostavaa katsottavaa. Tuntui siltä, että lyönnit meni joko katsomoon, sivulaittomaksi tai niistä saatiin koppi. Joku pääsi joskus lyönnillään etenemään yhden pesävälin. Käytännössä vain katsomoon menevät pitkät lyönnit oli niitä, jolloin tuli home runeja tai mitään pisteitä. Jos ei siis pallo lentänyt sinne asti, ei kauheasti mitään oikein tapahtunutkaan. Mitä nyt joku täpärä palo, kun vastustaja ei ehtinyt ennen palloa pesälle. Kun sitten Padres täräytti viimeisellä vuorollaan 4 pistettä lisää, oli peli enemmän tai vähemmän siinä.

Pelin kokonaiskesto oli 3 tuntia ja suurin osa siitä oli kyllä odottelua. Eli vuoronvaihtojen välistä kopittelua, syötön odottelua, tulostaululta tulevia arvontatuloksia jne. Tuntuikin, että katsomossa tärkeintä oli syöminen (nachot, valkosipuliranskalaiset ja maapähkinät näytti olevan suosittuja vaihtoehtoja) ja oluen juominen. ;) Katsomon penkkien aluset oli ainakin aivan täynnä roskaa syömisen ja juomisen jäljiltä

Ehkä sitä voi joskus mennä katsomaan jotain vähän parempaa peliä (parempi vastustaja, kauden alussa tai puolivälissä, kun sarjataulukon lopputulos ei ole vielä selvä). Mutta ihan kauhean suuri innostus ja palo lajiin ei ainakaan tällä kertaa syttynyt.

AT&T park, takana Bay Bridge ja Treasure Island

Näkymä San Franciscon lahdelle meidän paikoilta

Pelikenttä