Kunnon amerikkalainen

Amerikkalaiset tuttavamme ovat korostaneet meille, että on hyvä vaan mahdollisimman pian tutustua ja varsinkin tutustuttaa tuo perheen juniori amerikkalaiseen elämäntapaan. Eräs tuttavamme antoikin jo muutaman Hämähäkkimies-lehden juniorille luettavaksi, koska sarjakuvat ovat kuulemma niiin amerikkalaista. Täällä niitä tietty aika paljon mm. keräillään ja vaalitaan hyväkuntoisena - tai siis ainakin jotkut tekee niin.

Yksi tärkeä osa kunnon amerikkalaisuutta kuulemma on ainakin paikallisen urheilun seuraaminen. Meillä oli suunnitelmissa mennä katsomaan ensimmäistä jääkiekon "paikallispeliä" (eli San Jose Sharks vs. Los Angeles Kings), jonka pitäisi olla joulukuussa. Siis pitäisi. Perhanan työtaistelu iski tietenkin tähän syksyyn ja tällä hetkellä vissiin ainakin marraskuun pelit on peruttu ja kait ne kohta sitten ilmoittaa jo joulukuun tilanteestakin. Baseball-peleistä kuulimme, että ne kestää ikuisuuden ja siellä katsomossa syöminen on vissiin se pääasia ja sen katkonaisen pelin katteleminen sitten se toissijainen - no, ei sentään kaikille. Nooh, San Francisco Giants nyt voitti juuri National Leaguen, eikä tullut sitten mentyä. Toisaalta monta tuntia paahtavassa helteessä ei kuulostanut ihan meikäläiselle sopivalta.

Grouponista sattui sitten silmiin paikallisen amerikkalaisen jalkapallon college/yliopisto-sarjan lipputarjous silmiin ja ostaa täräytin 2 lippua. Tänään sitten suuntasimme pojan kanssa (oikein kunnon äiti-poika -laatuaikaa viettämään) stadionille Stanford Cardinals vs. Washington State peliin. Vaikka peli on college-tasoa, ei se tarkoita mitään pilipali puuhastelua pikkukentällä. Stadion taitaa vetää väkeä yhteensä 50 000, joten erittäin seurattu liiga sekin on. Pelejä tulee tv:stäkin aina silloin tällöin. Kyllähän tämänkin lajin peli näytti kestävän, melko tarkkaan 3 tuntia siinä meni, vaikka eriä on 4 ja erän pituus näytti college-tasolla olevan 15 min. Stadion ei ollut ihan täynnä, meidän takanamme oli pelkkää tyhjää tilaa. Siinä selvisi sitten, että miksi juuri ne paikat olivatkin tarjouksessa. Aurinko paistoi suoraan niihin paikoille ja suoraan sanottuna pelin alkaessa oli jokseensakin kuuma istuskella siinä paahteessa. Puoliajan jälkeen onneksi helpotti. Tosin sitä ennenkin, koska olimme napanneet info-tiskiltä taitettavan viuhkan / kannustusläpyttimen, jolla sai vähän viilennystä aikaan. Pojan koulussa ovat juuri opettelemassa lippupalloa, joten vähän oli jo säännöt ja peli siinä mielessä tuttua. Yleisö oli kyllä ihan huippua, lähes kaikilla oman joukkueen kannatuspaidat päällä ja varsinkin loppua kohti ääntä lähti kyllä yleisöstä oikein riittävästi. Kaikki muutkin "elokuvista tutut" -elementit oli paikallaan, kummallakin joukkueella omat cheerleaderit ja maskotit ja kotijoukkueella iso bändi, joka soitti mm. oman joukkueen touchdownien jälkeen. Peli sinänsä oli loppumetreille jännittävä ja päätyi kuin päätyikin Stanfordin voittoon. Go Stanford! Ns. paikallispelien aikaan stadion on kuulemma ihan täynnä ja tunnelma sen mukaista ja poika jo suunnittelikin, että silloin pitää ainakin mennä uudestaan.

Kohta tulee touchdown

Screeni pelin päätyttyä, 24-17 Stanfordille