Vanhempien vierailupäivä

Teinin koulussa oli tänään vanhempien vierailupäivä. Itselläni oli aamupäivällä menoa, joten ajattelin lähteä koulun lounastunnin jälkeisille tunneille tutustumaan. Päästäkseen tunneille piti ensin mennä koulun toimistoon kirjaamaan nimensä listaan, että sai vierailija-tarran paitaansa ja pääsi seuraamaan opetusta. (Poistuessa sitten kuittaus jälleen toimiston listaan.) Suunnitelmani kuitenkin kutistui yhden oppitunnin, eli 55 minuutin mittaiseksi, sillä teinin viimeisen tunnin eli ELL-englannin luokka oli "ei avoinna vierailijoille" -listalla. Olin kyllä aiemmin kuullut, että tällä viikolla enkussa on sijainen, joten se lienee syy tuolle rajoitukselle.

Teinihän käy täällä "middle schoolia", joka kait periaatteessa vastaisi Suomen yläkoulua, vaikka siis middle schoolissa on luokat 6-8. Koska menevät täällä aiemmin kouluun, koulun ikähaitari vastaa kuitenkin Suomen 5.-7. luokkia. Koulussa on n. 800 oppilasta ja toimistossa olleessa vierailijalistassa oli ehkä n. 20:n vanhemman nimet ja heistäkin suurin osa näytti poistuneen jo ennen kuin itse menin paikalle. Osa vanhemmista on toki töissä, eikä täältä työpaikoilta voi lähteä / järjestää lähtevänsä kesken päivän koulun vierailupäivään tuosta noin vaan, mutta silti määrän pienuus yllätti. Toki poistuessani oli nimiä tullut listaan vielä toistakymmentä, eli iltapäivän tunneilla oli muitakin seuraajia. Teinin tunnilla ei kuitenkaan ollut muita vanhempia.

Tuosta yhden oppitunnin vierailusta taustoineen voisi kirjoittaa melkein romaanin, mutta yritän tiivistää.. Täällä siis lukujärjestys on vähän kuin Suomen luokattoman lukion lukujärjestys. Jokaisella oppilaalla on 7 eri oppiainetta ja lukujärjestykseen on koodeilla 1-7 merkitty tuntien paikat ja jokainen oppilas on saanut koulun alkaessa tiedon mikä koodi heillä vastaa mitäkin oppituntia, opettajaa ja luokkahuonetta. Luokka-aste ei jakaudu mihinkään tiettyihin ryhmiin tai rinnakkaisluokkiin kuten Suomessa. Oppilas kuuluu tiettyyn tiimiin, joka määrää osaltaan ryhmän. Yleisesti saman tiimin oppilaat ovat samoilla tunneilla science:ssa (jossa useita luonnontieteitä yhdisteltynä), äidinkielessä ja social studies -ryhmässä (=historia ja yhteiskuntaoppi, jonka tunnilla muuten siis tänään kävin). Teini on kuitenkin juuri kahdessa jälkimmäisessä ELL-opetuksessa (eli ei-natiivien englanninpuhuvien ryhmässä), joten hänen kohdallaan jokaisella tunnilla on eri oppilasryhmä kuin toisessa oppiaineessa. Jokaista oppiainetta on 4 päivänä viikossa 55 min oppitunti kerrallaan. Tuntien välillä on 5 min tauko, paitsi 2. ja 3. tunnin välillä, jossa on 10 min brunssi-tauko ja 4. ja 5. tunnin välillä, jossa on 35 min lounastauko. Iltapäivän tunnille mennessäni lounastauko oli vasta päättymässä ja kun odottelin luokan ovella, kävi vieressä olevilla lokerikoilla melkoinen kuhina ja pölinä, kun nuoret ruokailun jälkeen ryntäsivät hakemaan tavaroitaan. Huomionarvoista oli, että kukaan ei töninyt, suurin osa hymyili ja keskusteli kovaäänisesti keskenään.

Itse luokassa on tietty samat peruselementit kuin Suomessakin, eli tunnistaa kyllä ihan luokkahuoneeksi. ;) Tämä alue on sitä ns. hyvien koulujen aluetta, yksi Kalifornian parhaita kouluja itse asiassa ja osalla alueella asuvilla henkilöillä / vanhemmilla ei ole puutetta pikkurahasta (tai isommastakaan sen puoleen), joten alueen koulut ja koulupiiri saavat aika paljon lahjoituksia tältä yhteisöltä. Luokassa siis oli yhdellä seinustalla tietokonetyöpisteet, joissa näytti olevan muutama suhteellisen tuore iMac (lieneekö tällä sitten jotain tekemistä sen kanssa, että herra Jobs eläessään siis asui juurikin tässä kaupungissa?). Luokassa oli myös Smart board -älytaulu ja teinin mukaan sellainen on joka luokassa. Edessä oli opettajan pöytä, mutta luokan takana on myös opettajan työpiste. Molemmissa opettajalla on tietokone, mutta takana oleva pöytä näytti olevan myös opettajan ns. toimisto kaikkine kirjoineen ja hänen lastensa valokuvineen jne. Työpisteen vieressä oli sellaiset kansiokärryt, joissa yhdessä kärryssä oli aina yhden luokan kyseisen oppiaineen työskentelykansiot (siis sellaiset pahviset "taskut", jotka roikkuivat reunoistaan kärryn laidoilla kuin jossain arkistossa konsanaan). Oppitunnin aluksi oppilaat hakivatkin kansionsa ja opettajan ohjeistuksen mukaisesti jatkoivat työskentelyään kesken olevista tehtävistä ja saivat uusia tehtäviä. Oppilaillahan ei ole tässä social studies -oppiaineessa oppikirjoja, vaan tekevät mm. monisteita ja projekteja, joita sitten säilytetään portfolion omaisesti kansiossa koko vuoden. Vain sellaiset tehtävät, joista tulee läksyä saa tuoda kotiin kesken vuoden.

Koska ryhmä on ELL-ryhmä, oli siinä vain 15 oppilasta. Ryhmän kokokin toki vaikuttaa, mutta työrauhaongelmia ei luokassa ollut yhtäkään (tosin huom! tähän vaikuttaa taas tämä koulun oppilasaines ja arvostus yleensä). Jos oppilailla oli jotain kysyttävää tehtävään liittyen, ei kuulunut mitään suomalaistyylistä "hei ope!" -huutelua, vaan oppilaat kiltisti viittasivat, jolloin opettaja tai luokassa oleva avustaja kävi vastaamassa heidän kysymyksiinsä. Kun opettaja kyseli aiemmin opituista, hän kyseli oppilailta tasapuolisesti ympäri luokkaa, eikä kysymyksiin siis mitenkään viittailtu, vaan enemmänkin osallistuttiin keskusteluun. Opiskeltavana aiheena oli edelleen USA:n vaalit ja vaalien jälkeen oppilailla olikin noussut hyviä kysymyksiä niihin liittyen, mm. äänestystavasta ja ns. vaa'ankieliosavaltioista. Itsekin tuli opittua uutta ja kuultua opettajankin esille tuomia kriittisiä kannanottoja, mitä vaalijärjestelmästä on julkisuudessa tuotu esille, (Mm. se, että Kalifornia on ollut jo vuosia ns. "sininen osavaltio" eli demokraattinen, joten kun se ikäänkuin tiedetään jo etukäteen, niin moni republikaanin äänestämistä pohtiva miettii, että onko hänen äänellään merkitystä ollenkaan. Ja toisaalta, miten nykyistä valitsijamiehiin perustuvaa vaalijärjestelmää on kritisoitu siitä, että esim. Ohio ja Florida saavat niin tärkeän merkityksen vaaleissa.) Ote tunnilla oli enemmänkin keskusteleva ja suuren osa tunnista oppilaat tekivät kirjallisia tehtäviä omaan projektiinsa liittyen. Mitään sen laajempaa yhteenvetoa ei toki voi yhden tunnin perusteella nyt sanoakaan.

Pieniä muita juttuja osui samalla silmään. Luokan perällä on kirjoja, joita käytetään koulussa tarvittaessa. Muiden oppituntien tunneilla siellä on sen oppiaineen kirjat. Eli esimerkiksi matematiikan kirjan oppilas saa käyttöönsä kotiin ja koulussa käytetään toista kappaletta. Kirjat on täällä sellaisia 2 tiiliskiven kokoisia, joten edestakaisin raahaaminen sinänsä olisikin ihan typerää, varsinkin kun niitä käytetään koulussa suhteellisen vähän ja opettajan käyttävät opetuksessaan paljon juuri keskustelua, projekteja, tehtävämonisteita, tietokonetta ja smartboardia. Nytkin oppilaiden materiaalina oli eilen julkaistut kansanäänestyksen tuloksia käsittelevät sanomalehtitekstit. Kirjojen lisäksi luokan perällä on kynälaatikot, joista voi tarvittaessa käydä lainaamassa tarvittavat välineet, jos omat ovat jääneet vahingossa kotiin. (Kyllä, siis ihan ilman, että opettaja naputtaa välineiden unohtamisesta ja laittaa unohdusmerkintöjä listaansa!) Luokan takana on myös juoma-allas, josta oppilaat kävivät kesken tunnin tarvittaessa sopivassa työskentelyvaiheessa juomassa. Ja kyllä, taas ilman, että pitää kysyä opettajalta lupaa. ;) Luokan oven vieressä roikkui naulassa kaksi avainnauhaketjua, punainen ja sininen, joissa oli päässä muovinen "hall pass" -lätkä. Yksi tyttö näytti sellaisen ottavan kesken tunnin kaulaansa, lähtevän ovesta ja palaavan hetken kuluttua takaisin. Eli kyseisen läpyskän avulla voi kulkea koulun käytävällä kesken tunnin mennääkseen naisten / miesten huoneeseen, tai suomalaisittain ronskisti suoraan sanoen siis mennäkseen WC:hen. Ja kyllä, jälleen ilman, että pitää kysyä opettajalta lupaa. ;) Homma näyttää toimivan oikein hyvin, ja toisaaltahan siis välitunnit ovat sen verran lyhyitä, että 800 oppilaan WC-jonot taitaisivat silloin olla melkoisen paljon suurempi ongelma kuin lyhyt poistuminen tunnilta kesken työskentelyn.

Koulusysteemistä olisi niin paljon kaikkea muutakin kerrottavaa ihan siis vain tuon koululaisen touhujen seuraamisen perusteella. Mutta homma siis toimii, vaikkakin erilailla ja erilaisin periaattein kuin Suomessa. Oppilaat näyttävät tekevän paljon ja ahkerasti töitä koulussa ja sen jälkeen, opettajaa puhutellaan sukunimellä (Mrs. XXX) ja teinit näyttävät hymyilevän myös koulussa - ja silti ne oppivat, vaikka eivät mitään OPS:n mukaista oppikirjaa käytäkään. Ainoa harmitukseni oikeastaan on, että kouluun pääsee tutustumaan vain kerran vuodessa, sillä kovasti olisi vielä tehnyt mieli seurata opetusta ja tutustua paikalliseen systeemiin myös muutenkin kuin teinin kertomien perusteella.