Loma aavikolla

Viime viikolla oli paikallisesti tärkeä juhlapäivä eli kiitospäivä ja teinillä oli koulusta ke-su lomaa. Jottei olisi loma mennyt pelkäksi lorvimiseksi, päätimme lähteä johonkin reissuun. Aikani surffailin erilaisia matkailusivuja, mm. Top 10 USA:n kaupungit, erilaiset Kalifornian kohteet jne. Top 10 listalta löytyi ainakin jossain sivulla San Francisco, mutta se nyt on vähän liian lähellä. Listalla oli myös New York, joka ei Sandy-myrkyn jäljiltä ole vielä ihan toipunut normaaliin ja mm. Chicago. Jälkimmäiseen en keksinyt yhtään hyvää syytä lähteä näin loppusyksyllä. Erilaisia sivuja tutkittuani lopulta päätimme, että tähän aikaan vuodesta on itse asiassa kaikkein paras aika käydä aavikolla, kun lämpötilat eivät ole enää tukalan kuumat. Joten varasimme hotellin Palm Springsistä. Siitäkin huolimatta, että netin juttujen mukaan paikassa ei ole mitään tekemistä teinille ja kaupunki on vain täynnä eläkeläisiä ja miespareja. Koska kiitospäivää edeltävä keskiviikko on yksi ruuhkaisimmista päivistä teillä, lähdimme heti tiistaina teinin koulun jälkeen ajamaan kohti etelää. Vietimme yön matkan varrella ja ke-aamuna pääsimme lopulta perille.

Suuren osan ajasta vietimme itse asiassa Palm Springsin lähistöllä, emmekä niinkään itse kaupungissa, vaikka hotellin (lämmitetyllä) uima-altaalla tulikin joka päivä vietettyä aikaa. Hotelli oli oikein hauska designhotelli, jossa ei ollut väreissä säästelty. Saguaro-hotellin sivuilta löytyy oikein hyviä kuvia itse hotellista. Muuten Palm Springsin keskusta oli yllättävän pieni, yksi pääkatu, jossa pääsääntöisesti kaikki ravintolat ja muut olivat ja jossa olivat myös Hollywood-tyyliset tähdet kadussa. Kaupunki ei ehkä ole enää ihan entisajan loistossaan, jolloin se oli suosittu julkkisten lomapaikka. Osuttiin ainakin kahteen ostoskeskukseen, joissa ei ollut enää yhtään liikettä, vain tyhjiä liiketiloja. Mutta lomalaisia näytti kyllä olevan melko reippaasti, myös melko paljon lapsiperheitä.

Tarzanin Cheetalle omistettu tähti

Suhteellisen lähellä (mikä nyt täällä sitten milloinkin on "lähellä") on Joshua Treen kansallispuisto, joka sijaitsee Mohaven autiomaassa. Alue on saanut nimensä siellä kasvavista jukka-palmujen sukuun kuuluvista puista, joita kasvaa hyvin rajatulla alueella juuri tuolla kansallispuistossa ja vähän sen ympärillä. Muuten alue on melkoisen karua aavikkomaisemaa aavikkokasveineen. Marraskuu osoittautui kelien puolesta oikein ideaaliseksi tälle vierailulle, sillä lämpötila ehti nousta vain n. 25C paikkeille ja puistossa olevia polkuja jaksoi kävelläkin. Pari 1-1,5 mailin polkua jaksoi kävellä ihan hyvin, vaikka varjoa ei siis oikein missään ollutkaan ja lämpötila tuntui oikeasti jonkun verrankin lämpimämmältä. Kalkkarokäärmeetkään eivät ole tähän vuoden aikaan kovin aktiivisia, joten niitäkään ei reitille osunut.

Joshua Tree, melko isoksi kasvanut yksilö

Hidden Valley ("Piilotettu laakso"), Joshua Treen kansallispuisto
(kuvia klikkaamalla saa näkyviin isomman kuvan)

Cholla Cactus, Joshua Treen kansallispuisto

Olimme suunnitelleet jatkavamme kansallispuiston jälkeen Salton Sea - järvelle, jonka vesi on nimensä mukaisesti erittäin suolainen (44 g/L, vrt. Tyynimeri, jonka suolaisuus on 35 g/L) ja jonka suolapitoisuus vielä kaiken lisäksi nousee vuosittain. Suunnistimme sinne lyhyintä reittiä käyttäen, joka oli Box Canyon Road. Tämän reitin maisemat olivat positiivinen yllätys matkasuunnitelmaan. Tuntui kuin olisi ajellut Grand Canyonin pohjalla, kalliot vain eivät olleet punaiset. Mutta kanjonin reunat olivat yhtä äkkijyrkät kuin GC:n ja olivat hienosti kerrostuneet.

Kanjonin reunaa

Itse Salton Sea oli kyllä jokseensakin absurdi kokemus. Paikka tuntui ihan pysähtyneeltä, kalastusranta oli rapautunut ja tyhjä ja nuhjuinen, vain linnut lipuivat rauhallisesti pitkin aivan tyyntä järven pintaa pitkin. Järvi onkin keskeinen vesialue erilaisten muuttolintujen (esimerkiksi valkoisten pelikaanien) reitillä. Syy kaupungin tyhjyyteen ei meille selvinnyt, vaikka järvessä kuulemma on edelleenkin paljon kalaa. Tosin kaloja kuolee jatkuvasti järkyttävän suuria määriä suuren suolapitoisuuden vuoksi.

Salton Sea, vanha kalastusranta

Ranta näyttää ihanalta hienojakoiselta hiekkarannalta, josta tekisi mieli lähteä uimaan

Uintihalut loppuvat viimeistään tähän, "hiekkaranta" ei olekaan hiekkaa, vaan vuosien saatossa rannalle joukkokuoleman kokeneiden tilapia-kalojen luista murskautunutta hienoa luujauhoa. Kaikessa äklöttävyydessään silti jokseensakin upean omalaatuinen paikka, jonka olemassaolo on pitkälti uhattuna

Perjantaina kävimme aivan Palm Springsin vieressä olevassa Indian Canyon puistossa. Alue on ollut aikoinaan tärkeä paikka intiaaneille, sillä vähäinen vesisade ja vuorelta sulanut vesi on kerääntynyt juuri tänne. Puistossa pääsi kulkemaan polkuja pitkin kanjonin pohjalla ja ylös vuorenrinnettä. Hikistä puuhaa, mutta maisemat oli taas sen arvoisia. Illalla ehdimme vielä naapurikaupunkiin teatteriinkin katsomaan Rock of Ages -musikaalia. Idea oli pitkälti sama kuin Tampereella pyörinyt Vuonna 85, tosin tarjolla oli enemmän vähäpukeisia tyttöjä rokkimaailman tyyliin (ja ainakin ihan riittävästi teinin silmille.. ;) ).

Indian Canyon

Lauantaille jäi sitten San Jacinto -vuorella käynti. Ihan kiipeämällä ei sentään tarvinnut vuoren huipulle noin 3:n kilometriin mennä, vaan vuoristohissi kuljettaa ihmisiä vuoren huipulle 10 minuutin välein. Jos tykkää maasta jalkojensa alla, tulee helposti matkapahoinvoivaksi, ei pidä edestakaisesta huojumisesta ilmassa, eikä varsinkaan pyörivästä alustasta samalla, ei vuoristohissi ole ehkä ihan maailman paras huippukokemus. Mutta maisemat ylhäällä olivat kyllä sen arvoiset. Ihanan puhdasta vuoristoilmaa. Vuoren huipulla oli havupuita silmän kantamattomiin, ihan kuin Suomessa olisi ollut. Mutta kiertämällä taas sellaisen 1,5 mailin vuoristopolun pääsee ihailemaan maisemia sekä aavikolle, vuorille että itse kaupunkiin. Hissimatkan varrella on 5 eri kasvillisuusvyöhykettä, jotka nyt itseltä jäivät vähän vähemmälle ihailulle..

San Jacinton vuoristohissi

Vuoristohissimatkalla kuvattua

Tämä on alastulomatkalla kuvattua, melko jyrkkää nousua / laskua välillä oli

Palm Springs San Jacintolta katsottuna

Ehkä meidän perheessä on sitten erikoislaatuinen teini, koska nautti lomasta ihan yhtä paljon kuin mekin (nettisivujen mukaan Palm Springsissä ei ole mitään tekemistä sen ikäisille). Eikä otettu edes golfbägejä mukaan, vaikka alueella olisi ollut golf-kenttiä tarjolla vaikka kuinka. Aikaa ei niille kyllä enää olisi riittänyt, kiitospäivän jälkeinen sunnuntai kun on suosittu matkustuspäivä, joten paluumatkalle piti lähteä aikaisin su-aamuna. Onneksi erittäin pahoja ruuhkajonoja tai kolareita ei matkalla ollut. Sen verran ruuhkaa kuitenkin oli, että 3 tuntia enemmän siihen tuhraantui aikaa kuin mitä hiljaisempana päivänä olisi kulunut.