Kävelevä matkailumainos

On kyllä niin ihanaa työskennellä hyvin monikulttuurissa ympäristössä. Opin samalla lounastauoilla ym. niin paljon muiden kulttuurista, ihmisistä, heidän tavoistaan, ruuista jne. jne. Niin töissä kuin muuallakin tulee aina joskus puhuttua siitä, että mistä on kotoisin. Se aksentti kun puheessa paljastaa heti, että jostain muualta sitä on tänne tultu.

En mitenkään tyrkytä tietoa kotimaastani, sen tavoista tai kielestä. Mutta jos kysytään, niin toki vastaan. Ja koska tällä alueella asuu hyvin kansainvälistä, koulutettua ja matkustelevaa porukkaa, niin yllättävän monella on jonkun verran tietoakin Suomesta, tai ovat siellä joskus käyneetkin. Joskus sitä toki toimii eräänlaisena kävelevänä matkailumainoksena, ja ainakin pääsääntöisesti toivottavasti antaen positiivista kuvaa omasta kotimaastaan.

Tässä viime aikoina on kovasti keskusteltu omien kulttuurien ja maiden tavoista, joten nämä tiedot olen ainakin saanut viime aikoina jakaa eteenpäin.

• Kävin keskustelua päivänaikojen vaihtelusta ja yritin selittää yötöntä yötä ja talven pimeyttä. Jouduin lopulta kaivamaan netistä nopeutetun videon, jossa vierekkäin esitellään vuorokautta keskikesällä ja keskitalvella Helsingissä. Keskustelukumppanini, equadorista kotoisin oleva henkilö, huokaili ja hoki "wow" vähän väliä. Toisaalta, jos on elänyt lapsuutensa päiväntasaajan kohdalla, jossa päivä alkaa joka päivä klo 6 aamulla ja pimeä tulee kello 18 joka päivä, on suomalaisen kesän valoisuus varmasti vaikea hahmottaa. Tuloksena kommentti "mun pitää kyllä nyt oikeasti miettiä meneväni joskus Suomeen".
• Metallimusiikista. Suomesta ponnistaa uskomaton määrä kansainvälisiä metallibändejä. Edellä mainittu työkaverini on muuten Apocalyptican fani, ei vain tiennyt bändin olevan Suomesta. Lupasi tutustua nyt muihinkin suomalaisiin metallibändeihin. Suomesta tulee myös uskomaton määrä folk metallia, joka todellakin osaa vangita suomalaisuuden ytimen. Eräs työkaverini jopa tunsi Korpiklaanin musiikkia. Ja itselleni tuli yllätyksenä, että tietyissä piireissä Venäjällä suomalainen metalli on todella suosittua tavaraa. 
• Suomen kieli ei ole varsinaisesti lähellä mitään kieltä (paitsi Viro). Työkaverien mielestä onkin hauskaa, kun suomalaisilla on asioille aina niin kummallisia nimityksiä, eikä kielestä voi edes arvata, että mitä sanotaan. Osa on kuitenkin kuullut termin "kalsarikänni" (todennäköisesti minulta). Se termi sitten nousee aina keskusteluissa välillä esille. Tämän päivän saldona on työkaveri, joka suunnittelee menevänsä joku päivä Suomeen ja osaa nyt sanoa myös "Haluan vetää kalsarikännit". Jeps. Mä vaan vastaan kysymyksiin, en opeta näitä oma-aloitteisesti. :)
• Toinen joka hämmästyttää on se, että meillä ei ole sukupuolta ilmaisevaa hän-sanaa, tai että yhtä substantiivia voi periaatteessa taivuttaa noin 1300:n muotoon.
• Suomessa järjestettävät kaikenlaiset kilpailut aiheuttaa yleensä ihmetystä, muissa maissa ei kuulemma järjestetä mitään kansantapahtumia, joissa soitetaan ilmakitaraa, heitetään kännykkää tai kannetaan akkaa. "You are kidding", on aika yleinen vastaus, kun näistä kertoo. 
• Muutaman työkaverin olen tutustuttanut ja ihastuttanut Panda lakritsiin. Kerran ostin yhdelle managerille paketin, kun joutui tekemään yhden asian toiseen kertaan, koska missasin jotain ensimmäisellä kerralla. Ei mikään iso moka, vei ehkä 5 min, mutta kuitenkin ylimääräistä vaivaa. Vastaus oli tietenkin, että ei sinun olisi tarvinnut, mutta paketin aukaisemisen jälkeen tuli pyytämään, että mokaisin useamminkin, koska lakritsi oli niin hyvää. Pohjois- ja keskieurooppalaisten ihastuminen turkinpippureihin myös yllätti. Kävivät kyselemässä moneen otteeseen, että vieläkö voisi ottaa yhden.
• Ehdottomasti eniten tähän asti hauskuuttanut asia on, että suomalaisten kielenkäyttö ei ole sellaista suuria tunteita maalailevaa. Ei siis hoeta koko ajan, miten upeaa, mahtavaa ja erinomaista joku on, ja miten ei myöskään kauheasti hoeta rakastavamme kaikkea. Lähinnä pidetään kavereista, elokuvista, ruuasta ja musiikista, mutta harvemmin "I loooove this band" -tyyliin.
• Tuttavani, joka itse asiassa on musiikkialalla, hämmästyi kun puhui jotain suomalaisesta reggeasta. "Anteeksi mitä sä sanoit." Etsin sitten Jukka Pojan kappaleen ja annoin kuunneltavaksi. "Hitsi, kun ymmärtäisin, mitä tässä sanotaan, mutta kyllä tämä tosiaan on reggaeta itseään". Että Jukka Poika, jos puhelimet alkaa soida tältä puolen palloa, niin kiitokset voi lähettää tänne. ;)

Ja mikä parasta tässä on, en ole matkailumainos aivan yksin. Venäläinen kollegani on viettänyt Suomessa paljon aikaa ja kehuu aina kaikille suomalaisia järviä, musiikkia, karjalanpiirakoita ja muuta. Eikö olekin vaan niin ihanaa?

Carmel: Garrapa State Park, San Carlos Borromeo de Carmelo Mission ja Carmelin ranta

Montereysta meidän matka jatkui Carmeliin. Olin bongannut TripAdvisorista Garrapata State Parkin, mutta ei onnistuttu löytämään siinä matkan varrella, että mistä sinne ajetaan. Olisi pitänyt tutkia karttaa vähän tarkemmin, mutta pysähdyttiin kuitenkin hetkeksi alueella ja käytiin kurkkaamassa kalliolta alas. Sitten jatkettiin matkaa entiselle Carmelin lähetysasemalle. Todella kaunis paikka ja aurinkokin alkoi vihdoin porottaa. Ostettiin siinä kirkon sisäpihalla aivan taivaallisen hyviä luomumansikoitakin joltain paikalliselta viljelijältä.

Vihdoin suunnattiin rannalle ja Carmelin ranta on kyllä erittäin kaunis. Päivä oli vaan kovin tuulinen, joten keskityttiin lähinnä kävelemään rantaviivaa pitkin ja makaamaan hiekkarinteessä. En kyllä yhtään ihmettele, että täällä oli turisteja aika reippaasti. Kotimatkalla ajettiin Carmelin keskustan läpi, mutta ei tällä(kään) kertaa pysähdytty siellä, koska se oli aika turistien kansoittama. Carmelin liikkeet on myös sellaista vähän hienompaa ja kalliimpaa, eikä reissusta rähjääntynenä ja hiekkaisina ehkä oltaisi oltu parhaita asiakkaita. Mutta keskusta on ehdottomasti kävelemisen arvoinen, jos onnistuisi saamaan parkkipaikan.

Garrapata State Park

Tästä kuvasta se ei kyllä näy kunnolla, mutta pudotus tuolta reunalta olisi kyllä melkoinen. Eikä täällä mitään esteitä tai kaiteita tällaisissa luonnonkohteissa tunneta. / I tried to take a picture that would show how deep the fall would be. It is not  well represented in the picture though. But not probably a place to go with small children.

Tässä pitkin Kaliforniaa on näitä vanhoja lähetysasemia. Tämä San Carlos Borromeo de Carmelo Mission on kyllä oikeasti käymisen arvoinen. Vaikuttaa ihan eurooppalaiselta vanhalta kirkolta. / The San Carlos Borromeo de Carmelo Mission  is a really beautiful place and piece of history. 

Ja sitten se Carmelin ranta. Kuvat puhukoon puolestaan. / The Carmel  City Beach. Do I need to say anything more? Just beautiful.

Matkalla pysähdyttiin syömässä Santa Cruzissa ja tällainen tavallinen punaolkaturpiaani (?) sattui osumaan kameran eteen.  / Nothing special about this red-winged blackbird, but since it was in the front of my camera, here´s a picture. 

17 Mile Drive

Ollaan ajettu kerran ennenkin tämä 17 mailin maisemareitti, ja silloinkin oli suhteellisen huono keli ja sumuista. Niin tälläkin kertaa, mutta tällä kertaa ajettiin se sentään ns. oikein päin, eli pohjoisesta etelään, jolloin on paljon helpompi pysähdellä ja ottaa kuvia. Tänne on siis 10 $:n pääsymaksu. Samalla saa alueen suurpiirteisen kartan, ja siinä kartassa on merkittyjä paikkoja, että mitä missäkin näkee ja miksi kyseinen kohta on erikoinen. Eiköhän tämä reitti ole nyt tämän kerran jälkeen nähty, sillä vaikka onkin kaunis reitti, niin samantyylisiä maisemia näkee kyllä täällä muuallakin ympäri rannikkoa.

We have been here before. It was foggy and rainy, as it was this time, too. Here is what it looked on 4th of July this year. Beautiful, but you can see similar views and scenery in many places in the area. At least this time it was not full of tourists.

Nämä on ilmeisesti taas niitä tyrkymerimetsoja. / Brandt cormorants?

Sypressitkin kasvaa tuulen suuntaan. / Cypress crowing where the wind blows.

Tavallinen lokki, tai ilmeisesti tarkemmalta nimeltään keisarilokki, mutta osui mun kameran eteen. / Just a regular Pacific gull.

Merisaukot kurkistelee. / Sea otters.

Kalkkunakondori. / Turkey vulture?

Tien vieressä oli muutama kauriskin ruokatauolla. / And some deers in the other side of the road. 

Joku haukka tai vastaava, joka saalisti tuulessa. / Some kind or raptor trying to hunt dinner.

Bird Rock

Pelikaaneja, jotka olivat myös ruokatauolla. / Pelicans on dinner break.

Tällaista rantatietä on suurin osa reitistä. Aurinkoisena päivänä tämä näyttäisi varmasti todella upealta. / The road. I bet this is really beautiful on a sunny day.

Nyt en ole ihan varma, että mikä kohta tämä on, jossain Bird Rockin ja The Lone Cypressin välissä. Nämä kuvat on aidan takaa ja paikka on osan kevättä kokonaan suljettu ihmisiltä, koska tämä on hylkeiden pesimispaikka. / This is somewhere between the Bird Rock and The Lone Cypress, not sure which. There is a fence, so that you can´t go closer, and this place is closed in the spring, when the seals have puppies.

The Lone Cypruss