Sivut

perjantai 5. heinäkuuta 2013

4th of July - Itsenäisyyspäivä

Tänäkin vuonna suunnistimme 4.7. eli Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä katsomaan itsenäisyyspäivän paraatia Redwood Cityyn, tänne San Franciscon lahtialueelle. Redwood Cityn paraati on yksi suurimmista tällä alueella ja alueelta on suhteellisen helppo löytää parkkipaikkakin, joten sinne on helppo mennä. Lähes viikon kestänyt helleaalto vähän jo koitteli voimia, mutta onnistuimme löytämään mukavan varjopaikan, josta katsella paraatia. Tien toisella puolella taisi olla melkoisen lämmin, mutta se ei katsojista näkynyt. Paikalliseen tapaan suurin osa katselijoista kun oli varustautunut koottavalla piha-/rantatuolilla, kylmälaukulla ja siis syötävillä ja juotavilla ja osa myös päivänvarjoilla. Mekin osasimme tällä kertaa valita päällemme vaatekaapista jotain sinistä, punaista tai valkoista vaatetta, jotta emme erottuneet niin paljon paikallisista. :)

Paraati oli suhteellisen pitkä ja erilaisia instituutioita ja järjestöjä oli paljon. Paljon sekä vanhoja amerikkalaisia autoja kuin virkavaltaa ja moottoripyöriä kuin auton perässä vedettäviä lavoja kuin kulkueena kulkevia ihmisiäkin. Meteli oli välillä suhteellisen korviahuumaavaa, kun helikopteri pyörii yläpuolella, paloautot huudattavat sireeneitä täysillä ja ihmiset kannustavat paraatille. Suurimmat aplodit ja hurraushuudot saivat oletetusti virkavallan edustajat ja veteraanit sekä - kertoo paljon tämän San Franciscon lähialueen asenteellisesta ja poliittisesta ilmapiiristä - LGBT-väen perheenjäsenistä ja ystävistä koostunut ryhmä.

Hallitseva Miss California vaunuineen
Tämän alueen Kalifornian senaatin senaattoriedustaja
Vanha paloauto
Kaupungin SWAT-tiimi, sheriffillä ja liikkuvalla poliisilla oli oma edustuksensa myös paraatissa, joka oli vielä tätäkin järeämpää kalustoa.
Stanfordin yliopiston bändi ja maskotti
Vintagea
Hevosia löytyi myös kulkueesta
Ja vanhoihin amerija-asuihin pukeutuneita
Toinen marssibändi, jossa edustus oli vähän vanhempaa kuin Stanfordilla
Illalla poljimme vielä tuohon lähikaupunkiin katsomaan siellä järjestettyä ilotulitusta. Polkupyörä oli oikein oiva valinta, sillä paikalla oli runsaasti väkeä ja parkkipaikan löytäminen autolle olisi ollut mahdottomuus. Vaikka poislähtiessä pyörä- ja kävelytiekin vähän jumittui, päästiin varmasti nopeammin kotiinkin näin. Ja lisäksi hellepäivän jälkeen pyöräillessä tuli ihanan viileä olokin.





keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Suomen kielestä, suomalaisuudesta ja muusta

Täällä Piilaaksossakin on melkoisen iso suomalaisyhteisö, tai no iso ja iso, mihin sitten vertaakaan (kiinalaisyhteisöön verrattuna siis erittäinkin pieni). Mutta kuulemma Suomi-kouluista (ulkosuomalaisten kouluja / kerhoja, joissa lapsille opetetaan Suomea n. pari kertaa kk muutaman tunnin) Piilaakson Suomi-koulu on toiseksi suurin. Oma teini on käynyt täällä juurikin Suomi-koulua, muuten on itseltä ehkä toistaiseksi jäänyt laajempi suomalaisverkostoituminen toistaiseksi aika vähälle, kun on yrittänyt sopeutua tähän yhteisöön ja yhteiskuntaan kauhealla kiireellä. (Pitäisi varmaan skarpata, nyt kun eräskin tuttavaperhe palaa Suomeen.)

Nyt näyttää siltä, että teini alkaa olla liian vanha Suomi-kouluun ja syksyn high schoolin ohjelma sen verran vaativa, että kaikenlaisen opiskelun ulkopuolista vapaa-aikaa täytyisi myös jäädä, eikä täyttää sitä toisella opiskelulla. Kotonahan me kuitenkin puhumme suomea. Tai siis arkipuhe on suomeksi. Jos teiniltä kysellään läksyjä tai autetaan muissa koulutehtävissä, silloin kieli on englanti. Siis koska ne asiat pitää hallita siinä kokeessa englanniksi. Teinillä onkin jonkun verran asioita, joita ymmärtää ja osaa, mutta osaa selittää ne vain englanniksi. Tämä on toistaiseksi tehty ihan tarkoituksella, sillä kaikkia kemian alkuaineita, matematiikan termejä, muita termejä tms. ei ole ollut meidän mielestä mitenkään järkeä opettaa uudestaan toisella kielellä. Varsinkin kun kouluvuosi on muutenkin ollut aika rankka ja hektinen.

Arkipuheessa sitten olen järjestelmällisesti korjannut teinin puhetta, jos suomenkieliset sanat ovat olleet hukassa. Ja varsinkin koulupäivästään kertoessa ne saattaa usein olla hukassa, esimerkiksi sellaisten sanojen kanssa, joita ei ihan joka päivä tule käytettyä. Hämmästyttävän nopeasti se oman kielen taitokin näyttää vielä tuon ikäisellä häviävän. Meillä siis saattaa kuulla usein finglishiä tyyliin "uutisissa sanottiin, että se vankilassa 20 vuotta ollut tyyppi oli innocent" tai puolikkaita lauseita "se juttu on nyt mun repussa" (se juttu viittaa tässä sanaan, joka ei ole tullut mieleen suomeksi). Sanasta sanaan vääriä käännöksiä on teinillä ollut oikeastaan heti alusta lähtien. Sukunimi on "viimeinen nimi" (last name), bensa-asema on "kaasuasema" jne. Toki täytyy myöntää, että finglishiä tai englanninkielisiä sanoja tulee itsekin arkena heitettyä välillä lauseen sekaan. Jotkut sanat vaan eivät käänny selkeäksi suomenkieliseksi sanaksi tai ne eivät kuulosta luonnollisilta tai jostain sanasta vaan muuntuu muka suomenkielinen väännös. Edelleen musta tuntuisi hölmöltä puhua luonnontieteistä, kun tarkoitan science-oppiainetta. Kotona puhutaan myös high schoolista, eikä lukiosta, koska sanat eivät ihan vastaa toisiaan. Mutta samantyylisesti näyttää nämä muutkin maahanmuuttajan puhuvan. Hauska joskus jossain kauppajonossa kuunnella vaikka kiinalaisia, jotka puhuu "blaablaablaakiinaa, apples and oranges, blaablaablaakiinaa". Ja itelläkin joskus väsyneenä tuntuu, että on helpompi sanoa joku asia englanniksi. Esimerkiksi jos yrittää selittää jotain käymäänsä keskustelua, niin on helpompi toistaa se kuin hakea suomenkielisiä sanoja. Silti varsinkin teinin kohdalla olen yrittänyt aina pyrkiä suomenkielen käyttöön ja kertomaan sen suomenkielisen vastineen sille hukassa olevalle sanalle.

Kirjoitetussa kielessä tuo unohtaminen näyttää tapahtuvan vielä selvemmin. Ensimmäisenä teiniltä on selkeästi hävinneet yhdyssanat. Kun harvoin kirjoittaa suomea, niin sanojen kirjoitusasu muuttuu helposti englanninkieliseen muotoon, jossa yhdyssanoja ei oikeastaan ole ollenkaan. On siis bussi pysäkkiä ja lauantai iltaa jne. Itselläkin tuntuu joskus tätä blogia kirjoittaessa, että lausejärjestys on ihan takapuolellaan, kun lauseen ajattelee jotenkin käännettynä englannista (vaikka itse taidan meidän perheestä olla ainoa, joka puhuu päivän aikana enemmän suomea kuin englantia). Tätä kirjoittamista pitäisi teinin kanssa varmaan oikein jotenkin harjoitella, että ne oikeat muodot löytyisivät uudestaan. Toinen itseä mietityttävä asia on Suomen historian opiskelu. Teinillä on nyt jossain määrin hallussa tämä paikallinen yhteiskuntajärjestelmä ja itsenäistymishistoria, kiitos 8.luokan historian ja yhteiskuntaopin. Suomen historia ei sitten olekaan oikein mitenkään hallussa. Pitäisi varmaan yrittää netistä etsiä tiivistettyjä oppimateriaaleja Suomen historian ja kielen harjoitteluun, jotta tulisi tätäkin kulttuuriperimää pidettyä yllä kunniallisesti. Kunhan vaan sillekin opettelulle löytäisi jostain aikaa.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Pankkiasiointia: Luottopisteitä, shekkejä jne.

Tänne tultuamme hoidettiin pikapuoliin pankkiasiat siihen kuntoon, että voitiin maksaa vuokra, elää normielämää jne. Tilin avaaminen oli puolisolle suhteellisen helppoa, kun tuo marssi vaan siihen pankkiin, jossa puolisolla oli tili täällä viime kerralla asuessaan. Sieltä löytyi vielä jotain tietojakin puolisosta ja puolisolla oli onneksi tallella vanhat tiedot tileistään täällä, joten oli helppo neuvotella suunnilleen samanlainen pankkipaketti uudelleen tälläkin kertaa.

Täällä on äärimmäisen tärkeää saada itselleen positiivinen luottohistoria, eli ns. credit score. Luottopisteitä kertyy, kun on esimerkiksi luottokortti tai ostaa osamaksulla / luotolla auton tai vaikka huonekaluja (hirveän isolla korolla) ja maksaa laskunsa ajoissa. Kun luottopisteet on kunnossa, saa esimerkiksi vuokrattua asunnon tai avattua kännykkäliittymän ilman etumaksuja jne. Lisäksi asunnon tms. ostamisesta ei tule mitään, ellei luottopisteet ylitä tiettyä rajaa ja luottohistoriaa ole useammalta vuodelta. Puolisolla on edelliseltä USA:n asumiseltaan ollut vielä luottopistetaso, joka tuli meille yllätyksenä. Joidenkin tietojen perusteella historia säilyy 5 vuotta, jos ei aktiivisesti sitä kerrytä. No, hyvä tietty näin. Helpotti alkuun ihan tolkuttoman monta asiaa, että pisteet oli vielä olemassa. Heti, kun puolisolla oli täällä työpaikka, oli siis syytä myös tilata luottokortti, jotta pisteiden kertyminen jatkuisi ja olisi näyttää uuttakin luottohistoriaa. Samalla otettiin minullekin rinnakkaiskortti luottokorttiin. Tässä sitten pikkuhiljaa asiaa selvitellessä selvisi, että rinnakkaiskortin ostoksilla ei pisteet kerry rinnakkaiskortin haltijalle, vaan ainoastaan pääkortin haltijalle. Eli musta ei ole mitään tietoa tuolla luottopistejärjestelmässä vaikka hoidan pääsääntöisesti kauppaostokset ja pankkiasiat netissä.

Viime viikonloppuna saatiin vihdoin varattua aika pankista ja hoidettua pankkiasiat loppuun. Ensimmäisen luottokortin saamiseen on erilaisia vaihtoehtoja, esimerkiksi maksamalla luottotilille etukäteen rahasumma, jota sitten voi luottokortilla maksaa. Kuulostaa joo alkuun tyhmältä, mutta sitä kautta jokaisen luottolaksun "maksamisen" jälkeen kertyy niitä luottopisteitä ja voi sitten saada sen oikean luottokortin. Yksi vaihtoehto on, että tilinhoito ja asiakkuus on jo niin vakiintunut, että ihan oikea luottokortti matalalla luottorajalla menee läpi. Täällä luottorajaa ei kysytä asiakkaalta, vaan pankki määrittelee sen. Kun on saanut yhden luottokortin ja pisteitä on kertynyt, niin voikin sitten anoa esimerkiksi erilaisten kauppaketjujen luottokortteja (useiden kauppojen kanta-asiakaskortit on itse asiassa luottokortteja). Niin kauan kuin lyhentää laskunsa ajallaan, eikä kerrytä luottovelkaa, myös pisteitä kertyy. Ja niitä kertyy aina jokaisesta kortista. Siksi onkin vähän jotenkin hassun kuuloista, että luottovelkaisille neuvotaan, että luottokortteja ei saa kokonaan lopettaa. Laskut pitää toki maksaa ja vaikka leikata kortit kahtia, mutta kortin myöntäjälle ei saa palauttaa korttia. Koska mitä enemmän ihmisellä on myönnettyä luottorajaa, sitä paremmat pisteet kertyy, jos hoitaa asiansa hyvin. Ainakin näin olen sen erilaisista ohjelmista ja pankin virkailijalta ymmärtänyt.

Luottopisteiden lisäksi luottokorttia pidetään täällä myös luotettavampana maksuvälineenä kuin debit-korttia. Täällä isossa maailmassa on ihan eri tavalla ongelmana maksukorttien kopiointi ja identiteettivarkaudet ja luottokortin maksut voi aina kiistää, toisin kuin pankkikorttien. Ja olen itsekin kuullut muutamasta kopiointitapauksesta ihmisiltä tässä reilun vuoden sisällä.

Tokihan sitä voisi käteiselläkin maksaa ja joillakin, varsinkin vanhemmilla ihmisillä, näyttää taskuissaan olevan sellainen elokuvista tuttu setelirulla, josta he sitten kaivavat ostoksiin vaadittavan käteisen. Ei vaan itsestä tunnu oikein kauhean hyvältä vaihtoehdolta moinenkaan. Käteistä tulee itse käytettyä varsin vähän, vaikka sitä saa lähes mistä tahansa kaupasta nostettua samalla kun maksaa kortilla. Maksupäätteeseen vaan valitaan "cash back" summa ja se lisätään korttilaskuun ja saa käteisen käteen. Hirveän kätevä systeemi, enkä ole kertaakaan nostanut rahaa automaatilta täälläoloaikana.

Ja sitten ne shekit. Kaikki tuttavat ja kaverit muualla, joiden kanssa näistä on tullut puhe, ovat todenneet heti, että "miten vanhanaikaista". No, itse asiassa musta ne on hirveän käteviä. Eihän niillä missään kaupassa tule maksettua, mutta täällä ei oikein ole mitään verkkomaksusysteemiä verkkopankista (ihmiset karsastaa sitä turvallisuussyistä), eikä siten kehitelty mitään vaihtuvia verkkopankkitunnuslukuja. Toistuvat maksut voi maksaa esimerkiksi palvelun tarjoajan nettisivun kautta luottokortilla tai antamalla luottokorttinumeronsa laskuttajalle - tai sitten sillä shekillä. Toistuvilla maksuilla on vaan aina se ongelma, että aina niiden katkaiseminen ei olekaan sitten mitään helppoa. Viime kerralla puolison sähkön laskutusta ei meinattu katkaista sitten millään. Onneksi silloinkin maksu oli tapahtunut shekeillä ja laskuja vaan tuli luukusta vielä Suomeen asti, eli tililtä eivät päässeet veloittamaan. Shekin lähettäminen postissa tai antaminen vastapäätä maksavalle vuokranantajan edustajalle on suht helppoa. Ja esimerkiksi lapsen koulun maksuihin (lounas, koulureissut, lahjoitukset, konserttivideot jne.) on niin helppo maksaa antamalla shekki lapsen mukana. On se ainakin paljon helpompi ja turvallisempi kuin antaa kasa käteistä lapsen mukaan, kun shekkiä ei voi lunastaa kuin siihen merkitty vastaanottaja. Täällä koulun alkaessa on vain laatikko, johon oppilaslomake ja siihen nidottu shekki laitetaan. Ei siis olisi oikein hyvä idea iskeä lomakkeeseen 300 taalaa käteistä.. Ja näin itsenäisenä konsulttina, joka tekee lähinnä yksittäisiä freelance töitä, palkkiot tulevat shekkinä. Sen voi sitten tallentaa tililleen vaan nappaamalla siitä kännykän pankkisoftalla kuvan ja tallentaa sen siitä suoraan pankkiin. Suht kätevää niin vanhanaikaisella välineellä.