Unettomia öitä

On tähän kaasulämmitykseen ollut kyllä vaikea tottua. Siis sen lisäksi, että häkävaroitin on syksyn mittaan hälyttänyt kahdesti. Syynähän oli ilmeisesti varoittimen vanhat patterit, mutta jälkimmäisellä kerralla tuli palomiehet ja energiayhtiön mies tarkistamaan lämmittimien kunnon. Mitään vikaahan ei löytynyt. Taloyhtiön manageri vaihdatti sen jälkeen tuon palo-häkävaroittimenkin ja tämä uusi ei ilmeisesti aloita evakuoi-käskyn huutamisella, jos patterit loppuu.

Kaasulämmittimessä on siis päällä jatkuvasti pieni pilottiliekki. Termostaatti käynnistää lämmittimen tarvittaessa ja lisää silloin kaasua ja palamisliekkiä. Siis ihan niinkuin jossain suomalaisessa patterissa. Lämmitin vaan pitää jokseensakin enemmän ääntä kuin joku suomalainen sähköpatteri, lämminvesikiertopatterista puhumattakaan. Sen lämmitysvaiheen lisäksi tuo lämmittimen metallikehikko kun alkaa napsua (oikea termi lienee kuitenkin kolista), varmaan jotain lämpölaajenemiseen liittyvää tai muuten vaan kehikon jäätymisestä johtuvaa tai mitä lie.

Täällä auringon laskun jälkeen ympäri vuoden lämpötila laskee huomattavasti päivälämpötilaa alemmaksi. Nyt joulun jälkeen on vielä ollut paikkallisesti erityiskylmät kelit, eli aamulla mittari on saattanut näyttää Celsius-asteikolla mitaten nollakeliä ja yöllä on ilmeisesti ollut jopa paria astetta pakkasta. Kun siihen vielä ottaa huomioon, että nämä paikalliset talot on aika pahvia, tai lastulevyä, niin sisälämpötila laskee suht reippaasti yöllä ilman lämmitystä. Vaikka kuinka yrittäisi illalla lämmittää, niin yöllä nuo kaasulämmittimet hurahtavat käyntiin vähintään 2 kertaa, yleisesti kolmekin. Siihen tottumattomana, muutenkin huonounisena, nämä käynnistykset ovat vähän niinkuin herätyskelloja. Ja aamulla on sitten ihan silmät ristissä. Onneksi teini ei näihin herää ja suurin ongelma taitaa näiden kanssa olla itsellä. Asuntomme kahdesta lämmittimestä toinen on vielä tässä makuuhuoneiden välisellä käytävällä ja se ei ole yksi tai kaksi kertaa kun unenpöppöössä on asia tullut ratkaistua niin, että käyn sulkemassa koko lämmittimen. Se taas tarkoittaa, että aamulla on sellainen pirteä +19C lämpötila. Sama tai vielä pahempi lopputulos on, jos laittaa makuuhuoneiden ovet kiinni. Vähän helpottaa, kun on laittanut olohuoneen lämmittimen termostaatin isommalle, jotta se ehtisi lämmittää pidempään, niin ei tämä lähempi hurahda päälle yöllä niin usein.

Ja niinhän siinä kävi kuin aiemmin aavistelinkin, kylpyhuoneessa on aamuisin oikein pirteän viileätä. Ammessa suihkussa seisoessa ei kyllä halua viettää sekuntiakaan enempää kuin on tarpeen. Tämän ongelman kyllä ratkaisimme sillä, että ostimme pienen sähkölämmittimen, joka lämmittää kylppärin ihan muutamassa minuutissa. Sitä on käytetty välillä muutenkin tuon kaasulämmittimen korvaajana, kun se ei pidä niin kovaa ääntä. Yöllä sen teho ei kuitenkaan yksinään riitä, joten sitä ei viitsi silloin pitää päällä.

Nyt alkaa näyttää siltä, että yöunetkin voisit taas olla katkottomia. Ulkona kun on jälleen alkanut aurinko paistaa ja päivälämpötilat on jo ihan mukavia. Ensi viikonlopullekin on luvattu +15C, ja kun sen lisäksi on luvattu aurinkoista, niin ilma tuntuu paljon lämpimämmältä. Tosin eihän se vaadi kuin sateisen ja pilvisen päivän, kun lämmittimiä taas tarvitaan. Toiveena kuitenkin olisi, että josko se lämmityskausi alkaisi pikkuhiljaa olla tässä. 

Lätkää

Eilen vihdoin suoriuduttiin katsomaan NHL:ää. Ensimmäiseksi täytyy myöntää, että ei ole tullut viime vuosina seurattua pahemmin kuin Suomen maajoukkueen pelejä. Mutta tänne tullessa teinille luvattiin, että mennään ainakin kerran katsomaan täällä lätkääkin. Tähän asti suunnitelmat on sotkenut viime syksyn mittainen työsulku. Meinasi tämä eilinenkin reissu jäädä tekemättä. Liput tulivat myyntiin ihan vähän ennen kauden alkua ja aika roimasti niitä on ilmeisesti jo myyty.

Ajatuksena oli mennä katsomaan ns. paikallismatsia ja suomalaisväriä, eli San Jose Sharks - Anaheim Ducks, mutta moisesta ajatuksesta piti luopua. Viikolla pelattavat pelit alkavat klo 19.00 tai 19.30 ja n. 3 tunnin peliaikaan kun lisää jonottelut, auton etsimisen, jonottelun ja kotiin ajamisen, niin kotona olisi puolenyön paikkeilla. Aivan liian myöhään kyllä töihin ja kouluun pitkää päivää raatamaan meneville perheenjäsenille. Lippujen hinnatkin on melko suolaiset ja noissa suosituimmissa peleissä vielä suolaisemmat. (Ihmiset kun täällä harrastaa tota small talkia vähän siellä sun täällä, niin on tullut jokusen paikallisen kanssa juteltua ja juuri lätkän lipunhinnoista ovat valitelleet. Tai olleet sitä mieltä, ettei tavallisellatallaajalla ole enää kauheasti intoa / mahdollisuuksia jääkiekkopelissä käydä, kun pelaajien palkkiot on liian kalliit ja sitä kautta lipun hinnat myös.)

Hintahaitari näytti olevan siinä $45-$290 / lippu ja jokaiseen lippuun vielä lisänä $10-15 toimitus- ja käsittelymaksuja. Halvimpienkin tarjolla olevien lippujen hinnaksi kolmihenkiseltä perheeltä lähemmäs $200. Tai ylikin, jos laskee mukaan pysäköinnit ja syötävät jne. Sattuman kauppaa löysin lippuja välittävän ScoreBig.com:in, joka toimii vähän samalla tavalla kuin hotellien varaukseen tehty Priceline.com. Eli voit ehdottaa lipulle jotain hintaa ja jos tarjous menee läpi, niin liput ovat sinun. Mitään toimituskuluja ei myöskään lisätä. Vähän epäillen testasimme ja onnistuimme saamaan liput n. 20% halvemmalla kuin ticketmasterin kautta. Se Anaheimin peli (ja Selänteen pelin katsominen) ideana kuitenkin hylättiin ja otettiin liput eiliseen Sharks - Colorado Avalanche -peliin, koska oli inhimillisempään aikaan eli lauantaina ja alkaen klo 13. Jostain juuri luin, että perheelliset ovat olleet vähän näreissään noista myöhään alkavista peleistä ja yleisön toiveesta noita klo 13 alkavia pelejä yritetään järjestää ainakin 4 kauden aikana. Pelaajat eivät niistä samaisen jutun mukaan kauheasti välitä, koska heillä ei ole rutiinia alkaa valmistautua päivän peliin niin aikaisin.

Otettiin ne halvimmat tai lähes halvimmat liput ja kuviteltiin päätyvämme johonkin katonrajaan johonkin päätykatsomoon. Melkein katonrajassa kyllä oltiin, mutta kuitenkin vähän aitioita alempana, muuten paikka oli optimaalinen, eli lähes keskiviivan kohdalla ja pelin näki sieltä oikeinkin hyvin. Ei meillä sentään kiikareita mukana ollut (vaikka yhdellä katsojalle nekin mukana oli) ja silti näki pelin hyvin.

Muutenhan se oli juuri sellaista kuin olisi kuvitellut. Maskotti ja valotaulu huudattivat yleisöä ja eri biiseihin oli eri taputuskuviot tietty. Vastustajan joutuessa jäähyaitioon, yleisö teki käsillään hain pureskeluliikkeitä osoittamaan, että kohta hai iskee.. Neljä kertaa sai pompata tuoliltaan ylös, sillä peli päättyi 4-0 Sharksin voittoon. Kentällä ei ollut nyt ainuttakaan suomalaista. Sharksien maalivahtina kun toimi toinen veskari ja Antti Niemen paikka oli tällä kertaa vaihtoaitiossa. Täällä tietty kaukaloväkivalta ja suihkuun passitukset kuuluvat myös peliin, mutta kahta hanskat maahan -tappelua enempää ei pelin aikana nähty. Yleisö mylvi kyllä tappelun aikana ehkä enemmän kuin maalin jälkeen.. Ja kyllähän sitä ääntä tietty n. 17 500 henkilöstä yhden katon alla lähteekin.

Suurin osa katsojista oli pukeutunut tilanteen mukaan ja paitojen väritys oli sellaista merenvihreää tai mitä lie. Väliajalla näytettiin mm. tämä video siitä, mihin kaikkialle Sharksien alue onkaan levinnyt:
This is Sharks Territory
Suomeen asti ei näytä vielä levinneen. Ehkä ensi kesän jälkeen sitten?

Videonpätkiä

Kännykällä on tullut aina välillä kuvattua vähän sitä ja tätä. Lopputulos ei aina ole ihan parasta laatua, varsinkaan kuvanvakauden kanssa, mutta tässä nyt muutama luontotuttavuus myös videolla.

Merileijonia, San Franciscon Pier 39:llä (nämä tunnistaa äänestä jo kaukaa):


Pelikaani Santa Cruzin laiturilla:


Rukoilijasirkka tai joku vastaava meidän pihaportilla:


Kolibreja kolibrien juoma-automaatilla, Indian Canyon, Palm Springs:


Nämä valasvideot nyt on erittäin huonolaatuisia ja huojuvia, mutta olkoon. Ensimmäisessä ryhävalaspari valassafarilta ja toisessa ryhävalaita jokseensakin kaukaa (joissain näkyy vesisuihkun lisäksi myös selkää, jos avaa videon isommaksi ja oikein tarkkaan katsoo) Point Lobos -reissulla:

Mitoista ja asteikoista

Tässä on kohta 10 kuukautta ollut opetella paikallisia mittoja ja asteikkoja ihan käytännössä. Vieläkin osa tuntuu niin epäloogiselta, ettei niitä vaan ole edes jaksanut opetella. Joitain vaan toki on pakko tai yrittää hahmottaa edes suurin piirtein, että mitä ne metrijärjestelmässä olisivat.

Lämpötilat on ehkä yhdet keskeisistä, vaikka meidän kotimittari näyttääkin ihan Celsiuksia. Ihan tarkkaa muunnosta ei jaksa näiden kanssa tehdä, mutta aika hyvä muistisääntö on ollut, että kun poistaa Fahrenheit-asteikosta 30 astetta ja jakaa sen kahdella, niin ollaan jo aika lähellä. 90 Fahrenheitia on oikeasti n. 32, mutta 30 on sinne päin. Toinen suurpiirteisempi muistisääntö, joka meillä on, että kun on 90 F, niin silloin alkaa olla jo melkoisen kuuma ja olisi hyvä ottaa ekstrajuotavaa ja suolaista mukaan. 100 F:ssa taas olisi syytä pysytellä jo kokonaan varjossa. Kuumemittarin lukemana se tarkoittaa jo kuumetta.

Muista mitoista on ollut pakko opetella suurpiirteiset määreet mailille (n. 1,6 km) tieliikenteen takia, jalalle (30,48 cm) pituusmittojen takia ja tuuma onkin ollut jo enemmän tai vähemmän tuttu. Tosin edelleen, kun johonkin lappuun pitää oma pituutensa laittaa, niin joudun sen jollain muuntimella laskemaan. On se vaan niin paljon helpompaa olla 166 cm pitkä kuin 5 jalkaa ja 5 tuumaa (jotka ei mene edes tasan, eli olen täällä papereissa vielä metrijärjestelmääkin lyhyempi ;) ). Omalla kohdalla tuon ehkä jo muistaakin, mutta teini kasvaa pituutta sitä vauhtia, että joka kerta saa olla muuntamassa sitä uusiksi. Muista mitoista on opeteltuna, että gallona on vähän vajaa 4 litraa (n. 3,785 l) ja ruuanlaitossa käytettävä määre kuppi on suunnilleen 2,4 desiä ja pauna on vähän alta puoli kiloa (n.0,45 kg). Muita tilavuusmittoja ja pituusmittoja en ole edes vaivautunut opettelemaan. Onneksi kuitenkin esim. ruokatarvikkeissa on aina merkittynä tilavuus tai paino myös metrijärjestelmän mukaan. Mutta jos pitäisi äkkiä sanoa, että paljonko on esim. 12 oz, niin ei mulla olisi siitä mitään käsitystä. (Tarkistin tätä varten ja 1 fl. oz on n. 30 ml.) Asiaa hankaloittaa vielä se, että noita unsseja (oz) on vielä kahta lajia, painoa mittaava ja fl. oz (fluid oz), joka mittaa tilavuutta ja ne on ainakin jossain määrin keskenään erilaiset.

Hankalimpia ja itselle tähän asti ihan hepreaa on ollut esimerkiksi tuulen nopeus ja auton bensankulutus, kun ne ilmoitetaan täällä niin eri tavalla. Kunnes jaksoin kaivaa jostain muuntimen, joka muuntaa näitäkin, eikä tämä enää ollutkaan niin hepreaa. Täällä tuulen nopeus ilmoitetaan mailia tunnissa määreellä. 1 m/h on n. 0,45 m/s, joten summittaisen määreen saa jakamalla kahtia. Bensankulutus ilmoitetaan täällä jotenkin omalle hahmotuskyvylle väärin päin, eli kuinka monta mailia pääsee gallonalla. Siitä on sitten vaan tullut hahmotettua, että 40 MPG (miles per gallon) on jo ihan hyvä keskikulutus, eli vähän alle 6 litraa satasella. 48 MPG, jota jotkut hybridit väittää kulutuksekseen, on jo alle 5 litraa satasella, mutta taitaa olla vain jotain testiratojen kulutusta...

Välillä oikeasti tuntuu, että tässä oikeasti on joutunut opettelemaan ihan kokonaan uuden kielen näiden asteikkojen kanssa, tai ainakin ihan erilaisen ajattelutavan. Teinillä nämä sujuvat jossain määrin paremmin kuin itsellä. Koulussa tosin matematiikan ja fysiikan tehtävät pääsääntöisesti lasketaan kyllä metrijärjestelmän mukaisesti..

Sairausvakuutuksesta ja terveydenhuollosta

USA:laisesta terveydenhuollosta nyt on kirjoitettu Suomessakin monessa paikassa. Täällä siis terveydenhuolto on pääsääntöisesti yksityistä ja sen myötä myös melko arvokasta. (Joitain ilmaisklinikoita ja halvempia klinikoita on, mutta niissä on asiakkaiden tulorajat ja lääkärien palveluvalikoima on suppeampi. Itsekin kävimme tuollaisella silloin alkuun, kun lapsi tarvitsi rokotukset ym. kouluun päästäkseen.) Katselee mitä tahansa aihetta sivuavia kirjoituksia, niin terveydenhuollon kustannukset ovat viime vuosina vain kasvaneet ja Obaman terveysuudistus aiheuttaa niin närää kuin kiitostakin.

Meille oli siis itsestään selvää, että yksi tärkeimmistä hoidettavista asioista on huolehtia, että sairastaminen täällä ei johda henkilökohtaiseen konkurssiin. Ensimmäiset kuukaudet olimme suomalaisen matkavakuutuksen turvin, jotta voimme järjestellä asioita täällä. Täällähän useat yritykset, varsinkin IT-alalla ja ei-matalapalkka-aloilla, tarjoavat palkan ohella muita etuja. Näistä eduista tärkein on sairausvakuutus joko palkan lisänä tai siten, että työntekijä maksaa siitä jonkun osan itsensä ja perheensä osalta tai maksaa sen kokonaan. Kaikki työpaikat eivät sitä tarjoa ja jos ei töitä ole, on se hankittava itse. Vakuutusten vertailuun on erilaisia nettisivuja, mutta on se homma silti ihan tolkuttoman vaikeaa, kun sisällöt ja maksut on ihan erilaiset eri yhtiöillä. (Jos netti+tv-liittymää -tilatessa ei löydy mistään sitä tietoa, että mitä liittymä maksaa ensimmäisen 6 tai 12 kk jälkeen, niin sairausvakuutuksissa hintahaarukka kyllä selviää, mutta muut asiat on alkuun kyllä ihan hämärän peitossa.)

Kun kyllästyimme viime syksynä tuohon selvittelyyn, puolisko suuntasi vakuutusvälittäjän toimistoon. Hän suositteli meille ensimmäisiksi kuukausiksi erityistä siirtolaisen vakuutusta, joka on vähän niinkuin paikallinen matkavakuutus eli kattaa äkilliset kulut, mutta ei sairauksia, jotka jo ovat olemassa. Koska osa vakuutusyhtiöistä ei suostu antamaan vakuutusta ennen kuin maassa on ollut 6 kk, niin päädyimme ottamaan pariksi kuukaudeksi tuollaisen vakuutuksen.

Samalla tietty saimme ostettua aikaa eri vakuutussysteemeihin tutustuaksemme. Siinä ei sitten lopulta yhteenlaskettuna riitä yksi tai kaksi vuorokautta, mitä tuohon tiedonhakuun ja vertailuun on mennyt aikaa. (Jos siis joku vielä ihmettelee, että miten saan aikani kulumaan, niin vastaus on, että tiedon hakemiseen se kuluu helposti.) On siis vaihtoehtoja, joissa maksetaan itse alkuun kaikki kulut ja kk-maksu on pienempi tai korvausta saa kaikista sairauskuluista ja kk-maksu on suurempi tai voi säästää jonkunlaiseen vakuutukseen samalla tai lisätä perusvakuutukseen sekä hammas- että silmälääkäripaketin.

Neuvoja sairausvakuutuksen ottamiseen on vaikka minkälaisia. Jotkut ovat sitä mieltä, että pitää valita vakuutus sen mukaan, mitä lääkäriasemaa on tottunut käyttämään. Jotkut taas kehottavat ottamaan kalleimman mahdollisen. Joidenkin mielestä ei taas kannata ottaa vastaan työtä, jossa ei ole sairausvakuutusetua jne. jne. Loppujen lopuksi saimme valittua jonkun asteisesti tyydyttävän ratkaisun. Hurjan suuren summan saa kyllä sen kanssa maksettua kuukausittain ja toivoa kuitenkin samalla, että sitä maksaa turhaan. Meille tärkeintä kuitenkin oli, että isoimmat kulut on varmasti korvattu, mahdollisista pienistä voidaan itsekin jotain maksaa, kun on Suomessakin maksettu. Joissain kaikkein kattavimmissa vakuutuksissa kun saa piilolinssitkin lähes ilmaiseksi ja minkä tahansa lääkkeen muutaman taalan - kympin omavastuuosuudella. Ne vakuutukset kuitenkin maksaa paljon itsenäisesti otettuna. Työnantajat saattavat tarjota työetuna ryhmäsairausvakuutusta, joka sisältää nuokin edut ihan kohtuuhintaan. Sairaalavuorokausien hinta täällä kuitenkin lasketaan tuhansissa, samaten ambulanssikyyti. Kuulemma hätäsektion hinta on $50 000 (vaikka meillä ei moiselle tarvetta olekaan ;), niin siitä voi kuitenkin vähän verrata hintaa Suomen vastaavaan). Joten parempi maksaa kuin katua.

Vakuutuksen saamiseksi piti täyttää n. 20 sivuinen terveysselvitys netissä jokaisen perheenjäsenen kohdalla. Tämän lisäksi vielä soittivat perään ja pyysivät jotain tarkennuksia. Hintaan kun vaikuttaa olemassaolevat sairaudet, siis kk-maksua nostavasti tietenkin.

Kun koko rumba oli käyty läpi, puolisko saikin töitä. Ajattelimme jo hetken, että koko rumba pitää aloittaa alusta. Noh, päädyimme pitämään sitten tuon vakuutuksen toistaiseksi, sillä työetuna tarjottu vakuutus olisi ehkä ollut kattavampi, mutta hinnaltaan kaksinkertainen, joten valitsemamme vaihtoehto vaikutti paremmalta. Mahdollisten seuraavien työpaikkojen etu on toivottavasti vähän parempi, jotta kulut jossain välissä laskisivat - tai sitten ei, mutta vakuutuksen kattavuus voi olla parempi - tai sitten ei.

Osa pienemmän veroprosentin säästöistä menee siis sairausvakuutuksen kustannuksiin. Mutta jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, on myös mahdollista siirtää etukäteen palkasta syrjään tietty summa erilliselle tilille. Ko. tililtä saa käyttää rahaa vain sairauskuluihin, lääkäreihin, lääkkeisiin, silmälaseihin ym. Summasta ei tarvitse maksaa veroa, mutta senttiäkään et saa takaisin, mitä et ole loppuvuoteen mennessä käyttänyt. Eli optimoi siinä sitten kuluja ja verosuunnittelua samalla..

Päivällisellä

Olinpahan tuossa yhden porukan kanssa päivälliselllä yksi päivä. Kävi ilmi, että pari porukasta oli käynyt Suomessa ja parilla muulla oli muuten vaan kokemusta suomalaisista. Se taitaa olla ihan sama, mitä joku Suomen maabrändi-ryhmä työkseen tekee, suurin osa käsityksistä tulee kuitenkin kohtaamalla suomalaisia. Eikä ne kokemukset aina ole ihan kauhean positiivisia.

Positiivisia asioita, joita tuli päivällisellä esille olivat:

• Kaunis maa. 
• Sauna on kunnollinen sauna, eikä mikään amerikkalainen kuiva sauna.

Sitten niitä muita esille tulleita asioita olivat:

• Suomalaiset ovat sitten kovia vetämään viinaa. Eikä mitään seurusteluviinaa, vaan rähinäviinaa. Eräs kertoi lähteneensä eräässä Euroopan kaupungissa opiskelijoidensa kanssa pubiin. Noh, jossain vaiheessa iltaa kuulemma aina porukan suomalaiset olivat juoneet tarpeeksi ja alkaneet kovaäänisesti tapella keskenään. Siinä vaiheessa kuulemma muu porukka oli aina vähin äänin vaihtanut paikkaa.
• Kuulin myös sen iänikuisen vitsin suomalaisesta, joka baarissa sanoi kaverille "kippis". Kaveri vastasi, että "tultiinko tänne juomaan vai puhumaan?".
• Kummalliselta heistä tuntui myös se, että sitä viinaa pitää lähteä hakemaan oikein laatikoittain toisista maista.
• Suomalaiset tykkäävät opettaa suomenkielisiä sanoja. Jostain kumman syystä kuitenkin ensimmäiset opetettavat sanat ovat kirosanoja. Täkäläiset kun eivät kauheasti tunnu kiroilevan (TV:stä usein piipataan kirosanat, eikä täällä kiroilla yleisestikään niinkuin jossain jengien elämää kuvaavissa elokuvissa) ja tämä oli kovasti heitä hämmentänyt. Onkohan se oikeasti niin hauskaa, kun turisti menee ostamaan "vitun hyvää jäätelöä"? Oikeasti?
• Naureskellen suhtauduttiin myös suomalaisten sääntöjen noudattamiseen. Eräässä aivan tyhjässä pohjoismaisessa kaupungissa iltayhdeltätoista jalankulkijan valo oli selkeästi rikki (kuulemma 15 sekuntia vihreällä, 5 min punaisella). Arvatkaapas ketkä seurueesta oli jääneet odottamaan sitä vihreää valoa, vaikka auton autoa ei ollut näkyvissäkään?
• Nokia oli ennen hyvä firma ja täälläkin sillä oli paljon työntekijöitä. Eräs seurueen jäsen kysyikin, että "mitäköhän sille firmalle tapahtui, kun eivät nykyään tiedä ollenkaan, että mitä niiden pitäisi tehdä?". Myös Suomen putoamista IT-alan edelläkävijöinä ihmeteltiin ja kehuivat kovasti Viron infrastruktuuria kansalaisten sähköisissä palveluissa. 

Mitäs siihen sitten voi sanoa. Sellaistahan se on, vaikka on toki paljon muutakin, mutta ne eivät ehkä turistille näy. Mutta näiden kaikkien Suomi-kuva oli samanlainen: suomalaiset ovat tuppisuita, rähinäviinaa juovia, kiroilevia saunojia, jotka noudattavat älyttömiäkin sääntöjä pedanttisen pilkuntarkasti. Että siinä on maabrändityöryhmälle vissiin vähän hommia.

Kuin elokuvissa

Elämää täällä on helpottanut toki osaltaan sen, että maassa on joskus tullut käytyä aiemminkin. Mutta arjen asioissa yksi tekijä on ollut myös se, että maa ja sen kulttuuri on tuttu TV:stä ja elokuvista. Välillä niitä katsoessa on aiemmin miettinyt, että pitääkö joku ihan oikeasti paikkansa vai onko se keksitty vain jotain telkkariohjelmaa varten. Mutta kyllä niistä moni asia on normaalia täällä arjessa. Ja onkin välillä jotenkin hassu fiilis, kun tulee uusi tilanne vastaan ja sitten tajuaa, että tämähän on ihan niinkuin siinä-ja-siinä-elokuvassa.

Listasin nyt näistä ainakin muutaman, joita tuli äkkiä mieleen:

• Koulueväät - Jeps. Kouluista voi toki ostaa lounaan, mutta koska tarjonta on melko surkeaa, suuri osa lapsista näyttää kantavan eväskassia. Harvalla kuitenkaan on leffoista tuttua paperipussia, vaan eväät on pienessä kylmälaukussa, niinkuin omallakin teinillä.
• Koulun liikkavaatteet - Glee:tä tai muita katsellessa oppilailla on samanlaiset liikuntavaatteet ja keskellä on sellainen valkoinen palkki. Teininkin koulussa oppilailla on oltava yhtenäisen värinen liikka-asu (käytännössä siis ostettava koulun oma asu), jossa on valkoinen palkki keskellä paitaa. Valkoiseen palkkiin kirjoitetaan nimi, jotta tunnistaa omansa ja opettaja näkee oppilaan nimen (liikkaryhmät kun on suht isoja).
• Arvosanat - Gleen yhdessä jaksossa aasialaistaustainen Mike Chang saa "aasialaisen F:n" (F täällä siis on Fail eli hylätty. Arvosana ei siis oikeasti ole F, vaan A-. (A täällä siis paras arvosana.) Teinin mukaan myös täällä aasialaiset vanhemmat odottavat jälkikasvultaan paljon ja lapset ovat kovin kilpailuhaluisia. A- on eräänlainen katastrofi / epäonnistuminen ja osa noista vanhemmista laittaa lapsensa laskemaan matikkaa myös lomilla.
• Muut kouluun liittyvät - Moni muukin kouluun liittyvä on samanlaista, kouluissa on klubeja, jotka kokoontuvat välitunneilla. Myös oppilaskuntaa pyrkivillä on omat kampanjat julisteineen. Koulussa jokaisella oppilaalla on oma lokerikkonsa, yksi kirjoille ja muille tavaroille ja liikuntasalin vieressä omansa liikkavaatteille.
• Sairaala-/lääkärikaavut - Jeps. Kun menet lääkärin vastaanotolle, niin saa sellaisen kertakäyttökaavun sairaanhoitajalta, joka pitää pukea päälleen, jos vaiva on kaulasta alaspäin tai oletetaan, että lääkärin pitää esimerkiksi kuunnella keuhkoja.
• Lääkkeet oranssissa purkissa - Reseptilääkkee, jos ovat tabletteja, annostellaan apteekissa ja ne annetaan juurikin sellaisessa elokuvista tutuissa pienissä, läpinäkyvissä, oransseissa purkeissa, joissa on turvakansi.
• Kattotuuletimet - Monessa paikassa, ainakin lämpimimmissä osavaltioissa oikeasti on noita katotuuletin+lamppu -yhdistelmiä. Meilläkin on niitä vuokranantajan toimesta 3.
• Stop-merkki miehet / naiset - Koulujen alkamis- ja päättymisaikaan koulun vieressä olevissa risteyksissä liikennettä ohjaa aikuinen huomioliivi yllään ja Stop-merkki kyltti kädessään. Ja koulubussit on oikeasti kaikki niitä keltaisia.
• Koulutodistukset - Koulussa ei ole mitään joulu- tai kevätjuhlia, paitsi koulun päättävän luokan tanssiaiset / juhlat. Koulutodistukset tai "report card" -listaukset tulevat postitse vasta lukukauden päättymisen jälkeen. Näitä tulee itse asiassa 8 kappaletta vuodessa. Teinin koulussa siirtyvät vuoden vaihteessa pelkästään sähköisiin todistuksiin. Aiemmin tulivat sekä postitse että voi tulostaa itse netistä arvostelujärjestelmästä (eräänlainen sähköinen reissuvihko -tyyppinen sovellus).
• Ystävällisyys - Kyllä. Ventovieraat ihmiset saattavat jutella kanssasi missä tahansa.

Edelleenkään en herätessä onnistu täälläkään näyttämään freshiltä, meikit suoraan naamalla ja kampaus viimeisen päälle niinkuin elokuvissa. Eikä normi-ihmisen palkalla todellakaan saa tolkuttoman isoa vaatevarastoa ja satoja kenkiä tai hervotonta kämppää, joten ne on sitten oikeastikin sitä leffojen fiktiopuolta.

"Vain Amerikassa" / "Kaikki Amerikkalaiset"

Välillä pistää oikeasti vähän ärsyttämään suomalaisten stereotyyppiset "vain Amerikassa" -kommentit. Niitä kun näkee niin FB-seinillä ja aikoinaan kuullut ihan face-to-face -keskusteluissakin. Yleensä henkilö ei ole koskaan edes käynyt USA:ssa ja silti pystyy tuomitsemaan maan vain TV:ssä tms. näkemänsä perusteella. Noita kommentteja näkee myös, kun lueskelee erään suomalaisen talouslehden nettiuutisten kommentteja. Samaisessa paikassa myös keskustelijat antavat neuvoja USA:lle, esimerkiksi verojen laskemisen tai politiikan hoitamisen suhteen. Tähän asti olen ollut yleensä ihan hiljaa, mutta kun yleensä on kyse ihan samanlaisista paikkansapitämättömistä stereotypioista kuin "kaikki suomalaiset harrastaa akankantoa, saappaan heittoa tai hengenvaarallista saunakilpailua", niin yritänpä antaa asioista näin suhteellisen vähän aikaa siirtolaisena olleen, paikallista elämää ja joukkotiedotusvälineitä seuranneen mielipiteen. Mielipiteet ja kommentit ja huomiot ovat täysin omiani, eikä niitä ole kirjoitettu ärsyttämään tai haastamaan riitaa. Ehkä enemmänkin tuomaan esille toisenlaista kuvaa stereotypioiden takaa.

Väite 1: Amerikkalaiset ovat tyhmiä, eivätkä tiedä esimerkiksi maantiedosta yhtään mitään
Vastaväitteeni: Amerikkalaiset tuskin ovat yhtään sen tyhmempiä kokonaisuudessaan kuin mikään muukaan kansa. Itse asiassa tässä maassa on lähes millä tahansa mittarilla mitattuna yhdet arvostetuimmista tiedeohjelmista, yliopistoista ja innovatiivisuus on korkea (siitä lienee osoituksena esimerkiksi IT-alan tai vaikka vain sosiaalisen median tuotteet, joka on keksitty täällä. Kuinka monta amerikkalaista tuotetta yksittäinen suomalainenkin käyttää? Facebook? Twitter? Instagram? Kiva? Google? jne.). Jos väitteellä nyt viitataan "hauskoihin videopätkiin", joissa amerikkalaisilta kysytään esimerkiksi Suomen sijaintia, niin joo, voihan siihen saada ihan hullunkin vastauksen. Toisaalta kuinka monta USA:n osavaltiota suomalainen osaa luetella. Ei ole sama asia? USA:n pinta-ala on 9 826 630 km², väkiluku on n. 315 miljoonaa ja osavaltioita on 50. Euroopan pinta-ala on 10 180 000 km², väkiluku on n. 740 miljoonaa ja valtioita 50. Aika samanlaiset pläntit, ihmisiä toki Euroopassa enemmän. Joten onhan se kaikkien muiden helpompi osata sijoittaa se USA kartalle ja opetella asettamaan vain se kuin 50 Euroopan maata. Ei kelpaa? Kuinka hyvin suomalaiset osaavat sijoittaa Afrikan valtiot oikeille paikoilleen? Ja jos on katsonut yhtään BB:tä tai lukenut jotain Feissarimokia, niin kyllä niitä blondeja ja niitä, joiden koulunkäynnistä ei ihan kaikki tärkeät asiat ole mennyt päähän, löytyy myös Suomesta. Toki niitä löytyy varmasti ihan joka paikasta, myös USA:sta.

Väite 2: Amerikkalaiset on kaikki ylilihavia ja ne syö vaan mäkkärissä hampurilaisia
Vastaväite: Ylipaino on vakava ongelma täällä, kuten se on monessa muussakin länsimaassa, kuten Englannissa ja Suomessakin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että täällä kaikki olisivat lihavia. Esimerkiksi täällä meidän nurkilla näyttää olevan hyvinkin paljon myös sitä toista ääripäätä, eli äärettömän hyväkuntoisia, sporttisia ihmisiä. Mihin tahansa vuorelle, kukkulalle tai muualle hurautat autolla, niin aina siellä polkee joku pyörällä ylämäkeä ihan tosissaan. Eikä yleensä yksittäisiä, vaan usein kymmeniä. Puhumattakaan muista urheilulajeista. Maa löytyy olympialaisten mitalitilastossa yleensä ykkösenä tai ainakin kahden parhaan joukosta. Siinä on se toinen puoli totuudesta. Esimerkiksi tämän alueen kouluissa liikuntaa on 4 krt / vko ja kouluissa on useita eri urheilujoukkueita - ja kovatasoisia sellaisia.

Hampurilaisia täällä toki saa useammassakin paikassa kuin Mäkkärissä ja osa niistä on valovuoden parempia kuin ko. paikan sapuskat. On totta, että täällä on paljon ns. pikaruokapaikkoja ja ravintoloita, mutta niiden joukossa on myös paljon terveellisiä vaihtoehtoja. Meiltä on kävelymatka ainakin kahteen Subway-ravintolaan. En edes tiedä, missä lähin hampurilaispaikka on. Toisekseen ainakin täällä Kaliforniassa, jossa suuri osa ruuasta kasvatetaan, saa erittäin kohtuulliseen hintaan eri vuodenaikoihin hyvin erilaisia valikoimia hedelmiä, vihanneksia ja marjoja. Alla olevassa kuvassa näkyy osa juhannuksen aikaisesta tarjonnasta. Myös luomua on saatavilla järkevään hintaan erittäin paljon. Vähän kun katsoo, mistä ostaa, niin hintakin on erittäin kohtuullinen, ellei jopa edullinen. Alla oleva setti lienee maksanut kesällä siinä $6 paikkeilla.

Väite 3: Amerikassa mikään ei ole aitoa, kaikki on muovista höttöä, eikä maalla ole mitään historiaa
Vastaväite: Jos olette sattuneet lukemaan tätä blogiani, olette jo varmaan huomanneet, että olen usein blogannut reissuistamme eri luontokohteisiin. Niissä ei ole kyllä mitään epäaitoa tai muovista. Täällä on kaunista, suojelua luontoa ja kymmeniä luonnonpuistoja, ainakin vuoristoa, merta, tulivuoria, aavikkoa, vesiputouksia, tippukiviluolia ja geyshirejä. Ja nämä siis vain Kaliforniassa yksistään. Muualla USA:ssa on paljon lisää ja myös vielä kaikkea muuta näiden lisäksi.

Intiaaneilla on pitkä historia tässä maassa, vaikka itsenäisen Yhdysvaltojen historia mitataankin 236 vuodella. Alkuperäisillä amerikkalaisilla on monia vahvoja perinteitä, joita vietetään esimerkiksi powwow-tapahtumissa, joissa kenellä tahansa on mahdollisuus käydä tutustumassa näihin perinteisiin. Kytköstä hyvin pieneksi käyneen alkuperäisväestön ja muiden amerikkalaisten kanssa on pyritty kiinteyttämään ja aiemmista maan virheistä on ainakin jonkun verran otettu oppia.

Väite 4: Ei niitä amerikkalaisia kiinnosta muut maat, vaan 8 %:lla niistä on passikin
Vastaväite: On totta, että uutisissa täällä keskitytään pitkälti sisäpolitiikkaan. Se ei tosin tarkoita, että muita uutisia ei käsiteltäisi tai että paikallisia ei muut maat kiinnostaisi. Suurimmalla osalla asukkaista on jonkunasteiset juuret jossain muualla, Euroopassa, Etelä-Amerikassa tai Aasiassa useimmin ja usein ihmisiä kiinnostaakin se, mistä olet kotoisin ja millaista siellä on.

Ja pitää paikkansa, että vain osalla on passi. Mutta pitää huomioida, että kuten aiemmin mainitsin USA on laajuudeltaan suunnilleen Euroopan kokoinen, eli aivan käsittämättömän suuri maa. Ilman passia pääsee niin Havaijille trooppiseen ilmastoon, Kalifornian biitseille, Floridaan soille ja kaupunkeihin, New Yorkin vilskeeseen, Alaskaan jääreiteille kuin itsehallintoalueen saarielämää viettävään Puerto Ricoonkin. Katsottavaa ja koettavaa on koko elämän mittaiselle ajalle, ellei enemmänkin. Lisäksi matka Kanadaa ja Etelä-Amerikkaa lukuunottamatta muihin maihin on erittäin pitkä. Kyllähän eurooppalaisetkin usein lomailevat lähempänä kuin täällä toisella puolen palloa. Ja passitta suomalainenkin pääsee Europassa jo melko pitkälle.

Väite 5: USA on niin turvaton ja väkivaltainen maa
Vastaväite: Tottakai täällä on alueita, jotka eivät ole ihan kaikkein turvallisimpia. Jengialueita on tälläkin alueella esimerkiksi Oaklandissa ja San Josessa, puhumattakaan Los Angelesissa. Mutta alueet on hyvä tiedostaa, eikä niillä kannata liikkua pimeällä. Toisaalta ei niillä alueilla usein edes ole mitään, minkä takia sinne menisi. Esimerkiksi tänne muuttaessame katsoimme muiden tietojen lisäksi myös alueen rikostilanteet. Täällä on paljon ihan normaaleja tai erittäin turvallisia alueita, joilla eletään ihan normaalisti. Ja jos täällä pelkäisi, niin silloin olisi kyllä ihan väärässä paikassa. Tietty varoivaisuus toki on hyvästä vierailla paikoilla pimeällä kulkiessa, mutta niin se on varman joka paikassa muuallakin. Itse asiassa täällä tuntee olonsa turvalisemmaksi kuin vaikka Tampereen keskustassa pe- tai la-iltaisin siinä 3:n tai 4:n paikkeilla aamuyöstä. Täällä on erilaiset lainsäädännöt ja -käytännöt ja esimerkiksi paikallisessa ilmaisjakelussa julkaistaan poliisin virkatehtävät viikolla eli käytännössä rikokset, joihin poliisi on puuttunut. Ne, mitä nyt olen lueskellut tästä meidän alueelta (ja myönnän, että nyt puhutaan hyvästä alueesta ja hyvin pienestä alueesta koko maan kannalta) liittyvät yleisesti humalaiseen käytökseen yleisellä paikalla tai julkiseen virtsaamiseen. Täällä siis saa helposti sen 15 min paikkansa julkisuudessa paikallislehden palstalla oikein nimen kanssa. Käy vaan suomalaiskansalliseen tapaan illalla kännissä kuseskelemassa johonkin porttikongiin. ;) Loput rikokset näyttäisivät olevan auto- tai asuntomurtoja, joita on vähän, mutta niitäkin on varmasti melkein joka puolella maailmaa.
Aseista ja aseen omistamisen oikeutuksesta kaikilla täällä ja maan ulkopuolellakin on toki mielipiteensä. En sano asiaan muuta kuin, että asia on kovin hankala, koska perustuslaki takaa oikeuden kantaa asetta ja se on täällä vähän niinkuin molempien puolueiden toimesta katsottu koskemattomaksi kansallisoikeudeksi. Tämän viimeisimmän surullisen kouluammuskelun jälkeen kaivelin vähän netistä erilaisia tilastoja. Niiden mukaan täällä toki tehdään 4,8 murhaa 100 000 asukasta kohden vuodessa, Suomessa luku on vähän alle puolet siitä eli 2,2. Toki kun väkimäärä on 63 * Suomen väkimäärä, on lopputulos tietty aivan tolkuton luku. Etelänaapurin Meksikon suhdeluku on 22,7 / 100 00 ja Hondurasin 91,6 / 100 000. Joten mihin luvun sitten haluaakin suhteuttaa, niin asian voi nähdä kovin eri tavalla. Vaikka toki yksikin murha on liikaa. Itse asiassa monella alueella USA:ssa trendi on laskeva ja yleisin tapa toki on käyttää asetta, mutta suurimmassa osassa kyseessä on jengiväkivalta tai perheenjäseneen kohdistuva teko. Kummatkin erittäin valitettavia, mutta tarkoittaa myös sitä, että suhteellisen harvoin teko kohdistuu täysin ventovieraaseen, vaikka toki niinkin tapahtuu. New Yorkin turistibussin kuljettaja sanoi jokunen vuosi sitten, että Kova laki -sarjassa ruumis löytyi usein Central Parkista. Alue on oma poliisipiirinsä ja oikeasti alueen rikostilasto on kaupungin pienimpiä, ellei pienin. Sen lisäksi 99 % rikosten uhreista on mennyt puistoon sen henkilön kanssa, joka heidän kimppuunsa on hyökännyt, eli toisin sanoen jossain määrin tutun henkilön kanssa. Kuulemma erinäisten valitusten ja narinoiden jälkeen Kova laki -sarjan oli pakko muuttaa rikospaikoiksi muitakin paikkoja, koska sarja ei vaan siltä osin vastannut yhtään todellisuutta.
Turhaa ja lamauttavaa pelkoa ei siis kannata asiasta itselleen lietsoa.

Tässä nyt muutama mieleen putkahtanut stereotypia. Mielelläni toki kumoan muitakin stereotypioita, joita eteen pompsahtaa.

Point Lobos luonnonpuisto

Uudenvuodenaatto kului vähän aiemmista aatoista poiketen Carmel-nimisen kaupungin alapuolella olevassa Point Lobos luonnonpuistossa. Tällä kertaa olimme sentään varustautuneet kiikareilla, mutta eväitä olisi voinut olla mukana enemmänkin. Paikka näyttää kartalla sellaiselta hyttysen jätöksen kokoiselta, mutta oikeasti meillä meni siellä aikaa lähes koko päivä, n. 6 tuntia ja kävelyreittejä tuli tallattua ainakin 10 km:n edestä. Ajattelimme ensin vain ajavamme paikalle ja katselevamme taas "kasaa kiviä". Koska paikka kuitenkin on myös luonnonvaraisten, "villien", eläinten bongauspaikka olimme toiveikkaita, että jotain niitäkin siellä näkyisi. Olimme uskomattoman onnekkaita ja kiikarit tulivatkin tarpeen. Paikka oli käsittämättömän kaunis ja useampi merieläinlaji asuttaa niemen eri kohteita. Kaiken kruunasi se, että harmaavalaiden muuttoaika on juuri nyt. Harmaavalaat ohittavat paikan keskimäärin 15.1. paikkeilla tai pari viikkoa ennen tai jälkeen muuttomatkallaan kohti Meksikoa. Paikan ohitti kymmenittäin valaita. Kuviin niistä ei paljon jää, mutta kiikarilla onnistui välillä näkemään niin selkää kuin pyrstöäkin. Koska aurinkokin laskee vielä toistaiseksi melko aikaisin, jäimme paikkaan vielä katsomaan uudenvuodenaaton auringonlaskua.

Kuvat kertokoon loput. Klikkaamalla kuvaa ne näkee isompana.

Ei tullut valkoista joulua, mutta näin valkoinen oli uudenvuodenaatto.

Meidän tietojemme mukaan alueella on kaksi luonnonvaraista sypressimetsää, tämä on niistä toinen

Sypressi

Alueella on myös pieni vuorovesiallasalue. Tämä on siis ajoittain merenpohjaa.

Merivuokkoja

Länsirannikolla usein näkee meressä levää ja samaa pallomaista levää (Nereocysti) sitten rantaan ajautuneena.
Tämä laji voi kasvaa kymmeniä metrejä korkeaksi.

Merenpohjaa

Rannasta vähän sisämaahan on ihanan satumaista metsää. Puut ovat täynnä naavaa.

Muutama kalliosaari oli täynnä merileijonia.

Kiikarit käyttöön! Näistä vesisuihkuista tunnistaa, että veden alla / juuri pinnan alla ui valaita. Tällä kertaa harmaavalaita.

Merisaukoista ei ilman kunnon järkkärikameraa saa kunnollista kuvaa, mutta näitä söpöläisiäkin täältä löytyy useita.

Tämä mustahäntäpeura tarkkaili meitä aivan polun vieressä.

Jalohaikara? (Great Egret, Ardea alba)

Amerikanharmaahaikara (Great Blue Hero, Ardea herodia)

Pensasnärhi (Scrub Jay, Aphelocoma coerulescens)

Tämä kirjohylje? (Harbor Seal - Phoca vitulina) vietti lepotaukoa hiekkarannalla.

Söpö pieni pensaskaniini oli reissun toiseksi viimeinen eläinbongaus. (Puna-mustaraitainen lisko oli kameraa nopeampi.)

Ja vielä se auringonlasku.

Lajitunnistuksissa käytetty apuna Point Lobos Foundationin sivuja.

Pinnacles National Monument reissu

Kun jouluruuat oli värkätty itse alusta asti, syöty ja lepäilty, päätettiin lähteä taas vähän ulkoilmaankin välillä. (Joulunpyhinä satoi välillä aika paljonkin, joten nokkaa pistettin ovesta ulos vain vähän. Kun sadepäiviä on niin vähän, ei silloin kauheasti ulkona viihdy. Varsinkin nyt, kun pyykit ja muut kastuneet vaatteet kuivuvat sisälläkin näillä keleillä todella huonosti.) Joten suunnattiin Pinnacles nimiseen paikkaan. Pinnacles on vanhaa tuliperäistä aluetta ja siellä on muutamia patikointireittejä, paikka on myös suosittua kiipeilyaluetta. Se on myös yksi erittäin uhanalaisen kaliforniankondorin asuinpaikoista. (Toukokuussa 2012 näitä lintuja näyttäisi olevan kokonaisuudessaan luonnonvaraisena 226 kappaletta.) Kaliforniankondorit ovat harvinaisuutensa lisäksi erittäin arkoja lintuja, joten niitä ei onnistuttu tällä kertaa bongaamaan. Eipä kyllä kauhean toiveikkaita etukäteen edes oltu. Joten keskityimme kiertämään yhden lyhyemmän ja puolet pidemmästä patikointireitistä ja katselemaan maisemia.

Lyhyemmältä patikointireitiltä pääsee sortuneiden kivilohkareiden muodostamaan luolastoon, joka on ainakin tällä hetkellä avoinna alueella kävijöille. Olisi vaan pitänyt tutustua paikan ohjeistukseen jo etukäteen, että oltaisiin osattu varautua tällaiseen luolareissuun etukäteen. Luolaan tulee vain paikoittain päivänvaloa ja koko reitin kulkeakseen on mukana oltava taskulamppu. Meillä ei tietenkään sellaista ollut ja autonkin varataskari oli jäänyt autotalliin / kotiin.. Noh, kahden kännykän taskulamppusovelluksella sitä suoriuduttiin ihan ok, vaikken todellakaan voikaan tätä ratkaisua kenellekään suositella. Joulun sateiden jäljiltä polut olivat jonkun verran mutaiset ja luolaan valui vesiputouksena paikoin vettä, joten osa kallioisesta reitistä oli liukasta. Luolan jälkeen lähdettiin väärään suuntaan polkua ja päädyttiin takaisin lähtöpaikkaan, joten reitti tuli kierrettyä ikäänkuin 1,5 kertaan.. Välillä luolasta pois tulevalla reitillä joutui hyppelemään isojen kivien välistä ja ahtaista raoista, joten välillä sai taiteilla ja tasapainoilla oikein tosissaan. Seuraavana päivänä huomasi jälleen siis omaavansa uusia lihaksia. :)

Yleisnäkymää Pinnaclesista

Tästä lähtee polku kohti Bear Gulch Cave -luolaa, joka on amerikankorvayökköjen asuinpaikka. Tällä hetkellä lepakot ovat siis talvihorroksessa ja siksi luola voidaan pitää kokonaan auki ihmisille. (Osan vuodesta luola on osin suljettu ja osan kesästä kokonaan suljettuna.)

Tällainen on luolan suulle johtavan polun leveys.

Alkuluolaa, johon vielä luonnovalokin pääsee.

Lisää luolaa kohdassa, jossa salaman valo vielä riitti kuvien ottamiseen.

Tältä luolasto näyttää ulkopuolelta.

Kalliota luolasta pois johtavan polun varrelta.

Sateiden jälkeen Kaliforniassa on yleisestikin alkanut jälleen vihertää. Nämä sammalet taitavat kuitenkin kertoa enemmänkin ilman puhtaudesta kuin sateen määrästä.