Happy Halloween!

Halloween on täällä iso juhla. Viime viikolla koululla olleessa ELL-illassa oli Halloween-teema ja lapset pukeutuneet ja tietty meidän juniori muiden mukana. Meidän perheen vampyyri sai yhden kolmesta jaossa olleesta paras asu -palkinnosta, oli kuulemma oikein asuun sopiva vakava ilmekin (perus suomalaisteini-ilme siis, toim.huom.). :)

Viime sunnuntaina kävimme kaupungin keskustassa katsomassa alle 12-vuotiaille tarkoitettua ohjelmaa ja pieniä palosammuttimen kokoisia asuihinsa pukeutuneita natiaisia kulkemassa ympäri kävelykaduksi muutettua katua. Tänään päätimme lähteä erääseen kauppakeskukseen, jossa oli taas ohjelmaa juuri noille perheen pienimmille. Istuskelimme kahvilassa ja katselimme ohi kulkevia prinsessoja, ironmaneja, krokotiileja, tiikereitä ja monia muita hahmoja. Pimeän tultua lähdimme katselemaan menoa asuinalueilla. Ajatuksena oli, että olisimme tulleet tähän meidän naapurustoon pienen ajelun jälkeen. Olimme selvittäneet, että Steve Jobs eläessään huolehti, että heidän pihallaan oli Halloweenina aina kunnon koristeet ja paljon elämyksiä lapsille. Kuulimme myös, että nykyään talossa asuvat ovat halunneet vaalia tätä Jobsin perinnettä, joten päätimme suunnistaa katsomaan sinne. (Käsityksemme mukaan siis talossa ei asu enää Steven sukulaisia, vaikka jonossa olevat lapset puhuivatkin koko ajan talosta "Steve Jobsin talona".) Talo oli kyllä erittäin suosittu ja sinne piti oikein jonottaa (jatkuva n. 50 m jono), mutta oli se sen arvoinenkin. Kyseisessä talossa ei todellakaan oltu pihistelty koristeissa, piha oli täynnä kaiverrettuja kurpitsoita, luurankoja, hautakiviä ja muita kammotuksia ja heidän jakamansa karkkipussi ei todellakaan ollut mikään pieni (Steve Jobs oli kuulemma eläessään jakanut lasten mielestä liian terveellisiä syötäviä, mutta nyt pusseissa oli kyllä ihan vaan karkkia, karkkia ja karkkia)..

Kyseisellä kadulla vaelsi sekä isoja että pieniä "Trick or treat":taajia ja päätimme vähän katsastaa katua kävellen. Meillä oli ollut tarkoitus vaan pikaisesti vilkaista, mutta sen verran näkyi noita teinejäkin ja selkeästi omaa jälkikasvua vanhempia myös käyvän ihmisten ovilla (suurimmassa osassa ihmiset päivystivät ovillaan, eikä oveen tarvinnut edes kolkutella), että meidänkin talouden jälkikasvu liittyi jonon jatkoksi. Alunperin oltiin kuviteltu, että meidän perheen teini on tähän touhuun jo ihan liian iso, eikä ollut sopinut koulukavereidensa kanssakaan mitään karkkikierrosta (tosin täällä keppostelijoiden mukana oli aina joku aikuinen). Eräs perhe oli saanut pihalleen oikein Ray Villafanen kaivertamaan kurpitsoita!!

Eivätkä ne muutkaan talot koristeluissa paljon muille hävinneet. Aivan uskomattomia koristeluita, haamuja, hämähäkinverkkoja, muumioita, luurankoja, mitä tahansa. Osassa vielä kivasti rytmitettynä savukoneilla ja Halloween-leffan teemamusiikilla. Yhteen "kummitustaloonkin" (haunted house) päästiin, jossa joutui ensin saamaan osansa kauhusta ennen kuin sai karkkeja. Tähän voisi taas todeta, että ihan niinkuin elokuvissa, paitsi osa oli kyllä vieläkin uskomattomampia.

Kaipauksia Suomesta

Aiemminkin on tullut kirjoitettua, että noin puolen vuoden asumisen jälkeen sitä alkaa olla pääsääntöisesti jonkunlainen rutiini erilaisiin hommiin. Eli eläminen sujuu ja menee omalla painollaan. Ei tarvitse jatkuvasti täytellä lappuja, etsiä tietoa tms., vaan voi keskittyä ihan vaan olemiseen ja elämiseen.

Muutamia asioita kuitenkin edelleen on, joissa tulee "ikävä" Suomeen tai siihen, miten hommat siellä hoidettaisiin. Välillä tulee tietty myös fiilis, että "mitä hittoa mä täällä teen", jos joku asia ei sujukaan tai tuntuu, että joku homma hoituu niin huonosti täällä. Nämä on kuitenkin sellaisia lyhyitä väläyksiä, eivätkä loppujen lopuksi edes kovin kummallisista asioista. Ne asiat, joissa kaipaus Suomeen tulee, ovat lähinnä asumiseen ja esimerkiksi siivoamiseen liittyviä asioita. ;)

Täällä ei toki ole mitään syytäkään rakentaa kuten Suomessa ja varautua 30 asteen pakkasiin, mutta välillä tuntuu, että talot ovat ihan korttitaloja. Eli kun ulkona on kuuma, on sisälläkin pian kuuma ja päinvastoin, kun tulee kylmä. Toisaalta tuo on hyväkin, sillä iltaisin auringon laskun jälkeen ulkolämpötila laskee nopeasti päivälämpötiloista, varsinkin kesällä reippaastikin, joten sisällekin saadaan viilennystä. Todellisena haittapuolena on sitten se, että naapurista ja ulkoa äänet kuuluvat helposti asuntoon sisälle, varsinkin iltaisin, kun muuten on hiljaista. Onneksi naapurusto on suhteellisen hiljaista, mutta yläkerran kanta-astuja näyttää norsukävelevän pitkälle yöhön ja aamulla taas aikaisin melko usein. Ilmeisesti ei ole kovin uneliasta sakkia. ;)

Pyykinpesu on ihan oma lukunsa. Meidän pesukoneemme on sellaista perinteistä USA:laista "pyykin möyhentäjä" -mallia, jossa pyykit ilmeisesti vaan vähän pyörivät siellä 9-15 minuutin ajan ennen huuhtelukierrosta. Kunnon tahrat eivät siis puhdistu ilman erillistä tahrojen esikäsittelyainetta. Möyhennyskäsittely tekee vaatteista myös jotenkin fletkumpia. Ei siis ihme, että vaatekauppa käy ja vaatteiden hinnat ovat halvempia täällä. Vaatteet näyttävät kuluvan suht nopeasti, varsinkin jos ne laittaa kuivuriin pesun jälkeen. Pitäisi varmaan etsiä joku kolikkopesula, jossa olisi sellaiset eurooppalaiset pesukoneet, joissa oikeasti se rumpu pyörisi myös pesun aikana. Niitä siis täällä kyllä on ja niitä myydään koteihinkin (mutta ovat ilmeisesti paljonkin kalliimpia),  niitä kutsutaan täällä  "high effective" -pesukoneiksi (eli "erittäin tehokkaiksi"). Tämä kertoneekin jotain näistä paikallisista perusmalleista..

Meidän pesukoneen sisäosa, tuo keskellä oleva osa pyörii pesun aikana "vatkaten" niitä vaatteita

Toinen, mitä epätoivoisesti kaipaa on käsisuihku. Enkä nyt tarkoita mitään bidet-suihkua (ei täällä kyllä sellaisiakaan ole), vaan suikussa olevaa käsisuihkua. Kyllä niitäkin täällä jossain on, mutta meillä on tietty se perusmalli, jota ei pysty edes itse vaihtamaan tilapäisesti. Yritä siinä sitten saada esimerkiksi kylpyammetta puhtaaksi, kun yrität vaan suunnata sitä seinäsuihkua sinne kylpyammeen reunaan, että pääset hankaamaan tahroja pois ja huuhtelemaan pesuaineet pois. Olenkin päätynyt käyttämään sellaista "scrubbing bubbles" -pesuainetta, joka suihkutetaan vaahtona ammeeseen ja seinille ja aine alkaa pitää sellaista kummallista suhinaa, kun se käy lian kimppuun. Sitten tarvitaan vain kevyt pyyhkäys ja hankaus ja aineen poissuihkuttelu. Näistä jälkimmäisen kanssa onkin tekemistä edelleen tuon meidän seinäsuihkun kanssa. Mitä lie myrkkyä sitten on, mutta amme ainakin puhdistuu. Mutta se aineen haju ottaa keuhkoihin aika reippaasti.. Mutta pienellä kasvojen suojauksella, saa ammeen kuitenkin sellaiseen kuntoon, että sitä voi käyttää.

Kylppärin suihkuseinä. Meillä onneksi säätimessä on sekä veden lämpötilan että veden paineen säätö. Usein hotelleissa tällaisessa on vain lämpötilan säätö, eli hirveällä kiirellä pitää saada säädin oikeaan kohtaan, ettei niskaan tule pitkään sitä jääkylmää tai toisaalta superkuumaa vettä.

Ne, perinteisemmät kaipaukset, eli hernekeitto, ruisleipä, salmiakki ja xylitol ei meillä ole iskeneet oikeastaan päälle. Pakottavaan tarpeeseen täältä kyllä saa IKEA:sta salmiakkikaloja (vaikka ne ei kyllä maistukaan niin hyvältä kuin vaikka Pantterit), jonkunasteista rukiiseen tehtyä leipää (vaikka ei siis mitään reissumiestä tai reikäleipää) ja hernekeittoa nyt ei ole aiemminkaan meillä syöty kuin "pakko-tehdä-ruokaa-kiireellä"-päivinä. Xylitol-purkkaa meillä vielä on jäljellä jonkun verran, kun osattiin tullessa varautua, mutta sitä täytyy jossain vaiheessa tilata Suomesta lisää.

P.S. Meinasin melkein unohtaa, että täällä tekniikan ihmelaaksossa Suomen kännykän kuuluvuutta on kyllä ikävöity ihan päivästä 1 asti. Sisällä ei ole välttämättä verkkoa ollenkaan ja puhelut pätkii muutenkin. Mitä kauemmas tuonne vuorille tms. menee, niin verkko häviää pitkäksi aikaa kokonaan.

Kunnon amerikkalainen

Amerikkalaiset tuttavamme ovat korostaneet meille, että on hyvä vaan mahdollisimman pian tutustua ja varsinkin tutustuttaa tuo perheen juniori amerikkalaiseen elämäntapaan. Eräs tuttavamme antoikin jo muutaman Hämähäkkimies-lehden juniorille luettavaksi, koska sarjakuvat ovat kuulemma niiin amerikkalaista. Täällä niitä tietty aika paljon mm. keräillään ja vaalitaan hyväkuntoisena - tai siis ainakin jotkut tekee niin.

Yksi tärkeä osa kunnon amerikkalaisuutta kuulemma on ainakin paikallisen urheilun seuraaminen. Meillä oli suunnitelmissa mennä katsomaan ensimmäistä jääkiekon "paikallispeliä" (eli San Jose Sharks vs. Los Angeles Kings), jonka pitäisi olla joulukuussa. Siis pitäisi. Perhanan työtaistelu iski tietenkin tähän syksyyn ja tällä hetkellä vissiin ainakin marraskuun pelit on peruttu ja kait ne kohta sitten ilmoittaa jo joulukuun tilanteestakin. Baseball-peleistä kuulimme, että ne kestää ikuisuuden ja siellä katsomossa syöminen on vissiin se pääasia ja sen katkonaisen pelin katteleminen sitten se toissijainen - no, ei sentään kaikille. Nooh, San Francisco Giants nyt voitti juuri National Leaguen, eikä tullut sitten mentyä. Toisaalta monta tuntia paahtavassa helteessä ei kuulostanut ihan meikäläiselle sopivalta.

Grouponista sattui sitten silmiin paikallisen amerikkalaisen jalkapallon college/yliopisto-sarjan lipputarjous silmiin ja ostaa täräytin 2 lippua. Tänään sitten suuntasimme pojan kanssa (oikein kunnon äiti-poika -laatuaikaa viettämään) stadionille Stanford Cardinals vs. Washington State peliin. Vaikka peli on college-tasoa, ei se tarkoita mitään pilipali puuhastelua pikkukentällä. Stadion taitaa vetää väkeä yhteensä 50 000, joten erittäin seurattu liiga sekin on. Pelejä tulee tv:stäkin aina silloin tällöin. Kyllähän tämänkin lajin peli näytti kestävän, melko tarkkaan 3 tuntia siinä meni, vaikka eriä on 4 ja erän pituus näytti college-tasolla olevan 15 min. Stadion ei ollut ihan täynnä, meidän takanamme oli pelkkää tyhjää tilaa. Siinä selvisi sitten, että miksi juuri ne paikat olivatkin tarjouksessa. Aurinko paistoi suoraan niihin paikoille ja suoraan sanottuna pelin alkaessa oli jokseensakin kuuma istuskella siinä paahteessa. Puoliajan jälkeen onneksi helpotti. Tosin sitä ennenkin, koska olimme napanneet info-tiskiltä taitettavan viuhkan / kannustusläpyttimen, jolla sai vähän viilennystä aikaan. Pojan koulussa ovat juuri opettelemassa lippupalloa, joten vähän oli jo säännöt ja peli siinä mielessä tuttua. Yleisö oli kyllä ihan huippua, lähes kaikilla oman joukkueen kannatuspaidat päällä ja varsinkin loppua kohti ääntä lähti kyllä yleisöstä oikein riittävästi. Kaikki muutkin "elokuvista tutut" -elementit oli paikallaan, kummallakin joukkueella omat cheerleaderit ja maskotit ja kotijoukkueella iso bändi, joka soitti mm. oman joukkueen touchdownien jälkeen. Peli sinänsä oli loppumetreille jännittävä ja päätyi kuin päätyikin Stanfordin voittoon. Go Stanford! Ns. paikallispelien aikaan stadion on kuulemma ihan täynnä ja tunnelma sen mukaista ja poika jo suunnittelikin, että silloin pitää ainakin mennä uudestaan.

Kohta tulee touchdown

Screeni pelin päätyttyä, 24-17 Stanfordille

 

Puhetta, hymyä ja palvelua

Täkäläiseen palveluun on helppo tottua ja ihmisten ystävällisyyteen, vaikka se ensin alkuun tuntuukin suomalaiseen menoon tottuneesta melko hassulta. Ei pelkästään naapurit ja kaupan työntekijät tai ihmiset kauppakeskusten tai hotellien hisseissä tervehdi ja samalla kysy, että mitä kuuluu, vaan myös ihan ventovieraat saattavat tervehtiä. Kun kävelee tässä naapurustossa, niin osa vastaantulevista ihmisistä tervehtii vastaantullessa. Mutta ei se rajoitu pelkästään naapurustoon. Kun lähtee vaikka tuonne selkeästi kauemmas maastoon tai kävelypoluille lenkille, niin vastaantulevat saattavat tervehtiä iloisesti - tai vähintään hymyillä ja nyökätä.

Paikallista small talkia olisi tietty hyvä oppia heittämään luonnikkaasti. Nyt sitä tervehtii naapureita aina vaan moikkaamalla "Hi" ja sieltähän tulee heti vastaan "Hi! How are you?". Voishan sitä saada sen kuulumiskyselyn itseltäkin lähtemän suustaan automaattisesti, mutta vielä ei lähde tuo tervehdys tuollaisenaan ihan selkärangasta.

Muutama ihan konkreettinenkin esimerkki paikallisesta palvelusta ja yleisestä ystävällisyydestä tai tästä "niin amerikkalaista tyylistä".

• Olin lapsen kanssa ruokakaupassa ja yritin kurkottaa hammastahnaa hyllyltä vain todetakseni, että jaahans, taitaa ollakin loppunut. Jatkettiin matkaa, kun toinen asiakas, n. 80-vuotias nainen juoksi perään. Hän oli kuulemma huomannut, että yritin kurkotella hammastahnaa. Hänkin oli etsinyt sitä samaa ja huomannut ne siinä keskellä käytävää sellaisen ritilähyllykön alahyllyllä ja nyt hän halusi siis tulla kertomaan meille, että missä sitä on. Etten vaan joudu poistumaan kaupasta ilman sitä. :)
• Vaatekaupoissa ym. myyjät siis usein tulevat heti tervehtimään ja kysymään, voivatko auttaa jotenkin ja pyytävät tulemaan kysymään heti, kun tarvitsee apua. No, tämä on tietty ihan ymmärrettävää, varsinkin jos ovat provikkapalkalla, palvelun ja hymyilyn avulla varmasti saavat enemmän myytyäkin. Mutta joissain saa vielä parempaakin palvelua. Esimerkiksi Michael Korsin Outlet-myymälässä myyjä tuli heti paikalle, kun otin vaatteen käteeni. Hän tiedusteli, että joko minulle on valmisteltu sovituskoppi. Taisin näyttää hieman pöllämystyneeltä, kun myyjä otti kädestäni kantamani pari vaatekappaletta ja vei ne sovituskoppiin. Tullessaan takaisin hän kertoi, että vaatteet odottavat nyt minua sovituskopissa 1 ja voin mennä sinne, milloin itse haluan. Jos haluan vielä ottaa useamman vaatteen, niin minun pitää vain hihkaista hänet paikalle. 
• Ruokakaupoissakin usein kaupan henkilökunta tai viimeistään kassa kysyy, että löysimmekö kaiken tällä kertaa ok. Ajattelin ensin, että kunhan lämpimikseen kysyvät. Vähän niinkuin vakiosti kyselevät niitä kuulumisia. Kun nyt olen seurannut tarkemmin ajan kuluessa tätä, niin kyllä nuo paikalliset näyttävät vastaavan myyjälle, että mitä eivät löytäneet. Myyjä / kassahenkilö sitten kuuluttaa jonkun kollegansa paikalle ja pyytää tarkistamaan, onko kyseinen tuote loppunut vai voiko hän tuoda sen asiakkaalle. 
• Koulun vuosikirjaan voivat päättävän luokan (eli lapsen koulussa 8. luokan) vanhemmat ostaa ilmoitustilan. Ilmoitustila ei ole mikään yrityksen mainos, vaan siinä voi toivottaa omalle lapselleen terveisiä ja menestystä. Usein niissä on vanhoja kuvia lapsesta ja vanhempien tervehdys, esim. tyyliin "Onnittelut hienosti suoritetusta kouluvuodesta. Olemme sinusta niin ylpeitä. Muista, että pystyt kaikkeen, mihin vain itse haluat, kun ponnistelet tarpeeksi. Me rakastamme sinua. Terveisin, äiti ja isä." Osa pitää tätä niiiiin amerikkalaisena löpertelynä, mutta mä oikeastaan tykkään jollain tavalla tästä tyylistä. Tällä alueella on arvostetut koulut ja kouluissa kova kilpailu, varsinkin ylemmillä luokilla. Jo tällä koulutasolla lapset tekevät todella paljon hommia koulun ja läksyjen eteen, joten uskoisin, että julkinen positiivinen kannustus ei ainakaan haittaakaan lapsen kehittyvän hyvän itsetunnon tukemisessa...
•  

Erilaista ja samanlaista arkielämää

On bloggailut jääneet arjen jalkoihin. Totesin, että bloggailun muistamiseksi ja asioista suoraan kertomiseksi, tämä blogi päivittyy jatkossa vain suomeksi. Myös siksi, että varsinaiset muuttoon, oleskelulupaan jne. ns. siirtolaiseksi ryhtymiseen asiat on nyt käsitelty.

Reilun puolen vuoden jälkeen arki on muotoutunut jonkunasteisesti ruotuunsa. On jotenkin jo tottunut siihen, että esimerkiksi kauppareissut kestävät pidempään kuin Suomessa. Osittain siitä syystä, että vieläkin joitain tuotteita joutuu etsimään pidempään. Niinkuin esimerkiksi miksi kasvisliemikuutiot löytyvät kaupasta käytävän 9 hyllystä, kun lihaliemikuutiot ovat käytävällä 3? Toisaalta taas suuria ruokaostoksia tehtäessä on käytävä kolmessa tai neljässä kaupassa, että saa kaikki tarvittavat. Tai toki pakko ei ole, mutta jos haluaa enemmän ja tuoreempaa ja myös halvempaa valikoimaa, niin silloin hedelmät+vihannekset ja juustot haetaan yhdestä paikasta, erikoisruokavalioon liittyvät tarvikkeet + pähkinät / mantelit ja leivät yhdestä paikasta, lihat ja kalat yhdestä ja sitten ne muut vielä yhdestä muusta paikasta. Tarvittavaa täydennystä haetaan sitten viikolla ihan vaan lähikaupasta. Sitten kun iskee jonkun erikoisemman tarve, pitää yrittää käydä etsimässä vielä mahdollisesti jostain muualta.

Tällainen erikoistapaus onkin nyt ollut käsillä, kun lapsen koulussa on ELL-opiskelijoiden (eli näiden englannin oppijoiden, joilla siis englanti ei vielä suju natiivin tavoin) ja heidän perheidensä yhteinen ilta tällä viikolla. Sinne on pyydetty jokaista tuomaan perinteinen jälkiruoka omasta maasta. Siinähän sitä sitten taas ihmeteltiin Facebook-kavereita myöten, että mitä sitä tekisi ja saako aineksia. Korvapuustit hylkäsin ruotsalaisina, omenahyveen ja muutaman muun siksi, että ei ollut ihan varma, onko paikalla minkälaiset ruokailuvälineet (siis lautaset + haarukat / lusikat) vai mitä. Suunnitelmana on nyt tehdä mustikkapiirakka pullataikinapohjaan, saa nähdä onnistuuko paikallisilla pensasmustikoilla. En ole vielä kokeillut. Kardemummaa löytyi lopulta ihan pienenä jauheena eräästä ei-vakiokaupastamme. Hiivaa löytyi vain kuivahiivana, mutta kait se nyt pelittää ihan normaalisti sekin. Nooh, jos tästä tulee floppi, niin haen Ikeasta joulupipareita tarjolle, laitan vaan kauniisti johonkin toiseen kulhoon esille..

Se, mihin täällä on ollut vaikeaa tottua, on jossain määrin erilainen käsitys ajasta ja hommien tekemisestä. Jos joku lupaa soittaa viiden minuutin päästä takaisin, se puhelu saattaa tulla ihan milloin tahansa 5 min ja 24 h välillä, tai ei ollenkaan. Yhtäkin tiistaita on tässä odoteltu joko kohta 3 kk. Huoltomiehen piti tulla hoitamaan eräs homma "tiistaina", mutta vielä ei ole siis näkynyt. Toisaalta ko. ongelmaakaan ei enää ole, mutta eipä ole kukaan meiltä kysynyt, että onko homma jo selvä. Tästä "hoidetaan, hoidetaan" hommasta on toisaalta ollut meille hyötyäkin. Asuntokompleksin manageri lupasi muuttaessamme ilmoittaa energiayhtiöllemme (sähkö+kaasu), että laskun pitäisi tulla muuttopäivästä seuraavasta päivästä lähtien meille. Nooh, ei näkynyt laskua ei. Yritimme sitä jossain väleissä aina kysyä managerilta. 4 kk:n asumisen jälkeen selvisi, että se olikin juuri tullut asuntokompleksin managerillemme. Oli tullut jo viimeiset neljä kuukautta . Ilmeisesti siis ovat maksaneet laskun koko sen ajan (säästyipä sitten nekin rahat :) ). Noh, saimme laskun maksettavaksemme ja ilmoitimme sitten itse energiayhtiölle tietomme (kun nyt sitten ohjeistus managerilta olikin muuttunut, että hän ei tuota ilmoitusta tee, vaan meidän pitäisi se tehdä.. justjust). Sähkön osuus oli melko pieni, mutta kaasulasku oli isompi kuin sähkölasku. Ja meillä tuota kaasua kuluu siis vain lämmittimiin, eivätkä ne ole todellakaan kesähelteillä olleet päällä. Tai on siellä ollut vain sellainen ylläpitoliekki, jonka pitää olla kuulemma päällä aina. Ilmeisesti sitten ihan liian kovalla sekin liekki ollut. Vähän sitten asiaa taas selvitellessämme ilmeni, että kyllä energiayhtiö voi sen ylläpitoliekin käydä sulkemassa ja sitten avata taas syksyllä, kun oikeasti tarvitaan sitä lämmitystä. Onneksi se oli vain soitto ja energiayhtiön mies tuli seuraavana päivänä ja hoiti sulkemisen 5 minuutissa.

Esimerkkejä toki riittäisi, mutta kyllä sitä oikeasti on välillä niiiin tyytyväinen, että itsellä on näitä tiedonhankintaan liittyviä opintoja ja kokemusta. Niin paljon on asioita, joita selvittää, että mitenkäs se homma täällä oikein pelittääkään.

---

Sorry, no English version. From now on I will update my texts in English only when their themes are connected to the immigration theme. Thanks!