San Francisco: Pier 39:ltä Golden Gate -sillalle

Vaikkei tämä nyt varsinaisesti mikään matkailublogi olekaan, niin tehdäänpä välillä tällainenkin postaus. Talvikaudella ei ole monta kertaa tullut käytyä San Franciscossa, koska ilma on siellä vähän viileämpi kuin täällä laaksossa. Kesällä ja syksyllä on ihan kivakin käydä SF:ssä, koska siellä tosiaan melkein aina tuulee, eikä lämpötilakaan nouse niin korkeaksi kuin kotinurkilla. Tosin loppukesästä ja alkusyksystä kaupunki on aivan täynnä turisteja. Edellisviikonloppuna tuli lähdettyä "Cityyn" taas pitkästä aikaa. Paljon on kaupungista vielä näkemättäkin, mutta yksi ihana reitti on kulkea rantaa pitkin tuohon Piereille ja takaisin.

Muutama vinkki, mitä siitä matkan varrelta löytyy:
Pier 39: Turistien suosima laiturialue, jossa kauppojen hintataso usein turistihintoja. Alueen vasemmalla puolella ne kuuluisat kalifornian merileijonat päivystävät lautoillaan lähes vuoden ympäri. Äänestä tunnistaa jo kaukaa, ovatko merileijonat paikalla. :) Joskus Marine Mammal Centerin henkilökuntaa päivystää alueella ja kertoo halukkaille merileijonista. Kerran juurikin täällä opin, että merileijonia on 18 eri lajia, joista ainoastaan Kalifornian merileijonat pitävät sellaista haukkuvaa ääntä. Laiturin päästä on myös hyvä näkymä Alcatraziin ja lahdelle.
Fisherman's Wharf: Kalaravintolakojujen lisäksi täältä löytyy myös mm. USS Pampanito sukellusvene (vaatii sisäänpääsylipun) sekä aivan ihastuttava Musee Mecanique, josta löytyy erilaisia vanhoja videopelejä sekä vielä vanhempia musiikkilaitteita jne. Kaikkia laitteita pääsee myös koittamaan / pelaamaan,  pääsääntöisesti 25-50 centtiä per peli. Fisherman's Wharfin päässä on pöytiä ja penkkejä, joissa voi kojuista ostamiaan ruokia syödä. Valitettavasti siinä notkuu myös suhteellisen agressiivisesti käyttäytyviä lokkeja. Voikin siis olla parempi idea syödä itse ravintolassa kuin laiturilla lokkihyökkäysten kohteena.
San Francisco Maritime Visitor's Center: Golden Gate -sillalle päin kävellessä alkaa pian laiturien jälkeen San Franciscon merenkulkukansallispuistoalue, jonka vierailijakeskuksesta löytyy tietoa alueen historiasta, merenkulusta ja kalastuksesta (ilmainen).
Aquatic Park: Aivan kivenheiton päästä edellisestä löytyy kansallispuistoalueella oleva hiekkaranta, josta pääsisi myös uimaan (ei olla testattu).
Ghirardelli Square: Rannasta mäki ylöspäin on Ghirardellin vanha suklaatehdasalue. Nykyään alueelta löytyy mm. Ghirardellin suklaamyymälä. Alueelta löytyy myös Ghirardellin jäätelöbaari, Cara's Cupcakes -myymälä (aivan ihania kuppikakkuja) sekä muita putiikkeja. Iltaisin ja viikonloppuisin alueella esiintyy usein joku (katu)muusikko. Ghirardellin alueen alapuolella on yksi kaapeliautojen päätepysäkeistä (Cable Car).
Municipal Pier: Rannasta kivenheitto Golden Gate -sillalle päin on jokseensakin rapistunut neljäsosaympyränkaaren muotoinen Municipal Pier. Laituri on välillä kiinni kokonaan ja osa laiturin reunoista on kiellettyä aluetta sortumavaaran vuoksi. Laiturin päästä pääsee näkemään kauniisti itse kaupunkia, Alcatrazin vankilasaarta sekä Ghirardellin rakennuksia.
Rantareitti ja Community Garden: Aivan Municipal Pierin edestä lähtee kävelyreitti, joka nousee ensin jonkun verran mäkeä ylös ja kulkee Community Garden puiston ohi. Reitiltä on hyvät näkymät lahdelle, mutta reitin varrella on myös tiedemuseon asettamana laitteet, joilla pystyy katsomaan Golden Gate -sillasta otettuja kuvia ja paikan säätä tunnin välein otetuista kuvista vuosia taaksepäin. Myös Golden Gate -sillan "lämpömittari" löytyy reitiltä. Mittarista näkee kuinka paljon ilman lämpövaihtelut siltaan vaikuttavat. Kylmällä säällä silta on selvästi korkeammalla kuin lämpimällä säällä. Itse puistossa on usein ihmisiä piknikillä tai pelailemassa.
Fort Mason Center: Puiston jälkeen rannassa on Fort Mason Center, joka on osa kansallispuistoa ja jossa järjestetään erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia.
Golden Gate Brige: Fort Mason Centeriltä on melkoisen pitkä matka vielä Golden Gate sillalle. Mutta hieman Fort Masonin jälkeen on huvivenesatama-aluetta ja vähän sen jälkeen on (ilmaisia!!) parkkipaikkoja. Jos on sattunut löytämään autolleen paikan siitä ja kävellyt Pier 39:lle ja takaisin, voi tästä kohdin hypätä autoonsa ja vaikka ajella sillalle. Yksi vaihtoehto on vuokrata polkupyörät. Ei olla kokeiltu, mutta ainakin lähellä Maritime vierailijakeskusta on jotain pyöränvuokrausliikkeita. Pyörällä voi huristella rannan myötäisesti lenkkipolkuja pitkin sillalle ja vaikka sillan ylikin. Jotkut ajavat lahden toiselle puolelle Sausalitoon asti ja tulevat sieltä lautalla takaisin San Franciscoon.

Ja tähän reittiin pysähdyksineen saa helposti kulumaan koko päivän. Ja vaatii hyviä kävelyyn sopivia kenkiä, että reitin jaksaa kulkea.

USS Pampanito, sukellusveneen hallintataulu

Fisherman's Wharf

Musee Mecanique, vanha ajokilpailupeli

Maritime vierailijakeskus, majakan lamppu

San Francisco Municipal Pier:ltä kuvattuna

Ghirardelli Square ja hiekkaranta Municipal Pier:ltä kuvattuna

Municipal Pier -laiturin lopusta kuvattuna, uimari uintireitillään

Municipal Pier

Community Garden puisto poikkeuksellisen täynnä väkeä koulujen kevättauon aikaan

Fort Mason Center ja taustalla Golden Gate -silta

"The Back-up plan" ja pysyvä muutto

Meillä on koko ajan ollut takataskussa ns. hätävarasuunnitelma, jos asuminen ja oleminen eivät täällä sujukaan. Aloittaen nyt ihan siitä, että alkuun teimme tilapäisen osoitteenmuutoksen. Tällaisessa tapauksessa sen voi tehdä maksimissaan vuodeksi. Käytännössä se tarkoittaa ainakin sitä, että tilapäisesti ulkomailla asuessa pysyy ainakin suomalaisen sosiaaliturvan piirissä. Ja alkuun voi olla ja olimmekin täällä esimerkiksi suomalaisen matkavakuutuksen turvin.

Kun puolison työkuviot selkenivät ja muutenkin elo täällä tuntui edelleen sujuvan (ja tässä yhteydessä sujuminen ei tarkoita sitä, etteikö koko ajan tulisi uusia ja askarruttavia asioita vastaan), teimme alkuvuodesta pysyvän osoitteenmuutoksen. Eli ilmoitimme Suomen maistraattiin tämän osoitteen pysyväksi osoitteeksemme. Sinänsä asiat eivät kauheasti muuttuneet siltä osin, sillä meillä ei järjestelmissä ollut minkäänlaista Suomessa olevaa osoitetta ollut sitä ennenkään.

Kelaltakin tuli jokunen aika sen jälkeen minulle ja puolisolle kummallekin oma "uhkauskirje", että meidän pitää ilmoittaa, olemmeko nyt palanneet Suomeen vai poistetaanko meidän sosiaaliturvan piiristä. Niin kuin täällä aina välillä kiroaa, ettei asioiden hoitaminen mene aina niin sujuvasti kuin junan vessa, niin kyllä se suomalainen systeemikin välillä on vähän jähmeää ja byrokraattista. Voisi kuvitella, että maistraatista menisi edes tiedot suoraan Kelaan, sillä muuttajan ohjeiden mukaisesti maistraatti on se ainoa taho, johon on velvoitettu pysyvästä ulkomailla asumisesta ilmoittamaan. Kelalla sentään on sähköinen järjestelmä, tosin hyvin antiikkinen sellainen, josta oikean lomakkeen ja vaihtoehtojen löytäminen ei ole mitenkään maailman käytettävintä ja helpointa. Sieltä kuitenkin voi lähettää viestin ja kertoa saman asian kuin maistraatillekin. Jokusen viikon päästä tuosta ilmoituksesta tuli meille kaikille oma kirjeemme. Kaikki samasisältöisiä, nimi vain eri. Eli oikeutemme Suomen sosiaaliturvaan on nyt päättynyt (ja siihen oli listattu erilaisia etuuksia, kuten terveydenhuollon Kela-korvaukset, lapsilisä jne.). Kelalla lienee ylimääräistä rahaa tai jotain, kun on varaa lähetellä ulkomaille samaan perheeseen saman käsittelijän tekemänä kolme eri kirjettä. (Tähän astihan Kela on ystävällisesti myös kuukausittain lähettänyt tänne kirjeen maksetusta lapsilisästä. Kirjeessä ovat kertoneet, että seuraava kirje tulee, jos tilanne muuttuu. Eipä ollut koko sinä aikana muuttunut, mutta aina vaan kirje on  tipahtanut postilaatikkoon. Järkeistämisen paikka?) Tai kait tämän taas joku laki kieltää, ettei eri henkilöiden päätöksiä voi samaan kuoreen laittaa. Mutta oikeasti, alaikäisen lapsen kohdalla virallisten asioiden hoitaja on kuitenkin joku muu kuin se lapsi. Ja ihan niinkuin lapsi niistä päätöksistä jotain ymmärtäisi ja niistä valitusohjeista vielä vähemmän. Ja joka tapauksessa olimme olleet tietoisia, että päätös on tämä joka tapauksessa. NetPostiinkaan ei ilmeisesti Kelan päätöksiä voi tilata. No, Kelapa sitten vielä lähetti uuden päätöksen, jonka mukaan hakemukseni lapsilisästä oli hylätty ja sitä ei enää makseta. Sinänsä jännää, että en ole moista hakemusta tehnyt sitten lapsen syntymän ja edellisissä kirjeissä oli jo kerrottu, että oikeus lapsilisään on nyt sitten päättynyt. Kelallahan oli kait joku päätösten ja lomakkeiden uudistamisprosessi kesken. Toivottavasti samalla harkitsevat myös näiden päällekkäispäätösten tarvetta ja NetPostin käyttöönottoa, ettei valtion kaikki rahat kulu kirjekuoriin ja postimaksuihin..

Olemme muiden kertomuksista saaneet kuulla, että mahdollisen Suomeen paluun jälkeen pääsy takaisin Suomen sosiaaliturvaan onkin sitten pitkä prosessi. Siellä sitten on paluumuuttaja, Suomen kansalainen, samassa jonossa odottamassa muiden maahanmuuttajien kanssa. Ja yleinen kommentti Kelan virkailijoilta kuulemma on, että se "käsittelyprosessi voi sitten kestää tosi pitkään". Eli vähän niinkun "mitäs läksit" ja "mitäs sitten tulit takaisin" -mentaliteetilla. Loistavaa asiakaspalvelua! Jee.

Meidän back-up plan on edelleen hengissä ja voimissaan, eli lista asioista, mitä pitäisi mahdolliseen paluumuuton jälkeen tehdä. Mutta aktiivisesti ajatuksissa se ei tällä hetkelllä ole ollenkaan. Minulla oli pöytälaatikossa Suomen puhelimeni SIM-kortti (muut perheen Suomen kännykkäliittymät oli jo lopetettukin) huhtikuun alkuun asti, mutta liittymän kk-hinnan noustessa 250%, päätin sitten lopettaa senkin. Suomeen suuntautuville (loma)reissuille hankitaan sitten joku pre paid. Mahdollisen paluun jälkeen kännykkänron saanti lienee hoidettavista helpoimmasta päästä.

Ajatukset mahdollisesta paluusuunnitelmasta on pysyvän muuton myötä siirretty johonkin aivojen takaosaan ja mappi Ö:hön ja nyt nautitaan ja eletään tätä elämää täällä toistaiseksi. Päivästä päivään, viikosta viikkoon ja silleen.

Uusi kierros

Nyt kun vähän reilu vuosi on kulunut, on vastaan tullut jo viime vuodelta samoja, tuttuja ja "turvallisia"kin asioita. Vaikka itsellä onkin ajantaju muuten vähän sekaisin (kun sitä talvea ei ikäänkuin tule täällä ollenkaan) ja vaikea hahmottaa jo vuoden kuluneen, alkaa ajankulun tunnistaa tutuista tapahtumista. Vuosi on kierähtänyt ympäri ja toisen vuoden myötä alkaa ikäänkuin uusi vuoden kierros.

Jälleen on kouluissa järjestetty tällä viikolla näin kevään lopulla valtakunnalliset vuosittaiset STAR-testit. Kovastihan aina mediassa ja keskusteluissa otetaan esille nämä testausten erilaisuudet Suomessa ja Yhdysvalloissa. STAR-testit poikkeavat suomalaisista valtakunnallisista kokeista ainakin siten, että ovat tosiaan vuosittaiset, niitä järjestetään kaikilta keskeisiltä opinnon aloilta (mm. englanti, historia/social sciences, luonnontieteet ja matematiikka), arvostelut tulevat vasta joskus syksyllä eli eivät vaikuta oppilaan arvosanaan. Näillä testeillä mitataankin enemmän myös itse kouluja kuin oppilaita. Esimerkiksi kouluja listaavat sivustot listaavat juurikin STAR-testien menestystä, mutta myös koulujen rahoitukset linkittyvät osittain testituloksiin. Ja mitä paremmat testitulokset, sitä enemmän rahaa koulut saavat, sitä pienempiä oppilasryhmiä, sitä halutumpi asuinalue, sitä korkeammat asuntojen hinnat / vuokrat, sitä enemmän kiinteistöveroa, joista osa kouluille. Ja se kritisoitu sykli onkin valmis, hyvistä kouluista tulee yhä parempia ja ei-niin-hyvin-menestyvistä ei sitten niinkään. Toisaalta STAR-testien avulla voi myös oppilas nähdä, miten tulos sijoittuu niin koulussa kuin koko osavaltiossa. Täällä kun ehkä aina välillä unohtuu se fakta, että maan rikkaimman osavaltion yhdellä rikkaimmalla alueella koulutus ja tulokset ja koulujen ongelmat ovat ehkä melko kaukana jostain keskiarvosta.

Vuoden jälkeen kaiken maailman sopimukset tulee uusittavaksi. Vuokranantajalta tuli uusi tarjous 12 kk vuokrasopimuksesta. Tällä hetkellä alueen asuntomarkkinat ovat melkoisen kuumentuneet ja meidänkin saama 10 % vuokrankorotus on ehkä siitä pienimmästä päästä. Ainakin kun vuokratarjouksen jälkeen vähän vilkuilimme muita vuokrahintoja, niin sopimus on vähintäänkin kohtuullinen. Olisimme voineet myös jatkaa toistaiseksi voimassaolevalla sopimuksella, mutta vuokrankorotus aiempaan olisi ollut lähempänä 20 %. Päädyimme siis jäämään tähän ja tekemään uuden vuoden sopimuksen. Juuri kun olin tännekin kirjoittanut TV:n katselusta, niin TV-sopimuksemmekin oli tullut vuoden ikään ja sopimuksesta oli tipautettu On-Demand -palvelu pois. Muuten ko. firma kyllä lähettää mitä tahansa mainospostia, mutta tästä ei tullut mitään postia. Ei edes tietoa, että kuinka paljon palvelun pitäminen maksaisi. Ja mistäänhän ei normaalisopimuksen hintaa netistä löydy, saa vain soittamalla asiakaspalveluun. Kait ne kohta nostaa koko TV-Internet -sopimuksen hintaa muutenkin. Ei ihme, että jotkut vaihtavat palveluntarjoajaa 12 tai 24 kk:n välein, kun uusi asiakas saa aina huomattavasti halvemmalla paremmat edut.

Kevätparaateja näytetään taas järjestävän eri paikoissa, (jossain paikoin) talven tauolla olleet hedelmä- ja vihannestorit (Farmer´s market) alkavat jälleen viikonloppuisin ja salaattien ym. hinnat romahtavat parhaimmillaan jopa 1/10 siitä, mitä ne olivat vielä talvikaudella. On tästä pitkästä kasvukaudesta jotain hyötyäkin. Tilasimme kaasuyhtiön miehenkin taas sulkemaan kaasulämmittimet kesäkaudeksi. Kouluissa painotetaan vuoden loppukiriä ja kesäkouluihin ilmoittautumiset on jälleen auki. Koulujen vuosittaiset kuntotestitkin järjestettiin edellisviikolla. Vaikka toki middle schoolin päättyminen teinin osalta tuo kevääseen aivan uusia juttuja, 8-luokkalaisten lähtöhaastattelut, päättäjäiset ja päättäjäistanssiaiset (vihdoin löysin teinille sopivat suorat housut, kauluspaidan ja kravatin lisäksi), on suuri osa viime vuoden ihmetyksistä muuttuneet jo orastavaksi rutiiniksi.

Ja rutiinien myötä löytyy sitten aikaa hetken huilahtaakin, olla vaan, keksiä uutta tekemistä ja huomata, miten paljon selkeät vuosirutiinit helpottavat mitäköhän-seuraavaksi-tulee-eteen-ja-mitä-tämä-tarkoittaa -vuoden jälkeen.

ELL eli enkkua englanninoppijalle

Tässäkin blogissa olen muutamaan kertaan koulun yhteydessä vilautellut termiä ELL. Reilu vuosi sitten tänne tullessammehan lapsi joutui ennen koulun aloittamista englannin testiin, jolla määriteltiin pääseekö hän ELL (English Language Learners) ryhmiin ja saa näin tukea englannin opiskelussaan. Ja ELL:än tuo silloin menikin.

Vasta myöhemmin on tullut paremmin tutustuttua tähän systeemiin ja ELL-koordinaattorikin järjesti ELL-oppilaiden vanhemmille tuossa aiemmin tapaamisen, jossa hän selvitteli tätä ELL-kuviota vähän tarkemminkin.

Kalifornian laki velvoittaa kunnat järjestämään ELL-opetusta niille oppilaille, joiden äidinkieli ei ole englanti ja jotka testin mukaan eivät osaa englantia riittävästi. Kunnat järjestävät opetusta hieman eri tavoilla. Esimerkiksi alakouluissa ELL-oppilaat saattaa olla keskitetty tiettyihin kouluihin, toisissa taas ELL-tunteja on muiden tuntien tilalla. Täällä meidän kunnassa Middle schoolissa ELL:ää järjestetään kahdessa eri koulussa, mutta hieman vuorovuosin ilmeisesti. Eli tulevat oppilaat menevät siihen kouluun, jossa sinä vuonna alkaa uusia ELL-ryhmiä. Middle schoolin 6-luokkalaisille on kolme eri tasoryhmää ja he opiskelevat oman luokkatasonsa kanssa. 7- ja 8-luokkalaisilla kun alkavat valinnaiset ja valinnaisaineryhmissä voi olla sekaisin oppilaita molemmilta luokilta myös ELL-ryhmät ovat yhteiset. 7- ja 8-luokkalaisilla on myös 3 eri englannin ryhmän tasoa ELL-ryhmissä, eli ELL1-3. Tämän lisäksi oppilas käy Social studies (yhdistettyä historiaa, yhteiskuntatietoa jne.) oppiaineessa oman luokka-asteensa ELL-opetuksessa. Tuossa ei ole mitään tasoryhmää, vaan seitsemällä luokalla käsitellään kaukaisempaa maailmanhistoriaa (mm. inkoja jne.) ja kahdeksannella USA:n historiaa. Kuulemma kun todetaan, että oppilas ei enää tarvitse ELL-opetusta ja hän voi siirtyä normaaliopetukseen, voi Social studies -oppiaineessa mennä vielä ALD-ryhmään, eli akateemisen kielenoppimisen ryhmään (Academic Language Develoment). Sillä ELL-ryhmästä pois pääseminen ei tarkoita, että kieli on kokonaan hallussa, vaan kielitaito on kuulemma lähinnä n. 4-5-luokkalaisen akateemisen kielen osaamisen tasolla. Tässä kunnassa oppilaat ovat ELL-opetuksessa n. 2-7 vuotta, tasotestejä tehdään vuosittain.

Suomen koululaitos (ja varsinkin lapsen suhteellisen vaativa enkunopettaja Suomessa) valmistaa kyllä hyvin esimerkiksi sanojen opetteluun ja kielioppiin. Puhumiseen ei ehkä niinkään, vaikka toisin koulussa väittäisivätkin. Toisaalta täällä synonyymien opettelu ja kielioppitehtävät ovat lapselle olleet suht helppoja, koska muistuttaa pitkälti suomalaista systeemiä. Puhuminenkin kohentuu koko ajan hurjasti ja voi olla, että tenavan suomalainen aksenttikin häviää lopullisesti ihan lyhyenkin ajan sisällä (tai sitten ei). Lapsi aloitti koulun täällä ELL1-ryhmässä ehkä juuri puhumisesta ja puheen ymmärtämisestä saatujen pisteiden vuoksi. Viime kesänä neljän viikon ELL-kesäkoulu (2 h / päivä) kevään koulun lisäksi toivat vähän lisävarmuutta molempiin ja syksyllä koulu alkoi ELL2-ryhmässä. Syksyllä tehtyjen lisätestien jälkeen kevätlukukausi alkoikin ELL3-ryhmässä (ja muutama aine vaihtoi paikkaa lukujärjestyksessä tämän muutoksen vuoksi, mm. liikunnanopettaja vaihtui, joka ei ollut tenavan mieleen). High schoolin englannin ja social studies -ryhmien valikoinnista oli alkuun vähän erilaista tietoa eri henkilöillä koulussakin. Valinnaisia ja ryhmiä katsoessamme meillä oli käsitys, että teini menisi ELL:n siltakurssille, joka ei ole enää varsinaisesti ELL-kurssi, mutta ei vielä normienglantiakaan (siis sitä, jota kaikki paikallisetkin lukevat koulussa, se on täälläkin oppiaineena nimeltään englanti, koska ei ole läheskään kaikkien äidinkieli). Siihen ELL-koordinaattorikin oli teiniä suosittelemassa. Sitten vähän yllättäen järjestettiinkin taas kielikoe, jossa oli monivalintoja sekä yhden sivun tekstin kirjoittaminen omasta kouluvuodesta. Näiden testien perusteella kotiin tuli parisen viikkoa sitten tieto, että ensi syksynä teini aloittaa sekä englannin että social studies -oppiaineen normaaliryhmässä. Vielä ei ole tietoa, että kuinka rankkaa normaaliopinnoissa opiskelu tulee olemaan, mutta kyllä siellä vissiin ainakin Shakespearea ja nykykirjallisuutta joutuu lukemaan muutakin kuin nuortenkirjoja.

Teinin osalta kielen oppimisessa on auttanut varmasti ainakin vahva motivaatio ymmärtää sekä koulussa opetettua että kavereita. Omalta osaltaan myös varmasti se, että on tällä hetkellä ainoa suomalainen koko koulussa ja näin ollen siellä on pakko pärjätä englannilla. Millään muullakaan kielellä kun ei saa itseään ymmärretyksi. Lapsen kertoman mukaan aasialaistaustaiset puhuvat koulussa paljon myös omilla kielillään, pyytävät toisia lapsia tulkkaamaan heidän puolestaan ja varmistavat tehtävänantoja toisilta lapsilta omalla äidinkielellään. Sellaista etua - tai haittaa - ei meikäläisen lapsella ole ja se on ehkä vaan ihan hyvä.

Allergiaa, perhana

Jaahans. Olikohan se pari vuotta sitten, kun Suomessa oli joku tolkuton määrä koivun siitepölyä ilmassa ja tenavan nenä ja silmät vuosi koko ajan allergialääkkeistä huolimatta. Taisi olla joku ennätyksellisen paha siitepölyaika tai jotain. Joka tapauksessa, silloin taisin uhata muuttaa Suomesta ainakin allergiakausiksi. No, pehvalleen meni näköjään sekin suunnitelma.

Viime keväänä tänne tullessa oli jonkun verran siitepölyä ja eri kasveista ja eri aikojen oireista kukin pärjäsi suhteellisen minimaalisella antihistamiiniannoksella. Nyt sitten on ollut huippukuiva talvi (sademäärät huomattavan alhaiset) ja keskiarvoon verrattuna suhteellisen lämmintäkin (viime viikolla mittari kipusi kertaalleen jo 87 F:ään, eli ehkä n. 28 C:hen) ja koko tänkin viikon on lämpötila ollut 20-25 C:n välillä. Pari päivää sitten iski myös ihan tolkuton tuuli, joka varmasti levitti kaikki loputkin siitepölyt. Se tietty tarkoittaa, että vaikka täällä ei koivuja olekaan (paitsi joittenkin skandinaavien pihassa istutettuina), täällä on kaikenlaista ruohoa, heinää ja puuta, jotka pukkaa siitepölyä ilmaan ihan kohtuullisesti. Auton kun ajaa katoksesta, niin aina on jonkunasteinen kerros keltaista siitepölyä pellin pinta täysi. Ja meidän koivuallergikko tietenkin reagoi jollekin / joillekin näistä paikallisista kasveista. Eikä pelkästään niiskuta, vaan sitä siitepölyä on sen verran, että myös yskii. Itse asiassa pari viikkoa sitten tosi pahastikin, jolloin antihistamiinien lisäksi pakotin ottamaan kortisonia ja astmalääkkeitä (joita ei ole kohta 3 kk käyttänyt täällä muuten ollenkaan!!). Ja yskä vaan jatkuu, vaikkei niin pahana. Kohta jo oikeasti taidan raahata sen lääkärin tarkasteltavaksi.

Eilen aamulla mulla meni niin hermo, että teinin kovaäänisistä vastusteluista huolimatta (!!) vein sen pitkästä aikaa autolla kouluun. En tiedä, että auttaako tuo mitään, mutta pyöräily noilla oireilla noiden siitepölypilvien alla ei tuntunut musta hyvältä idealta.

Nooh, saa nähdä kauanko tätä kestää. Ennusteiden mukaan ainakin vielä siitepölytilanne on jatkossakin:
Weed: Very high
Grass: Very high
Tree: High
*Huoh*

Töllön tuijottelua

On itse asiassa tästä aiheesta pitänyt bloggailla jo aikoja. En oikeastaan tiedä, että miksi, enkä osaa sanoa, että miksei tälle ole löytynyt aikaa. Meillähän ensimmäisten sähkölaitehankintoihin kuului vuosi sitten myös televisio. Ihan niinkuin sitä ilman ei voisi olla.. Noh, oikeastaan silloin mietimme asiaa jokusenkin hetken. Täällä siis usein TV ja internet on kytketty yhteen sopimukseen, eli kun tilaat internetin, niin usein siihen kannattaa hinnan puolesta tilata myös se TV-sopimus, jos sen meinaa tilata. Joihinkin kytkykauppoihin voi liittää vielä kotipuhelin-sopimuksenkin.

Täällä monien TV-kanavien nettisivuilta voi katsoa viimeisimmät jaksot ko. kanavan suosikkisarjoista. Toisaalta huonosti sijoitellut tietokoneen näytöltäkään ei ihan kauhean kauan jaksa ohjelmia katella. Suurimpana syynä tuohon TV-kanavapaketin tilaamiseen oli kuitenkin lapsukaisen kielitaito. Kesälomakin oli kuitenkin tulossa ja oli hyvä, että lapsi kuulisi myös englantia säännöllisesti. Me otettiin silloin ihan peruspaketti, jossa on joku 60 kanavaa ja siihen sai kaupan päällisinä puoleksi vuodeksi HBO-kaapelikanavat ilmaiseksi. 60 kanavaa kuulostaa tosi paljolta, mutta osa kanavista on espanjankielisiä, joku taisi olla kiinaksikin ja osa ihan ostoskanavia tai jotain paikallisia, joista voi seurata koululautakunnan kokouksia (!!). Oikeasti siis tulee katsottua ohjelmia vain ihan muutamalta kanavalta ja joskus joku elokuva joltain noista muista. Uusintojahan täällä tulee telkkarista ihan tolkuttoman paljon. Siis voi katsella Bonanzasta Onnen päiviin ja Tyttökullat sarjasta joihinkin Matlockeihin lähes päivittäin. Ja avaa television mihin aikaan tahansa, niin melko varmaan joltain kanavalta tulee joku jakso jostain Kova Laki -sarjasta. Uusintojen näyttäminen on sinänsä oikein hyvä kielenopiskelun näkökulmasta. Esimerkiksi me katsottiin teinin kanssa viime kesänä lähes päivittäin Edessä uusi elämä -komediasarjaa, jota ei ollut tullut katsottua Suomessa. Komediat onkin ehkä yksi parhaista kielen opetteluun, selkeää puhetta, lyhytkestoisia vitsejä, kesto alle 30 min. Sivusta seuraamalla oikein voi kuulla, miten lapsi tajusi aina vaan enemmän sarjan vitseistä. Alkuun tosin meillä oli laitettuna tv-ohjelmiin tekstitykset, joka auttoi melkoisesti sitten muiden ohjelmien kanssa, joissa artikulointi ei ole aina ihan selvää. Ne tekstitykset me tosin poistettiin jo joskus syksyllä. Teini valitti, ettei pysty seuraamaan jotain ns. livenä tulevaa ohjelmaa, X Factoria vai mitä lie, kun tekstitys tulee muutaman kymmenen sekuntin viiveellä. (Ns. livenä ilmaisu siis siksi, että ohjelmahan on yleensä tullut jo 3 tuntia aiemmin tuolla itärannikolla. Vaan jotkut presidentinvaalien väittelyt ja sellaiset tulevat oikeasti livenä koko maahan.)

Uusintojen joukkoon tietty mahtuu uusiakin sarjoja. Täällä on tullut jatkettua sellaisten sarjojen katselua, joita on katsonut jo Suomessa. Toisaalta pari uuttakin sarjaa on tullut katselurutiineihin. Yksi näistä on Scandal ja toinen - ehkä itsellenikin yllätyksenä - suosikkisarjani on Nashville, joka nimensä mukaisesti kertoo kantrimusiikin keskuksesta ja juonen kuviot vahvasti (kuvitteellisten) kantriartistien ympärillä. Ja itse en siis kyllä tiedä yhtään mitään ko. musiikista. Joitain muitakin sarjoja on aloittanut katsomaan, mutta sitten ne yhtäkkiä vaan häviävät ohjelmistosta, kun katsojia ei ole tarpeeksi. Jotkut palaavat vähäksi aikaa, jotkut lopetetaan ihan yllättäen. Toisaalta myös esitysajat hyppelee kummallisesti. Jonain viikkona joku American Idol tulee ke ja to ja toisella viikolla sitten ti, ke ja to. Toisaalta sarjoissa voi olla välillä viikon tai useampien viikkojen taukokin. Telkkuohjelmasta sitä ei välttämättä huomaa, sillä näyttävät samalla paikalla saman sarjan uusintoja. Yleensä vielä ihan sekalaisessa järjestyksessä. Esimerkiksi nyt Scandal on kuulemma 3 viikon tauolla ja näyttävät tämän toisen kauden alkukauden jaksoja, mutta viime viikolla ihan eri kohdasta kautta kuin ensi viikolla. Koska en koe töllön tuijottamista kuitenkaan niin tärkeänä, että selaisin ohjelmatietoja netistä pitkään tai ostaisin tai tilaisin jotain TV Guide -lehteä, olen päätynyt tykkäämään Facebookissa kyseisistä sarjoista. Sarjat muistavat aina siellä muistuttaa, että no nyt tulee taas uusi jakso huomenna, niin ei tarvitse opetella mikä sarja tulee minäkin päivänä.

Peruskanavilla näytettävät elokuvat on yleensä olleet enemmän tai vähemmän vuodelta "miekka ja kypärä". HBO näytti uusimpia elokuvia ja vielä ilman mainoksia, mutta ei niitä niin paljon jaksanut katsoa, että olisi jaksanut pitää sitä kanavapakettia tilauksessa. Ja samoja elokuviahan ne sielläkin näyttää useampaan kertaan, vähän tuoreempia vaan kuin ne 80-90-luvun elokuvat, joita monella kanavalla pyörii.

Yksi, johon ei vaan tahdo tottua on lääkemainokset. Ohjelmat alkavat aina ilmoitettuun kellonaikaan, eli yleensä tasalta. Ei mitään 4-5 minuuttia yli, kuten Suomessa mainosrahoitteisilla kanavilla. Mutta mainoksia on sitten tungettu pitkin ohjelmaa vähän sinne sun tänne ja melkoisen tiheällä tahdilla. Mainoksista osa on sellaisia tekohauskoja, joita ei ehkä suomalaisen huumorintajun omaavana kauheasti tajua, mutta tosiaan hirvittävä määrä mainoksista on lääkemainoksia. Ja siis nimenomaan reseptilääkemainoksia. Se vaan tuntuu kummalliselta, että ruutuun pukkaavissa mainoksissa mainostetaan milloin masennuslääkettä, reumalääkettä, vahvaa särkylääkettä esim. fibromyalgiaan, psoriasislääkettä tai pseudoedefriiniä sisältävää allergialääkettä. Itse lääkkeiden nimet jätän nyt mainitsematta, mutta luin jokunen viikko / kuukausi sitten Hesarista jutun vahvoista särkylääkkeistä, joita on tullut katukauppaan paljon Pohjois-Suomessa. Joo, samaa mömmöä, mitä täällä mainostetaan televisiossa. Noh, lääkkeiden hinta on täällä usein korkea ja tietty asiakkaat pitää vastuuttaa itse kysymään (vaatimaan?) lääkäriltä tiettyjä lääkkeitä, mutta silti se vaan tuntuu oudolta. Ja toinen tietty on ne kaikki lakimiesten mainokset, joissa markkinoidaan jotain joukkokannetta (esim. asbestisairaiden) tai vaan hyvää lakimiestä, jos joku on täräyttänyt autolla perääsi ja tarviit loppuelämäsi korvauksia kivusta ja särystä.

Uutisista nyt puhumattakaan. Paikalliset uutiset seuraan usein lehdistä, koska jo se sanasto, mitä paikallisissa uutisissa käytetään, on välillä niin ylitsevyöryävää. Kaikki on niin kamalaa, shokeeraavaa ja järkyttävää aina. Oli sitten kyse oikeista tragedioista tai siitä, että joku talo sattui palamaan jossain naapurustossa. Kukaan ei ollut kotona, eikä kukaan loukkaantunut, ja palokin saatiin sammutettua, mutta olis voinut käydä tosi pahasti. Näissä paikallisuutisissa vielä oikeasti käsitellään tosi paikallisia uutisia, jotka ei jossain muussa maassa ikinä pääsisi televisiouutislähetykseen asti. Jos tapahtuu jotain kansallisesti merkittävää, siitä myös uutisoidaan, mutta ulkomaanuutiset menisi monesti ohi, jos ei avaisi koskaan CNN:ää tai lukisi joko paikallisia tai suomen nettilehtiä. Tämä paikallinen uutistyyli nyt tietty oli jo tiedossakin, mutta silti siihen tottuminen vie näköjään aikansa.

Pääsiäinen Tahoella

Kyllä, otsikko on oikein, bloggaaminen on vaan myöhässä. Pääsiäisviikonloppu vietettiin Tahoella. Täällä pääsiäinen ei ole mikään automaattisesti-neljä-päivää-vapaata-ja-harras-tunnelma -tyyppinen juhla. Puoliskolla oli töistä vapaata ihan normi viikonloppu, joten viikonloppureissu tämä oli, perjantaina töiden jälkeen lähtö ja sunnuntaina paluu. Matka ilman ruuhkia Tahoelle kestää noin neljä tuntia. Me tietty jouduttiin siihen työmatkalaisten/Tahoelle menijöiden ruuhkaan ja matkan kesto oli reilut 1,5 tuntia enemmän. Mutta olipas ihana nähdä taas pitkästä aikaa lunta.

Itse laskettelurinteeseen meiltä pääsi miesväki, kun itselle iski paha lihaskramppi. Vaikka sitä aina muistaakin lämpimällä juoda tarpeeksi, niin näköjään 2,5 kilometrin korkeudessa pitäisi muistaa neste-ja-suolatankkaus vieläkin huolellisemmin. Noh, hotellin uima-altaalla oli kuitenkin ihan mukavaa ja tuli käännyttyä hotellin kasinollakin. Heavenly-hiihtokeskus kun on aivan Kalifornian ja Nevadan rajalla. Meidän hotelli oli juuri Nevadan puolella ja koko hotellin valtava alakerta siis tietenkin kasinoa, kun se kerran Nevadan puolella on mahdollista.

Menomatkalla oli aika hassua istua autossa, korvat ihan lukossa, kramppi jalassa ja vaan katsella, että koko ajan tien varrella olleissa kylteissä näkyi isompi korkeusluku. Korkein taisi olla n. 7700 jalkaa eli noin 2,4 kilometriä.

Kuvat on itse asiassa teinin kännykkäkameralla ottamia. Lunta oli vuorenrinteillä siis ihan riittävästi ja keli oli kuvista poiketen pääsääntöisesti aurinkoinen. Alhaalla hotellikylässä lunta ei sitten ollutkaan kuin luistelukentän reunalla.

Heavenly, Lake Tahoe

Lake Tahoe

Hiihtohissistä

Hiihtohissistä

Hotellin ikkunasta kuvattua

Erilaista, erilaista, erilaista

Se, joka on joskus ajatellut, että olen muutosvastarintainen, saa kyllä nyt niellä sanansa. Tässä on viimeiset vajaa kaksi vuotta ollut melkoista muutosta ja myllerrystä. Arvontatulosten jälkeen on ollut monta muutosta, selvitettävää asiaa, sopeutumista ja totaalinen hyppy tuntemattomaan - noh, ainakin semituntemattomaan. Rehellinen ollakseni en voi suositella kenellekään tällaista "lähdetään vaan ja katsotaan, mitä siitä tulee" toimintasuunnitelmaa, mutta meille se on sopinut, ollut onnenpotku ja mitä muita ylisanoja tässä nyt käyttäisikään. Ainakin suuren osan tekisi uudelleenkin juurikin näin ja ainakin ottaisin edelleen tämän tilaisuuden vastaan ja tekisin saman hypyn - noh ainakin siis puolituntemattomaan.

Näin vuoden jälkeen alkaa tulla eteen jo asioita, jotka ovat tuttuja, mutta myös tietenkin lisää asioita, mistä ei ole hajua ja hattuakaan, että mitä ne ovat. Niinkuin nyt vaikka tuon middle schoolin päättäjäiset. Lapsen pukukoodi tiedetään, mutta muuten juhlasta ja sen sisällöstä tai aikuisten pukukoodista ei ole hajuakaan. Välillä tekee mieli vaan huutaa AAARGH, kun miettii, että miksi niin moni asia on vaan niin erilaista. Mutta jos ne olisi samanlaisia, niin mitä eri kulttuuria ja elämystä tämä sitten muka olisi. Sitä sietääpi miettiä.

Tässä on totuttu jo siihen, että sähkölaitteet on eri, vain harva toimii täällä ja Euroopassa. Paperin koko on eri, samoin kirjekuorien, kansioissa on kolme rinkulaa ja niitä varten tietty tarvii sellaisen kolmea reikää rei´ittävän koneen. Uunissa on vain alalämpö tai ylhäällä grillivastus ja lämpötilatkin on Fahrenheiteja, yritä niilläkin siis tehdä jotain ruokaa, joka on kypsä, eikä alapuolelta palanut. Nimim. kerran yritin tehdä pullaa. En yritä toiste. Onneksi meillä ei pullasta pahemmin piitatakaan. Sekin taisi olla vain siksi, että piti viedä jotain suomalaista kouluun ja mustikkapiirakan jäljiltä oli vielä taikinaa. Aikakäsitys täällä tuntuu olevan erilainen, ja varsinkin pedantille suomalaiselle haasteellinen. Ovien lukot ovat erilaiset ja ne tuntuu ihan pilipaleilta Abloyn lukkojen jälkeen. Tavarat kaupassa on eri merkkisiä ja erilaisia. Deodorantit on pääsääntöisesti voidemaisia ja miksi ihmeessä täällä tuotteen nimen pitää olla Degree, kun Euroopassa samaa tavaraa saa tutulla Rexona-nimellä? Muitakin eri tavalla nimettyjä tuotteita on vaikka kuinka. Ja tähän tietty se blaablaa-selitys, että mantereet on olleet niin kauan erillään ja tällaista mantereelta toiselle matkustelua on ollut jo niin vähän, että tavat ovat päässeet eriytymään.

Oikeasti se aargh, aaargh iskee kuitenkin silloin, kun pitäisi yrittää löytää vaikka allergia- ja särkylääkkeitä. Minkä ihmeen takia ei vaan voi marssia kauppaan ja ostaa parasetamolia. Ei kun tietty sen pitää olla täällä nimeltään acetaminophen. Tai miksi Euroopassa käytetään salbutamolia astman kohtauslääkkeenä ja täällä sitä myydä albuterolina. Jos ne nyt sitten on oikesti sama tuote. Toisaalta tarvis tietää, kun on joillekin lääkeaineille allerginen.

Joskus sitä vaan löytää sisältään sen pienen suomalaisen joka valittaa aina kaikesta. (Ainakin suomalaisten verkkolehtien otsikoiden perusteella voi valittaa ainakin siitä, että lentokone tekee onnistuneen pakkolaskun väärään paikkaan, lunta on liian vähän tai paljon ja väärässä paikassa, joku entinen mäkihyppääjä peruu laulukeikkansa ja jollekin tulee paha mieli ja silleen.)

Ja joskus sitä löytää sisältään sen toisen puolen. Sen, joka vaan opettelee ostamaan eri deodoranttia kuin ennen ja sen, joka nauttii siitä, että huhtikuun 10:s päivä ulkona on +28C ja vaan lähtee chillaan poolille. Missä mun arskat on?