Aikatauluista ja niiden pitämisestä

Kun nyt kerran lorvin tässä sohvalla, niin yritänpä saada tekstiksi näitä päässä pyörineitä kirjoitusaihioita. Monta asiaahan täällä on eritavalla kuin Suomessa ja avoimella mielellä niihin tottuu tai yrittää totutella, mutta yksi asia kyllä pistää aina aika ajoin ärsyttämään. Nimittäin amerikkalaisten aikataulut, aikatauluttaminen ja jostain sopiminen. Näin suomalaisena ei vaan pysty ymmärtämään, miten vaikeata se on. Tiedän, että olen tästä kirjoittanut aiemminkin, mutta on tämä sellainen kulttuurien yhteentörmäys, ettei tästä yhdellä napinalla selviä. :D

Tapaus 1:

Teinin soitonopettajalta tulee sähköposti, jossa on kerrottu lukukauden poikkeusajat (opettaja reissussa tms.) ja esiintymiset (workshopit, konsertit jne.). Vastaan ja kuittaan, että päivät on meille ja teinille ok ja laitoin ne kalenteriini. Reilu kuukausi ennen workshoppia tulee viesti, että tässä on workshopin päivä ja kuittaan opettajalle, että kiitos tiedosta, teini on tulossa. Kaksi viikkoa ennen workshoppia tulee taas sähköposti. En kuittaa, joten opettaja lähettää viestin uudelleen kahden päivän päästä, johon kuittaan, että kiitos tiedosta ja hyvin sopii päivämäärä. Workshop-viikolla haen teinin soittotunnilta ja opettaja muistuttaa vielä workshopista ja sanoo, että jos aika ei sovi, niin voi tulla myöhemminkin kuin kahdelta. Vakuutan jälleen, että aika sopii, eikä muita menoja ole. Mutisen tästä (saksalaiselle) ystävälleni, joka toteaa, että hei kuriin ja järjestykseen tottuneena suomalaisena olen varmaan ainoa vanhempi, joka on viesteihin vastannut ja siksi ne tulevat aina vain uudestaan ja uudestaan minullekin ne muistutukset. Ja olen ehkä myös ainoa, joka ne on kalenteriinsa lisännyt jo alkusyksystä. Selvä, ollaan siis liian järjestelmällisiä me pohjoisen Euroopan asukit ja Kaliforniassa kaikki on vähän rennompaa "laid back lifestyle", niinkun täällä sanotaan.

Tapaus 2:

Koulusta tulee viesti koulun alettua, että tänä vuonna järjestetään opiskelijoiden (ja vanhempien) tapaamiset College counselorin (jatko-opintoasioita vastaava opinto-ohjaaja) kanssa. Viestissä on kaikki ohjeet, keneen ottaa yhteyttä ja milloin ajan varaamiseksi, varaukset tekee yksi vanhempi vapaaehtoistyönä koulun jälkeen ja hoidettavana on n. 400 ajanvarausta. Soitan sovittuun kellonaikaan ko. vanhemmalle, jätän viestin vastaajaan, hän soittaa minulle seuraavana aamuna ja antaa ajan ja pyytää minua laittamaan ajan kalenteriini, mahdolliset peruutukset ilmoitetaan sitten tuolle opinto-ohjaajalle. Meidän aika tulee ja olemme ajoissa ja kaikki sujuu hyvin. Kuukautta myöhemmin menen vanhempaintilaisuuteen yhtenä pe-aamuna, jossa tämä ajanvarauksista vastaava vanhempi on tullut antamaan ohjeet ajanvarauksen tekoon (ne samat, jotka oli siinä alkuperäisessä viestissä), samalla hän myös kertoo, että jättäkää vain yksi viesti vastaajaan, ei kymmentä (!), hän palaa työpäivänsä jälkeen asiaan. Hän myös kertoo, että aika pitää laittaa kalenteriin, eikä hän lähetä yhtään sähköpostivahvistusta tai -muistutusta, sillä aikoja on reilu 400 ja hänellä on myös päivätyö, ja jos ei pääse, aika pitää peruuttaa. Ja nämä asiat hän kertoo hyvin koulutetulle porukalle aikuisia, koska suurin osa soittaneista on soittanut useita kertoja hänen työpäivänsä aikana ja lähes kaikki ovat pyytäneet muistuttamaan heitä ajasta lähempänä, että muistavat mennä sovittuun aikaan.

Tapaus 3:

Minulla on lääkärin aika varattuna tiistaille. Automaatti soittaa minulle perjantaina ja muistuttaa ajasta ja se pitää vahvistaa painamalla tiettyä numeroa. Maanantaina tulee muistutusviesti, että minulla on seuraavalle päivälle lääkäriaika ja voi katsoa nettipalvelusta tarkemman ajan. 

Tapaus 4:

Tämä nyt ei varsinaisesti ole mikään tapaus, mutta tästä on ollut niin paljon juttua eri paikoissa, blogeissa ja FB-ryhmissä, että laitetaan nyt tämäkin. Amerikkalaisilla on tapana sanoa ihan puolitutuillekin tai suoraan sanottuna ihan vieraillekin, että "let's meet sometime", "see you soon" tai kuten eräs mies kävelyreittimme varrella joskus miehelle sanoi, että "we should go sailing together sometime". Ja ne tyypit ei siis oikeasti tarkoita sitä, se on vaan sellainen amerikkalainen kohtelias (!!) tapa sanoa jotain lämpimikseen. Sitten tällaiset suomalaiset ym. ottaa se helposti tosissaan. Jos on tottunut siihen, että kun Suomessa sanotaan, että mennään kahville ens maanantaina, niin sitten kanssa mennään kahville sillon maanantaina, niin onhan se toki vähän outoa, että täällä se sama lause tarkoittaa, että "mennään kahville ens maanantaina", tai "mennään kahville ens maanantaina, jos ei mulle tule mitään tärkeempää/parempaa ohjelmaa" tai "ei mulla ole aikomustakaan mennä kahville maanantaina". Mun tuttavat on suureksi osaksi muualta tänne tulleita, niin harvoin näitä tulee vastaan, tai ne ovat oppineet, että jos mulle sanoo klo 17 maanantaina, niin se on maanantaina klo 17.. ;) Onhan näitä tarinoita kuultu, miten joku amerikkalainen on sanonut suomalaiselle, että jos satut tulemaan joskus tännepäin, niin tule meille ja sitten suomalainen on oikeasti tullut matkalaukkuineen paikalle ja isäntäväki on vähän ihmeissään.

Tapaus 5:

Vaikka kuinka tietäisit nämä edelliset, niin silti nämä paikalliset onnistuu yllättämään sillä, että kuinka vaikeeta yksinkertaisten asioiden sopiminen näitten kanssa voi olla. Teini pyydettiin jousikvartettiin, jossa ideana oli treenata ohjelmisto ja käydä sitä ainakin joulun aikaan soittamassa vanhusten palvelutaloissa. Jo harjoitusaikojen sopiminen on ihan yhtä tuskaa. Nää muut teinit kun omaa ne seitsemän muutakin harrastusta, niin mikään ei koskaan käy kaikille. (Oiskohan sitä kannattanut miettiä, kun lupautui siihen kvartettiin?) Lopulta kvartetin vetäjä (joka tekee tän tietenkin saadakseen "johtajuus"kokemusta CV:hensä collegea varten), teki tiedoston, johon kaikki voi kirjata sopivat päivät. Kahden aikataulut siellä on, kaksi ei ole vielä "ehtinyt" (odoteltu nyt 4 kk). Eli järjetön sähköpostivahvistusviestittely joka toinen viikko. Ja jos en ole lukenut ko. päivänä pariin tuntiin meilejäni, niin yllätyksenä saattaa tulla, että eivät harjoittelekaan paikassa A aikaan Y, vaan paikassa B aikaan X sinä samana päivänä, koska B-lapsi on allerginen A-lapsen koiralle (jonka on tiennyt koko sen 2 viikkoa, kun aika ja paikka on lyöty lukkoon, mutta tuli mieleen vasta alkaa säätämään tunti ennen sovittua aikaa). Tää mun napina kuulostaa varmaan idioottimaiselta nillitykseltä, mutta kun tätä kattelee viikosta toiseen, niin ei vaan voi käsittää, että miten vaikea on a) sopia asioista ja b) pysyä niissä. Jossain vaiheessa kun yritin selvitellä, että millonkas nää palvelutalokeikat nyt olis, niin yks ilmottaa, että hänen lapselleen käy vaan kaksi päivää joulun aikaan (aha, kiva tietää), yks kertoo, että kahteen paikkaan vois mennä mikä tahansa päivä klo 11-12 ja hänellä olis tulostettuina joululaulunuotteja (mitä kävi niille kvartettobiiseille, joita on nyt 4 kk treenattu?), ja yksi ei vastaa mitään. Lopputulos: ei keikan keikkaa joulun ja uuden vuoden välissä. Pikkasen v-tutti, että jätettiin joululomareissukin varaamatta, kun teinin piti ilahduttaa vanhuksia. (Toki oikeasti on hyvä, että on nyt vaan saanut kaikki oikeasti levättyäkin, ja joulun ajan reissut olis ollut törkeän hintasiakin, että ei tämä mikään maailmanloppu ole.)

(Edit Tänä aamuna, 30.12., tuli soitto ja yksi keikka on tänään. Yksi soittajista on lopettanut, mutta kolmen soittajan ryhmä lähtee kohta esiintymään.)

Joskus mä hitto vieköön ihmettelen, että miten nää ihmiset ehtii lennoille ym. ajoissa ja miten näitten töissä saadaan mitään koskaan tehty ennen deadlinea. No, mutta mähän onkin tällainen suomalainen tiukkis, jonka mielestä asia on niin kuin se sovitaan ja aikataulut on, mitä sovitaan. Että vaikka sitä huomaa jossain aiheissa amerikkalaistuneensa, tai kalifornialaistuneensa, niin tässä on kyllä itsellä vielä jokseensakin totuttelemista joksikin aikaa. :D

Joulun aikaa

Syksy on hujahtanut ihan järjettömällä vauhdilla ja tuntuu, ettei saa mitään aikaiseksi. Tänä vuonna ehdittiin kuitenkin löytää paikallisia jouluperinteitä, joita ei olla ennen huomattu. Bongasin jostain lehdestä San Franciscon Dickensin joulumarkkinat, joihin päätettiin mennä. Ne oli kyllä ihan huiput, vähän niinkuin keskiaikamarkkinat, mutta Dickensin ajan Lontoosta. Lipun hinta tuntui alkuun melko suolaiselta (25$/hlö), mutta ei enää sisälle päästyä. Kojujen lisäksi tarjolla oli niin elämyksiä, musiikkia kuin teatteriesityksiäkin (joista käytiin katsomassa Pinokkio). Ja kaikki paikassa töissäolleet puhuivat Dickensin ajan englantilaisella aksentilla. Näiden lisäksi monet paikalle tulleet maksavat vieraatkin oli pukeutuneet ajan tyylin mukaisesti tai steampunk-tyyliin. Itseä vähän jopa harmitti olla siellä normivaatteissa, vaikka ei toki oltu ainoita. Paikassa oli vähän hämärää, mutta kait näistä kännyräpsyistä jotain kuvaa saa.

Pari viikkoa tämän tilaisuuden jälkeen käytiin pyörähtämässä Mountain Viewn saksalaisilla joulumarkkinoilla. Todellakin vain pyörähtämässä, sillä paikka oli niin täynnä ihmisiä, ettei meinannut eteensä päästä ja pretzelikojuunkin jonotti kymmeniä ihmisiä. Kojut tuli tarkastettua, mutta mitään syötävää ei sitten jonotettu.. 

Muuten joulujuttuja oli jotain koulussa ja töissä. Sekä puolison töissä että lapsella koulussa orkesteritunnilla vietettiin White Elephantia. Tästä olen muitsaakseni joskus aiemminkin kertonut, vähän sellainen suomalainen pikkujoulupakettiperinne, mutta lahjan voi valita joko avaamattomissa vaihtoehdoista tai "varastaa" jo jonkun toisen ottaman paketin, joka on jo avattu. Teinillä oli ohjeena, että ei saa ostaa mitään, vaan pitää tuoda kotoa löytyvää roinaa, mutta ei saa olla mitään lahjakortteja tai muuta. Teini vei sinne Ikeasta ilmaiseksi saadut omenalamput ja oli itse saanut paketista muurahaismyrkkyä, jonka oli lahjoittanut sitten jollekin kaverilleen... Ainakin tarkoitus oli täytetty, että paketissa pitää olla jotain roinaa ("crap"). 

Alunperin meillä oli suunnitelmissa lähteä joulusi pariksi päiväksi Tahoelle hiihtämään, mutta iski joku pöpö ja jouluaatolle oli luvattu reippaasti lunta ja vähän heikompaa keliä, niin ei menty. Syötiin sitten suomalaista jouluruokaa ja on lorvittu kotona ja luettu ja katseltu leffoja. Tällainen rentoutumistauko tuli kyllä ihan tarpeeseen, se täytyy kyllä myöntää. Meillä työporukalla puolestaan vietettiin rumien joulupaitojen päivää ("ugly Christmas sweater"), eli pidettiin nyyttärit lounaalla ja moni oli pukeutunut näihin rumiin jouluaiheisiin paitoihin. Näitä paitojahan näkyy ennen joulua vähän kaupassa kuin kaupassa, vaikka mä olin omani ostossa kyllä auttamattomasti myöhässä. Ja kaikenlaisia joulupaita-bileitäkin kuulemma pidetään. Tämä villitys on nyt kestänyt jo jonkun vuoden. Toisaalta onhan täällä isoissa kaupungeissa jo melkein perinteenä nekin tapahtumat, että pukeudutaan joulupukiksi ja kierretään baareissa vetämässä lärvät..

Joulunpyhät on jo ohi, joten toivottelen kaikille hyvää uutta vuotta!

High schoolin Junior-vuosi ja testirypäs edessä

Kesällä jo näistä kaikista eri collegeen hakuun vaadittavista testeistä ja muista kirjoittelin, vaikka olin silloin todella pihalla niistä. Tämä teinin Junior-vuosi (eli high schoolin toiseksi viimeinen vuosi) on kyllä ollut suhteellisen tiukka ja työntäyteinen. Kurssit alkaa olla vaikeampia ja työläämpiä ja samalla pitäisi tehdä kaikkea muutakin jo yliopistoon hakua ajatellen. Ei ole kalenterissa kauheasti tyhjää teinilläkään, vaikka varmasti siellä on paljon enemmän tyhjää kuin joillain luokkatovereilla on. On aikaa sentään nähdä kavereita ja vaan ollakin. Pikkuhiljaa alkaa nämä edessä olevat testit ja aikataulutkin selvitä.

Tässä on siis teinillä tehtynä tai edessä melkoinen setti kaikenlaista testiä. Kyllä heikompaa jo huimaa. Tehdäänpä nyt oikein listaus näistä.

California High School Exit Examination (CAHSEE) – Tämän testin läpäiseminen on ollut Kalifornian high schooleissa pakollinen, jotta saa high schoolin päättötodistuksen. Meidän teinikin otti sen ensimmäisen kerran viime keväänä. Siinä testataan enkun ja matematiikan taitotaso monivalintatehtävillä. Testin voi ottaa Junior- ja Senior-vuosina uusiksi jopa 3 tai 4 kertaa. Teini kuitenkin sai alkusyksystä kirjeen, että on läpäissyt testin. Sen jälkeen tulikin tieto, että kyseisestä testistä luovutaan ensi vuoden alusta ja sitä ei siis enää vaadita (toistaiseksi ainakaan) päästötodistuksen saantiin. Ilmeisesti varsinkin muuta kuin englantia äidinkielenään olevilla on ollut vaikeuksia läpäistä testiä. Ja näin ollen kyseiset opiskelijat eivät ole voineet päästä esimerkiksi collegeen, vaikka college heidät olisikin opiskelijaksi hyväksynyt, koska high schoolin todistus puuttuu. Ihan hyvä päätös, sillä kyllä tuota taitotasoa testataan muutenkin, nimittäin:

Preliminary SAT (PSAT) – Tämä on SAT:tä edeltävä virallinen College Boardin järjestämä testi, joka ainakin täällä tehdään kerran koulussa koulun järjestämänä. Siinä testataan niin matikkaa kuin kriittistä lukemista kuin kirjoittamistakin. Pääsääntöisesti tämä on monivalintatesti ja aikaa testin tekemiseen on 2 tuntia ja 10 minuuttia. Testin tuloksia ei vielä ole tullut, tulevat kuulemma noin kolmen kuukauden päästä testistä. Nämä tulokset menevät sinne College Boardin systeemeihin käsittääkseni ja sieltä sitten yliopistoille ja collegeille ja sieltä sitten voi alkaa tulla mainoskirjeitä, jos testit menevät erityisen hyvin.

SAT – Tämä on standardoitu testi, jota käytetään suhteellisen yleisesti collegehaussa yhtenä oppilaan arviointikriteerinä. SAT pitää sisällään samat kolme osaa kuin PSAT, mutta testi on muuttumassa ensi keväänä ja tuolloin tuosta kirjoittamisosioista tulee vapaaehtoinen. Testiä on kovasti arvosteltu siitä, että siinä on knoppeja, jotka pitää tajuta, vastaustekniikka pitää osata hyvin ja se testaa pitkälti ulkoaopittua. Teinilläkin on ollut jo koko high schoolin ajan viikottaiset SAT-sanat, eli sivistyssanoja, joita pitää opetella (sekä merkitys että oppia niitä käyttämään). Täällä on esimerkiksi saatavilla sanalistoja SAT:ta varten harjoitteluun. Testi on kuulemma muuttumassa enemmän soveltavaksi, eikä ulkoaopeteltujen sanojen osaaminen ole enää niin vahvasti painotettuna. Tosin kirjoitusosiossa niitä pitää edelleen osata käyttää. Tosin saattaa olla, että meidän teini jättää tuon kirjoitusosion kokonaan tekemättä. Saa nähdä. Joka tapauksessa meidän teini tähtää nyt tuohon uuteen testiin ja on ottamassa sen todennäköisesti tuossa touko-kesäkuussa. Yleisesti testi otetaan kerran uudelleen, joten se on edessä sitten myös todennäköisesti ensi syksynä. Jotkut kuulemma jännittävät testin tekemistä niin paljon, että on parempi ottaa se uusiksi, jos ei saavuta ensimmäisellä kerralla haluamaansa pistemäärää. Testi kustantaa noin 43 dollaria.

SAT Subject tests – Sitten näitä erillisiä testejä voi ottaa tietyistä aineista, kuten nyt esimerkiksi fysiikasta, kielistä tai matematiikasta. Matikan testejä on kahta eri tasoa, joista ylemmmän tasoinen olisi hyvä ottaa, jos haluaa matemaattis-luonnontieteelliselle alalle tai on ollut noilla ylemmillä matikan kursseilla. Matikan kurssiin ei vaadita calculus-osiota, joka yleisimmin opetetaan täällä vasta Senior-vuonna. Ainetestejä voi tehdä kolme kerralla, teini todennäköisesti tekee näitä tänä kesänä kaksi ja nämä ovat edessä todennäköisimmin kesäkuun alussa, kun kyseiset kurssit on suoritettu. Mitään ylärajaa näihin ei ole ja jotkut ottavat useampiakin, toiset puolestaan vain ne, jotka itseä kiinnostavat. Testi maksaa 26 taalaa + 18 taalaa per ainetesti. Lisää SAT:sta täältä.

ACT – Tämä on vähän niinkuin vaihtoehtoinen standardoitu testi tuolle perus-SAT:lle. Pääsääntöisesti collegeen hakiessa on edellytyksenä joko SAT:n tai ACT:n tekeminen. Pisteytykset testeissä on hyvin erilaiset, joten se on sitten collegejen päänsärky painottaa testitulokset niin, että ne vastaavat toisiaan. Monet tällä alueella ottavat molemmat, jos eivät ole saaneet toisesta jo aivan huippupisteitä. ACT on kuulemma enemmän opittua mittaava testi, jossa ei niinkään kysytä ulkoa opittuja tietoja ja asioita, vaan kokonaisuuksia. Testi jakautuu neljään osaan, matikka, englanti, lukeminen ja tieteellinen päättely. Ei olla nähty yhtään testiä vielä, mutta teini on ottamassa jonkun harjoittelukokeen keväällä, jotta saa vähän tuntumaa siihen. Muuten ACT lienee aikataulussa ensi syksyn alkupuolella ennen college-hakuprosessin alkua. Testin hinta on noin 56 dollaria. Lisää ACT:sta täältä.

AP-testit – Näiden lisäksi voi sitten ottaa kunkin AP-tasoisen kurssin (Advanced Placement) jälkeen AP-testin, jolla osoitetaan kurssilla opetettujen asioiden oppiminen. Hyvin menneellä testituloksella voi sitten esimerkiksi korvata suoraan college-kurssin eli hypätä kurssin yli. Nämä testit ovat yleensä toukokuussa. Teini ottanee yhden tänä vuonna ja sitten ensi vuonna jonkun AP-testin/testejä riippuen suoritetuista kursseista. AP-testin hinta on googlen mukaan 92 dollaria per testi. Lisää AP-testeistä täältä.

Näiden lisäksi on sitten yleisiä testejä, kuten California Assessment of Student Performance and Progress (CAASPP) -testi, joka korvasi aiemmin käytetyn STAR-testin. Nämä mittaavat kuitenkin yleisemmin kouluja ja niiden oppilaiden suoriutumista, eikä näillä mitata niinkään yksittäisen opiskelijan suoritusta tai pisteitä ei voi hyödyntää mitenkään esimerkiksi jatko-opintoihin pyrkiessä. Että testiä pukkaa ensi keväänä ja syksynä ja kova valmistautuminen toki niihin tulee sitten eteen viimeistään keväällä, vaikka pohjatyötä pitääkin toki tehdä koko ajan.

Että jos ihmettelette, että miksi blogi on ollut suht hiljainen, niin illat on mennyt yrittäessä selvittää tätä kaikkea viidakkoa. On käyty koulun infotilaisuuksissa ja tavattu koulun college counselor ja kaikkea. Teini kävi ennen PSAT:ta SAT boot campissa, jossa kerrattiin vastaamistekniikoita ja annettiin yleisiä vinkkejä testin tekemiseen ja testiajan hyödylliseen käyttöön. Että kyllä tässä aikaa (ja rahaakin) menee, vaikkei mitään hirveitä preppauskursseja ollakaan aiottu teinille maksella. Jos olette sattuneet lukemaan paikallisesta tavasta teettää standardoituja testejä, niin niillä yleensä viitataan noihin ihan viimeisiin, sillä niitä teetetään enemmän tai vähemmän joka vuosiluokalla. Mutta tämä muu testirumba lähtee siis todella pyörimään nyt tämän vuoden keväästä. Että silleen.