Tahoe: lunta ja lumiketjuja

Päästiin sitten tammikuun lopulla viimeinkin Tahoelle, mutta ei se reissu ihan putkeen mennyt. Yövyttiin matkan varrella pe-la välinen yö, koska Sacramenton kohdalla on aina ruuhkaa, eikä haluttu ajaa pimeällä vuorilla, jos keli ei ole kohdallaan. Aamulla aikaisin jatkettiin matkaa, mutta ruuhkaanhan me silloinkin jouduttiin. Vuorille päästessä monet laitteli autoon lumiketjuja ja kysyin puolisolta, että eikö meidänkin pitäisi. Puoliso vaan sanoi, että vaihdetaan vasta, kun on pakko. Lunta siinä vähän sateli, mutta tiet oli vielä suunnilleen sulat, mutta kun edellä ajavilla oli lumiketjuja, niin aika hitaastihan se jono liikkui. Sen verran aurinko lämmitti tietä, että ei sitten koskaan tullut sitä kohtaa, että pitäisi ketjut laittaa. Ja siinä on sitten miehet tarkistamassa, että ketjut on, eli siitä ei ilman ketjuja tosiaan pääse eteenpäin. Mutta ei hätää. Suunnilleen kaikki paikat siinä matkan varrella myy niitä ketjuja ja sitten siinä on vielä miehiä jonossa, jotka laittaa ne paikoilleen 20-30 dollarilla, jos ei itse halua sitä tehdä. Meillä oli itsellä kyllä jo omat ketjut hankittu, mutta koskaan aiemmin ei olla niitä täällä kuivuuden riivaamassa Kaliforniassa tarvittu.

No päästiin sitten Tahoelle ja hiihtolippuja ostamaan. Paitsi ettei ostettu. Nevadan puoleisessa rinteessä kun oli sähkökatko ja se oli suljettu ja Kalifornian puoleiseen rinteeseen lipunmyynti lopetettiin suunnilleen sillä sekunnilla, kun se oli niin täynnä. Ei siinä mitään, käytiin syömässä hyvää pizzaa, käveltiin ulkona, jotain shoppailtiinkin ja katseltiin presidentinvaaliväittelyä TV:stä. Aamulla sitten aikaisin ylös, että pääsee rinteeseen. Tai sitten ei. Olisihan sinne päässyt, mutta lunta tuli sen verran ja keli oli sellainen, ettei sinne kylään edes nähnyt pilvien takaa koko vuorta, että ei se mitään kovin hienoa se laskeminen olisi ollut. Ja arvattiin myös, että kotimatka tulisi kestämään ikuisuuden, jos vasta iltapäivällä lähdettäisiin ajamaan. Käytiin sitten vielä lumisateessa kävelyllä ja tavarat autoon, lumiketjut alle (lunta oli tullut yön aikana reilut 10 cm ja tiet oli ihan valkoisenaan) ja menoksi. Paitsi ettei kuitenkaan. Siis lähdettiin kyllä ja ensimmäiset kaksi mailia menikin ihan kivasti, mutta seuraavaa kahta tuntia ei kyllä kauheasti menty mihinkään. Seuraavaan 8 mailiin kun meni kaksi tuntia, pääsääntöisesti autojonon ollessa ihan pysähtyneenä suuren osan ajasta. Ja selvisi se syykin, että miksei puoliso ollut halunnut niitä lumiketjuja alle edellisenä päivänä laittaa. Se autohan täristää niiden kanssa ihan tolkuttomasti ja todellakaan ei voi ajaa yli 25 mailia tunnissa (n. 40 km/h). Jos sitäkään. Onneksi aurinko tuli esiin ja ketjut sai poistaa ja taas lähti jono vetämään. Jo oli aikakin. Sanonpahan vaan, että kun olet n. 2 km:n korkeudessa ja nestettä pitäis juoda säännöllisesti, ettei tule päänsärkyä ja sitten olet jumissa autossa pari tuntia, että siinä saattaa alkaa olla vähän epämiellyttävät fiilikset jossain vaiheessa. No, jono siis alkoi vetää ja matka alkoi sujua oikein reippaasti, vaikka vähän vielä lunta satelikin, mutta aura-autot hoitivat hommansa ja aurinko loput (illalla oli kuulemma taas teitä ollut suljettunakin jonkun aikaa). Kaikkinensa siihen noin neljän tunnin matkaan meni kahdeksan tuntia.

Niistä lumiketjuista vielä. Ne on siis tietyissä olosuhteissa pakolliset, paitsi nelivetoisilla autoilla. Eikä niitä tarvi siis laittaa kuin vetävien pyöriin. Ne laitetaan siihen renkaiden eteen, ajetaan auto siihen päälle ja kiristetään. Mies vakuutti, että on 5 minuutin homma, mutta kyllä siinä sähläyksessä taisi vartti mennä. Meillä on niihin myös sellaiset jotkut toiset kiristimet, jotka sitten viritetään siitä renkaan päältä, jotta pysyvät varmemmin renkaassa. Kyllähän se vähän alkeelliselta talvirenkaisiin tuntuu, mutta jos niitä nyt tarvii kerran neljässä vuodessa kaksi tuntia, niin eihän sitä tietty mitään nastarenkaitakaan sellaisen vuoksi vaihdella.

No joka tapauksessa tuli käytyä Tahoella ja istuttua autossa. Positiivista on tietty se, että siellä on lunta, joka tarkoittaa juomavettä kuivaan Kaliforniaan. Alla vielä tuon viikonlopun tunnelmia kuvina. 

Siinä tuli siis talven jälkeen taas ihan täysi kevät vajaassa parissa tunnissa, kun päästiin vuorelta alas. Ja sitten tuli taas enemmänkin vettä. Ei mitään loistokkaita kännyräpsyjä, mutta viimeisessä kuvassa siis pilvet roikkuivat kummallisesti, osoittautui kunnon sateeksi.

College-vierailuista

Kyllä meidän elämään toki muutakin mahtuu kuin opiskeluasioiden pohtimista, mutta on tässä sen verran kaikkea setvimistä, että kyllä näiden selvittelyyn aikaa menee. Normiarjessa nyt ei kauheasti muutenkaan ole mitään kirjoitettavaa, töissä ja koulussa käydään, joskus ollaan kipeitä, allergiat vähän vaivaa ja kaupassa käydään, pestään pyykkiä ja siivotaan. Niistä ei noin pidemmän päälle kovin paljoa riitä kirjoitettavaa.

Eli asiaan ja college-vierailuihin. Jo heti high schoolin alkamisesta lähtien on tullut aina välillä esille nämä collegeihin tehtävät vierailut ja kuinka varsinkin Junior-vuoden aikana niitä pitäisi tehdä aina kun on vapaata. Vaan vierailemalla kampusalueilla kun kuulemma se kristallisoituu, että haluaako siinä paikassa todellakin opiskella ja viettää neljä vuotta elämästään. Vähän hassultahan se näin suomalaiselta on kuulostanut, kun on tottunut, että opiskelupaikka valitaan oppialan/pääaineen perusteella, jos sinne noin niinkun ylipäätään pääsee sinne haluamaansa kouluun. Mutta toisaalta ymmärtäähän sen, että jos maksat opiskeluvuodesta kymppitonneja, että kyllä siinä jossain määrin pitäis olla vakuuttunut, että paikassa myös viihtyy ja opinnot etenee. Me nyt kuitenkin päätettiin, että ei tässä aleta maata summan mutikassa kiertämään college-kampausten vierailujen kanssa, kun ei ole ihan vielä edes tiedossa, mitkä olisi ne potentiaaliset teinin opiskelupaikat, mutta ajateltiin käydä katsomassa pari paikallista kampusta ja ilmoittautua heidän opastetulle kampuskiertueelleen. Näkee sitten vähän, että mitä siellä kampuksella vierailemalla oikein oppii. Ja onhan me lomareissuilla jo aiemmin käyty kurkkimassa kampusalueitakin satunnaisesti. Niinkuin esimerkiksi San Diegossa, Seattlessa ja tietty tässä lähialueilla Stanfordissa. Nyt syksyllä sitten päätettiin käydä San Jose Staten ja UC Berkeleyn kierroksilla.

Kalifornian julkiset colleget/yliopistot on UC-kouluja eli University of California ja State University -kouluja. Näistä UC-koulut on yleisesti arvostetumpia ja niitä on mm. juurikin edellä mainittu Berkeley ja UC San Diego, niin myös esimerkiksi UCLA ja UC Santa Barbara. State Universityt on taas ehkä enemmän käytännönläheisiä (vrt. Suomen ammattikorkeakoulut) ja myös halvempia. Ongelma UC-koulujen kanssa on, että tällä hetkellä hyväksytyistä opiskelijoista vain n. 40 % on kalifornialaisia, joten sisäänpääseminen ei ole missään nimessä kalifornialaiselle itsestäänselvyys. Vaikka siis lukukausimaksut paikalliselle opiskelijalle olisivat ihan siedettävät, kun taas muihin osavaltioihin lähtiessä maksut on yleisesti korkeammat. Tästä onkin helppo lukea rivien välistä, että miksi UC-kouluissa niitä muualta tulleita on niin paljon – koska koulujen opintomaksut on ei-kalifornialaisille korkeammat = enemmän rahaa oppilaitokselle.

Niin siis takaisin niihin vierailuihin. Kävimme syksyllä teinin kanssa siis San Jose State Universityn kierroksella, joka oli ihan hyvä kierros. Opas näytti kampusaluetta, mutta myös kertoili opiskelusta, asumisesta ja opiskeluelämästä (tällä tarkoitan nyt lähinnä urheilujoukkueita, mahdollisuuksia harrastaa urheilua tai taiteita, enkä mitään opiskelijabileitä). Ihan mukavalta paikalta vaikutti, ainoastaan pari muttaa. Koska ollaan Piilaksossa ja täällä on näitä tulevia tekniikan alan opiskelijoita vaikka kuinka, on täälläkin suht korkeat arvosanavaatimukset teknisiin ja insinööritieteisiin. Toinen haaste on ollut, että onko kursseilla tilaa, eli aina ei välttämättä pääse tietyille pakollisille kursseille, jolloin valmistuminen venyy ja opintoaikojen voi olla 4:n vuoden sijaan 5 tai 6 vuotta. Ja opintomaksuhan siis maksetaan lukuvuosista, ei suoritetuista opintojaksoista...

Tässä nyt muutama kuva kampukselta, joka on suhteellisen iso. Yllä olevassa kuvassa on kuvattuna 1968 Meksikon kesäolympialaisten kohua herättänyt palkintokorokkeella sattunut tapahtuma, jossa koulun entinen opiskelija John Carlos ja Tommie Smith olivat paljain jaloin ja protestoivat nyrkissä olleilla käsillään tehdyllä merkillä Amerikan tummaihoisten oloja. Lisää tietoa löytyy helposti googlaamalla.

Berkeleyn kampusvisiitti tammikuussa osui sateiselle päivälle, mutta ihan kivasti sielläkin sai infoa samantyyppisistä asioista. Ja sinne on vielä vaikeampi päästä ainakin insinööritieteisiin ja tietojenkäsittelyn koulutusohjelmaan. Mutta kaunis kampus ja hienoja rakennuksia (alla olevat kuvat on tosin aiemmalta visiitiltä, kun teini oli yhden päivän Berkeley Splash -tapahtumassa high school -ikäisille). Ja onko näistä nyt sitten jotain hyötyä? No ei varmaan siinä määrin, että tässä lähdettäisiin kaikkiin potentiaalisiin yliopistoihin fyysisesti käymään. Ja näitä kutsuja eri yliopistoiltahan tulee nyt PSAT-tulosten tultua ihan viikottain. Mutta kyllä ne jossain määrin on auttaneet meitä ja varsinkin teiniä haarukoimaan, että haluaako pieneen collegeen (reilu tuhat opiskelijaa) vai sitten tuollaiseen vähän isompaan, jossa on yli 10000 opiskelijaa. Ja että onko tärkeää, että voiko pääaineen valita itse heti vai tehdäänkö valinta vasta parin vuoden opiskelun jälkeen. Ja kuinka tärkeää on, että pääainetta voi halutessaan vaihtaa ja että kuinka laaja sivuainetarjonta on. Saattaa olla, että käydään vielä jossain collegessa tässä nurkilla, mutta kyllä varmaan ne oikeat ja ratkaisevat käynnit tulee tehtyä sitten, kun saa tietää, että mihin sitä on päässyt opiskelemaan ja jos tilanne on vielä sellainen, että vaihtoehtoja olisi useampiakin. Sen näkee sitten. Nyt kahlataan vaan läpi esitteitä ja collegeiden sivuilta löytyviä virtuaalikierroksia siihen asti.

Presidentinvaaleista

Näin green cardin omaavana en saa äänestää paikallisissa vaaleissa, mutta kyllähän niitä nyt näin neljän vuoden asumisen jälkeen seuraa ihan eri tavalla kuin presidentinvaaleja neljä vuotta sitten. Ja onhan tilanne vaaleissa muutenkin eri, kun Obaman kaudet on täynnä, ja molemmat puolueet etsivät sitä omaa lopullista ehdokastaan.

Tämä esivaalien ja vaalikokousten aika on tänä vuonna varsin jännäkin. Vielä puoli vuotta sitten oltiin vahvasti sitä mieltä, että Bernie Sandersilla on 'electability issue', eli että tässä maassa ei sosialisti (tosin vastapuoli mielellään puhuu kommunistista) tule valituksi sanan negatiivisen kaiun jne. vuoksi. Olen myös nähnyt artikkeleita, joissa on sanottu, että suurin osa amerikkalaisista ei vaan ole valmiita äänestämään omien etujensa mukaisesti, eli äänestää halvemman terveydenhuollon, koulutuksen ja paremman sosiaaliturvan puolesta (koska siis se kamala sosialismi, jota on ympäri Eurooppaa). Siksi siis ennen esivaaleja ja vaalikokouksia oltiin täysin varmoja, että Hillary pyyhkii ehdokkuuden taskuunsa aivan heittämällä. Ehkä hänestä ehdokas tuleekin, mutta kovempi taisto tästä tulee kuin kukaan viime vuonna vielä ajatteli. Täälläkin on alkanut näkyä jo "I am ready for Hillary" -puskuritarrojen lisäksi yhä enenevässä määrin Bernie-tarroja. Kaliforniahan tunnetusti vaaleissa menee lähes aina demokraateille, joten demokraattien tarrojakin näkee enemmän. 

Republikaanisen puolella vielä viime syksynä kuviteltiin Bushin dynastian jatkuvan, mutta ilmeisesti väki alkaa olla vähän kyllästynyt näihin presidenttidynastioihin, eli Bushin ja Clintonin perheisiin. Kyllä tässä on ihmetyksellä seurattu Trumpin suosiota, joka ei näköjään olekaan ihan pelkkä kupla. Jotkut ovat varmoja, että kyseinen herra on sekoittamassa vastustajan pakkaa Clintonien pyynnöstä, jotkut taas selittävät Trumpin ja toisella puolella Sandersin menestystä sillä, että miehet sanovat juuri mitä ajattelevat ja ovat siten hyvin erilaisia kuin ammattipoliitikot. Toiset taas ovat varmoja, että aiemmin tullut laki, joka ei rajoita yritysten ja ihmisten vaalirahoitusta oikeastaan ollenkaan, on saanut nyt tuen menemään näille kahdelle herroille eri puolueissa, koska Sanders ei haali isoja tukia isoilta yrityksiltä ja Trump taas maksaa omasta pussistaan, eli ehdokkaat eivät ole kiitollisuuden velassa sotateollisuudelle, energiateollisuudelle tai millekään muullekaan isolle lobbarille. Toisaalta Trump puhuttelee juurikin niitä amerikkalaisia, jotka kaipaavat takaisin hyviä vanhoja aikoja, kun työpaikat pysyivät vielä maassa, eikä niitä ulkoistettu Meksikoon tai Kiinaan (vrt. perussuomalaiset Suomessa). Toisaalta republikaaneilla on alkuun ollut niin monta ehdokastakin, että äänet ovat jakautuneet suhteellisen hajalleen, ja siksi sekä Trump ja teekutsuliikkeen Cruz ovat nousseet niin vahvasti esille. Käytiin tossa pienellä lomareissulla

 ja katsottiin republikaanien väittelyä televisiosta (meillä kun ei itsellä enää ole kohta kahteen vuoteen ollut tv-kanavapakettia). Kyllä täytyy sanoa, että näin suomalaisesta näkökulmasta nämä kyseisen puolueen argumentit kuulostaa välillä vähän erikoisilta, sotaa ja kidutusta vaan lisää, Obamacare-sairausvakuutussysteemi nurin ja palautetaan paremmin toimeentulevien asema ennalleen. Keskiluokkalainen täällä on kärsinyt jo vuosia, kun terveydenhuollon ja koulutuksen kustannukset vaan nousevat ja asumiskustannuksetkin täällä Kaliforniassa alkavat olla kipukynnyksen tuolla puolen. Mutta onhan näitä väittelyitä ja uutisia ihan mielenkiintoista seurata, varsinkin nyt kun tolkuton kurakampanja ei ole vielä alkanut. Sen aika lienee sitten, kun puolueiden ehdokkaat on selvillä.

Tämä esivaaliaikahan on melko mielenkiintoista, kun eri osavaltioissa on erilaiset systeemit, joissain on puolueiden esivaaleja ja joissain pidetään vaalikokoukset. Näistä vaalikokouksista ainakin joissain on käytäntö, että ihmiset tulevat fyysisesti paikalle ja paikan päällä voi vielä yrittää saada valitsijoita puolelleen. Demokraateilla ei ainakaan ensimmäisestä vaalikokouksesta saa edes tietää äänestäjien lukumäärää, vaan suhdeluvun. Todella hankala yrittää saada käsitystä äänestäneiden määrästä. Tai siitä, että tuleeko valitsijamiehet sitten äänten perusteella vai koko osavaltion demokraattien valitsijamiehet menevät sitten osavaltion voittaneelle kandidaatile. Enpä ole jaksanut perehtyä tähän vielä enempää. Ainakin Clintonin kampanjassa ollaan jo vahvasti uskomassa voittoon nyt kuin pari viikkoa sitten.

Täällähän rekisteröidytään äänestäjäksi, paitsi että Oregon on tekemässä lain, että kaikki täysi-ikäiset olisivat myös suoraan rekisteröityneitä äänestäjiä. Rekisteröitymisen voi tehdä esim. ajokorttia DMV:ltä hakiessa. Samalla voi ilmoittaa olevansa joko demokraatti, republikaani tai itsenäinen äänestäjä. Jossain osavaltioissa vain jomman kumman puolueen kannattajiksi ilmoittautuneet voivat äänestää esivaaleissa, joissain taas myös itsenäiset voivat päättää kumman puolueen esivaaleissa äänestävät. Eri käytäntöjä on monia, mutta niin on toki osavaltioitakin.

Että onhan tämä hyvin erikoista aikaa, valituksi voi lopulta tulla maan ensimmäinen naispresidentti, ensimmäinen sosialisti ja juutalainen, ensimmäinen kuubalaistaustainen tai latinotaustainen presidentti tai sitten rääväsuinen miljonääri. Tai sitten joku ihan muu, itsenäisestä ehdokkaastakin on ollut huhuja. Joidenkin mielestä tarjolla ei ole kuin huonoja ehdokkaita, mutta mielipiteensä kullakin. Tylsää näiden kisojen seuraamisesta ei ainakaan tule, se on varmaa.

Kiitospäivä Denverissä / Thanksgiving in Denver area (with bisons!)

Kyllä, Kiitospäivää vietetään marraskuun lopussa, mutta en ole saanut aikaiseksi perata näitäkään kuvia aiemmin. Alunperin meidän piti viettää kiitospäivää kotona, mutta varattiin vähän ex tempore reissu muutamaa päivää aiemmin. Sunnuntaina sääennusteita katsoessa luvattiin Denveriin pientä plus-keliä, joten suunnitelmissa oli, että hiihtämään päästään. No, ennustuksiin ei aina ole luottaminen, ja varasuunnitelmia kannattaa aina olla. Keli Denverissä olikin lumisateinen ja pakkastakin oli yhtenä päivänä -10 C. Koska lunta tuli ihan vaakasuoraan, eikä vuokra-auton "all season tires" olleet kyllä mitkään suomalaiset talvirenkaat, piti hiihtosuunnitelmat perua. Onneksi saimme loppuajaksi sentään vaihdettua vuokra-auton SUV-malliseen, että sillä uskalsi ajella edes kaupungista ulos. 

Lätkäliput oli ostettu etukäteen, koripallo-otteluun menimme ex tempore (hattuhyllyn paikat maksoivat noin 20 taalaa, kun täällä meidän kulmilla saisi maksaa moninkertaisesti), joten onpahan nyt käyty sitten katsomassa NBA-matsikin. Biisonit ja preeria olivat myös alkuperäisellä listalla, ja upeitahan nuo paikat ovat tuolla Denverin nurkilla. Kaupunkihan on tunnettu myös nimellä "mile high city", sillä tietty osa kaupungista on tarkalleen mailin korkeudella meren pinnasta. Oli lopulta ihan hyvä reissu. Kuvat puhukoon puolestaan.

Yes, Thanksgiving was already in November, but I have not had time to short these pictures before. We were not supposed to travel during Thanksgiving, but decided to go somewhere anyway. So we checked what cheaper options there was (not many!), what was close enough (we have already visited Vegas before) and where we could ski. So, Denver it was. The weather app was telling us that it would be beautiful weather with + 5 C / 40 F weather. Well, that did not happen, the truth was: snowing horizontally and 14-20 F. And the all season tires in the rental surely were not enough to drive in that weather. But, there are always back up plans, right? We had booked tickets to a hockey game, but we also decided to go watch a NBA game (the tickets were so much cheaper than the Warriors game tickets in the Bay Area). We had already planned to go see bisons, so that we did. We had fun (even though sometimes we were literally freezing). I´ll let the pics tell you all. 

Denver, keskusta / Denver city center

Kreikkalainen teatteri / The Greek Theater (and yes, a lot of homeless here in freezing weather :( )

Coloradon osavaltion pääpaikka / Colorado State Capital

Kaupungintalo / City & County Building

Valmiina jouluun / Ready for Christmas

Ottawa Senators vs. Colorado Avalanche at Pepsi Center (kuva ennen peliä / picture before game) 

Sama paikka / Same place two days later, Denver Nuggets vs. San Antonio Spurs

Denver Blue Bear at The Colorado Convention Center

Lumisateinen Denverin keskusta kiitospäivänä / Snowing in Denver on Thanksgiving evening (mobile phone pics, the quality is unfortunately not top notch for the evening pics)

Lumisateen tauotessa käytiin Denverin viereisillä vuorenrinteillä kääntymässä. Tulipas kotoinen olo. / When the snowing stopped we wanted to look for some nice snowy places.

Ja biisoneita / ... and bisons.

Yhtenä päivänä suunnattiin preerialle, eli Buffalo Herd Nature Preserve -alueelle, josko täällä näkisi paremmin niitä biisoneita / The Buffalo Herd Nature Preserve is not a large area, but it sure was beautiful

Preeriakoira / Prairie dog

Muulipeura/mustahäntäpeura, takana biisoneita / Mule deer with bisons in the background

Alueella on amerikanhiirihaukkoja, mutta en ole varma, että onko tämä oksalla kököttänyt nyt sellainen / There are red-tail hawks in the area, but does anyone now if this actually red-tail hawk or something else?

Ja vähän suurempi mustahäntäpeura / And a more majestic mule deer

Pumpulihäntäkaniini? / Cottontail rabbit?

Ja nämä biisonit tuntuivat syövän koko ajan, joten kuvissa on pääsääntöisesti selkää ja takapuolta.. / And the bisons seemed to be eating all the time, so I could mostly capture their back or back side..

Preeriaa / Prairie, what a beautiful place it was

Ja vielä muutama otos peuroista / And still some mule deers

Biisoni / Bison

Tälle tielle oli ajaminen kielletty, mutta olisi sinne päässyt. Ei siis mitään aitaa tässä auton ja biisonien välissä. / This is a road that is not permitted for tourists, but there is no fence between us and the bisons.

Kun aurinko alkoi paistaa, oli tämä -10 C:een pakkasmaisema aivan uskomattoman upea. / And when the sun was shining, you could hardly remember that the temperature was 14 F. It was just amazingly beautiful.

Meitä vähän varoiteltiin, että Denverissä ei ole oikeastaan mitään näkemistä, mutta ei ollenkaan hullumpi reissu. Ruokakin oli oikein hyvää, käytiin syömässä mm. kiitospäivän ateria ja parina iltana muissa ravintoloissa. Puoliso otti aina kuin mahdollista biisonipihvin ja oli kuulemma oikein maukasta. Ted´s Montana Grill -ravintolaa voidaan kyllä suositella lämpimästi.

So there was plenty to see and experience in Denver, even though the weather could have been better. We also enjoyed several good meals and a thanksgiving dinner. We can really recommend the Ted´s Montana Grill. Hubby really liked their bison burger by the way.