Vuokrata vai omistaa?

Ainakin joku puolison sukulaisista ihmetteli jossain välissä, että asumme täällä vuokralla. Siihen on kaksi erittäin loogista syytä eli hinnat ja luottohistoria. Pankit ovat tiukentaneet asuntoluottojen antamisen kriteereitä surullisen kuuluisan asuntohintaskandaalin jäljiltä. Ja asuntolainaan tarvittavan luottohistorian kerryttämiseenkin menee enemmän aikaa kuin jokunen kuukausi. Ihan loogistahan se on, että ihan ventovieraalle maahan juuri muuttaneelle ei pankista anneta satojatuhansia dollareita luottoa. Tosin asuntohan kattaa toki vastaavasti arvollaan osan. Tällä alueella tosin asuntojen hinnat nousevat jatkuvasti lähes raketin nopeudella ja ollaan pian taas jo asuntojenhintojen romahdusta edeltävällä tasolla (siis se surullisen kuuluisa, jossa asunnoista oleva laina lopulta ylitti asuntojen silloisen arvon ja ihmiset joutuivat kodittomiksi). Taloudelle asuntojen hintojen nousu tosin tekee hyvää. Se kertoo myös siitä, että alueen IT-firmoilla menee hyvin ja rahaa on osalla väellä taskuissa riittävästi. Onhan tässä reilun vuoden aikana sekä Facebook että Twitter listautuneet pörssiin ja osakkeista on saanut hyvät rahat. Näiden firman ja muidenkin miljonäärejä tai melkein sellaisia sitten etsii nyt asuntoa ja hinnat saattavat sitä kautta olla mitä tahansa.

Todellakin siis mitä tahansa. Täällä melko usein myyntihinta on enemmän kuin pyyntihinta. Hurjimmissa tarinoissa pyyntihinta on ollut miljoonan-luokkaa, myyntihinta sitten kyseisellä asunnolla 1,8 miljoonaa. Asunnot myydään tällä hetkellä "as is" -kunnossa, joka tarkoittaa sitä, että jos pyydät kuntotarkastuksen tekoa ennen kauppojen vahvistamista, on ihan turha odotella kauppojen syntyvän. Jonossa on niitä, jotka ovat riskin valmiit ottamaan ja valmiita ostamaan asunnon sellaisenaan. Täällähän toki tontin arvo myyntihinnasta on iso ja monessa kadun kulmassa näkee, että vanhan talon tilalle on rakennettu kokonaan uusi talo tai vanhasta talosta on käytetty vain kantavat seinät ja muuten on suhteellisen totaalinen remonttityömaa käynnissä.

Hintataso tietenkin vaihtelee kovasti täällä Piilaaksossakin ja toisella puolella lahtea hinnat ovat selkeästi alemmat. Jos olette sattuneet katsomaan LA:n kiinteistömarkkinoista kertovaa Million Dollar Listing -sarjaa (tuli ainakin aiemmin Suomessakin), niin ne hinnat on yleisesti jopa halpoja tämän meidän nurkkien asuntojen hintoihin. 5-10 miljoonan asunnot ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Joskus näkyy jopa 30 miljoonan asuntoja mynnissä. Tässä koulupiirissä (kyllä hyvät koulut nostavat asuntojen ja vuokrien hintoja ja kunnan raja saattaa merkitä myös hyvin eritasoisia hintoja) uusi kahden makuuhuoneen (eli Suomen mittapuulla yleisesti siis 3 h+k+ kylppärit ja WC:t ym.) town housen eli rivi-/kerrostalon pyyntihinta liikkuu siinä miljoonan taalan paikkeilla. Ja vaikka taalan kurssi nyt on mitä on, niin on se euroinakin siinä 730 tuhannen luokkaa. Ei siis ihan mitään pikkurahoja. Eikä siinä kauheasti Suomen pääkaupunkiseudun ulkopuolella myydystä asunnosta saadut rahat auta kuin vasta käsirahaan. Käytännössä tuollaisen asunnon lainanlyhennyskustannukset ovatkin sitten vähän vanhemman vastaavan kokoisen vuokra-asunnon kuluja vastaavat. Plus siihen sitten vuosittainen kiinteistövero, joka on reilun prosentin asunnon ostohinnasta. Miljoonan asunnosta siis menee vuosittain reilun 10 000:n verot. Plus sitten tuollaisissa ei-omakotitaloissa menee kuukausittainen vastike, joka saattaa olla 300-1000 taalaa kuukaudessa.

Vaikka vuokratkin ovat alueella korkeat (taas riippuu vähän alueesta ja kunnasta), niin kuukausittaiset peruskustannukset vuokrasta tai omasta asunnosta eivät ole kauhean erilaiset. Vuokralla saattaa olla jopa halvempaa, varsinkin jos asunto on vanhempi (kiinteistöverot ovat pienemmät) ja mitään yllättäviä, ylimääräisiä kuluja ei pääse tulemaan. Eikä tarvitse alkaa kilpailuttaa erilaisia remonttimiehiä vesivahingoissa tai muissa vastaavissa. Toki omalla asunnolla kerryttää sitä omaa omaisuuttaan, mutta omat kommervenkkinsa siinäkin on. Täällä kun sosiaaliturva on jokseensakin olematon ja työttömyyskorvausta saa vain hyvin vähän aikaa, eikä se missään nimessä tällä alueella kata edes asumiskustannuksia, oletkin ihan nesteessä, jos kaikki rahasi on kiinni asunnossa. Toki tällä hetkellä asunnot viedään käsistä ja niistä on helppo päästä eroon. Muutama vuosi sitten asia ei kuitenkaan ollut näin. Silloin asunnoista saattoi olla enemmän velkaa kuin myyntihinta oli. Toki täällä on laki, että kun ilmoitat pankille, ettet pysty maksuja maksamaan, pankki ottaa huoneiston omistukseensa. Sen kun jätät vaan avaimet pankille ja lähdet. Sinä et jää pankille mitään velkaa, mutta etpä saa senttiäkään mukaasikaan. Mitä tahansa oletkin asuntoon omia rahojasi laittanut, niin sinne menivät. Mutta toisaalta etpä maksa enää lainanlyhennyksiä olemattomasta asunnosta, kuten Suomessa 90-luvun laman jälkeen jotkut valitettavasti joutuivat tekemään.

Asumme siis toistaiseksikin vuokralla. Ainakin siihen asti kun teini on päättänyt high schoolinsa. Sen jälkeen olemme vapaampia liikkumaan, kun koulupiiri ei vaikuta asumispäätöksen tekemiseen. Mikä sen jälkeen on sitten asumismuoto ja suunnitelmat ovat sitten sen ajan murheita.

Säästämistä ja tuhlailua

Tässä maassa uskotaan aika vahvasti siihen, että kuluttajien kuluttaminen nostaa maan taantumasta. Taantuman aikaan ihmiset karsivat mm. ulkonasyömisestä ja muusta ns. turhasta kuluttamisesta. Ainakin paikallisia ravintoiloita illallisaikaan katsoessa voinee olettaa, että  taantuma alkaa olla alueella ohitettu. Ravintoloihin on turha yrittää seitsemän paikkeilla syömään ilman pöytävarausta. Eri alueilla toki tilanne on erilainen. Mutta sellaista kuluttajien pelottelua, että "nyt on lama ja aina vaan pahenee, älkää vaan ostako asuntoa tai mitään kallista, kun jäätte kuitenkin kohta työttömäksi" täällä ei ole. Suomessa sitä on näyttänyt nyt olevan jo vuosia putkeen.

Sinänsä hassua, että sitä kuluttamista lisätään "säästämällä". Lähes joka kaupassa on ostoskuitin alareunassa kerrottu, kuinka paljon tällä kertaa taas säästit ostamalla tuotteita alesta tai tarjouksesta tai käyttämällä kuponkeja (myös kortille sähköisesti ladattuja). Usein vielä kassahenkilö lukee sen kuitista ja kertoo sen. Jos säästö on oikein iso, saattaa summan lisäksi tulla onnittelut, wow-toteamus tai "sun pitäisi käydä ostoksilla muillekin, kun osaat löytää tarjoukset ja kortin kupongit ja säästät näin paljon". Melko pikaisesti sen "säästämismentaliteetin" kyllä omaksuukin. Siis sen, että ei ne tuhlatut rahat, vaan ne ostamalla saadut isot säästöt. :D Osalla meidän Suomi-vieraistakin siihen on mennyt vaan pari päivää.

"Säästämisen" takia sitten helposti ostaa myös kasan tavaraa varastoon. Ihan oma lukunsa on tietty Costco, jossa kaikki on tukkupakkauksissa, joten ruokatarvikkeita on ostettava aina useamman pakkauksen tukkupaketti tai hurjan isossa yksittäispakkauksessa. Mutta onhan se muissakin kaupoissa ihan hassua ostaa vain yksi tuote, jos tuote on "osta yksi, saat toisen kaupan päälle". Ja taas säästettiin, mutta tavaraa kertyy kaappeihin. Toki jatkuvasti kuluvaa tavaraa, kuten ihovoiteita ja hammastahnaa ostaessa sellainen ei haittaa. Mutta kun tarjous onkin sellainen, että kun ostat 12 tölkin limsalaatikon, saat toisen kaupan päälle ja vielä keksipaketin lisäksi, onkin kaapissa hirveä kasa korkeafruktoosista maissisiirappia. Joskus on itseään säästääkseen vaan käveltävä liian hyvien tarjousten ohi ja olla sillä kertaa olematta Sulo Vilén "kun sai niin halvalla".

Kaikkein hassuimpia ovat pankkikortille lisättävät rahaa takaisin -diilit (cash back). Ostamalla tietystä kaupasta kyseisen diilin ollessa voimassa, voi saada jopa 5-10 % takaisin ostossummasta pankin tilille. Siihen sitten päälle vielä se muu säästäminen. Ja säästämistähän se on oikeasti vasta, kun ostaa jotain jota oikeasti tarvitsi, eikä vaan siksi, että kun oli hyvät tarjoukset. Hyvänä esimerkkinä oikeasta säästämisestä oli, kun puoliso tarvitsi uudet lenkkarit. Lenkkarien hinta oli jo valmiiksi alennettu, eli olivat jo ihan hyvän hintaiset. Jostain oli tullut kyseisen urheilukaupan kuponki, jolla tietyn summan ylittävistä ostoksista sai kassalla 10 % alennusta. Yleensä eivät koske tarjoustuotteita, mutta tällä kupongilla sai alennuksen niistäkin. Loppusummasta pankki sitten vielä aikoinaan, varmaan ensi kuussa, palauttaa 5 % kortilla maksetusta hinnasta tilille. Sen lisäksi kyseisellä urheiluliikkeellä on vielä oma kanta-asiakasohjelmansa, jossa tietyin väliajoin tulee sähköpostiin lahjakortti. Lahjakortti on tietyn ajan ostosten kokonaissummasta 5 % ja sen voi käyttää liikeessä miten haluaa. Eli jos lenkkarit olisivat maksaneet esimerkiksi normaalisti 150 taalaa, mutta olivat nyt tarjouksessa ja hinta 100 taalaa, kassalla olisi maksettu 90 taalaa sen kupogin kanssa. Sen lisäksi tilille tupsahtaa 4,50 taalaa myöhemmin ja 4,50 lahjakortti liikkeeseen myöhemmin. Eli "säästettiin" taas 69 taalaa. Toki kaupan lahjakortin hyödyntäminen tarkoittaa sitä, että kauppaan on mentävä uudestaan ja ostettava jotain muuta. Eli ei ihan niin tyhmän kuuloista markkinointia kuin alkuun luulisi. Samantyylisiä kanta-asiakassysteemejä on muuallakin.

Hassuinta on vielä, että joskus on halvempaa ostaa tuote kyseisen firman nettikaupasta kuin kävellä 500 metriä kyseiseen kauppaan ostamaan se. Sain viime keväänä eräästä apteekki-kempparista sähköpostin, että jos tilaisin heiltä jotain tietyn ajan sisällä, saisin ilmaisen kotiintoimituksen ja 10% alennuksen tilauksesta. Muutama päivä myöhemmin tuli sähköposti samaisesta kaupasta, että saisin tilauksestani 25 % lisäalennuksen, jos tilaisin saman päivän aikana. Koska tarvetta allergialääkkeille oli ja olivat vielä verkkokaupassa tarjouksessa (lähikaupassa eivät olleet), tilasin allergialääkkeet netistä. Loppujen lopuksi sain kaksi pakettia samaan hintaan kuin olisin saman liikkeen myymälästä niitä saanut yhden. Siinä sitä sitten miettii, että kumpi huijaa kumpaa, hyvä tarjous ostajaa vai ostaja liikettä, kun saa tavaran niin halvalla. Tässä tapauksessa kun kyseinen tuote oikeasti tarvittiinkin.

Sen oppimiseen, että miten näitä kaikkia etuja parhaiten pystyy käyttämään, menee jonkun aikaa. Näin kotiäitinä ollessa kun on vielä aikaa seurata sähköpostimarkkinointia ja tarjouksia ja klikkailla ruokakauppaketjun kanta-asiakaskortilleni kaupan sivuilta löytyvitä e-kuponkeja. Töissäkäyvällä ei varmaan enää niinkään aikaa moiseen seurailuun olisikaan. Mutta siihen kait tämä osin perustuukin, kaikki kun eivät kupongeista ja cash backeista tiedä tai ehdi tai viitsi ottaa selvää, niin osalle porukalle on sitten varaa kaikenlaisia tarjouksia annella. Ja tietty volyymit on niin suuret, että jos sinne mahtuu tuhansien joukkoon joku extrasuperhyvä kuponkien käyttäjä, niin ei siitä kaupalle mitään kauheata tappiotakaan tule. Näistä kuponkityypeistähän on täällä ihan tv-ohjelmakin. Jaksoja löytyy youtubesta ainakin täältä. Todellakaan ihan äärimmäisyyksiin ei kyllä meidän perheessä ole menty. Meidän kauppalaskun "säästöt" on yleensä siinä 30-50% luokkaa, ei todellakaan lähellä 90-95%.

Akkujen latailua

En sitten tiedä, että onko tällainen lämmin ilmasto noiden autojen akkujen nopeampi surma, vaiko mitä. Toisesta autosta loppui akku edelliskesänä kaupan pihalle. Oltiin käyty nopeasti kaupassa ja kun tultiin takaisin parkkikselle, niin auto ei pihahtanutkaan. Onneksi olemme AAA:n jäseniä ja sinne soittamalla tuli sitten kaverit paikalle. Olisivat joko käynnistäneet kaapeleilla, että olisimme voineet ajaa korjaamolle tai vaihtaa akun siinä saman tien. Päädyimme silloin jälkimmäiseen, koska meillä ei ollut aikaa odotella uudestaan huollossa ja olimme viikonloppuna lähdössä ajelemaan vuorille. Onneksi siis akku petti siinä kaupan pihassa, eikä keskellä ei mitään. 50 min soitosta AAA:lle lähdimme ajamaan kaupan pihasta uuden akun kanssa. Akku piti maksaa, työt ja paikallesaapuminen eivät maksaneet mitään. Nopsasti sujui. Onneksi autossa ei ollut mitään nopeastipilaantuvaa. Odotellessa piti kuitenkin käydä ostamassa lisää juotavaa ja jäätelöä, sillä lämpötila oli kuitenkin +30C:n paikkeilla.

Toinen automme on hybridi ja se sitten teki saman tempun nyt marraskuussa puolison työpaikan pihalle. AAA:n kaveri kävi tällä kertaa käynnistämässä auton. Sanoivat, että akun pitäisi latautua sitten uudestaan. Jos näin ei kävisi, saattaisi olla, että ongelma onkin siinä hybridiakussa. Ja sen vaihtaminen onkin sitten vähän kalliimpi lysti. Auto toimi moitteetta parisen viikkoa, kunnes olimme lähdössä sillä asioille. Se ei inahtanutkaan autotallissa. Nyt kun on jo melkoisen pimeää ja autotallissa ei ole valoa, olikin vähän isompi projekti saada auto ensin pois tallista ja sitten käynnistettyä. Puoliso käynnisti itse kaapeleilla. Nekin näytti olevan jotkut kertakäyttökaapelit, kahva katkesi heti kättelyssä. Ja ennen kuin toteatte, että sellaista roinaa ne siellä USA:ssa myy, niin nämä kaapelit oli ostettu Suomesta. Niitä ei vaan ei oltu koskaan ennen tarvittu. Auto saatiin kuin saatiinkin huoltoon ja akun vaihtaminen ei olisi ollut iso homma. Kävi kuitenkin ilmi, että autoon piti tehdä pari recall-korjausta ja auto jäi sitten huoltoon päiväksi. Seuraavana päivänä sitten oli uusi akku ja muutkin korjaukset tehty. Ja taas voi ajella toistaiseksi.

Näiden jälkeen ollaan mietitty, josko pitäisi ottaa siitä AAA:n jäsenyydestä se parempi ja vähän kalliimpi versio. Tolla perusjäsenyydellä esimerkiksi ilmaista hinausta saa 5 mailia, joka ei tuolla keskellä ei-mitään riitä mihinkään. Paremmalla jäsenyydellä matka taitaa 100 mailia. Tämä nyt tietty taas unohtuu johonkin takaraivoon, kun akut on nyt vaihdettu ja niillä voi taas sen kolmisen vuotta körötellä.

Jälkimmäisen auton akkuongelmien aikaan on tullut vähän latailtua omiakin akkuja. Puolisolla ja itsellä on ollut pitkäkestoinen flunssa (influenssa?), joka on jatkuvan yskimisen ja räkimisen lisäksi sisältänyt vatsataudin. Flunssa alkaa helpottaa, mutta kyllä muutama päivä on mennyt omia akkuja lataillessa sohvalla maatessa, että saa levättyä ja päästyä taas normirutiiniin.