Vuosi!!

Niin se aika vaan  kuluu. Tänään on jo vuosi takana USA:n ja Kalifornian vakituisena asukkaana elelyä.

Elämää, lääkärikäyntejä, veroja, vieraita ja Disney:ä

Onpas viime bloggaamisesta kulunutkin hurjasti aikaa. Bloggaamista sinänsä varmaan olisi ollutkin, mutta aikaa on ollut vähän rajallisesti muiden puuhien vuoksi. Sitä kait kutsutaan elämäksi.

Meillä oli vieraita Suomesta parin viikon ajan helmi-maaliskuussa. Pientä kremppaakin iski ja tarvittiin muutama lääkärikäyntikin tässä välissä. Yksi ihan vaan teinin koulun vuoksi, että sai luvan lähteä koulun retkelle. Täällä siis ennen kouluvuotta tarvittiin lääkärin allekirjoittama todistus, että lapsi osaa itse huolehtia astmastaan ja lääkityksestään koulupäivän aikana. Nyt kuitenkin oli kyse öitä sisältäneestä reissusta, piti saada lääkärin listaama ja allekirjoittama uusi lappu, jossa oli listattuna kaikki mahdolliset lääkkeet allergialääkkeistä lähtien sekä lääkärin vahvistus, että lapsi saa ja osaa itse annostella lääkkeensä. Mitään lääkkeitä ei mukaan reissuun saa ottaa ilman lääkärin vahvistusta. Ei edes normaalia särkylääkettä varan vuoksi. No, piti siis etsiä lapselle oma lääkäri. Osa tuon ikäisistä käynee vielä lastenlääkärillä, osa taas perhelääkärillä. No, meillä ei varsinaisesti ole sitä perhelääkäriäkään, joten piti selata taas nettiä aika reilusti. Piti siis etsiä perhelääkäri, joka ottaa vastaan uusia potilaita, varmistaa, että meidän vakuutus kattaa kyseisen lääkärin palvelut ja sitten vielä etsiä netistä arvioita ko. lääkäreistä. Joku tuli sitten lopulta valittua ja hän hetken ihmetteli teinin suomalaisia lääkkeitä, yritti keksiä niille täällä korvaavat tuotteet ja lopulta kirjoitti ja vahvisti koulun tarvitseman lapun, jotta lapsi oli reissukelpoinen.

Puoliskon illat ovat puolestaan kuluneet veroilmoituksen täyttämiseen. Suomen esitäytettyyn versioon verrattuna paikallinen verotus ei ole ihan hutaisemalla tehty. Itse sitä ei ensikertalaisena pysty täyttämään, varsinkaan kun on tullut tänne kesken vuoden ja tuloja on myös toisesta maasta. Osa käyttääkin verokonsulttia tai kirjanpitäjää tuohon hommaan. Yhdeltä kirjanpitäjältä pyydettiin tarjouskin, mutta hän ei kuulemma ikinä ole tehnyt vastaavaa ilmoitusta (eli että tuloja on myös muualta), eikä suostunut hommaa tekemään. Täällä on myös useita erilaisia kaupallisia verosovelluksia, joihin voi tiedot täyttää ja joka näyttää suoraan veronpalautukset tai lisämaksutarpeen. Puolisko päätyi sitten yhteen näistä ja taisteli järjestelmän kanssa useana iltana. Kaikenmaailman tietoja Suomen veroista ja tilien saldoista piti täyttää, vaikka lopputulos onkin, että USA:lla ja Suomella on verotussopimus, eikä samoja tuloja veroteta kahdesti. Kaiken häsläyksen jälkeen veroilmoitus on nyt kuitenkin tehty. Ja siis meidän kaikkien osalta, sillä täällä voi valita halutessaan perheverotuksen eli kaikki perheen tiedot on samalla lomakkeella ja perhettä verotetaan yhtenä pakettina. Varsin kätevää varsinkin, kun vain toinen puolisoista on kokopäivätöissä.

Teinikin pääsi viime viikolla koulun reissuunsa eli koulun musiikkiohjelman neljän päivän reissuun Disneylandiin. Mukana orkesterin lisäksi oli koulun bändi (puhallinsoittimet) ja kuorot. Pari päivää meni enemmän tai vähemmän matkustamiseen, mutta Disneylandissä pääsivät 1,5 tunniksi studioon nauhoittamaan taustamusiikkia muutamaan piirretyn pätkään. Mihinkään oikeaan tuotantoon nauhoitukset eivät mene, mutta olivat päässeet tekemään töitä kuten ammattilaiset. Nuotit eteen, pari harjoituskertaa ja sitten vaan luurit korviin ja nauhoittamaan piirretyn kohtauksen pyöriessä taustalla. Ja sitten seuraavan biisinpätkän kimppuun. Session lopputulokset ovat nauhalla, mutta niiden käyttö on erittäin rajoitettua. Koulussa ovat pätkät katsoneet ja meillä vanhemmilla lienee jossain välissä myös mahdollista pätkä katsoa. Seuraavana päivänä olivat esiintyneet California Adventure puistossa. Opettajan mukaan keikka oli orkesterin tämän vuoden paras, harmi vaan, ettei me tätä keikkaa nyt nähty. Loppuaika oli mennyt tenavien juostessa ympäri Disneylandia ja California Adventure puistoa ja erilaisissa laitteissa. Päiväohjelmat olivat erittäin tiiviitä ja varsinkin joidenkin myöhästelyt olivat pidentäneet päivän pituutta vielä jonkun verran. Kotiin palasikin melkoisen väsynyt, mutta innostunut tenava. Kotona pikkuisen huolestuneena pohdimme alkuun, että miten tuo teini pärjää ilman suomenkielistä valvojaa 150 lapsen, 5 opettajan ja 15 valvojan joukossa, mutta hyvin oli reissu mennyt. Mitään haavereita ei sattunut, mitään ei edes matkalle hukkunut, vaan sekä lapsi että tavarat palasivat ehjinä kotiin.