Kolme yleisintä tuttavilta tullutta kysymystä on viime aikoina olleet: "Joko puolisolla on töitä?", "Mitäs sä siellä meinaat tehdä?" ja "Mitä ne kännykät siellä oikeasti maksaa". Viimeiseen näistä tulikin suhteellisen tyhjentävästi vuodatettua tuossa pari päivää sitten. Ajattelin vastata näihin kysymyksiin nyt täälläkin, vaikka kysymykset ovat tulleet muuta kautta. Blogin tilastojen ja muuta kautta tulleiden kommenttien kautta tiedän, että jotkut näitä täältäkin aina lukee. :) Toki kiva olisi joskus saada tännekin palautetta, että tietäisi ketkä ja mitä mietitte ;) (omaa nimeä ei tarvi siihen antaa ja s-postiosoite ei näy muille, vaikka se kommentti-ikkuna sitä kysyykin).
"Mitä sä sitten siellä teet?" -kysymykseen voisi tietty vastata, että "ihan sitä tavallista". Mutta eihän tämä täällä elo nyt meillekään ole vielä mitään tavallista ja oikeaa arkirutiinia. Tällainen hyppäys toiselle mantereelle ja melko tuntemattomaan on itse asiassa aikamoinen stressi. Vaikka koko perhe on tänne halunnut tulla ja täällä haluaa olla, ei se tarkoita, että kaikki tässä nyt sujuu ihan suit sait sukkelaan. On totuttautumista jatkuvaan tiedonhankintaan, uusiin käytäntöihin, erilaiseen ilmastoon, erilaiseen kulttuuriin, elämään kaukana ystävistä ja sukulaisista jne. Vaikka periaatteessa itsellä onkin ihan selvät sävelet ja artikkeleita kirjoitettavina, ei niihin keskittyminen ole ollut helppoa, eikä ne kauheasti ole edistyneet. Toisaalta nyt ei jaksa ottaa enää niistä stressiä.
Ykkösasioina itsellä on ollut arjen jonkunasteiseen järjestykseen saaminen ja perheen teinin tukeminen kaikessa tähän elämänmuutokseen liittyvissä asioissa. Teini on kyllä ollut aivan mahtava, joustava, rohkea ja sopeutuvainen ja hänen kohdallaan voinkin jo hellittää äidin siipien suojaa koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Teini pärjää jo englanniksi perusjutuissa ja koulussa oikein mallikkaasti, vaikka läksyapua varsinkin science-oppiaineen tekstien kanssa välillä tarvitaankin vaikean termistön kanssa. Alun väsymys kaikkeen uuteen ja siihen, ettei oikein täysin ymmärrä, mitä ympärillä tapatuu, on historiaa ja meillä on kotona pirteä ja hymyilevä teini. Jee.
Päivät kuluu täällä jotenkin hirvittävän nopeasti. Kesällä ja alkusyksystä ihan siksi, etten ollut tottunut sellaisiin lämpötiloihin ja unta piti saada tankattua enemmän kuin normisti Suomessa. Toisaalta varsinkin nyt, kun puoliso on töissä (siinä on nyt vastaus siihen toiseen kysymykseen) ja lähtee aamulla aikaisin ja palaa vasta päivällisaikaan kotiin, on nämä kotihommat siirtyneet pääsääntöisesti minulle. Ihana puolisko on tehnyt tähän asti monta hommaa näistä kokonaan tai osittain, mutta nyt on ollut uudelleenjärjestelyn aika. Aamu alkaa teinin koulueväiden tekemisellä. Aamun seuraavana hommana on teinin vienti kouluun joko autolla (jos puoliso on mennyt töihin pyörällä+bussilla) tai kävellen. Tällä alueella voisi lapset päästää kävelemään / pyöräilemään kavereidensa kanssa, tai jopa itsekseenkin, ilman aikuistakin. Mutta teinin kaverit tulevat vähän eri suunnasta. Toisaalta teinillä on päivittäin melko paljon tavaraa. Koulurepun ja tavaroiden lisäksi kun pitää kantaa eväslaukkua juomineen ja suhteellisen kookasta viulukoteloa. Reippaasti kävellen matka on 20 min suuntaansa, joten vähintään 40 min reippailua itselle heti aamusta. Jotta se vähäinen aika jota iltaisin ja vkl:na on yhteistä aikaa, ei menisi arkirutiineihin, päivät täyttyvät melko pitkälti niistä. Siis ruuan laitosta, kaupassa käynnistä, pyykinpesusta (tästä rutisin jo aiemmin, suuri osa pyykistä kun pitää esikäsitellä tahranpuhdistusaineella ensin, jos meinaa saada puhdasta), siivouksesta jne. Asunnossa kun ei ole paikallisen tavan mukaan mitään eteistä, niin varsinkin näin sateiseen aikaan roskat ja lika kulkeutuu äkkiä ihan kaikkialle koko asuntoon. Sitten kun eteen tulee jotain normaalista poikkeavia asioita, niin aikaa tuhraantuukin äkkiä vaikka kuinka paljon. Huoltomiehen odottamista tarkastamaan lämmitintä tai turhan usein hälyttävää CO-hälytintä tms. Flunssaoireiden hoitaminen, lääkärissä käynti, jonkun tavaran hankkiminen. Eilisen etsin kaupoista sopivia kangasvärejä ja -tusseja ja valkoista t-paitaa teinin kouluprojektia varten ja joulutorttuihin käytettävää taikinaa ja hilloa Suomi-koulun joulujuhlia varten. Sitten tulee tarkistettua netistä teinin koulutehtävien arvosteluja ja arvosanan kehittymistä ja tämän viikon koulun aikataulut tehtävineen ja kokeineen. Joskus haluaa hetken istua paikoillaan ja surffata netissä, lukea kirjaa tai katsoa edellisiltana liian myöhään tulleen tv-ohjelman. Siinä sitten onkin aika lähteä tallustelemaan takaisin koululle hakemaan teiniä koulusta. Tarvittaessa läksyissä avustamista, ruuan laittamista ja siinähän se päivä taas olikin. Eikä yhtään sanaa tullut lisää siihen kesken olevaan artikkeliin.
Säännöllisen harrastuksen aloittamiselle tai edes sellaisen selvittämiselle ei kauheasti ole ollut aikaa. Eräs ryhmä, jota olen katsellut, tapaa melko säännöllisesti, mutta itselle vähän epäsopivaan aikaan. Eipä ole sitäkään loppuun asti tullut selvitettyä. Golfaamaankin olisi hauska ehtiä, mutta muutaman vapaan tunnin löytäminen keskeltä päivää on ainakin toistaiseksi vielä vaiheessa. Ja nyt sateiden aloitettua ei ole tämäkään juttu ajankohtaista.
Toisaalta pari viime vuotta ennen tänne tuloa olivat rankemman puoleisia, joten se, ettei jatkuvasti ole aikataulua ja kauheata kiirettä johonkin, ovat olleet erittäin tervetulleita tässä elämäntilanteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti