Loma aavikolla

Viime viikolla oli paikallisesti tärkeä juhlapäivä eli kiitospäivä ja teinillä oli koulusta ke-su lomaa. Jottei olisi loma mennyt pelkäksi lorvimiseksi, päätimme lähteä johonkin reissuun. Aikani surffailin erilaisia matkailusivuja, mm. Top 10 USA:n kaupungit, erilaiset Kalifornian kohteet jne. Top 10 listalta löytyi ainakin jossain sivulla San Francisco, mutta se nyt on vähän liian lähellä. Listalla oli myös New York, joka ei Sandy-myrkyn jäljiltä ole vielä ihan toipunut normaaliin ja mm. Chicago. Jälkimmäiseen en keksinyt yhtään hyvää syytä lähteä näin loppusyksyllä. Erilaisia sivuja tutkittuani lopulta päätimme, että tähän aikaan vuodesta on itse asiassa kaikkein paras aika käydä aavikolla, kun lämpötilat eivät ole enää tukalan kuumat. Joten varasimme hotellin Palm Springsistä. Siitäkin huolimatta, että netin juttujen mukaan paikassa ei ole mitään tekemistä teinille ja kaupunki on vain täynnä eläkeläisiä ja miespareja. Koska kiitospäivää edeltävä keskiviikko on yksi ruuhkaisimmista päivistä teillä, lähdimme heti tiistaina teinin koulun jälkeen ajamaan kohti etelää. Vietimme yön matkan varrella ja ke-aamuna pääsimme lopulta perille.

Suuren osan ajasta vietimme itse asiassa Palm Springsin lähistöllä, emmekä niinkään itse kaupungissa, vaikka hotellin (lämmitetyllä) uima-altaalla tulikin joka päivä vietettyä aikaa. Hotelli oli oikein hauska designhotelli, jossa ei ollut väreissä säästelty. Saguaro-hotellin sivuilta löytyy oikein hyviä kuvia itse hotellista. Muuten Palm Springsin keskusta oli yllättävän pieni, yksi pääkatu, jossa pääsääntöisesti kaikki ravintolat ja muut olivat ja jossa olivat myös Hollywood-tyyliset tähdet kadussa. Kaupunki ei ehkä ole enää ihan entisajan loistossaan, jolloin se oli suosittu julkkisten lomapaikka. Osuttiin ainakin kahteen ostoskeskukseen, joissa ei ollut enää yhtään liikettä, vain tyhjiä liiketiloja. Mutta lomalaisia näytti kyllä olevan melko reippaasti, myös melko paljon lapsiperheitä.

Tarzanin Cheetalle omistettu tähti

Suhteellisen lähellä (mikä nyt täällä sitten milloinkin on "lähellä") on Joshua Treen kansallispuisto, joka sijaitsee Mohaven autiomaassa. Alue on saanut nimensä siellä kasvavista jukka-palmujen sukuun kuuluvista puista, joita kasvaa hyvin rajatulla alueella juuri tuolla kansallispuistossa ja vähän sen ympärillä. Muuten alue on melkoisen karua aavikkomaisemaa aavikkokasveineen. Marraskuu osoittautui kelien puolesta oikein ideaaliseksi tälle vierailulle, sillä lämpötila ehti nousta vain n. 25C paikkeille ja puistossa olevia polkuja jaksoi kävelläkin. Pari 1-1,5 mailin polkua jaksoi kävellä ihan hyvin, vaikka varjoa ei siis oikein missään ollutkaan ja lämpötila tuntui oikeasti jonkun verrankin lämpimämmältä. Kalkkarokäärmeetkään eivät ole tähän vuoden aikaan kovin aktiivisia, joten niitäkään ei reitille osunut.

Joshua Tree, melko isoksi kasvanut yksilö

Hidden Valley ("Piilotettu laakso"), Joshua Treen kansallispuisto
(kuvia klikkaamalla saa näkyviin isomman kuvan)

Cholla Cactus, Joshua Treen kansallispuisto

Olimme suunnitelleet jatkavamme kansallispuiston jälkeen Salton Sea - järvelle, jonka vesi on nimensä mukaisesti erittäin suolainen (44 g/L, vrt. Tyynimeri, jonka suolaisuus on 35 g/L) ja jonka suolapitoisuus vielä kaiken lisäksi nousee vuosittain. Suunnistimme sinne lyhyintä reittiä käyttäen, joka oli Box Canyon Road. Tämän reitin maisemat olivat positiivinen yllätys matkasuunnitelmaan. Tuntui kuin olisi ajellut Grand Canyonin pohjalla, kalliot vain eivät olleet punaiset. Mutta kanjonin reunat olivat yhtä äkkijyrkät kuin GC:n ja olivat hienosti kerrostuneet.

Kanjonin reunaa

Itse Salton Sea oli kyllä jokseensakin absurdi kokemus. Paikka tuntui ihan pysähtyneeltä, kalastusranta oli rapautunut ja tyhjä ja nuhjuinen, vain linnut lipuivat rauhallisesti pitkin aivan tyyntä järven pintaa pitkin. Järvi onkin keskeinen vesialue erilaisten muuttolintujen (esimerkiksi valkoisten pelikaanien) reitillä. Syy kaupungin tyhjyyteen ei meille selvinnyt, vaikka järvessä kuulemma on edelleenkin paljon kalaa. Tosin kaloja kuolee jatkuvasti järkyttävän suuria määriä suuren suolapitoisuuden vuoksi.

Salton Sea, vanha kalastusranta

Ranta näyttää ihanalta hienojakoiselta hiekkarannalta, josta tekisi mieli lähteä uimaan

Uintihalut loppuvat viimeistään tähän, "hiekkaranta" ei olekaan hiekkaa, vaan vuosien saatossa rannalle joukkokuoleman kokeneiden tilapia-kalojen luista murskautunutta hienoa luujauhoa. Kaikessa äklöttävyydessään silti jokseensakin upean omalaatuinen paikka, jonka olemassaolo on pitkälti uhattuna

Perjantaina kävimme aivan Palm Springsin vieressä olevassa Indian Canyon puistossa. Alue on ollut aikoinaan tärkeä paikka intiaaneille, sillä vähäinen vesisade ja vuorelta sulanut vesi on kerääntynyt juuri tänne. Puistossa pääsi kulkemaan polkuja pitkin kanjonin pohjalla ja ylös vuorenrinnettä. Hikistä puuhaa, mutta maisemat oli taas sen arvoisia. Illalla ehdimme vielä naapurikaupunkiin teatteriinkin katsomaan Rock of Ages -musikaalia. Idea oli pitkälti sama kuin Tampereella pyörinyt Vuonna 85, tosin tarjolla oli enemmän vähäpukeisia tyttöjä rokkimaailman tyyliin (ja ainakin ihan riittävästi teinin silmille.. ;) ).

Indian Canyon

Lauantaille jäi sitten San Jacinto -vuorella käynti. Ihan kiipeämällä ei sentään tarvinnut vuoren huipulle noin 3:n kilometriin mennä, vaan vuoristohissi kuljettaa ihmisiä vuoren huipulle 10 minuutin välein. Jos tykkää maasta jalkojensa alla, tulee helposti matkapahoinvoivaksi, ei pidä edestakaisesta huojumisesta ilmassa, eikä varsinkaan pyörivästä alustasta samalla, ei vuoristohissi ole ehkä ihan maailman paras huippukokemus. Mutta maisemat ylhäällä olivat kyllä sen arvoiset. Ihanan puhdasta vuoristoilmaa. Vuoren huipulla oli havupuita silmän kantamattomiin, ihan kuin Suomessa olisi ollut. Mutta kiertämällä taas sellaisen 1,5 mailin vuoristopolun pääsee ihailemaan maisemia sekä aavikolle, vuorille että itse kaupunkiin. Hissimatkan varrella on 5 eri kasvillisuusvyöhykettä, jotka nyt itseltä jäivät vähän vähemmälle ihailulle..

San Jacinton vuoristohissi

Vuoristohissimatkalla kuvattua

Tämä on alastulomatkalla kuvattua, melko jyrkkää nousua / laskua välillä oli

Palm Springs San Jacintolta katsottuna

Ehkä meidän perheessä on sitten erikoislaatuinen teini, koska nautti lomasta ihan yhtä paljon kuin mekin (nettisivujen mukaan Palm Springsissä ei ole mitään tekemistä sen ikäisille). Eikä otettu edes golfbägejä mukaan, vaikka alueella olisi ollut golf-kenttiä tarjolla vaikka kuinka. Aikaa ei niille kyllä enää olisi riittänyt, kiitospäivän jälkeinen sunnuntai kun on suosittu matkustuspäivä, joten paluumatkalle piti lähteä aikaisin su-aamuna. Onneksi erittäin pahoja ruuhkajonoja tai kolareita ei matkalla ollut. Sen verran ruuhkaa kuitenkin oli, että 3 tuntia enemmän siihen tuhraantui aikaa kuin mitä hiljaisempana päivänä olisi kulunut.

Villasukat käyttöön

Syksyn kelit on täällä olleet ilmeisesti vähän poikkeuksellisenkin lämpimät. Aurinko on paistellut ja lämpötilat on ollut yleisesti vielä parinkymmenen asteen paikkeilla tai pikkaisen ylikin vielä ihan viime aikoinakin. Onkin ollut vähän vaikea muistaa, että nyt on tosiaankin jo marraskuu. Aamuisin toki on viileää, kun yön aikana lämpötila laskee melko reippaasti. Mutta päivällä on ollut tähän asti vielä ihan lämmintä. Viikko sitten iski vielä vuodenaikaan nähden suhteellisen lämpimät keli ja jopa +25 C päivällä. Sen jälkeen lämpötila tipahtikin sitten reippaammin sellaisiin normaaleihin keleihin vuodenaikaan nähden, eli siinä +13-18 C paikkeilla näyttää nyt tuo ulkolämpömittari. Toisaalta, kun aurinko ulkona paistaa, tuntuu keli paljon mittarin näyttämää lämpimämmältä. Onkin vähän vaikea tottua, että miten pitäisi pukeutua, jos lähtee johonkin. Toiset ihmiset näyttävät kulkevan t-paidalla kun toisilla on jo melkein toppatakki päällä. Kun lähtee vaikka kävellen johonkin päivällä, huomaa nopeasti ylipukeutuneensa, kun on tuijottanut vaan sitä mittarin lukemaa.

Tämä lämpötilan lasku tuli niin yllättäen sitten lopulta, että meillekin tuli kiire tilata kaasu- ja sähköyhtiön mies laittamaan meidän kaasulämmitin takaisin päälle. Viime viikonloppu oli pitkä viikonloppu, kun täällä oli veteraanien päivä ja kouluissakin vapaata maanantai, joten jouduimme odottamaan kaasumiehen tuloa näin tiistaille asti. Piti viikonloppuna jo kaivaa villasukatkin esiin, kun ilman lämmitystä ainakin aamuisin tuntui kylmältä (vaikka sisälämpötilamittari näyttikin +19-20 C:ta). Itse asiassa vaikka sisällä oli 5 astetta lämpimämpää kuin ulkona, sisällä tuntui kylmemmältä ja tarvitsin enemmän vaatteita kuin ulkona, jossa aurinko kuitenkin paistoi päivällä oikein nätisti.

Meillähän on siis makuuhuoneissa kokolattiamatot. Kun olen kertonut niistä Suomessa asuville kavereille tai sukulaisille, on moni hämmästellyt, että "vieläkin kokolattiamatot, onpas vanhanaikaista". No, ei tunnu kovin vanhanaikaiselta, kun aamulla nousee sängystä paljain jaloin ja jalan alla onkin lämmin matto. Siitä kun jatkaa tepastelua kylppäriin, jossa on suhteellisen viileä laattalattia, tulee kiire hakea niitä villasukkia. Ja huomaa, että miksi varsinkin näin 1. kerroksen asunnossa ne kokolattiamatot onkin ihan hyvä idea. Varsinkin kun ei täällä mitään lattialämmityksiä tunneta. Tai ei ainakaan näissä tämän alueen vuokra-asunnoissa. Meidän kämpässä on siis kaksi tuollaista kaasulämmitintä. Toinen tuossa makuuhuoneiden välissä ja toinen olohuoneessa ja niillä pitäisi sitten saada koko kämppä lämpimäksi. Saattaa olla, että jos on kylppärin ovi unohtunut yöksi kiinni, ei aamusuihkuun ole mitään hinkua mennä muutamaan kuukauteen..

Nyt on siis taas kaasu ja liekki lämmittimissä ja pitää vaan nyt osata säätää ne sopivalle tasolle, että tarkenee, eikä tule yhtäkkiä asunnosta ihan saunakaan. Kaasufirman asentajan kanssa rupatellessa tuli tietty esiin, että olemme Suomesta. Hän kehui heti Suomen olevan erittäin kaunis maa. :) Kuulemma hänen kaverinsa oli juuri mennyt naimisiin suomalaisen kanssa ja muuttanut Suomeen. Siitä tuo tieto.

Vanhempien vierailupäivä

Teinin koulussa oli tänään vanhempien vierailupäivä. Itselläni oli aamupäivällä menoa, joten ajattelin lähteä koulun lounastunnin jälkeisille tunneille tutustumaan. Päästäkseen tunneille piti ensin mennä koulun toimistoon kirjaamaan nimensä listaan, että sai vierailija-tarran paitaansa ja pääsi seuraamaan opetusta. (Poistuessa sitten kuittaus jälleen toimiston listaan.) Suunnitelmani kuitenkin kutistui yhden oppitunnin, eli 55 minuutin mittaiseksi, sillä teinin viimeisen tunnin eli ELL-englannin luokka oli "ei avoinna vierailijoille" -listalla. Olin kyllä aiemmin kuullut, että tällä viikolla enkussa on sijainen, joten se lienee syy tuolle rajoitukselle.

Teinihän käy täällä "middle schoolia", joka kait periaatteessa vastaisi Suomen yläkoulua, vaikka siis middle schoolissa on luokat 6-8. Koska menevät täällä aiemmin kouluun, koulun ikähaitari vastaa kuitenkin Suomen 5.-7. luokkia. Koulussa on n. 800 oppilasta ja toimistossa olleessa vierailijalistassa oli ehkä n. 20:n vanhemman nimet ja heistäkin suurin osa näytti poistuneen jo ennen kuin itse menin paikalle. Osa vanhemmista on toki töissä, eikä täältä työpaikoilta voi lähteä / järjestää lähtevänsä kesken päivän koulun vierailupäivään tuosta noin vaan, mutta silti määrän pienuus yllätti. Toki poistuessani oli nimiä tullut listaan vielä toistakymmentä, eli iltapäivän tunneilla oli muitakin seuraajia. Teinin tunnilla ei kuitenkaan ollut muita vanhempia.

Tuosta yhden oppitunnin vierailusta taustoineen voisi kirjoittaa melkein romaanin, mutta yritän tiivistää.. Täällä siis lukujärjestys on vähän kuin Suomen luokattoman lukion lukujärjestys. Jokaisella oppilaalla on 7 eri oppiainetta ja lukujärjestykseen on koodeilla 1-7 merkitty tuntien paikat ja jokainen oppilas on saanut koulun alkaessa tiedon mikä koodi heillä vastaa mitäkin oppituntia, opettajaa ja luokkahuonetta. Luokka-aste ei jakaudu mihinkään tiettyihin ryhmiin tai rinnakkaisluokkiin kuten Suomessa. Oppilas kuuluu tiettyyn tiimiin, joka määrää osaltaan ryhmän. Yleisesti saman tiimin oppilaat ovat samoilla tunneilla science:ssa (jossa useita luonnontieteitä yhdisteltynä), äidinkielessä ja social studies -ryhmässä (=historia ja yhteiskuntaoppi, jonka tunnilla muuten siis tänään kävin). Teini on kuitenkin juuri kahdessa jälkimmäisessä ELL-opetuksessa (eli ei-natiivien englanninpuhuvien ryhmässä), joten hänen kohdallaan jokaisella tunnilla on eri oppilasryhmä kuin toisessa oppiaineessa. Jokaista oppiainetta on 4 päivänä viikossa 55 min oppitunti kerrallaan. Tuntien välillä on 5 min tauko, paitsi 2. ja 3. tunnin välillä, jossa on 10 min brunssi-tauko ja 4. ja 5. tunnin välillä, jossa on 35 min lounastauko. Iltapäivän tunnille mennessäni lounastauko oli vasta päättymässä ja kun odottelin luokan ovella, kävi vieressä olevilla lokerikoilla melkoinen kuhina ja pölinä, kun nuoret ruokailun jälkeen ryntäsivät hakemaan tavaroitaan. Huomionarvoista oli, että kukaan ei töninyt, suurin osa hymyili ja keskusteli kovaäänisesti keskenään.

Itse luokassa on tietty samat peruselementit kuin Suomessakin, eli tunnistaa kyllä ihan luokkahuoneeksi. ;) Tämä alue on sitä ns. hyvien koulujen aluetta, yksi Kalifornian parhaita kouluja itse asiassa ja osalla alueella asuvilla henkilöillä / vanhemmilla ei ole puutetta pikkurahasta (tai isommastakaan sen puoleen), joten alueen koulut ja koulupiiri saavat aika paljon lahjoituksia tältä yhteisöltä. Luokassa siis oli yhdellä seinustalla tietokonetyöpisteet, joissa näytti olevan muutama suhteellisen tuore iMac (lieneekö tällä sitten jotain tekemistä sen kanssa, että herra Jobs eläessään siis asui juurikin tässä kaupungissa?). Luokassa oli myös Smart board -älytaulu ja teinin mukaan sellainen on joka luokassa. Edessä oli opettajan pöytä, mutta luokan takana on myös opettajan työpiste. Molemmissa opettajalla on tietokone, mutta takana oleva pöytä näytti olevan myös opettajan ns. toimisto kaikkine kirjoineen ja hänen lastensa valokuvineen jne. Työpisteen vieressä oli sellaiset kansiokärryt, joissa yhdessä kärryssä oli aina yhden luokan kyseisen oppiaineen työskentelykansiot (siis sellaiset pahviset "taskut", jotka roikkuivat reunoistaan kärryn laidoilla kuin jossain arkistossa konsanaan). Oppitunnin aluksi oppilaat hakivatkin kansionsa ja opettajan ohjeistuksen mukaisesti jatkoivat työskentelyään kesken olevista tehtävistä ja saivat uusia tehtäviä. Oppilaillahan ei ole tässä social studies -oppiaineessa oppikirjoja, vaan tekevät mm. monisteita ja projekteja, joita sitten säilytetään portfolion omaisesti kansiossa koko vuoden. Vain sellaiset tehtävät, joista tulee läksyä saa tuoda kotiin kesken vuoden.

Koska ryhmä on ELL-ryhmä, oli siinä vain 15 oppilasta. Ryhmän kokokin toki vaikuttaa, mutta työrauhaongelmia ei luokassa ollut yhtäkään (tosin huom! tähän vaikuttaa taas tämä koulun oppilasaines ja arvostus yleensä). Jos oppilailla oli jotain kysyttävää tehtävään liittyen, ei kuulunut mitään suomalaistyylistä "hei ope!" -huutelua, vaan oppilaat kiltisti viittasivat, jolloin opettaja tai luokassa oleva avustaja kävi vastaamassa heidän kysymyksiinsä. Kun opettaja kyseli aiemmin opituista, hän kyseli oppilailta tasapuolisesti ympäri luokkaa, eikä kysymyksiin siis mitenkään viittailtu, vaan enemmänkin osallistuttiin keskusteluun. Opiskeltavana aiheena oli edelleen USA:n vaalit ja vaalien jälkeen oppilailla olikin noussut hyviä kysymyksiä niihin liittyen, mm. äänestystavasta ja ns. vaa'ankieliosavaltioista. Itsekin tuli opittua uutta ja kuultua opettajankin esille tuomia kriittisiä kannanottoja, mitä vaalijärjestelmästä on julkisuudessa tuotu esille, (Mm. se, että Kalifornia on ollut jo vuosia ns. "sininen osavaltio" eli demokraattinen, joten kun se ikäänkuin tiedetään jo etukäteen, niin moni republikaanin äänestämistä pohtiva miettii, että onko hänen äänellään merkitystä ollenkaan. Ja toisaalta, miten nykyistä valitsijamiehiin perustuvaa vaalijärjestelmää on kritisoitu siitä, että esim. Ohio ja Florida saavat niin tärkeän merkityksen vaaleissa.) Ote tunnilla oli enemmänkin keskusteleva ja suuren osa tunnista oppilaat tekivät kirjallisia tehtäviä omaan projektiinsa liittyen. Mitään sen laajempaa yhteenvetoa ei toki voi yhden tunnin perusteella nyt sanoakaan.

Pieniä muita juttuja osui samalla silmään. Luokan perällä on kirjoja, joita käytetään koulussa tarvittaessa. Muiden oppituntien tunneilla siellä on sen oppiaineen kirjat. Eli esimerkiksi matematiikan kirjan oppilas saa käyttöönsä kotiin ja koulussa käytetään toista kappaletta. Kirjat on täällä sellaisia 2 tiiliskiven kokoisia, joten edestakaisin raahaaminen sinänsä olisikin ihan typerää, varsinkin kun niitä käytetään koulussa suhteellisen vähän ja opettajan käyttävät opetuksessaan paljon juuri keskustelua, projekteja, tehtävämonisteita, tietokonetta ja smartboardia. Nytkin oppilaiden materiaalina oli eilen julkaistut kansanäänestyksen tuloksia käsittelevät sanomalehtitekstit. Kirjojen lisäksi luokan perällä on kynälaatikot, joista voi tarvittaessa käydä lainaamassa tarvittavat välineet, jos omat ovat jääneet vahingossa kotiin. (Kyllä, siis ihan ilman, että opettaja naputtaa välineiden unohtamisesta ja laittaa unohdusmerkintöjä listaansa!) Luokan takana on myös juoma-allas, josta oppilaat kävivät kesken tunnin tarvittaessa sopivassa työskentelyvaiheessa juomassa. Ja kyllä, taas ilman, että pitää kysyä opettajalta lupaa. ;) Luokan oven vieressä roikkui naulassa kaksi avainnauhaketjua, punainen ja sininen, joissa oli päässä muovinen "hall pass" -lätkä. Yksi tyttö näytti sellaisen ottavan kesken tunnin kaulaansa, lähtevän ovesta ja palaavan hetken kuluttua takaisin. Eli kyseisen läpyskän avulla voi kulkea koulun käytävällä kesken tunnin mennääkseen naisten / miesten huoneeseen, tai suomalaisittain ronskisti suoraan sanoen siis mennäkseen WC:hen. Ja kyllä, jälleen ilman, että pitää kysyä opettajalta lupaa. ;) Homma näyttää toimivan oikein hyvin, ja toisaaltahan siis välitunnit ovat sen verran lyhyitä, että 800 oppilaan WC-jonot taitaisivat silloin olla melkoisen paljon suurempi ongelma kuin lyhyt poistuminen tunnilta kesken työskentelyn.

Koulusysteemistä olisi niin paljon kaikkea muutakin kerrottavaa ihan siis vain tuon koululaisen touhujen seuraamisen perusteella. Mutta homma siis toimii, vaikkakin erilailla ja erilaisin periaattein kuin Suomessa. Oppilaat näyttävät tekevän paljon ja ahkerasti töitä koulussa ja sen jälkeen, opettajaa puhutellaan sukunimellä (Mrs. XXX) ja teinit näyttävät hymyilevän myös koulussa - ja silti ne oppivat, vaikka eivät mitään OPS:n mukaista oppikirjaa käytäkään. Ainoa harmitukseni oikeastaan on, että kouluun pääsee tutustumaan vain kerran vuodessa, sillä kovasti olisi vielä tehnyt mieli seurata opetusta ja tutustua paikalliseen systeemiin myös muutenkin kuin teinin kertomien perusteella.

Vaalit

Huomenna on vihdoin äänestyspäivä ja nämä vaalihässäkät loppuu tältä kertaa. Vaaleissahan saa äänestää vain äänestäjiksi rekisteröityneet USA:n kansalaiset, eli meillä ei sitä oikeutta ole. (Itse asiassa, jos yrittäisimme rekisteröityä äänestäjiksi, meidät taidettaisiin heittää maasta ulos.) Jos äänioikeus sattuisi olemaan, niin näihin vaaleihin saisi tehdä kyllä aika reippaasti kotitöitä ja ottaa asioista selvää.

Olen kyllä itse mielenkiinnolla seurannut kaikki vaaliväittelyt televisiosta. Ihan vaan senkin vuoksi, että miten erilaisia väittelyt täällä ovat, kun on vain kaksi haastateltavaa kandidaattia. Vaikka siis presidenttiehdokkaita on useampiakin ja esimerkiksi vihreän puoleen varapresidenttiehdokashan on suomalaistaustainen! Mutta kyllä sitä pikkuhiljaa jo toivoo tulosten selviämisen jälkeistä aikaa, jolloin mainoskatkoilla tulisi muitakin kuin vaalimainoksia ja kyläraiteilta poistuisi vaalikyltit. Vaikka onhan noita autojen purkuritarroja hauska seurailla. Täällä osaa Kaliforniaa pääsääntöisesti autoissa näkee erilaisia Obama / Biden -tarroja. Ihan hauskojakin tarroja näkee välillä. Tässä naapurustossa ajelee yksi auto, jossa kannatustarrassa on koiran kuvan ja teksti "I barck for Obama". Toki Romney / Ryan -tarrojakin näkee, mutta tällä alueelle vähemmän. Kaliforniaahan pidetään aiempien vuosien pohjalta suhteellisen varmana demokraattien alueena. Saa sitten nähdä, että miten itse vaaleissa käy. Tilannehan on kutkuttavan jännittävä valtakunnallisesti ja viime päivinä on täällä tullut varsinkin Obamaa vastustavia mainoksia televisiossa enemmän kuin aiemmin. Facebookissa on kaikenlaisia sivustoja ja näin suomalaiseen kampanjointiin tottuneena on parempi pysytellä vaan pois niiltä sivuilta, koska loanheitto ja ehdokkaiden vääristely on aika mahtipontista, eikä niistä tule kuin vihaiseksi.

Suomen lehdistössä näytetään käsittelevän vain USA:n presidentinvaaleja, jotka toki ovat täälläkin mediassa ne tärkeimmät, mutta täällä äänestetään samalla monesta muustakin asiasta. Esimerkiksi täällä Kaliforniassa samalla äänestetään ainakin senaattorista, kongressiedustajista, koulupiirialueen koululautakunnan (tai joku vastaava) jäsenistä, (osasta?) kunnanvaltuuston jäsenistä, joistain paikallisista ehdotukista ja sitten myös kansanäänestyksenä 11 ehdotuksesta. Ehdotukset käsittelevät mm. koulujen rahoitusta, GMO-merkintää ruuassa ja kuolemanrangaistuksen lakkauttamista. Ehdotukset kokonaisuudessaan löytyvät täältä. Joten taitaa olla melkoisen iso lappu, johon valinnat pitää tehdä.

Koulussakin pojan ELL Social studies -tunneilla (joissa käsitellään tänä vuonna USA:n historiaa, mutta myös yhteiskuntaoppi-tyyppisiä asioita) ovat tutustuneet vaaleihin. Ovat tehneet eri kansanäänestyksen ehdotuksista (propositions) mainoksia ja järjestäneet väittelyitä ehdotusten puolesta ja vastaan. Huomenna koulussa on myös varjovaalit ja äänestävät siellä ainakin presidentistä ja sitten näistä kansanäänestyksen ehdotuksista. Mitään ei ole lapsi suostunut omasta suunnitelmastaan hiiskumaan, koska äänestäminen on kuulemma salaista, eikä sitä saa kertoa kenellekään. Olemme yrittäneet selventää, että varmaan koulussa on tarkoitettu, että ei ole pakko kertoa, mutta halutessaan saa kertoa miten itse äänesti. Pojan suu pysyy silti supussa. Hyvä toki niin. Politiikka ei täällä ole kuitenkaan keskustelunaihe, joka kannattaa ihan kahvipöydässä tai hyvää-päivää -keskusteluissa ottaa esille - varsinkaan näin muualta tulleena.