Joulunaikaa

Joulu on taas, joulu on taas..

Jestas, miten se aika rientää. Taas on joulunalusaika ja vuosi ihan lopuillaan. Joulun viettohan täällä poikkeaa jonkun verran suomalaisesta. Joulukoristeet ja -valot ovat taas ilahduttaneet ihmisten pihoilla täällä jo heti kiitospäivän jälkeisistä päivistä lähtien eli joulukuun alusta. Näistä valoista ja koristeista onkin tullut blogattua jo silloin kaksi vuotta sitten (KLIK). Joulukuusiakin on näkynyt myynnissä siitä asti. Täällä kun kuusi tuodaan sisälle ja koristellaan monissa paikoin jo joulukuun alussa ja hävitetään sitten heti joulunpyhien jälkeen. Joulukoristeet kaupoissa on vähän eri tyyppisiä kuin Suomessa, vaikka tietty erilaista muoviköynnöstä ja riippuvaa joulukoristetta on myynnissä joka kaupassa jo hyvissä ajoin syys-lokakuussa. Toki selkeästi jouluaiheisiakin kuusenkoristeita on, mutta paljon myös näitä tällaisia "harraste"koristeita, eli viinilaseja viininharrastajille ja eläinkoristeita eläinihmisille jne. Hassuinta näissä on se, että joissain kaupoissa joulukoristeita myydään jo 50-60 %:n alennuksella yli viikkokin ennen joulunpyhiä. Joulun jälkeen sitten puoli-ilmaiseksi, jos jotain vielä on jäljellä. Mekin on kasattu (kyllä, meillä on se aito kiinalainen muovikuusi allergioiden takia) kuusi jo kuun alkupuolella. Tuleepahan lisävaloa kuusenkynttilöistä. Jotka siis ei näytä mitenkään kynttilöiltä, vaan on sellaista valoköynnöstä, vähän erilaista kuitenkin kuin ikkunaan laitettavat.

Joulukalentereita näkee vähemmän kaupassa kuin Suomessa ja nehän tietty päättyvät 25. päivän luukkuun, sillä täällä joululahjoja avataan joulupäivän aattona. Ja joulupukit eivät siis tule kotiin, vaan lahjat ilmestyy kotiin yön aikana. Tämä nyt on ihan sitä elokuvien peruskauraa. Joissain kauppakeskuksissa voi kyllä kuvauttaa itsensä joulupukin kanssa niinkuin Suomessakin. Käytännössä se joulu on vaan sen yhden päivän ja esimerkiksi puolisolla töissä vain joulupäivä ja tapaninpäivä on palkallisia vapaapäiviä (ja sitten tietty 1.1.2015 on lomaa myös). Usein kuitenkin ihmiset ottavat vapaitaan tähän aikaan, jos se vaan on mahdollista. Osa näistä IT-firmoistakin on kiinni koko loppuvuoden, se sitten riippuu firmasta, että onko ne palkallisia vai pitääkö niihin sitten käyttää lomapäiviään. Sinänsä ihan pöllöä, että firma on kiinni, eikä siis töitä voi tehdä, joten lomapäivät on pakko käyttää siihen halusi tai ei. Tosin kyllähän monessa muussakin paikassa työnantaja on lopullisesti se, joka henkilön lomapäivät hyväksyy, eikä aina saa niitä mitä haluaisi.

Pikkujoulut on vähän niinkuin tuntematon käsite. Eli mitään sellaisia firman tai kaveripiirin pikkujouluja täällä ei tunneta. Monissa isoissa firmoissa täällä voi silti olla esimerkiksi "holiday lunch", jolloin työtiimit menevät yhdessä lounaalle keskellä työpäivää firman piikkiin. Esimerkiksi puolison töissä on samalla järkätty "White elephant gift exchange", jossa jokainen tuo pienen lahjan (arvoltaan 10-20 $). Lahjat on pakattu paperiin ja jossain järjestyksessä sitten sieltä kukin valitsee lahjan. Omalla vuorollaan voi sitten joko ottaa jäljellä olevista lahjoista yhden ja avata sen tai "varastaa" joltain muulta jo avatun lahjan, koska haluaa sen lahjan. Jotkut lahjat tulevat sitten suht usein varastetuksi. Meidän työpaikalla yksi työkaverini järjesti "Secret Santa"-lahjanvaihdon. Halukkaat siis voivat ilmoittautua ja jokainen sitten sai jonkun toisen nimen, jolle lahja ostetaan. Ihan hauska. Itsellä on vahva epäilys, kuka mun Secret Santa oli, mutta uskon, että mun antaman paketin saaja ei vieläkään tiedä oman lahjansa antajaa, eli olen todellinen salainen joulupukki siis. Erilaiset nyyttärijuhlat on myös tähän aikaan suosittuja. Mekin mennään näköjään vuosittain yhden harrastusporukan juhliin San Franciscoon ja töissäkin meillä oli pari päivää ennen joulutaukoa "holiday potluck" -nyyttärit.

Jokaisella perheellä ja alueella on varmaan vielä omat perinteensä ja tapansa, mutta tällaisiin on törmätty täällä. Ja toki kulttuurinen ja uskonnollinen kirjo on niin laaja, että kaikki eivät edes vietä joulua. Tähän vuodenaikaanhan on mm. hanukan aika, tai afrikkalais-amerikkalaisten Kwanzaa ja varmasti monia muitakin. Tästä syystähän täällä ei ole korrektia toivottaa Merry Christmas, jos ei varmasti tiedä toisen uskontoa, koska termi jo viittaa kristittyyn juhlaan. Täällä siis toivotetaan aina hyviä pyhiä tai vapaita eli "Happy Holidays". Ja oli vapaat sitten palkallisia tai palkattomia tai lomapäiviä, niin tuntuvat nyt kyllä enemmän kuin ansaituilta ja tarpeellisilta.

Hyvää joulunaikaa! Happy holidays!

Sataa, sataa ropisee - vihdoin!

Jos on kohta kaksi vuotta odoteltu sadetta, niin nyt sitä riittää. Ensimmäinen syysmyrskyn tapainen oli kiitospäivän viikonloppuna ja sen takia meidän lentokin oli silloin myöhässä, kun San Franciscon päässä satoi melko reippaasti.

Kunnon myrsky saatiin viime viikon torstaina. Ennustivat kovaa tuulta ja reipasta sadetta. Onneksi kuitenkin se reipas tuuli tuli vain yöllä puuskittain, sillä päivällä sitä sadetta tuli niin riittävästi, että sekin onnistui vähän sekoittamaan kaikkea. On se tietty helppoa suomalaisena miettiä, että voi hyvää päivää, eivät ole täällä edes sateeseen tottuneet, mutta ei se ihan niin yksinkertaista ole. Ensinnäkin sitä vettä tuli vuorokauden aikana täällä meidän nurkilla 4 tuumaa, eli n. 10 cm. Vertailun vuoksi kurkkasin Suomen säätilastoista: Etelä-Suomessa sataa eniten elokuussa ja keskimääräinen elokuun sademäärä on 80 mm ja sadepäiviä yhteensä keskimäärin 15. Täällä tuli siis vuorokaudessa enemmän vettä kuin keskimääräisesti koko elokuun aikana Suomessa. Eipä silti, sadetta tuli sen yhden vuorokauden aikana enemmän kuin tällä alueella koko vuoden 2013 aikana. Kyllä, siis todellakin on kärsitty kuivuudesta ja kyllä, sitä vettä tuli kuin sieltä kuuluisasta Esterin takalistosta.

Tähän kun sitten yhdistää sen, että vaikka joinain päivinä oli edellisillä viikoilla jo sadellut, niin pääsääntöisesti vuoteen ei ole satanut yhtään. Viemäreissä on siis kaikenlaisia lehtiä ja muuta roskaa, jotka helposti tukkivat ne. Eikä ne viemärit välttämättä tällaista määrää vettä muutenkään ehtisi vetämään. Tuloksena oli sitten tulvivia teitä ja rankkasateen aiheuttamia syöksytulvia. Täällä meidän nurkillakin joitain teitä oli suljettu ajoittain kokonaan, varsinkin siltojen alla olevissa alamäissä, joista ei pysty näkemään, että paljonko sitä vettä oikein on ja josta ei silloin ole mitään syytä ajella. Onneksi oma työmatkani on tasaista tietä, vaikka kyllä sitä silläkin matkalla ajoittain oli reipas kerros vettä, eli vesiliirtoa sai kyllä varoa. Edelliseltä yöltä oli vielä tiellä katkenneita oksia alkumatkasta, joita olisi pitänyt pystyä väistelemään veden ohessa. Onneksi kuitenkin jo parisen viikkoa oli ajoittain sadellut ja tieltä oli huuhtoutuneet kaikki viime vuoden öljyt ja kurat. Täällä kun on kuukausia ensin satamatta, niin kaikki autoista tippuneet öljyt ym. on siinä tienpinnassa, kun sitten tulee vettä, niin se vesi + öljyt sun muut on melkoisen vaarallinen yhdistelmä ja peltiä ruttaantuu, jos ei kaasujalkaa hillitse.

Tuolla rannikoilla, kuten San Franciscossa, Oaklandissa ja vaikka Santa Cruzissa oli selkeästi pahempia tulvia ja vettäkin tuli käsittääkseni enemmän. Jossain uutiskuvissa näkyi kuvia puolestaan esimerkiksi Napan alueella, jossa ihmiset menivät sup-laudoilla teillä, kun tiet lainehtivat niin reippaasti. Joku näytti menneen vesisuksillakin. Jos tämä linkitys nyt toimii, niin Santa Cruzissa eräät rappuset näyttivät tältä:

Post by Central Coast News KION.

En tiedä, kauanko tämä linkki toimii, mutta tässä uutisessa kuvamateriaalia, että miltä se muualla sitten näytti.

Se, mikä tästä paikallisesta sateesta tai myrskystä tekee kaikkien varoitusten (ja niitähän siis oli edellisenä päivänä kaikki tiedotusvälineet täynnä) arvoisen on se, että koska todellakin täällä normaalistikin sataa suhteellisen vähän, mutta viimeisen kahden vuoden aikana on satanut erittäin vähän, on maa erittäin kuivaa. Tällaisten vesimäärien imeytyminen ei ihan kuivaan maahan ole kovin nopeaa, joten esimerkiksi vuorilla mutavyöryt ovat enemmän kuin todennäköisiä. Myös kovasti vettä kaivanneiden puiden juuret ovat kuulemma normaalia lähempänä maanpintaa (en tiedä, onko tämä mahdollista, näin minulle ainakin vakuuteltiin) ja kun se maa kastuu ja on sellaista mutavelliä, niin isoja puita kaatuilee. Eikä ne puut sitten katso, että kaatuvatko autojen, talojen tai sähköjohtojen päälle, joten nämäkin sitten aiheuttivat jonkun verran ongelmia. Lisäksi taloja ei ole rakennettu yleisesti varautumaan tulviin ja tällaisiin sateisiin, eli ensimmäinen kerros saattaa olla suoraan maantasalla, eikä mitään rappusia oven edessä, saati mitään ritilöitä. Silloin on hiekkasäkit oven edessä tarpeen, jos ei halua vettä valuvan sisälle (me asutaan onneksi toisessa kerroksessa). Ja jos käy niin köpelösti että joku vesiojan tai puron reuna sortuu tai pato hajoaa, niin sitten sitä vettä on sisällä ja reippaasti. Näin valitettavasti kävi Pohjois-Kaliforniassa asuville tuttavillemme.

Ja niinhän sitä tietty voisi riemuita, että vihdoinkin sitä vettä tulee ja kuivuus väistyy. Valitettavasti yhtälö ei vaan ole ihan niin suoraviivainen. Se kaikki ylimääräinen vesi valuu helposti tuonne lahteen ja mereen, eikä siten vesivarantojen täytteeksi. Tosin niissäkin alkaa kuulemma jo pikkuhiljaa vedenpinta nousta, onhan tässä kuitenkin lähes koko viime viikko (viikonloppua lukuunottamatta) satanut ja sade on jatkunut sitten tälläkin viikolla. Tärkeätähän vesivarantojen suhteen toki on myös, että kuinka paljon tuolla vuorilla sataa talven aikana lunta, josta sitten sitä juomavettäkin sitten saadaan.

Mutta pääsääntöisesti kuitenkin jee, sataa, sataa ja sataa! Ajatella, että sekin päivä tuli, kun sateesta oikein riemuitsee - ainakin osan aikaa. :)

Muutama muukin oli hakemassa autolla lastaan koulusta torstaina. Normaalisti yli puolet lapsista kulkee pyörällä tai kävellen.

Ei mikään mestariotos ja vedenpintakin on jo melko alhaalla, mutta paikallisen kauppakeskuksen parkkipaikka näytti iltapäivällä tältä

Hätätiedotteet kännykkään ainakin toimivat

Red Rock Canyon -visiitti

Red Rock Canyon on Las Vegasista noin puolen tunnin ajomatkan päässä oleva luonnonsuojelualue. Alueen voi kiertää ajamalla 13 mailia pitkän maisematien (Scenic Drive) ja kiertää siten alueen ikäänkuin kallioiden sisäpuolelta. Reitin varrella on pysähdys-/nähtävyyspaikkoja, joissa voi pysähtyä. Näihin voisi myös vaan pysäköidä autonsa ja lähteä pienimuotoisille vaelluslenkeille. Alue on myös suosittu kiipeilijöiden keskuudessa.

Meidän kohdalle osui melko pilvinen ja tuulinen päivä, joten vaeltelu (tai "haikkaamisen", kuten täällä sanotaan) olisi vaatinut vähän parempia varusteita. Ihan upea paikka tämäkin ja todellakin ihan Las Vegasin vieressä.

Eri paikkoihin kun katsoi, oli aina erinäköistä ja -väristä kiveä ja kalliota

Hiekkakiveä

Ice Box Canyon

Ja vielä pari pakollista panoraamakuvaa

Kaikenlaisista eläimistä täällä varoiteltiin, mutta mikään näistä ei meidän polulle osunut

Olihan sitä siinä sitten reissulle ihan kivasti kaikkea koettavaa ja nähtävää.
Väsyneitä oltiin, kun kotiin tultiin, kun lentokin oli 4 tuntia myöhässä, mutta oli kyllä tosi ihanaa päästä välillä vähän muihin maisemiin välillä.

Vierailu Valley of Fire -luonnonpuistossa

Kiitospäivän jälkeisenä päivänä suuntasimme Valley of Fire State Park -puistoon, joka on reilun tunnin ajomatkan päästä Las Vegasista. Talvikuukaudet ovat kyllä niin parasta aikaa käydä aavikolla, koska keli on jokseensakin siedettävä (n. +20C), vaikka aurinko suht suoraan paistaakin. Kesällä kyseisessä paikassa lämpötila kun voi olla +50C varjossa (jota siis ei kauheasti ole, varjoa siis). Olisihan täällä voinut saada aikaansa kulumaan ehkä kauemminkin, mutta ajelimme keskeisimmille nähtävyyspaikoille ja pysähdyimme syömään eväitämme myös johonkin.

Kuvat kertovat paremmin kuin tuhat sanaa, joten tässä taas kuvia kivikasoista. ;)

Beehives eli mehiläispesien näköisiä kiviä, jotka tuuli ja vesi ja eroosio ovat kuluttaneet tämän näköisiksi

Kaarikiviä eli erilaisia onkaloita tai syvänteitä näkyi monessa paikassa

Elephant rock - tätä kiveä kutsutaan ulkonäkönsä vuosi siis elefanttikiveksi

Punertavaa kiveä ja sitten ihan tasaista oli tämä paikka täynnä

Rainbow Vista - moniväristä hiekkakiveä

Lisää kiviä

Mittasuhteet kohdillee, tässä taitaa olla blogin ensimmäisiä kuvia niin, että minäkin olen päässyt kuvaan :)

White Domes Road - täällä oli sekä valkoista että monen erivärisiä kivimuodostelmia

White Domes Road

White Domes Road

Maaorava, jolle joku pösilö oli antanut juustonaksuja tms. syötäväksi - ei todellakaan mitenkään suositeltavaa tällainen roskaruokaruokkiminen

Kalliopiirroksia noin 4000 vuoden takaa. Tässä ihmeteltävää kaikille niille, joiden mielestä tämä maa on pelkkää ostoskeskusta, eikä tällä maalla mitään historiaakaan ole. ;)

Lisää kalliopiirroksia, seassa myös jonkun vähän tuoreemman "taitelijan" kädenjälkeä. Tästä syystä nykyisin tässä kallion ja seisomatasanteen välissä on aita ja pleksiä.

Ja vielä panoramakuva punertavista näkymistä

Se, että näin lähellä Las Vegasia on näin hienoja maisemia, oli itse asiassa yksi syy sille, että tämä miniloma suunnattiin tuonne. Oli täällä jonkun verran muutakin väkeä, mutta melko hyvin sai auton silti mahtumaan pysähdyspaikkojen parkkipaikoille.

Hooverin padolla

Noin puolen tunnin ajomatkan päästä Las Vegasista on Hoverin pato. Se on tuossa Colorado-joella, joka toimii puolestaan myös Nevadan ja Arizonan rajalla ja siten samalla myös aikavyöhykkeiden rajalla. Tämä on valtavan suosittu turistinähtävyys. Vuokrattiin auto torstaina ja ajeltiin sitten saman tien tänne padolle. Se oli hyvä päätös reissupäiväksi, sillä autolle löytyi suht hyvin parkkipaikka ja ilma oli sopiva padon yli kävelyyn. Lauantaina kun olimme menossa yhteen toiseen paikkaan, jota emme sitten löytäneetkään, jono tuolla tiellä, joka padon yli johtaa laskettiin maileissa, ei metreissä. Satuimme kuitenkin lauantaina bongaamaan matkan varrelta helikopterifirman ja puoliso kävi pienellä helikopterilennolla ja sai kuvattua padon siis myös ilmasta käsin. Onhan tämä ihan valtavan iso rakennelma. Vedenpinta tälläkin jokseensakin alhaalla, kuten kuvista näkyy, kun asteita on ollut niukanlaisesti. (Tosin tällä viikolla Kaliforniassa on vihdoinkin satanut. Eilisen ja tämänpäiväisen myrskyn aikana jopa yhtä paljon kuin koko viime vuonna yhteensä. Joten josko jotain helpotusta tähän kuivuuteen olisi vihdoin luvassa.)

Hotellille ajellessa pysähdyttiin vielä Lake Meade -järvellä, joka on siis alueen suurin vesivarastotuossa padon yläpuolella. Ei kyllä missään muualla ajellessa ole tullut vastaan yhtä paljon Mustangeja, Camaroita ja Challengereita kuin täällä ajellessa. Monissa tosin ikkunoissa autonvuokrausfirman viivakooditarrat, mutta Vegasissa kun tietty kaikki muukin on niin sellaista extraöveriä, niin kuuluuhan siihen sitten tietty muskeliautot ja limusiinitkin. Kolmen reissaajan kanssa Camaro ei välttämättä ole kauhean käytännöllinen, joten me huristeltiin Chevyn Captivalla (ei ehkä ihan kaikkein ajettavin auto, mutta menihän se reissu silläkin).

Todiste, että Arizonassakin tuli siis käytyä

Vedenottotorni

Colorado-joki padon takana

Kuva padon päällä olevalta tieltä

Hooverin padon seinämä

Vedenottotornit, 2 etummaista Arizonassa ja 2 takimmaista Nevadassa

Takaisin huitsin Nevadaan

Lake Mead, etualalla pyramidisaari

Helikopterilennolla

Hooverin pato helikopterista katsottuna

Ja padon toinen puoli helikopterista käsin

Kiitospäivä Vegasissa

Las Vegas nyt tietty on aina Las Vegas. Ruotsinlaiva * 1000 aavikolla. Mahdollisuuksien ja menetysten kaupunki.

Kesä ja syksy on kulunut lähinnä töissä ja lähimaisemissa ja kun Thanksgivingin aikoihin meillä kaikilla oli koulusta ja töistä vapaata sitä halusi johonkin pois kotisohvalta. Kun speksit on, että vapaata on 5 päivää, matka ei saisi kestää pitkään ja kelien pitäisi olla suht kohdallaan, niin ei niitä vaihtoehtoja niin hirveän paljon ole. Tai sellaisia, joissa ei olisi jo käyty. Never say never. Joskus 12 vuotta sitten tuli Las Vegasissa käytyä läpikulkumatkalla ja ajattelin, että tämä on nyt nähty. No, tänne kuitenkin matkamme vei. Lentomatka San Franciscosta on noin tunti ja vartti ja tuli koettua nyt Virgin American palvelut sitten tällä kerralla. Lämpötilat on melkein kohdallaan, eli n. +20 C:n paikkeilla pyörii päivälämpötilat ja vaikka ei siis mikään kesäsesonki ole, niin ihan mukavat ilmat kuitenkin, vähän tuulista vaan välillä oli. Voittaa kuitenkin ihan täysin noi Vegasin kesäkelit, jolloin mittarilukemat alkaa helposti Celsius-asteikolla nelosella. Neljäkymmentä voi mittarissa kesällä olla ihan kevyesti.

Vegas on toki monipuolisempi paikka kuin voisi ajatella, strippareiden ja kasinoiden lisäksi löytyy shoppailupaikkoja, hotelleissa on eri teemat, erilaisia showta, hyviä ravintoloita, uima-altaita jnejne. Vegasin ulkopuolella sitten on ehkä enemmänkin nähtävää, jos ei niin innostu näistä Vegasin turistipääkadun, Stripin, tarjonnoista. (Se on sitten erillinen postaus.) Oltiin itse varattu liput Chris Angelin BeLIEve-taikurishowhun. En ole mitään taikuri-intoilija, mutta olihan sen nyt Vegasissa Magic Show nähtävä. Onneksi en ollut yelpannut tätä aiemmin, sillä show oli ihan hyvä, vaikka temput onkin aika pitkälti noita katoamis-ilmestymistemppuja, tosin ihan hyvin tehtyjä. Yelpin arviointien mukaan, kun arvosana on lähempänä 1 tähteä ja esitystä on haukuttu aika reippaasti. Ei se kyllä niin huono ollut. Mutta en ihan pienten lasten kanssa menisi, sillä alapäähuumoria on aika reippaasti ja se naisen sahaaminen sirkkelillä voi näyttää aika pahalta. Viimeisenä iltana ex tempore menimme vielä illallisshowhun "Tournament of the Kings", jossa ruoka oli keskiaikaisen hyvää, ritaritaistelut nyt ei ihan ehkä meikäläisen huippuelämys, muu perhe kyllä tykkäsi.

Kiitospäivänä (Thanksgiving) piti tietenkin ravintolassa käydä syömässä se perinteinen Kiitospäivän illallinen, kun nyt on onnistuttu se jo kahtena vuonna missaamaan. Ruokaa oli ainakin riittävästi ja oli se hyvääkin. Vaikka ei siitä kurpitsapiiraasta mitään mun lempiruokaa tulekaan, niin ei se niin pahaa ole kuin muut suomalaiset ovat antaneet ymmärtää. Maistuu ensin vähän niinkuin löysältä piparitaikinalta, mutta ei sitten kuitenkaan. Illalliseen kuuluneet kalkkunaleivät (perinteisesti kalkkunan jämät kun syödään sitten seuraavan viikon ajan esim. leivän välissä) me sitten kyllä annettiin kaupungilla kodittomille, kun meidän hotellihuoneessa ei ollut sellaista jääkaappia, jossa niitä olisi voinut seuraavaan nälkään asti säilyttää.

Ja sitten muutama perusturistiotos:

Joulupukitkin on täällä niin sutjakoita..

New York, New York -hotelli, lähes kaikki hotellit Stripin varrella on jotain teemahotteleita

Ravintoloiden nimet vilisi kokkikuuluisuuksia tai maininnan, että "Top chef masters" tai jonkun muun ruokaohjelman voittaja tms. 

Venetian-hotellissa olisi päässyt gondoliajelulle

Näitä riitti joka paikassa silmänkantamattomiin

Venetianin ostoskeskuksen katon "sää" vaihtuu kuulemma vuorokaudenajan mukaan

Bellagion sisäpuutarha

Mandalay Bayn Bay suite oli meidän reissun yöpymispaikka. Viikolla näihin hotelleihin saa todella hyviä tarjouksia, eikä viikonlopun hintakaan välttämättä ihan hirveän korkea ole, missään muualla tuskin rasikittaisiin mistään sviitistä maksaakaan. Nyt sen sai vähän niinkuin normihuoneen hinnalla. Toki hienompia sviitejä olisi ollut tarjolla vielä vaikka kuinka monta erilaista.

Sesonkiaika on ohi, joten Mandalay Bayn tekohiekkarantakin oli tällä kertaa suljettu

Paris-hotelli illalla

Bellagio-hotellin suihkulähdeshow

Mirage-hotellin tulivuorishow

Lasipalloista tehty joulukuusi

Ja sitten vielä Bellagion suihkulähteestä kuvattu video. Suihkulähdeshow esitetään illalla vartin välein. Sen verran lähistöllä käveltiin ohi, että kuultiin ja nähtiin ainakin neljään eri kappaleeseen tehty vesisuihkushow. Copyright-syistä videolla soitettu musiikki piti poistaa YouTubessa, mutta kuvitelkaa taustalle Viva Las Vegas suhteellisen äänekkäästi soimaan.



Ei siis hullumpi reissu kuitenkaan. Vegasin lähikulmille suunnatuista reissusta tulossa erilliset postaukset.