Winchester Mystery House San Josessa

San Josessa oleva Winchesterin mysteeritalo (Winchester Mystery House) on listattuna monessa paikassa nähtävyytenä ja on tähän taloon viitattu jossain myytinmurtajissa ja elokuvissakin. Talon on rakennuttanut kivääritehtailijan leski Sarah Winchester 1800-luvun lopulla. Rahaa sen rakentamiseen kului yli 5,5 miljoonaa dollaria. Rakennukseen ei kuulemma ollut mitään piirustuksia, vaan sitä rakennettiin rouva Winchesterin mielen mukaan, ja sen muuttuessa. Lopputulos oli 160 huoneella varustettu seitsemänkerroksinen pääosin punapuusta rakennettu viktoriaanista tyyliä oleva kartano, maanjäristysten jäljiltä nykyään nelikerroksinen.

Mikä talosta sitten tekee nähtävyyden? Tarina kertoo, että rouva Winchester sai meedion vastaanotolla ohjeet rakentaa talon, johon mahtuisivat myös hänen edesmenneen miehensä kivääritehtaan tuotoksista kärsineiden haamujen henget. Niinpä sitten taloa on rakennettu meedioiden opastuksella. Se pitää sisällään monia erikoisuuksia, kuten portaita, jotka eivät johda mihinkään, salakäytäviä, valeseiniä ym., jotka kuuleman mukaan on rakennettu, koska talon omistaja vainoharhaisena (?) halusi päästä näitä haamuja tai kummituksia piiloon. Rouva Winchester ei kuulemma koskaan esimerkiksi nukkunut kahta yötä peräkkäin samassa huoneessa yrittäen näin hämätä pahantahtoisia henkiä.

Itseä vierailu tuolla ei koskaan ole kauheasti kiinnostanut, en ole niin kauhean kiinnostunut kummituksista tai muista. Puoliso ja teini kävivät siellä kerran viime kesänä, kun itse olin lähistöllä muualla ja siellä käymisestä on niin usein puhuttu, niin lähtivät sitten samaa matkaa. Tuonne taloon ei niin vaan tepastella itsekseen, vaan sinne pitää ostaa lippu ohjatulle kierrokselle, joita on erilaisia. Lisäksi sinne myydään aina välillä jotain erityiskierroksia, kuten esimerkiksi taskulamppukierroksia pimeällä aina kun sattuu olemaan perjantai 13. päivä. Liput eivät ole ihan halvimmasta päästä, noin tunnin kestävälle peruskartanokierroksellekin liput aikuiselle maksavat 36 dollaria yhdeltä henkilöltä. Hotellien auloissa on yleensä niitä mainoksia ja siellä on aika usein myös tuon paikan mainos, jolla saa jotain pari kolme taalaa alennusta. Joskus Grouponissa näyttää olevan lippuja tuonne alennuksessa. Monet ovat tykänneet kovasti paikasta, mutta meidän perheen väki ei ollut mitenkään erityisen vaikuttunut, hinta-elämyssuhde ei kuulemma ollut ihan kohdallaan, mutta mielipiteitä on monia. Talossa ei saa kuvata sisällä, joten tässä nyt vain muutama puolison kännykkäräpsy. Googlaamalla ja itse paikan nettisivuilla saa ehkä paremman käsityksen siitä, miltä siellä sisällä näyttää.

Point Reyes National Seashore

Meillä on edelleen montakin paikkaa listalla, missä pitäisi joskus mennä käymään. Osa niistä on ihan tässä lähelläkin, mutta ei ole vaan muulta elämältä tullut käytyä. Törmään jatkuvasti jossain nettiartikkeleissa ja niiden kommentissa väitteeseen, kuin USA:ssa pitää aina mennä joka paikkaan autolla, lenkillekin. No täällä meidän nurkilla se ei todellakaan pidä paikkansa. Enemmän ehkä ihmettelyä saa aikaiseksi se, että miten mä kuljen töihin autolla enkä pyörällä, kun mun työmatka on vaan jotain 6 km (se on toki hyvä kysymys, ja jos ei olis kaikenmaailman kissanristiäisiä, ja jos roudaisin suihkuromppeet töihin mukaan, varmaan sen näin talvellakin helposti pyöräilisi). Toki me lähdetään joskus kävelylenkille autolla ihan vaan sen takia, että kotikulmien maisemat nyt ei ole kovin kummoiset, ihan normi lähiötä vaan.

Syksyllä saatiin aikaiseksi vihdoin mennä Point Reyes National Seashoreen, joka on nimensä mukaisesti kansallispuistosysteemin alainen suojeltu rannikkokohde tuossa noin 100 kilometriä San Franciscosta pohjoiseen. Meille osui lenkkikeleiksi vähän pilvisempi ja tuulisempi päivä, joten valokuvat eivät ehkä ole kaikkein houkuttelevimmat. Siinä on sitä polkua mitä kulkea, mutta myös reilut 300 askelta olevat rappuset vanhalle majakalle, joka on kyllä parhaat päivänsä nähnyt. Sieltä majakalta on ihan hienot näkymät ja voisi tyynemmällä kelillä varmaan bongailla valaita ja muitakin, mutta noilla keleillä olisi pipo kyllä ollut tarpeen.

There is so many great places to visit and so little time. I still have several places, beaches, hiking trails etc. that I would want to visit, but.. well, life happens, and you do not have time for everything. It actually took us a long time until we decided to go visit the Point Reyes National Seashore sometime last fall. The day was a bit cloudy and windy, so the pictures do not tell you the whole truth about how beautiful this place is. There is also the 300+ steps that you can do and check, if you are in good enough shape to run them down and up. I should definitely practice more, it is pretty easy to go down, but what goes down must also go up. And it took me a while...

Puiden kasvusta päätellen tuulista keliä riittää täällä useamminkin. / Based on this it has been windy before too.

Tämä lienee jotain punaista jäkälää tai jotain muuta, joita kallioilla näkyy. / Red lichen (?) on the rocks.

Löydä peurat kuva-arvoitus. / Find the deer.

Noin 300 askelmaa alaspäin. / Appr. 300 steps down.

Majakka. / The lighthouse. Needs some new paint maybe.

Ja sama maisema kuin tuossa ylempänä toisesta suunnasta. / And the same scenery as there above from the other direction.

Kotimatka ajettiin tuota rannikon vieressä menevää tietä ja pitihän sitä pysähtyä katsomaan, kun tämä sankari ylitti tietä useampaankin otteeseen. Ei ilmeisesti oikein osannut päättää, että mihin oli menossa. Muut autonsa pysäyttäneet olivat sitä mieltä, että kojoottihan se siinä. Vähän googlailtuani olen samaa mieltä. Myöhemmin rinteessä taisi näkyä vielä tämän loppuperhe, joten ei se mikään karannut koiralauma ainakaan ollut. / We were driving along the coast back home, when we saw this fellow. He/she was crossing the road several time, probably trying to figure ow to get past the fence or is it better to go back and up the hills. The other people stopping here were sure that this is a coyote. I googled a bit, and I would agree on that. Never seen on before. The rest of the family seemed to be waiting on the other side of the hill, so this was not the only on there.

"Ensin katson vasempaan, sitten oikeaan..." / "Let´s check the cars before passing."

Ihan vaan siitä syystä, että kotiinajaminen tätä siltaa pitkin on vaan ihan yhtä hienoa joka kerta (niin harvoin sitä tulee tehtyä). / And this pic is here just because we headed home along the bridge and it still is a pretty bridge.

Erikoislääkäreistä

Tämä teksti on mulla ollut otsikkotasolla odottelemassa jo kuukausia, mutten ole saanut aikaiseksi otsikkoa enempää. Ehkä tämä sopii nyt hyvin tuohon edellisen tekstin jatkoksi.

Kun aikoinaan piti valita eri sairausvakuutusvaihtoehdoista, niin mietittiin pitkään, että voidaanko ottaa HMO-vakuutus, jossa erikoislääkärille tarvii aina oman lääkärin lähetteen. Ihan turhaan huolehdittiin ehkä Suomen kokemusten pohjalta, koska lähetteen saaminen ainakaan meidän omalääkäreiltä ei kyllä ole kauhean vaikeaa. Päinvastoin, joskus tuntuu tulevan lähete ihan turhan pienistäkin. Kävin omalääkärilläni vuosittaisessa lääkärintarkastuksessa ja lääkäri alkoi kysellä selässäni olevista luomista ja siitä, onko niitä tarkistettu. Olin siinä jo sitten vähän huolissanikin, että apua, onko ne jotenkin epänormaaleja ja perhanan Suomen terveydenhuolto, joka ei ole koskaan sanonut, että niitä pitäisi tarkastella tai käydä näyttämässä jossain. No, turhaan huolehdin, sillä ihotautilääkäri ei nähnyt niissä mitään huolestuttavaa, ja käski tulla uudestaan 5 vuoden päästä. Tämä ei todellakaan ole ollut ensimmäinen eikä viimeinen lähete erikoislääkärille mun omalääkäriltä ja suurimmaksi osaksi lopputulos on aina ollut, ettei mitään vikaa löydy.(Pitkittyneestä yskästä tuli lähete keuhkolääkärille, epämääräisistä lihas(/nivel?)oireista reumatologile ja neurologiselle ja sitä rataa. Pahoittelen jos on "too much personal information", mutta esimerkit ehkä auttaa muodostamaan kuvaa tästä, että miten ainakin mun omalääkäri toimii. Lopputuloksena lihasoireiden tutkimuksesta oli muuten, että pitää syödä suolaisempaa ruokaa ja ottaa magnesiumia ja D-vitamiinia purkista.) Sinänsä meidän vakuutus korvaa suuren osan käynnistä ja me maksetaan erikoislääkärikäynneistä itse vaan 45 $, eli ei siitä mielenrauhan saannista konkurssiin mennä. Mutta tämä höveli erikoislääkärille määrääminen (ja erilaisten tutkimusten ja testien ottaminen varmuuden vuoksi) varmaan ainakin osittain kertoo miksi tässä maassa sairaanhoidon kustannukset kokonaisuutena on niin tähtitieteelliset.

Teinin lääkäri lähetti aiemmin teinin ihotautilääkärille. Täällähän, ainakin meidän alueella, näiden teinien ihot on usein kuin suoraan jostain Clearasil-mainoksesta, finnejä tms. et kyllä löydä suurennuslasillakaan. Iho on sileä kuin vauvan pylly, jos suonette tämän ilmaisun käyttämisen. Tosin tässä kun olen seurannut teinin koulun eri vanhempainryhmien keskusteluja ja viestejä, niin syy siihenkin on selvä. Keskusteluissa kun näytetään pyydettävän suosituksia ihotautilääkäreistä ja kerrotaan isotretinoiinia sisältävien lääkkeiden pelastavasta vaikutuksesta. (En tiedä niistä mitään sen enempää, koska meillä niitä ei ole kukaan käyttänyt.) Se teinin ihotautilääkäri varmaan ainakin ehti tienaamaan hyvät rahat ennen eläkkeelle jäämistään. Oltiin vastaanotolla lääkärin kanssa samassa huoneessa ekalla kerralla ehkä 15 min ja seurantakäynneillä 5 minuuttia, jos sitäkään. Ja vaikka me tosiaan maksettiin se 45 $/kerta, niin tarkistin joskus vakuutusyhtiön papereista, että he korvasivat joka kerrasta 640 $. 685 $/5 minuuttia on kyllä ihan kohtuullinen korvaus, vaikkei se lääkäri siitä ihan kaikkea itse saisikaan.. ;) 

Oikeasti suurin osa näistä meidänkin käynneistä olisi hoitunut ihan sillä omalääkärikäynnillä, mutta ehkä se lääkäri sitten varmistelee selustansa, ettei vaan jää jotain huomaamatta (josta voisi nostaa oikeussyytteen?), ja siirtää vastuun jollekin muulle. Toki täällä terveydenhuolto on selkeästi bisnestä, ja mitä enemmän käyntejä, sitä parempi bisnes. Yleensä se mun lääkäri kun vielä kertoo, että kenet niistä erikoislääkäreistä mun pitäis valita. Yksi erikoislääkäri kehui sen mun omalääkärin maasta taivaaseen, että miten ihana ihminen se onkaan, ja parhaillaan ansaitulla Euroopan lomallaan. Tiedä sitten, että onko jokaisesta lähetteestä luvassa bonusta vai ei, mutta mikään ei enää ihmetyttäisi tässä systeemissä.

Toki se pitää sanoa, että hoito on aina hyvää ja ystävällistä (vaikka 7-kymppisen allergialääkärin tapaa taputtaa mua aina poskelle kyllä vierastan ihan suunnattomasti) ja perusteellista. Ja kun se lähete on kerran saatu, niin voin jatkossa aina varata samalle spesialistille ajan milloin tahansa uudelleen. Ei siis tarvi maksaa enää sitä omalääkärikäyntiä (20 $) enää ollenkaan siinä välissä, kun jo on se "oma erikoislääkäri" toisella osastolla valmiina. Miten kätevää...

Sairastamisesta, lääkäristä ja lääkkeistä

En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut sairastamisesta ja lääkäreistä, joten taitaisi taas olla aika kirjoittaa niistäkin näin flunssan jälkimainingeissa, kun kokemustakin on kertynyt tässä vuosien saatossa enemmän.

Koska terveydenhuolto on täällä isoa bisnestä, niin ainakin meidän käyttämällä lääkäriasemalla on saanut ajan omalle lääkärille tai jollekin muulle lääkärille samasta tiimistä suhteellisen pikaisesti, jos on tarvetta. Yleensä ihan samalle päivälle. Jos se taas ei ole onnistunut, niin päivystyksessä (urgent care) on yleensä päässyt tapaamaan lääkäriä 0-3 tunnin sisällä. Vastaanotolle mennessä kysyvät siinä aina ensin, että onko vakuutus ja yhteystiedot vielä samat ja haluanko maksaa sen käyntikerrat maksun siinä heti samalla. Ainakin meidän käyttämällä terveysasemalla ilmoittautumisen jälkeen jossain vaiheessa tulee hoitaja hakemaan sinne lääkärin huoneeseen. Se hoitaja ottaa aina joka kerta verenpaineen, sykkeen ja painon ensin ja kysyy, miksi olen tullut paikalle. Sitten joka kerta käydään läpi lääkkeet, mitä käytän ja mille olen allerginen. Taitaa siinä jotain muitakin vakiokysymyksiä olla. Jos valittaa esimerkiksi kovaa yskää ja flunssaa (niinkuin minä viime viikolla), niin se hoitaja antaa sen paperisen kaavun ja kertoo, että tuleeko tässä nimenomaisessa kaavussa se aukioleva osa eteen vai taakse ja mitä vaatteita pitää ottaa pois päältä enne kuin sen kaavun pukee. (Olen muuten tässä jo pitkään ihmetellyt, että miksi lääkärin vastaanotolla se kaapu on paperinen/kertakäyttöinen, mutta päivystyksessä ja ensiavussa se on kangaskaapu. En ole vielä keksinyt tähän vastausta.) Lääkäri tulee huoneeseen sitten joskus hoitajan huoneestapoistumisen jälkeen.

Kovasti riippuu vaivoista ja lääkäristä, mutta kyllä täällä tarjottavat lääkkeet on yleensä reippaasti tujumpaa tavaraa kuin Suomessa. (Poikkeuksiakin on, mun oma lääkäri on kyllä määrännyt ihan vitamiinejakin vaan.) Ensimmäiset pari vuotta sain kaikki mahdolliset pöpöt, ja on tässä kaikenlaista tullut sen jälkeenkin haalittua. Ainakin antibiootteja vaativaan vaivaan saa helposti ab-kuurin sieltä vahvimmasta päästä heti alkuun. Sitten, kun yrittää kysellä, että onko ne nyt ihan pakolliset, niin vastauksena tulee "aijaa, sä et ole syönyt kauheasti ennen antibiootteja, ehkä voidaan antaa sulle näitä lievempiä". Puolisolle oli työpaikan lääkäri määrännyt pidempään jatkuneeseen kurkkukipuun antibiootit vähän niinkun sen varalta, että kyllä se on streptokokki, vaikka sillä olikin vaan 1/3 streptokokin oireista. Se selvisi kyllä menemällä toiselle lääkärille, joka teki sen streptokokkitestin ja totesi, että negatiivista näyttää. Onhan täällä lääkäriasemien seinällä niitä listoja, että "täällä ei määrätä turhia antiobiootteja siihen ja tähän", mutta kyllä niitä täällä selkeästi enemmän tyrkytetään "varmuuden vuoksi" kuin Suomessa olen ikinä nähnyt. Vähän jotain ihottuman tapaista kun valittat, niin heti on steroidirasvaresepti määrättynä. Aivan perusterve ystäväni taas sai influenssan rokotteesta huolimatta pari vuotta sitten, ja lääkäri oli "ollut pahoillaan, ettei rokote toiminut" ja määrännyt heti Tamiflu-kuurin. Oli kuulemma tehokas kuuri. Juurikin luin jotain suomalaisia uutisia, kuinka niitä ei anneta perusterveille ihmisille Suomessa ollenkaan, eli turha mennä ruinaamassa sieltä niitä lääkäristä. Täällä se on joissain paikoissa ensimmäinen tarjottava vaihtoehto, kun flunssa on varmistunut influenssaksi. Nyt viime viikon lääkärikäynnillä se lääkäri olisi halunnut määrätä mulle kodeiinipitoista yskänlääkettä, mutta kyselin, että eikö vähän vähemmälläkin pärjäisi. Käski sitten ottaa käsikauppatavarana myytävää Robitussin DM:ää, joka on näitä dekstrometorfaania sisältäviä yskänlääkkeitä, vastaa kait suomalaista Resilaria. (Joka on siis näitä yskänlääkkeitä, joita tässäkin maassa väärinkäytetään isompina annoksina päihteenä, ja joka Suomessa kait on ainakin ollut lääkelain turvallisuusviraston tarkkailussa, että paljonko sitä myydään.) Itse kun ei ole varmaan Kvillaa vahvempaa tullut käytettyä, niin olihan se joo tehokasta, mutta ne listatut haittavaikutukset, yliaktiivisuus ja unettomuus sitten olivat myös kavereina ne yöt, kun sitä otin. On joskus työkavereiden kanssa puhuttu täällä käsikauppatavarana myytävistä lääkkeistä, joita ei omasta kotimaasta saisi, niinkuin antibioottivoiteet ja melatoniinit ym., joita täällä saa joka paikasta. Mutta ehkä osasyynä on se, että ihmisillä ei ole varaa sairastaa ja olla töistä pois (varsinkin jos työpaikalla ei ole palkallisia sairaslomapäiviä), eikä ihan joka asiasta sitten tarvi mennä lääkäriin (joka voi olla kallista riippuen vakuutuksesta, tai varsinkin jos sitä ei ole). Tai sitten vaan luotto kansalaisiin on kovempaa, että osaavat hoitaa itsensä tai itsepähän elämänsä sössivät jos sössivät, laitetaan tähän lappuun vaan tämä varoitus. Onhan toi lääketeollisuus täällä muutenkin iso bisnes ja isot rahat liikkuu siinä, lehdissä ja televisiossakin mainostetaan reseptilääkkeitä, jotta varmasti osaisit sitten kyseisen vaivan saatuasi pyytää juuri sitä tiettyä (kallista) lääkettä vaivoihisi.

Ja kyllä, täällä tablettimutoiset lääkkeet todellakin saa yleisesti apteekista oranssissa purkissa ihan niin kuin elokuvissa. (Tästä on nyt vaan poistettu nimen ja lääkkeen osoittava tarra yksityisyyden suojelemiseksi.)

Ajokortin uusiminen

Kaliforniassa ajokortti on voimassa 5 vuotta, seuraavaan syntymäpäivään saakka. Eli jos ensimmäisen täkäläisen ajokortin on saanut vaikka toukokuussa ja syntymäpäivä on huhtikuussa, on kortti voimassa vain himpun yli 4 vuotta. Koska meillä tulee maaliskuussa täällä oloa täyteen 5 vuotta (!!), on tämä ajokortin uusiminenkin tullut tässä eteen. 

Normitilanteessa (kuten esimerkiksi puolison kohdalla) DMV:ltä (Department of Motor Vehicles) tulee kirje ja uusintaohjeet kotiin ja kortin voi uusia joko lähettämällä sen lapun ja shekin Kalifornian DMV:lle tai kirjautua niiden nettipalveluun ja uusia ja maksaa sen siellä. Suhteellisen kivuton ja helppo toimenpide. Uusi ajokortti tulee sitten postissa parin viikon päästä.

Ja sitten on ne säätämistapaukset, kuten allekirjoittaneella. Mun nimessäni on väliviiva, sanotaan nyt vaikka Hanna-Maija (*nimi muutettu). Kun tänne muutettiin ja hain ensimmäisen ajokorttini, niin hain sen näyttämällä suomalaista passiani ja ajokorttiani. Silloin jo ajokortin kanssa oli vähän säätöä, koska se niitten järjestelmä "ei tue väliviivoja" ja se virkailija sanoi, että hänen pitää sitten jatkossa joka uusimiskerralla lisätä se väliviiva sinne käsin. Noh, myöhemmin tuli se mun Green Card -korttini (oleskelu- ja työlupa siis) ja siinä se mun nimi olikin sitten kirjoitettu ilman väliviivaa erikseen, eli muotoon Hanna Maija. Mä olin tietty joka paperiin sitä ennen kirjoittanut nimeni väliviivalla, ja olen sitä tapaa jatkanutkin, vaikka siinä Green Cardissa on ollut se erikseen. Jossain eri virastoissa tms. ovatkin sanoneet, että "ai sun nimelläsi on tällainen eurooppalainen kirjoitusmuoto". Ja kun näitä tarkemmin katselee, niin ei näillä amerikkalaisilla näytä kyllä olevan väliviivalla kirjoitettuja kaksoisnimiä, niin etu- kuin sukunimiäkään, vaan ne on kirjoitettu aina vaan erikseen. Noh. Olen siten tyytyväisenä ollut tähän asti väliviivalla lähes kaikkialla muualla kuin siinä GC:ssä. Sitten mulle tuli sieltä DMV:ltä kirje, että mun ajokortti pitäis uusia. Noh, kirjauduin sinne nettipalveluun, mutta siellä se mun nimi olikin sitten kirjoitettuna yhteen, eli se oli muuttunut Hannamaijaksi. Eikä siellä ollut mitään paikkaa, missä sen voi muuttaa. Ja oikeasti mulla ei kyllä voi olla tietoja tän maan järjestelmissä kolmella eri nimellä, joten pakkohan se oli muuttaa. Ja DMV on ehkä kaikkein v-mäisin pulju täällä hoitaa mitään, ja aina menee säätämiseksi, joten en ollut kauhean innoissani, että tämä vaatii ekstraselvittelyä. Lähdin seuraavana päivänä töistä ajoissa (eli pidin ihan minilounastunnin), että ehdin hoitamaan asiaa heidän puhelinpalvelussa kanssa ennen klo 17. Odottelin siinä jonotusmusiikkia 45 minuuttia vain saadakseni vastauksen, että eivät enää tue väliviivaa eivätkä voi vaihtaa mun nimeä puhelimessa. Siis sitä nimeä, jonka olivat oma-aloitteisesti itse siellä vaihtaneet nyt yhdeksi nimeksi. Ainoa vaihtoehto on siis mennä itse sinne DMV:n toimistolle asiaa hoitamaan. 

Jos DMV:lle menee ilman ajanvarausta, niin siellä saattaa joutua olemaan jonossa jopa tunteja, joten yritin katsella, että onko meidän lähimmälle DMV:lle varattavissa jotain aamu- tai iltapäiväaikoja, ettei tarvitse lähteä kesken työpäivän hoitamaan tätä asiaa. Se niitten varaussysteemi ei kyllä ole mikään käytettävyyden riemuvoitto. Siitä ei mitenkään näe, että mitä aikoja siellä on vapaana. Siihen vaan valitaan joku päivä ja haluttu aika ja sitten se kertoo, ettei se ole vapaana, mutta joku klo 12.30 aika kaksi viikkoa myöhemmin on ensimmäinen vapaa aika. Sitten kun yrität katsoa sille päivälle, jolloin oli joku vapaa aika tai sen jälkeen, niin se antaa taas jonkun ihan muun ajan. Löysin jo jonkun yhden ajan, joka olisi ollut joskus klo 15 paikkeilla ja yritin varata sitä, mutta mun tunnus oli jotenkin jumiutunut ja jouduin tekemään uuden tunnuksen. Eikä sitä vapaata aikaa tietty enää sen jälkeen ollut saatavilla. Lopulta onnistuin saamaan jouluaatonaatolle ajan kello yhdeksäksi. Ko. päivä kun sattui vielä olemaan töistä vapaa, niin eikun siihen sitten. Kun päivä koitti ja saavuin sitten paikalle vähän ennen yhdeksää, niin siellä oli ainakin 50 ihmistä jonossa siihen ei-ajanvarausta jonoon. Muutama muukin oli vissiin päättänyt käyttää vapaapäivänsä asioiden hoitoon. Mä en kyllä tajua, että miksi sinne puljuun on niin vaikea saada niitä aikoja ajanvarauksella, luulisi niittenkin työn olevan helpompaa siten. No, ensimmäisen tiskin elämäänsä kyllästyneen rouvan tiskiltä päästyäni sinne itse asian käsittelijänä tiskille se itse asian hoitaminen ei kauaa vienyt, uusi kuva piti kyllä kanssa ajokorttiin kyllä sitten eri tiskillä otattaa, kun kerran tehtiin muutoksia tietoihin, mutta muuten se sujui ihan joustavasti. Pääsin itse asiassa siihen tiskille jo vähän ennen sitä varattua aikaani ja olin ulkona sieltä toimistolta jo ennen kello yhdeksää, jolloin mun ajan piti olla. Ens kerralla sitten toivottavasti tuo uusinta sujuu sitten jo vähän jouhevammin, koska oikeasti tuon puljun toimintatavat ja asiakaspalvelu ei ole siitä sujuvimmasta päästä.

Ylinopeussakko

Kuten on tullutkin aiemmin mainittua, niin Pohjois-Kalifornian/Oregonin reissullamme tuli vähän ylimääräisiä kustannuksia..

Ajelimme sieltä Lava Beds National Monumentilta pois, kun takana tuli puistonvahti/poliisi valot välkkyen. Ensin puolisko (joka ajoi autoa) ajatteli, että se on hälytysajossa ja menossa kovaa vauhtia johkin muualle. Liikennesääntöjen mukaan hälytysajoneuvoa kuuluu väistää tien laitaan ja pysähtyä auton kanssa siihen. No se poliisihan sitten pysähtyi meidän taakse, jolloin kävi selväksi, että se vilkutti niitä valojaan meille, eikä ollut muuten hälytysajossa. Nostin päätäni ja siinähän se 15 metriä meidän autosta oli nopeusrajoitusmerkki 55 mailia/tunnissa alueelle, joten tajusin heti, että se pätkä missä ollaan, oli todennäköisesti ollut vähemmän.. Ja olikin, siinä oli sellainen lyhyt 35m/h pätkä tietä, kun siinä sen poliisimiehet mukaan "oli tämä taajama, lapsia ja noita peurojakin". Peuroja sattuikin näkymään kauempana ylittämään sitä tietä, mutta se "taajama" oli oikeasti ehkä neljä taloa tien vieressä ja muutama siellä jossain keskellä peltoa. Noh, ei siinä mitään, rajoitukset mitkä rajoitukset. 

On joskus luettu jostain ohjeita johonkin toiseen osavaltioon, että kun poliisi pysäyttää ja kysyy sitä sun ajokorttia ja rekisteriotetta, niin on hyvä ensin kertoa sille poliisille, että se rekisteriote on tuolla hanskalokerossa ja odottaa poliisin vahvistusta, että otat se sieltä. Samaten lompakon osalta sanoa, että se on taskussa tms. ja taas odottaa, että se poliisi käskee ottamaan sen sieltä. Tämä siis siksi, ettei se poliisi kuvittele, että kiskaset aseen sieltä hanskalokerosta tai takataskustasi, jos teet äkkinäisiä liikkeitä. Ehkä täällä Kalifornian maaseudulla ei niin toimita, mutta ainakin se poliisi sanoi näihin tietoihin vaan, että ok. 

Poliisihan voisi antaa ihan vaan huomautuksenkin, mutta tässä tapauksessa ylinopeutta oli sen 20m/h, niin kyllä se alkoi kirjoittamaan sitä sakkoa heti, vaikka puolisko myönsi mokanneensa. (Ehkä tämä on joku yleinen sakkorysä, jossa rahastetaan turisteja.. Joskushan hyvällä selityksellä poliisi heltyy antamaan van sen varoituksen. Kerran jollain reissullamme satuttiin hotellin porealtaaseen samaan aikaan kuin joku entinen poliisi, joka sanoi, että polisii voi soveltaa jonkun verrankin oman harkintansa mukaan, paitsi jos yksikään asianomainen on lapsi, jolloin on lasta suojellakseen on pakko noudattaa täysin kaikkia määräyksiä. Tiedä sitten, että pitääkö paikkansa.) Sakkolappuun kirjattiin itse sakko ja sitten joku käsittely/palvelumaksu ja sen voi maksaa lähettämällä sen lapun ja shekin siinä kuoressa postitse tai nykyään onneksi sen voi maksaa myös suoraan netissä. Sakon voisi myös kiistää, jolloin pitää mennä oikeuteen. Jotkut kuulemma kiistävät näitä maksuja, koska poliisin pitää olla myös oikeusistunnossa käsittelyssä paikalla, eivätkä he yleensä ehdi paikalle, jollloin sakko automaattisesti mitätöidään. Tuntui kuitenkin ihan hullulta lähteä joskus takaisin noille kulmille oikeuteen ja ottaa töistä vapaata ja mahdollisesti palkata vielä joku lakimieskin sitä varten. Tuskin se ainakaan kauhean paljon halvemmaksi olisi tullut. Ja tuo paikkakunta ei näyttänyt olevan se maailman kiireisin, joten kait se poliisikin olisi sinne paikan päälle tullut ja sitten olisi maksettu se sakko ja ne oikeudenkäynnin kulut siihen päälle.

Joskus liikennerikkomuksen tai sakon jälkeen tulee myös pakollinen autokoulukurssin suorittaminen. Osan niistä ainakin voi suorittaa netissä (eräs ystäväni oli saanut kerran tällaisen) tietyn ajan sisällä. Ihan hillittömiä summia ne kurssit ei maksa, mutta ne vaan pitää muistaa suorittaa, jos sellainen tulee. Sinänsä siis puoliso pääsi helpolla ja onhan se tässä ehtinyt viime vuosikymmenet ajelemaan niin täällä kuin Suomessakin ilman mitään sakkoja, joten kerta se on ensimmäinen tätäkin laatua. Maksoi siis sakon pois kotiin palattuamme ja on vähän tarkemmin katsellut rajoituksia sen jälkeen.