Valassafarilla

 Lokakuussa kävimme ns. valassafarilla, eli n. 4 tunnin veneajelulla Tyynellämerellä (joka ei nimestään huolimatta ollut kovin tyyni). Lähtöpaikkana Moss Landing, jonka edustalla on valtava vedenalainen Grand Canyonia vastaava kanjoni. Tästä syystä alueella näkee valaita usein, sillä kohta on todella syvä ja siellä on valaille paljon krilliä syötäväksi.

Meidän kohdalle osui pilvinen ja vähän tuulinenkin päivä ja veneen meno oli vähän sen mukaista. Ryhävalaat saalistivat melko lähellä rantaa. Miekkavalaita ja defiineitä ei näkynyt. Kuvissa olevien sankareiden lisäksi merileijonia, merisaukkoja ja hylkeitä sen sijaan näkyi.

Ryhävalas sukeltaa

Ryhävalaita

Ryhävalas, loppuvuodesta ruokailureviiri saattaa olla näinkin lähellä rantaa

Meduusoja on meressä vähän joka lähtöön.

Möhkäkala

Ryhävalaan hetulan palanen. Tuntuu kuin yhteenliimatuilta hevosen jouhilta.

Joulunodotusta

On jotenkin kamalan vaikea asennoitua siihen, että jouluun on enää viikko aikaa. Ulkolämpötilat ovat päivällä siinä +10-16C asteen välillä, joten se nyt on aivan selvää, että valkoista joulua täällä ei tule. Muutenkin on kovin syksyistä, kun osassa puissa on ruska ja varsinkin vaahterat tiputtelevat kävelytiet aivan täyteen lehtiä. Ihan joka päivä ei sada sentään, mutta välillä sitä tulee sitten oikein reippaasti kerralla. Siis niin paljon, että autokatos ja tiet lainehtivat vedestä.

Melko lähellä meitä on perinteinen "joulukuusikuja" (Christmas Tree Lane), jossa yhden kadun varrella olevat asukkaat ovat jo 1940-luvulta lähtien koristelleet talon ympäristönsä sekä jouluisin koristein että valoin. Osa koristeista kuulemma siirtyy aina omistajalta seuraavalle. Kadun reunoille on asetettu pieniä joulukuusia, joissa on värivalot ja katulamput on päällystetty punaisella paperilla tai vastaavalla. Kadulla kulki ainakin viikonloppuna paljon lapsiperheitä ja osa lapsista ryntäsi ihan pihoille asti ihastelemaan koristeita. Koska mitään lupaa kuvaamiseen en ole kysynyt, niin jaan tässä vain pari kuvaa, joista ei pysty tunnistamaan taloa / osoitetta. Jokseensakin hassulta nämä lumiukot ja valot näyttävät vihreässä maassa. Jouluvaloja täällä on siis myös joka paikassa muualla, mutta ei ihan niin isossa mittakaavassa kuin tuolla tietyllä kadulla. Toisaalta iltaisin on aivan pilkkopimeää, ja kun sitä lunta ei kerran ole, ulkovalot tuovat kaivattua valoisuutta.

Täällä näyttää olevan tapana laittaa joulukoristeet ja tuoda joulukuusikin jo sisälle heti kiitospäivän jälkeen. Koristeet sitten kerätään melko hätäiseen pois heti joulun jälkeen. Joten mekin sitten laitoimme oman kuusen ja koristeet jo tuossa parisen viikkoa sitten. Jouluruokapöytämme taitaa olla tänä vuonna enemmänkin fuusio-tyyppistä, sisältäen vaikutteita vähän sieltä, täältä ja Suomesta. Vaikka täältä lantut, porkkanat ja kalkkunat löytyvätkin, niin ihan joka laatikkoa ei kyllä jaksa alusta asti värkkäillä. Veikkaan, että joulupöytään päätyvät rosolli, porkkanalaatikko ja joku pala kalkkunaa. Ja jälkiruuaksi piparkakkuja. Ja Suomi-myyjäisistä ostetut karjalanpiirakat, vaikkeivat jouluruokaa olekaan.

Vuorovesialtailla - Bean Hollow State Beach

On jäänyt näitä reissukuvia bloggaamatta kesällä ja alkusyksystä, joten yritän aina joskus saada niitäkin tänne väliin lisättyä. Nämä kuvat ovat rannikolta matkalla Santa Cruziin päin, Bean Hollow State Beach -nimisestä paikasta. Siellä siis päivittäin osa rantakallioita muodostaa pieniä vuorovesialtaita (tide pools) laskuveden aikaan.

Vieressä oli pieni Pebble Beach ranta (Pebble tarkoittaa pienenpieniä pyöreitä erivärisiä kiviä)

Meripalmuja (Postelsia palmaeformis), joiden välistä alkaa jälleen nousuvesiaallot nostaa vettä rannalle

Tämä osa on puolet vuorokaudesta meren pohjaa

Sinisimpukoita

Joku rantarapu

Tafoni, eli veden tekemiä "taideteoksia" rantakiviin

Rantakallioiden väliin jäänyt merivesilampi

Kotiloita (Shield limpet, Lottia Pelta)

Merisiilejä

Etanoita (Black Turban Snails, Chlorostoma funebralis)

Suomi 95 v.

Myöhästyneet onnittelut 95-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle!

Suomi ja suomalaiset tuotteet eivät näy täällä ehkä niin selkeästi kuin vaikka rakkaan naapurimaan Ruotsin, mutta jotain kuitenkin aina välillä pistää silmään. (Ruotsalaisilla tuotteilla on muuten usein selkeä sini-keltainen teema tai mainokseen on palkattu ruotsalaisella aksentilla puhuva "Johan". Ikea, jossa toivotukset ja tuotenimet aina myös ruotsiksi, on tietenkin ihan oma lukunsa.) Angry Birds -tuotteita täällä on vähän joka lähtöön, mutta niistä harvempi paikallinen tietää, että itse peli ja firma ovat Suomesta. Tässä kuitenkin muutama pominta alueen kaupoista (kuvien ottoon en ole kysynyt mitään lupaa..)

Lumenea löytyy lähimmästä apteekista / kempparista

Pandan lakritsia löytyy muutamastakin kaupasta, jotka ovat pääsääntöisesti erikoistuneet terveelliseen ruokaan tai luomuruokaan

Lumioita joutuu välillä oikein kaupasta kysymään, että onko valikoimissa, joskus sentään on ihan näkyvilläkin

Vain yhdessä alkoholia myyvässä kaupassa on tullut vastaan Finlandia. Palm Springsissä eräässä ravintolassa näytti baarimikko tekevän vodkaa sisältävät cocktailit samaisesta merkistä

Marimekko avasi vähän aikaa sitten oman myymälänsä Palo Alton ostoskeskukseen

Näiden lisäksi urheilukaupassa näkyi kerran Rapalan uistimia. Muutamassakin kaupassa on näkynyt Fiskarsin saksia - tosin made in USA -merkinnällä varustettuna, liekö sitten suomalaista alkuperää ollenkaan vaiko eikö.

Kaikki täällä eivät tietenkään tiedä Suomesta juurikaan mitään. Yllättävän paljon kuitenkin löytyy niitä, joiden collegen huonekaveri oli suomalainen / huonekaverin poikaystävä oli suomalainen, vanhemmat / isovanhemmat ovat alunperin Suomesta tai niitä, joiden kaveri meni naimisiin suomalaisen kanssa ja muutti Suomeen. Ihmiset usein kysyvät puheemme aksentin kuullessaan, että mistä olemme. Jotkut ovat kertoneet käyneensäkin Suomessa, suunnittelevansa sinne menoa tai tietävänsä, että Suomessa on eniten college-tasoisen koulutuksen suorittaneita koko maailmassa (eli AMK- tai yliopistotason koulutuksen suorittaneita). Lähimmän Macy´s tavaratalon lastenosastolla saa välillä palvelun suomeksi, koska eräs myyjä on kotoisin Virosta ja hanskaa suomen kielen edelleen oikein mainiosti.

Ja meidän auton tunnistaa parkkipaikalla takapuskurin Suomi-tarrasta..

"Mitäs sä sitten siellä teet?"

Kolme yleisintä tuttavilta tullutta kysymystä on viime aikoina olleet: "Joko puolisolla on töitä?", "Mitäs sä siellä meinaat tehdä?" ja "Mitä ne kännykät siellä oikeasti maksaa". Viimeiseen näistä tulikin suhteellisen tyhjentävästi vuodatettua tuossa pari päivää sitten. Ajattelin vastata näihin kysymyksiin nyt täälläkin, vaikka kysymykset ovat tulleet muuta kautta. Blogin tilastojen ja muuta kautta tulleiden kommenttien kautta tiedän, että jotkut näitä täältäkin aina lukee. :) Toki kiva olisi joskus saada tännekin palautetta, että tietäisi ketkä ja mitä mietitte ;) (omaa nimeä ei tarvi siihen antaa ja s-postiosoite ei näy muille, vaikka se kommentti-ikkuna sitä kysyykin).

"Mitä sä sitten siellä teet?" -kysymykseen voisi tietty vastata, että "ihan sitä tavallista". Mutta eihän tämä täällä elo nyt meillekään ole vielä mitään tavallista ja oikeaa arkirutiinia. Tällainen hyppäys toiselle mantereelle ja melko tuntemattomaan on itse asiassa aikamoinen stressi. Vaikka koko perhe on tänne halunnut tulla ja täällä haluaa olla, ei se tarkoita, että kaikki tässä nyt sujuu ihan suit sait sukkelaan. On totuttautumista jatkuvaan tiedonhankintaan, uusiin käytäntöihin, erilaiseen ilmastoon, erilaiseen kulttuuriin, elämään kaukana ystävistä ja sukulaisista jne. Vaikka periaatteessa itsellä onkin ihan selvät sävelet ja artikkeleita kirjoitettavina, ei niihin keskittyminen ole ollut helppoa, eikä ne kauheasti ole edistyneet. Toisaalta nyt ei jaksa ottaa enää niistä stressiä.

Ykkösasioina itsellä on ollut arjen jonkunasteiseen järjestykseen saaminen ja perheen teinin tukeminen kaikessa tähän elämänmuutokseen liittyvissä asioissa. Teini on kyllä ollut aivan mahtava, joustava, rohkea ja sopeutuvainen ja hänen kohdallaan voinkin jo hellittää äidin siipien suojaa koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Teini pärjää jo englanniksi perusjutuissa ja koulussa oikein mallikkaasti, vaikka läksyapua varsinkin science-oppiaineen tekstien kanssa välillä tarvitaankin vaikean termistön kanssa. Alun väsymys kaikkeen uuteen ja siihen, ettei oikein täysin ymmärrä, mitä ympärillä tapatuu, on historiaa ja meillä on kotona pirteä ja hymyilevä teini. Jee. 

Päivät kuluu täällä jotenkin hirvittävän nopeasti. Kesällä ja alkusyksystä ihan siksi, etten ollut tottunut sellaisiin lämpötiloihin ja unta piti saada tankattua enemmän kuin normisti Suomessa. Toisaalta varsinkin nyt, kun puoliso on töissä (siinä on nyt vastaus siihen toiseen kysymykseen) ja lähtee aamulla aikaisin ja palaa vasta päivällisaikaan kotiin, on nämä kotihommat siirtyneet pääsääntöisesti minulle. Ihana puolisko on tehnyt tähän asti monta hommaa näistä kokonaan tai osittain, mutta nyt on ollut uudelleenjärjestelyn aika. Aamu alkaa teinin koulueväiden tekemisellä. Aamun seuraavana hommana on teinin vienti kouluun joko autolla (jos puoliso on mennyt töihin pyörällä+bussilla) tai kävellen. Tällä alueella voisi lapset päästää kävelemään / pyöräilemään kavereidensa kanssa, tai jopa itsekseenkin, ilman aikuistakin. Mutta teinin kaverit tulevat vähän eri suunnasta. Toisaalta teinillä on päivittäin melko paljon tavaraa. Koulurepun ja tavaroiden lisäksi kun pitää kantaa eväslaukkua juomineen ja suhteellisen kookasta viulukoteloa. Reippaasti kävellen matka on 20 min suuntaansa, joten vähintään 40 min reippailua itselle heti aamusta. Jotta se vähäinen aika jota iltaisin ja vkl:na on yhteistä aikaa, ei menisi arkirutiineihin, päivät täyttyvät melko pitkälti niistä. Siis ruuan laitosta, kaupassa käynnistä, pyykinpesusta (tästä rutisin jo aiemmin, suuri osa pyykistä kun pitää esikäsitellä tahranpuhdistusaineella ensin, jos meinaa saada puhdasta), siivouksesta jne. Asunnossa kun ei ole paikallisen tavan mukaan mitään eteistä, niin varsinkin näin sateiseen aikaan roskat ja lika kulkeutuu äkkiä ihan kaikkialle koko asuntoon. Sitten kun eteen tulee jotain normaalista poikkeavia asioita, niin aikaa tuhraantuukin äkkiä vaikka kuinka paljon. Huoltomiehen odottamista tarkastamaan lämmitintä tai turhan usein hälyttävää CO-hälytintä tms. Flunssaoireiden hoitaminen, lääkärissä käynti, jonkun tavaran hankkiminen. Eilisen etsin kaupoista sopivia kangasvärejä ja -tusseja ja valkoista t-paitaa teinin kouluprojektia varten ja joulutorttuihin käytettävää taikinaa ja hilloa Suomi-koulun joulujuhlia varten. Sitten tulee tarkistettua netistä teinin koulutehtävien arvosteluja ja arvosanan kehittymistä ja tämän viikon koulun aikataulut tehtävineen ja kokeineen. Joskus haluaa hetken istua paikoillaan ja surffata netissä, lukea kirjaa tai katsoa edellisiltana liian myöhään tulleen tv-ohjelman. Siinä sitten onkin aika lähteä tallustelemaan takaisin koululle hakemaan teiniä koulusta. Tarvittaessa läksyissä avustamista, ruuan laittamista ja siinähän se päivä taas olikin. Eikä yhtään sanaa tullut lisää siihen kesken olevaan artikkeliin.

Säännöllisen harrastuksen aloittamiselle tai edes sellaisen selvittämiselle ei kauheasti ole ollut aikaa. Eräs ryhmä, jota olen katsellut, tapaa melko säännöllisesti, mutta itselle vähän epäsopivaan aikaan. Eipä ole sitäkään loppuun asti tullut selvitettyä. Golfaamaankin olisi hauska ehtiä, mutta muutaman vapaan tunnin löytäminen keskeltä päivää on ainakin toistaiseksi vielä vaiheessa. Ja nyt sateiden aloitettua ei ole tämäkään juttu ajankohtaista.

Toisaalta pari viime vuotta ennen tänne tuloa olivat rankemman puoleisia, joten se, ettei jatkuvasti ole aikataulua ja kauheata kiirettä johonkin, ovat olleet erittäin tervetulleita tässä elämäntilanteessa.

Asiakaspalvelusta ja "Villistä Lännestä" eli katsaus päivän lehtiin

Lueskelin aamulla tapani mukaan lehtiä netistä. Tapani on ollut vilkuilla parin suomalaisen ja 1-2 paikallisen lehdet nettiuutiset aamuisin. Näin alkuviikosta pääsee vielä lukemaan Hesarinkin uutiset, kun en ole ylittänyt vielä ilmaisten uutisten kiintiötäni. Apunen oli kolumnissaan tutustunut 9. luokan yhteiskuntaopin kirjaan, jossa suomalainen hyvinvointivaltio on ilmeisesti välillä mielenkiintoisin sanankääntein esitetty maailman parhaimpana systeeminä. Samalla Apunen toteaa, että: "Kirja käsittelee laajasti hyvinvointivaltiota ja opettaa tulonsiirroista. Se antaa varoituksen sanan Yhdysvalloista, jossa verotus on kevyttä ja meno kuin Villissä lännessä." Terveisiä siis vaan täältä villistä lännestä! On totta, että täällä verotus on alhaisempaa ja valtio tarjoaa vähemmän ilmaisia palveluita ja varsinkin sairasvakuutusten vertailu ja hankkiminen on yhtä tuskaa (kännykkäliittymien vertailu on siihen verrattuna aivan pientä, bloggaan tästä joskus paremmalla aikaa), ja sairaanhoito on kallista ja osan ihmisten ulottumattomissa. Silti pikkuisen mutkat suoraksi ajattelua, jos yläkoulun oppikirjassa pelotellaan USA:n mallilla, eikä anneta tilaa suomalaisen järjestelmän kritiikille. Sinänsä ihan kummallista napsia vaan jotain pieniä osia toisen maan systeemistä, joka perustuu ihan erilaiseen malliin. Pohjoismainen hyvinvointivaltiossa päävastuu on valtiolla, kun taas tämä paikallinen anglosaksinen hyvinvointivaltio perustuu yksilön vastuuseen. "American Dream" ja silleen, jokaisella on mahdollisuus tehdä elämänsä eteen töitä ja rikastua (vaikka tässä maailmantaloudellisessa tilanteessa ja taloustilanteessa parhaimmat edellytykset ryysystä rikkauksiin -unelman toteutumisella näyttääkin olevan lähinnä urheilijoilla, erilaisiin kykykilpailuihin osallistujilla ja erittäin onnekkailla IT-alan yrityksillä). Toisaalta täällä vapaaehtoistyö ja lahjoittaminen pyörivät hienosti ja monia näitä villin lännen epäkohtia tasoittuu tai korjaantuukin sitä kautta. (Tästäkin joskus myöhemmin.) Itse en tässä vaiheessa edes uskaltaisi tehdä kovin kummoista vertailua, mutta toki jotkut asiat täällä tuntuvat suomalaiseen systeemiin tottuneelta vähän kummallisilta. Toisaalta moni asia taas on yllättänyt positiivisuudellaan. Jostain näistä yllättävistä / positiivisista / haasteellisista asioista on ajatuksenani bloggailla paremmalla aikaa.

Toinen silmiini osunut otsikko oli HSL:n lippufarssi, jossa tarkastajat olivat päättäneet, että parilla matkalipun omaavalla nuorella naisella oli aikomus matkustaa loppumatka pummilla. Nuoret naiset olivat kritisoineet tarkastajien käytöstä, mm. junasta poistumisen estämistä ja syyttelyä pummimatkustamisen aikomuksesta. Kun en molempien osapuolien puolueetonta tarinaa kunnolla tunne, en ota tähän kantaa. Moni muukin tällainen asia vaan näyttää näin kaukaa katsottuna byrokraattiselta, ihmiset unohtavalta pilkunviilaamiselta. Tai sitten tällaisten tarkastajien / virkamiesten kuuluukin toimia epäinhimillisen byrokraattisesti (omia kokemuksia kun erilaisten virkaihmisten kanssa säätämisestä kun on aikoinaan tullut eteen ihan riittävästi, niin uskallan näin sanoa). Joskus olisi ehkä ihan syytä miettiä, että jo asiakaspalvelun nimissä, joskus aivan pienissä asioissa olisi vaan ihan hyvä olla käytäntö, että jätetään sen enempää ulisematta.

Kävin viime viikolla ruokakaupassa (okei, tämä on kaupan asiakaspalvelua, ei virkamiehen, mutta silti). Kaupassa näytti olevan BOGO-tarjous pyykinpesuaineesta, eli osta kaksi, maksa yksi ("Buy One, Get One free"). Nappasin ne kärryyni. Maksun jälkeen huomattiinkin, että molemmat oli laskutettu, ei mitään tarjousta. No, suunnattiin asiakaspalveluun, jossa kävi ilmi, että tarjous olisi ensin itse pitänyt lisätä kortille (eli oltu huomattu tätä tehdä). Asiakaspalvelija pyysi anteeksi tilannetta ainakin viisi kertaa, mm. sitä, ettei ilmoitus ollut riittävän selkeä, meiltä kuluu ylimääräistä aikaa jne. Hän käsitteli asian ja anteeksipyyntelyjen jälkeen antoi käteisellä hyvityksen toisesta pesuaineesta. Siis meidän moka, mutta palautus tuli ja kaupan edustaja vielä pahoitteli tapahtunutta. Olisiko tässä jotain opittavaa asiakaspalvelusta ja asiakkaan kohtelusta?

Eilen käytiin tavaratalossa ostamassa teinille farkkuja. Kassalla juuri poistumassa oleva edellinen asiakas, joku aasialaistaustainen mummeli tyrkkäsi puolisolle kouraan -25% alennuskupongin. Hän kun oli ostoksensa jo tehnyt, eikä samana iltana vanhentuvaa kuponkia enää tarvinnut. Kupongin oli aiemmin voinut ilmeisesti lähettää FB:n kautta ystäville, mutta emme olleet tuollaisesta tietoisia. Myyjä näki kassalla tämä tilanteen ja hymyili nätisti. Ei edes kysynyt maksutilanteessa kuponkia, vaan tilanteen nähtyään antoi alennuksen automaattisesti. Kuponki taisi olla henkilökohtainen ja kaikkea, mutta myyjä ei sanallakaan mussuttanut, ettei se kelpaisi. Kun farkut sekä teinille että puolisolle oli ostettu (pitihän se kuponki nyt hyödyntää kunnolla! ;) ), tyrkkäsimme lähtiessämme kupongin jonkun toisen (aasialais)asiakkaan käteen ja laitettiin vielä kuponki uudelleen kiertämään.

"Ilmainen" kännykkä

Aika kuluu kaikenlaiseen ja asiat, jotka eivät vaadi pakollista huomiota, jää hoitamatta / vähän sivuun muilta asioilta. Yksi tällainen on ollut kännykkäliittymien selvittäminen. Hankittiin heti tänne tultuamme kännyköihimme prepaid-liittymät. Ne ovat toimineet pääsääntöisesti oikein hyvin, mitä nyt jollain alueella ei oikein tunnu olevan verkkoa ja puhelut pätkivät (enkä nyt tarkoita mitään vuoristoa tai haja-asutusaluetta, niillä kun ei välttämättä ole mitään kännykkäkuuluvuutta). Eikä puhelinten lataaminenkaan ole ollut ongelma, koska muistutus 30 päivän umpeutumisesta tulee 2-3 päivää ennen tekstiviestillä ja www-tilille kirjautumisen jälkeen seuraavan 30 päivän aktivointi sujuu ehkä alle minuutissa. Ainoat ongelmat on, että puhelimella ei voi soittaa tai tekstailla rajojen ulkopuolelle (noh, Skypeä käytetään puheluihin, joten ongelmaksi muodostuu vain tekstiviestit, eikä niillekään nyt kovin paljon toki ole tarvetta ilmennyt).

Joulukin tulee ja periaatteessa olisi tarvetta korvata yksi puhelin vähän uudemmalla ja paremmin toimivalla, joten aloin selvittämään näitä paikallisia puhelinkytkyjä. Ja kyllä siinä sitä selvittämistä sitten onkin. Osa puhelinyhtiöistä keskittyy enemmän tietyille alueille ja kuuluvuus ei kaikilla ole joka paikassa ihan sama, joten lopulta päätin katsoa 3:n eri suhteellisen laajasti toimivan yhtiön kytkyhärdellejä. Siinä olikin sitten hommaa. Samalla nyt ajattelin tässä rutista Suomen taloustoimittajien ym. kirjoittamasta höpöhöpöstä USA:n kännyköidenhinnoista. Tämän kaiken selvittelyn jälkeen kun ärsytyttää ne "USA:ssa Lumian saa ilmaiseksi / $50:llä" otsikot.

Uusimpia Lumia-puhelimia myy täällä kaksi yhtiötä, toisella myynnissä on esimerkiksi 920- ja 820-mallit, toisella vain ko. yhtiölle räätälöity malli 822. Hintataso näille puhelimille on abouttiarallaa sama. Molempien kohdalla saa huomata, että lopputulos hintoineen ja kaikkineen on melko sama.

Täällä puhelimien hinnat ilmoitetaan yleensä 2 vuoden sopimuksen kanssa, jolloin tarjouksiin saadaan houkuttelevia hintoja, kuten $79,90, "ilmainen" tai "hinta on liian alhainen tähän mainokseen laitettavaksi". Just joo...

Mitä kahden vuoden kytkysopimus nyt esim. Nokian Lumiasta maksaa onkin vähän erilaista matematiikkaa kuin Suomen kytkysopimukset.
Puhelin kytkyllä maksaa siis vaikka $99. Puhelimen oikea hinta (eli se, mihin hintaan sen voi ostaa ilman kahden vuoden sopimusta on esim. n. $575), joten verot (sales tax, vähän niinkuin alv, mutta täällä siis hinta ilmoitetaan aina ilman veroja, ne lisätään hintaan vasta kassalla) on tuosta alkuperäisestä hinnasta eli n. $49. Puhelin siis itsessään maksaa jo $148. Lumia kun on älypuhelin, pitää ottaa paketti, johon sisältyy sekä puheluita, tekstiviestejä että dataa. Halvimman hinnan saa perhepaketilla, jossa saa rajoittamattomat puhelut ja tekstiviestit ja rajoitetun määrän dataa $50. Oukki, ei kuulosta pahalta, sillä datan sisältävä prepaidkin maksaa sen verran. Mutta laitetaan siihen nyt lisäksi $35 taalan aktivointimaksu, kun on uusi asiakas, eli SIM:n saanti ja aktivointi maksaa sen verran (omat prepaidit saatiin aktivoitua aikoinaan ilmaiseksi, normihinta kait $9,90). Tämä toki laskutetaan vain kerran, mutta maksu se on sekin. Lumia kun on edelleen älypuhelin niin se $50 dollaria ei pelkästään riitä, vaan pakettiin tulee älypuhelinmaksu $40/kk (perhepaketti siis, joten jokainen lisätty älypuhelin tuo saman lisän, normipuhelimesta maksu on $30). Kun kuitenkin on ottamassa vain yhtä liittymää, on kk-summa paketista $90. (Kahden liittymän hinta olisi siis se $50 + liittymistä 2*40. Mutta tällöin todennäköisesti pitäisi ottaa kalliimpi peruspaketti, ettei tule riitaa, että kuka saa käyttää ja kuinka paljon rajoitettua dataa. Paketin datamäärän ylitys kun maksaa $15 aina yhtä gigaa tai alkavaa gigaa kohen.)

Se hieno grandtotal kahden vuoden sopimukselle liittymineen on $148+$35+24*$90. Meikäläisen laskimen mukaan se tekee $2343 kahdessa vuodessa puhelimesta ja sen käytöstä. "Ei ole ilmaisia lounaita", vai miten se meni, mutta tässä on syy, miksi täällä operaattorit voi jakaa puoli-ilmaisia puhelimia. No, sopimuksen saa purettua kesken kaiken maksamalla sakkomaksun. Tämä on jollain operaattorilla $350. Noh, sehän on silti halvempi kuin Suomen hinta puhelimelle tai halvempi kuin se alkuperäinen ilman sopimusta oleva hinta. No on, on, mutta en keksi yhtään syytä ostaa $500 puhelinta, kun sitä ei voi käyttää. Puhelin on ilman sopimusta ostettaessa tai sakkomaksun jälkeen silti kytkettyjä siihen tiettyyn operaattoriin, eikä puhelinta voi käyttää minkään muun operaattorin SIM-kortilla, eikä niitä saa auki ilman SIM-korttia, että voisi käyttää edes dataa WLAN:lla. Se puhe-datapaketti kun on saman hintainen ilman pitkää sopimusta kuin sen kanssa, eli se $90 kk menee, jos aikoo sitä puhelinta ikinä käyttää. Täydellinen suunnitelma, mutta ei näin ostajan näkökulmasta.

Niin paljon kuin meillä olisi haluttu edelleen tukea suomalaista ja hankkia Nokian uusi Lumia-puhelin, se jää nyt ostamatta. Onneksi eräältä operaattorilta löytyy myös prepaid-puhelimia, jotka on suht edullisia ja toimivat prepaid-kortilla. Hinnakin on suht alhaisia, kun ne eivät ole ihan viimeisimpiä malleja. Tosin nämäkään puhelimet eivät toimi minkään muun operaattorin SIM-kortilla. Suomen-reissuja varten on oltava siis oma puhelin ja suomalainen SIM-kortti, jos aikoo soitella siellä edes jotenkin kohtuulliseen hintaan. (Osalla operaattoreilla on nuo kytkyt kyllä kansainvälisiä, eli niillä voi soittaa muuallakin. Ja osaan on saatavilla halvat ulkomaanpuhelut USA:sta, mutta Suomi ei aina kuulu siihen listaan, mihin ne palvelut on mahdollisia.)

USA:ssa elektroniikka on halpaa ja puhelimet ilmaisia. Jeps, kamerat ja läppärit jne. on jonkun verran halvempia. SIM-kortilliset tabletit ja kännykät on pikkaisen monimutkaisempi juttu.

Ja vertailun vuoksi. Suomessa datapakettini oli 4,99€/kk ja kk:n puhelut ja tekstiviestit siinä 10€:n luokkaa, puhelin oli omani ja toimi millä tahansa SIM-kortilla, jopa tällä amerikkalaisella. Jotenkin tuntui se $50 prepaidikin täällä pitkään kalliilta, mutta ei tunnu enää. ;)

Tarkoituksena ei ole mollata mitään operaattoria, olen vain tehnyt tätä selvittely- ja laskeskeluhommaa tässä parin viimeisen päivän. Hinnat on tarkistettu operaattorin kanssa keskustellen, joten tässä esimerkissä ei pitäisi olla väärinymmärryksen mahdollisuutta. Joka paikassa homma toimii eri tavoin ja täällä ne nyt vaan toimivat näin. Tämän selvityksen perusteella taidan hetkeksi unohtaa asian ja jatkaa prepaid-korttini käyttöä.