Año Nuevo State Parkin visiitti

Kun ei meillä oikein vieläkään ole käsitystä siitä, että kauanko täällä aiomme olla, niin olemme yrittäneet reissata näitä lähinurkkia aktiivisesti (tai mikä täällä nyt sitten on "lähellä").

Viime viikonloppuna suunnistimme vihdoin Año Nuevo State Park:iin. Olin bongannut paikan California-oppaasta (jonka ostimme sieltä kirjaston myyjäisistä vissiin 50 centillä, kun on niin "vanha" painos eli ainakin 5 vuotta vanha..). Oppaassa oli paikasta noin 4 rivin pieni teksti, mutta aloin selvitellä netistä paikkaa lisää. Kävi ilmi, että talvella kyseinen paikka on merinorsujen asuinpaikka. Paikkaan piti varata oppaan opastama kävelykierros etukäteen (ilman varausta ja opasta ei pääse sinne asti, missä eläimet ovat). Itse asiassa varasimme omamme jo joulukuussa ja saimme meille sopivan viikonloppuajan vasta helmikuun puolivälille. Viikolle aikoja olisi ollutkin ihan hyvin tarjolla. Onneksi jouduimme odottamaan, sillä tammi-helmikuu on ehkä parasta aikaa tuolla. Merinorsut ovat saaneet jo poikasia, mutta eivät ole laumana lähteneet vielä muualle saalistamaan. 

Emme taas oikein osanneet kuvitella, että millainen paikka tuo on. Meille olikin suuri yllätys, että eri kokoisia merinorsuja (niin uroksia, naaraita, pieniä alle 28 vuorokauden ikäisiä poikasia ja sitä vanhempia emon vieroittamia poikasia) oli yhteensä yli 1500 eläintä!! Paikka oli kyllä ihan uskomattoman näköinen. Kävelykierroksen aikana opimme, että merinorsutkin on aikoinaan metsästetty lähes sukupuuttoon, nyt niitä arvoidaan olevan yli 200 000 yksilöä suojelun ansiosta. Merinorsut tulevat tuonne synnyttämään ja parittelemaan ja koko Año Nuevossa oloaikanaan (joulukuu-maaliskuu) ne eivät syö mitään!! Urokset menettävät n. 3000 kg:n alkupainostaan jopa kolmanneksen täällä ollessaan ja osa olikin aika laihassa kunnossa. Tästä syystä merinorsut pääsääntöisesti vain makoilevat rannalla (vaikka näimme kyllä kahden uroon lyhyen taistelunkin, ei tosin tallentunut kameralle). Naaraat menettävät painostaan suhteellisesti vieläkin enemmän, koska he imettävät poikasiaan sen 28 päivää ja sinä aikana poikasten painon pitäisi nousta 250-350 paunaan (eli n. 115-160 kg). Emon maito onkin kuulemma n. 55% rasvaa. Naaraat lähtevät täältä viimeistään kuukauden kuluttua merelle länteen päin ja urokset pohjoiseen saalistamaan ja poikastenkin pitää sitten tulla toimeen omillaan, kun paikan jättävät. Osa heistä joutuu matkallaan valkohain tai tappajavalaan saaliksi (valkohait kuulemma tulevat alueelle juurikin joulu-maaliskuuksi), mutta riittävän moni palaa myös takaisin tänne taas ensi vuonna.

Ano Nuevo ja makaavat merileijonat (elephant seal)

Merileijonia, näiden ääni on kyllä sanoinkuvaamattoman kummallinen (kannattaa googlata netistä)

Pienet poikaset omaavat mustan karvapeitteen

Merinorsu-uros. Kovasti näyttivät hiekkaa päälleen heittelevän, ilmeisesti viilentääkseen oloaan.

Merinorsu-uros. Vain uroille kasvaa tuo kummallinen nenä.

Ja vielä lisää merinorsuja

Huom! Kuvat on otettu järjestelmäkameralla. Näin lähelle ei eläimiä sentään siis pääse. Välillä näitä eläimiä saattoi olla ihan poluillakin, joten siksi on aina kuljettava oppaan takana ja matkaa merinorsuun on oltava vähintään 10 metriä. Kuvia ottaessa on välimatkaa toki ollut enemmänkin. Paitsi ehkä tuon kuvan, jossa on tuo poikanen, se makasi aivan polun vieressä.

High schooliin hakemista

Olishan tässä varmaan ollut taas vaikka mitä bloggailtavaakin, mutta viime ajat ovat menneet aika tiiviisti erilaisten high schoolin katalogien ja tilaisuuksien kanssa ihmetellessä. Kun ei itse tunne tätä koulujärjestelmää riittävästi, on tietoa saanut imeä eri lähteistä ihan kiitettävästi.

High schooliin siirtymiseen liittyen on ollut yhteensä 4 tilaisuutta. Ensimmäinen oli jo viime vuoden puolella, kun lapsen nykyisen koulun 8:n luokan vanhempainyhdistys oli pyytänyt high schoolin apulaisrehtorin puhumaan high schooliin siirtymisestä. Tammi-helmikuussa oli sitten kolme tilaisuutta. Yhdessä oli tämän kunnan molempien high schoolien 9. ja 10. luokan oppilaista koottu oppilaspaneeli, jossa oppilaat kertoivat opiskelustaan high schoolissa ja heille voi esittää kysymyksiä. High schoolit myös järjestivät infotilaisuuden, joista menimme tilaisuuteen sinne kouluun, johon tuo lapsi on menossa. Sitten oli vielä lapsen omalla koululla ELL-oppilaiden vanhemmille tarkoitettu tilaisuus, jossa selviteltiin vielä tarkemmin erilaisia high schoolin ja myös collegen vaatimuksia.

Ja kyllä kirjoitan ihan tarkoituksella aina high school, enkä lukio, sillä täällä periaatteessa kaikki käyvät high schoolin (elleivät sitten keskeytä sitä). Eli ainakaan täällä Kaliforniassa ei ole toisella asteella jakoa lukion ja ammatilliseen oppilaitokseen, vaan kaikki tosiaan menevät high schooliin. Siellä sitten voi toki valita itselleen vähän haasteellisemman ja akateemisemman ohjelman tai keskittyä enemmän vaikka ammatillisiin aineisiin. Tosin tuo koulu, mihin lapseni menee, on hyvin vahvasti painottunut akateemisiin aineisiin, sillä tällä alueella on nämä ns. hyvät koulut, joka tarkoittaa, että myös suoritukset ovat hyviä ja toisaalta ainakin osalla oppilaista paine kotoa melkoinen hyviin suorituksiin. Jos koko USA:n yksityiskouluja ei lasketa, niin tuo lapseni tuleva high school on tämän maan 20 parhaan julkisen high schoolin joukossa, siis oppilaiden SAT-kokeiden ja muiden saavutusten kautta mitattuna.

Siksi tässä onkin saanut itselle vähän harmaita hiuksia, että onnistuu valitsemaan lapselle sopivan opintopolun, joka ei käy liian haastavaksi. Samalla kuitenkin pitäisi huolehtia siitä, että neljän vuoden aikana tulee suoritettua kaikki kunnan vaatimuksen high schoolin päästötodistuksen saamiseksi ja suoritettua kaikki ne kurssit, jotka vaaditaan Kalifornian julkisiin yliopistoihin (/ collegeihin) pääsemiseksi. Aikani näitä ihmeteltyäni kasasin molemmat vaatimukset yhteen taulukkoon: 

A-G -vaatimukset (college)		High school -diplomi vaatimukset	Collegeen vaadittavat (UC, CSU)	Molemmat vaatimukset täyttävä
a	Historia	4	2 (maailmanhistoria, USA:n historia)	4
b	Englanti	4	4 (vain yksi ELL-kurssi)	4
c	Matematiikka	3 (sisältäen algebran ja geometrian)	3 (min. -> algebra 2), suositus 4 (calculus)	3 (4)
d	Luonnontieteet	2 (biologia ja fysiikka)	2, suositus 3 (myös kemia) (kaikki ELL-kurssit hyväksytään)	2 (3)
e	Vieras kieli	Taso 2 (= yleensä 2 vuotta)	Taso 2, suositus 3 (samaa kieltä)	2 (3)
f	Taideaineet	1	1	1
	Ammatilliset aineet (Career Technical Education)	1	0	1
	Liikunta	2	0	2
	Elämänhallinta (Living Skills)	0,5	0	0,5
g	Valinnaiset,	2,5		2,5
	joista collegeen valmistavat		1	(esim. kemian kurssi täyttää tämän vaatimuksen)

Keskusteltuani rehtorin ja opinto-ohjauksesta vastaavan vararehtorin ja ELL-opetuksesta vastaavan opettajan kanssa, huomasin, että ei tässä ihan kauheasti ensimmäisenä vuonna ole liikkumavaraa. Käytännössä pakolliset 5 ainetta ja 2 valinnaista, joista toisen on hyvä olla vieras kieli, jotta varmasti ehtii tasolle 3 asti ennen high schoolin loppua. Aineiden valinnan lisäksi on sitten vielä se tasovalinta. Näistä osan tekee koulu ja osan oppilas huoltajineen. 9. luokan biologiassa on 3 tasoa, joista suurin osa kuulemma valitsee keskimmäisen tason. 3. taso alkaa olla jo suhteellisen vaativa ja teettää töitä enemmän. Matematiikassa linjoja on kait periaatteessa kokonaisuudessaan viisi, mutta alinta linjaa ei tässä kunnassa edes opeteta. Matikanopettaja antaa suosituksensa kurssista, mihin oppilas menee. Opettaja voi myös suositella kesäkoulua, jonka avulla voi hypätä seuraavalle kurssitasolle. Englannissa on myös 2 eri tasoa, mutta minun lapseni menee ELL-opettajan mukaan eräänlaiselle silta-kurssille, joka ei vielä ole normaalienglantia, mutta ei varsinaisesti ELL-englantiakaan. Tämä kurssi on ainoa ELL-ryhmän kurssi, joka hyväksytään collegen vaatimuksiin suoritetuista englannin kursseista.

Näiden lisäksi voisi sitten vielä ilmoittautua urheilujoukkueisiin, jotka kokoontuvat koulun jälkeen päivittäin. Lajit ovat jakautuneet syksy-, talvi- ja kevätlajeihin ja urheilujoukkueeseen osallistumalla voisi saada aina kyseisen kauden liikuntatunnin vapaaksi (kunhan on läpäissyt ensin kunto- ja uimatestit). Tällä hetkellä näyttää, että työmäärä on jo tällaisenaan melkoinen, joten urheilujoukkueita pitää pohtia vasta myöhemmin, kun näkee, miten vuosi lähtee kulkemaan.

Lahjoituksista ja vapaaehtoistöistä

Aiemmin viittasinkin jossain blogikirjoituksessani, että täällä toimii siis noi lahjoitukset ja vapaaehtoishommat ihan eri volyymillä kuin Suomessa. Tähän on varmaan montakin syytä.

Osittain tietty tämä johtuu siitä, että rahalahjoituksista (ja osittain myös tavaralahjoituksista voi saada sellainen kuitin, jossa lahjoitetun tavaran arvo) saa tehdä verovähennyksiä ja niin siis itse päättää, että mitä toimintaa haluaa olla rahoillaan tukemassa. Ilmeisesti ihan mihin tahansa ei saa lahjoitella niin, että se huomioidaan verotuksessa. Rahaa vastaanottavat tahot yleensä kyllä kertovat, ovatko lahjoitukset verovähennyskelpoisia (se näkyy itse asiassa siinä kuitissakin sitten, eli ei voi huijata). Joillekin toimijoillehan nämä lahjoitukset ovat ihan toiminnan edellytys, sillä täällä ei valtio, osavaltio tai kunta tue sillä tavalla kaikkea toimintaa kuin Suomessa, joissa on määritelty mm. kunnan velvoitteet. Esimerkiksi merinisäkkäitä pelastavan  Marine Mammal Center:in toiminta Sausalitossa perustuu täysin lahjoitusvaroilla tehtävään työhön. Osassa toimintaa ulkopuolinen lahjoitus tukee normaalityötä, kuten esimerkiksi kouluissa, kirjastossa ja teatterissa. Joissain paikoissa (esim. Marine Mammal Center ja jossain teattereissa) joka vuosi lahjoittajat saavat nimensä sellaisiin laattoihin seinälle. Sitä isompaan, mitä enemmän lahjoittaa. N. 500-1000 dollarilla saa sellaisen vähän pienemmän laatan ja miljoonan lahjoituksesta sitten jo vähän isomman laatan lahjoitusseinälle. Lahjoituksia osataan myös markkinoida aktiivisesti ja jopa suhteellisen luovasti. Esimerkiksi kouluista tulevassa lahjoituskirjeessä muistutetaan aina, että koulun urheilu- ym. kerhotoiminta ja iso osa taideaineiden opetuksesta on riippuvaisia lahjoituksista. Tuolla Marine Mammal Centerissä taas saattoi lahjoittaa "adoptoimalla" eläimen, eli keskuksessa pelastetun ja sieltä jo vapaaksi päästetyn eläimen. Lahjoitusvaroilla ostetaan kalaa seuraaville potilaille, mutta sillä sai verovähennysten lisäksi myös vuoden jäsenyyden kyseiseen instituutioon. Meidän perheeseen on nyt sitten "adoptoitu" merisaukko nimeltään Calloway.

Vapaaehtoistyöhön on varmaan useampiakin syitä. Osa ihmisistä haluaa tukea tiettyä toimintaa ajallaan, eikä välttämättä aina rahallisesti. Osa ehkä saa niistä mielekästä tekemistä kotona olemisen tai eläkepäivien oheen. Esimerkiksi Palm Desertin teatterissa käydessämme huomioimme, että kaikki lipuntarkastajat ja tuotteiden myyjät (kahvi, alkoholi, näytelmän oheistuotteet) olivat vapaaehtoisia. Nimilapussa oli usein myös vuosien lukumäärä, kauanko ko. henkilö on niitä hommia tehnyt. Lipuntarkastajat olivat selkeästi iäkkäämpää porukkaa ja osalla heistä oli yli 20 vuoden vapaaehtoiskokemus kyseisestä teatterista! Yksi syy vapaaehtoistyön suosioon saattaa olla, että se koetaan yhteisössä yleisesti tärkeäksi. Esimerkiksi täällä meidän nurkilla high schoolissa on pakko suorittaa Living Skills (elämänhallintataidot tms.) -kurssi, jossa on pakollinen 20 tunnin vapaaehtoistyöjakso. College-hakemuksien esseisiin nuoret kirjoittavatkin juuri osallistumisestaan omaan yhteisöönsä vapaaehtoistyökokemustensa pohjalta.

Paikalliseen kirjastoon muuten varoja hankitaan kuukausittain järjestettävässä kirjamyynnissä. Ihmiset voivat lahjoittaa kirjojaan Kirjaston Ystävät -järjestölle, jotka hinnoittelevat kirjat ja ovat sitten kuukausittaisessa myyntitapahtumassa niitä myymässä. Kirjojen joukossa näytti olevan jokunen kirjaston poistokirjakin, mutta pääsääntöisesti kirjat olivat lahjoitettuja. Itse kävimme tilaisuudessa viimeksi joulukuussa ja kirjoja oli huoneittain. Ainakin pienen lähikirjaston verran. Lasten- ja nuorten kirjat olivat ihan eri rakennuksessa. Sinne olivat vapaaehtoiset tehneet mm. kirjapaketteja nätteihin koreihin. Kirjat näyttivät kuin uusilta ja paketteihin oli kerätty useita kirjoja samoista teemoista, ainakin Kiina- ja dinosaurus-teemalla. Hintakaan ei olisi ollut päätä huimaava, n. $12-16 / kori. Meidän teinille vaan olivat jo vähän liian lapsellisia sisällöltään. Nuorten osastolta löytyi kuitenkin joitain kirjoja meillekin, hinta liikkui 0,5-2 dollarin välillä. Tarttuipa mukaan pari Amerikka-teemaista lautapeliäkin (à $2 / kappale). Joten ihan tyhjin käsin ei kotiin sieltä tultu.

Hei, te koulumyyjäisiä tai leirikouluun tai kirjastoon rahankeruuta tekevät, idean tällaisesta rahankeruusta saa varmaan varastaa myös Suomeenkin. :)