Sivut

maanantai 8. elokuuta 2016

Kalifornialaistumista

Reilut 4 vuotta on jo täällä asumista takana. Toisaalta tuntuu pitkältä ajalta, kun miettii, mitä kaikkea siihen aikaan on mahtunut. Toisaalta tuntuu kuin aika olisi kulunut ihan hujahtaessa. Tänne on kuitenkin kotiuduttu ihan hyvin ja sitä koko ajan huomaa asioita, joita pitää nykyään ihan normaaleina, vaikka niitä aiemmin ihmettelikin. En uskaltanut laittaa otsikoksi "Amerikkalaistumista", sillä lyhyitä reissuja lukuunottamatta meillä ei ole mitään kattavaa kuvaa koko maasta ja jotkut asiat ovat varmasti eri tavalla eri osavaltioissa (tai jopa tämän osavaltion sisällä). Perheessä on kuitenkin jonkunlaista sopeutumista muuhun väestöön ja käytöksen kalifornialaistumista havaittavissa. Tässä nyt ei-niin-kauhean-vakava lista muutamista ajatuksen kulun tai oman toiminnan muutoksista, mistä voi kalifornialaistumisen (meidän perheessä) huomata (suurin osa lienee vanhan kertausta blogista):
  • Huomaat käyttäväsi puheessa ylisanoinakin pidettäviä ilmaisuja, kuten "cool", "Niice", "seriously" ja "amazing".
  • Huomaat, että pilkun sijaan käytät sanaa "like". "That is so cool, like really cool." tai "I went there like on Monday last week." Teini huomautti mulle tästä puhetavasta jo varmaan vuosi sitten, mutta kun olen tarkemmin kuunnellut, niin itse käyttää sitä ihan yhtä paljon, ja monesti sivusta seuratessa kuulee tätä "like" sanan viljelyä. Jostain se on tullut siis omaan puheeseenkin poimittua.
  • Varvastossut ("flip flop") on ihan normaali jalkine ihan mihin tahansa paikkaan ja millä tahansa kelillä. En itse vielä käytä niitä, mutta en kiinnitä niihin enää juurikaan huomiota missään.
  • Joka paikkaan voi mennä t-paidalla ja shortseilla, tai talvella farkuissa, hupparissa ja lenkkareissa (tai varvastossuissa). Ihan sopiva pukeutumistapa melkein mihin tahansa ravintolaankin. Jos vaikka hotellin aulassa lukee, että siinä hotellin ravintolassa pitää olla "proper clothing", se tarkoittaa, että älä tule uikkareissa tai ilman paitaa.
  • Kun lämpötila alittaa +15C, niin on aika kaivaa kevyttoppatakki esiin, koska oikeasti on ihan hirveän kylmä. San Franciscossa jos tuulee, niin +20C on ihan sopiva aika kiskaista se päälleen. Asustetaan varvastossuilla. 
  • Kerrospukeutuminen on sekä kesän että talven must, sillä aamun lämpötila on aina eri kuin päivällä. Kesällä ilmastoidussa sisäilmassa tulee oikeasti kylmä kevyemmillä kesävaatteilla.
  • Starbucksin kahvi ei ole todellakaan cool. Kunnollista kahvia saa esim. Philziltä tai Peet's Coffeesta. En itse juo kahvia, mutta kuulen tätä keskustelua lähes päivittäin. Facebookkikin hakee kahvinsa Philz Coffeesta.
  • Ruoan pitää olla terveellistä, niin kuin esimerkiksi luomua, lisäaineetonta, hormonitonta, smoothieita ja sisältää paljon kasviksia. Onneksi Pandan lakritsit on melkein kaikkea näitä. Paitsi luomua ja kasviksia. Tai smoothie. Mutta kuitenkin.
  •  Auton pitää olla mahdollisimman ympäristöystävällinen, mielellään sähköauto ja mieluiten tietty Tesla. Paitsi jos se auto on Mustang tai joku hieno urheiluauto, niin ei sillä ole niin väliä.
  • Jos annetaan joku tietty päivä tai aika, milloin jotain tapahtuu, niin ei se ainakaan silloin tapahdu. Ei kannata siis stressata, jos joku lupaa soittaa maanantaina, se soittaa ehkä keskiviikkona tai sitten ei.
  • Pitää varautua hoitamaan aina useaan otteeseen ja usean henkilön kanssa, sillä asiat nyt ei vaan mene aina niin suoraviivaisesti.
  • Olisi ihan normaalia lähteä aamulenkille tai salille klo 6 ennen töihin lähtöä, mutta itse en kyllä aamu-unisena siihen kykene.
  • Miksi hoitaa asioita itse, kun joku muu voi tehdä sen? Ruokaa ja muita ostoksia voi tilata netistä tai vaikka Google Expressin kotiinkuljettamina. Tilata voi myös vaikka valmiit raaka-aineet ohjeineen ja sitten pitää vain itse kokata. Monet työt voi ulkoistaa, kuten vaikka pihan hoidon puutarhurille (meillä ei ole, kun ei ole puutarhaakaan).
  • Matka-aikaa ei tule koskaan enää mitattua kilometreissä tai maileissa, vaan ajassa. "Kuinka pitkä työmatka sulla on?" - "Suunnilleen tunti." -"Aah, ok." on esimerkki aivan normaalista keskustelusta.
  • Ruokakaupassa ei tule pakattua enää omia kasseja, jos ei ole kauhea kiire. Eurooppalaiset kuulemma tunnistaa heti siitä, että yrittävät mokomat pakata itse ostoksensa.
  • Small talkia tulee harrastettua niin kaupassa, lääkärissä, töissä kuin ihan tuntemattomien kanssa vaikka kauppajonossa. Tosin harvemmin niitä jonoja on, sillä jos jonossa on enemmän kuin kolme asiakasta, niin se on jo järjettömän pitkä jono, ja jestas pitääkö tässä odottaa kauankin.
  • Asiakas on aina oikeassa. Ja vaikkei olisikaan, niin helpompi on antaa sille se hyvitys kuin saada huonoa palautetta. Silti ammattivalittajia näkee harvoin.
  • Kaikkien nimet olisi aina hyvä painaa mieleensä, koska naapuri, uusi työkaveri, asiakaspalvelija tai kuka tahansa muistaa heti sun nimen ja tervehtii aina, että "Hi N.N. How are you?". Joten yritä siinä sitten mutista oma tervehdyksesi, kun et muista toisen nimeä.
  • Hymyiltyä tulee enemmän ja valitettua ehkä vähemmän.
  • Kaikilla täällä on joku start up -idea. Mullakin. 
  • Ei haittaa, jos unohdat läppärin virtajohdon kotiin, kun menet kahvilaan. Kaikilla muilla läppäri+piuha on mukana, joten eikun lainaamaan. 
 Siinä nyt ainakin alkuun. Pitää miettiä, että tuleeko mieleen vielä jotain jota nyt pitää jo vähän niinkuin itsestäänselvyytenä. (Kaksi viimeistä lisätty  listaan seuraavana päivänä.)

4 kommenttia:

  1. Hauskaa lueskeltavaa tälläinen lista tässä aamupalaa napostellessa!
    Kummasti tutun oloisia havaintoja täälläkin päin nuo listaamasi asiat, vaikka ei ollakaan ehditty asumaan San Franciscossa kuin reilu kolme kuukautta.
    Ollaan ihmetelty tuota nimien muistamista jo ennen tänne muuttamistakin. Opetetaanko amerikkalaisille jo jossain preschoolissa joku muistisääntö tähän vai onko näillä vaan super hyvä muisti. Nimimerkillä, meni ainakin kaksi kuukautta muistaa naapureiden nimet, eikä niitä ole kuin viisi...

    Hyvää tiistaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa lahtialueelle!

      Pakko näillä on olla joku oma lokero aivoissa, jota treenataan lapsesta lähtien. Kun kuuntelee paikallisia, niin kyllähän ne usein sanoo lapselleen, että "Mitä sinä haluaisit, Emma?" tai "Joshua, kuuntelisitko?". Että nuorna se on vitsa väännettävä. Ja siksi tämä varmaan itselle on niin vaikeaa. :)

      Poista
  2. Loistava lista! Itse olen asunut Piilaaksossa hiukan yli kaksi vuotta, ja jokainen kohta kuulostaa todella tutulta ja tunnistan monta itsestäni - kuten ylistyssanojen viljely, small talkkaus randomien ihmisten kanssa (tämä on uusi ilmiö, vuosi sitten en vielä osannut yhtään, nyt sujuu jo vähän paremmin!). Ja voi itku se, kun asiat eivät suju suoraviivaisesti, vaikka kaikenlaisia managereita on kymmeniä ja kun kukaan ei koskaan tee mitään silloin, kun on luvattu... Näihin en vielä ole tottunut, ehkä jonakin päivänä. Yritän myös joskus edelleen itse pakata omat ostokseni ja stressaannun, jos myyjä hautoo niitä kamoja siinä sylissään, eikä anna mulle. Tuntuu niin tyhmältä vain seistä siinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo kyllä se itsestäkin edelleen tuntuu tyhmältä seisoskella siinä kassajonossa tumput suorina. Myönnän kyllä, että jos olen puolison tai teinin kanssa tekemässä isoja ruokaostoksia, niin kyllä me niistä itse osa pakataan. Paitsi jos siinä on erikseen se kassinpakkaaja. Joskus käyn lähikaupassa kävellen, ja kysyvät, että haluanko apua kassin autoon viemisessä. Yleensä vaan sanon "kiitos ei", kerran sanoin epähuomiossa, että ei kun mä olen kävellen. Hetihän ne oli sitten huolissaan, että jaksanko mä nyt varmasti kantaa ite ne kassit niin pitkän matkan. :D

      Mä en kanssa ihan aina ole sinut näitten venyvien aikataulujen kanssa. Mutta kun sen osaa jo ennakoida oletusarvoisesti, niin sitä oppii kuitenkin pikku hiljaa sietämään.

      Poista