Ulkonäköpaineita?

Kun katselee tiettyjä uutisia ja tv-ohjelmia niin saa kuvan, että täällä ulkonäköön kohdistuvat paineet on melkoiset, kauneusleikkauksissa käydään ja meikkiä on paksu kerros naamassa kaikilla. Tällaisen tavallisen tallaajan tavallisessa elämässä elämä näyttää kovin erilaiselta. Miljonäärien vaimot tallustelee kotona venähtäneestä collegepuserossa, hiukset auki ja ilman meikkiä, ja samannäköisenä osa niistä tulee vastaan myös kaupassa. Suurin osa vastaantulijoista kulkee t-paidassa ja shortseissa, jopa töissä. Riippuen toki töistä, mutta esimerkiksi koodarit kuulemma vaihtaa työpaikkaakin, jos ei töihin voi tulla t-paidassa. On sitten toki työpaikkoja, joissa ollaan puku päällä, mutta niitä on ainakin täällä laaksossa ehkä vähemmän kuin muualla. Tilanne on toki eri jossain San Franciscon financial districtissä  siellä rahoitusmaailmassa. Toki siis managerit saattavat täälläkin käyttää kauluspäivää päivittäin, riippuen paikasta. Kerran puolisolla oli kauluspaidan päällä neule silleen hyvin eurooppalaiseen tyyliin vähän kylmempänä talvipäivänä ja heti oli kysytty, että oletko työhaastatteluun menossa. Että se kertonee jotain ainakin kyseisen IT-firman pukeutumiskulttuurista. 

Luin jostain, että Orange County on jollain mittarilla tämän maan "narsistisin" alue, jossa ulkonäkö ja teko-sitä-ja-tätä on hyvin yleistä, ja sitten tietenkin viihdealan takia Los Angelesissa näkee paljon selkeästi enemmän ulkonäköön panostanutta väkeä. Ja kyllähän siis täälläkin ihmiset maksavat kosmetologeille, kampaajille, kynsienlaittajille ym. säännöllisesti. Tai siis osa ainakin käy, mutta ei todellakaan kaikki. Meidän naapurustossa näyttää olevan sellainen elokuvista tuttu föönattu kampaus vaan 70+-ikäluokan ihmisillä. (Mutta meidän reissuilla muualla USA:ssa on näyttänyt olevan yleisempiä keski-ikäisillä ja nuoremmillakin.) Koulun vanhempainiltoihin mennessä hyvin harva sieltä sadoista ihmisistä erottuu ulkonäöllään, sellaista tavallista tallaajaa siellä on suurin osa. Ne jotka sieltä erottuu, erottuvat kyllä ehkä enemmänkin liikunnan seurauksena saadun kiinteän ja urheilullisen kroppansa ansioista kuin joidenkin tekolisäkkeiden takia. Mutta toki joukkoon aina mahtuu kaikenlaista.

Jotain mihin täällä on kiinnittänyt huomiota on se, että esimerkiksi aknea aletaan hoitaa heti suhteellisen isolla kaliiberilla, eli teinit näyttävät usein hyvin siloposkisilta. Ja aiemmin onkin jo tullut mainittua, että hampaat kaikilla paikallisilla on kyllä erittäin suorat ja valkoiset. Ei nyt ehkä sellaiset tv:stä tutut valkoisena hohtavat muovikuoret, mutta kuitenkin. Aiemmin itsellä oli sellainen käsitys, että kaikki silmälaseja tarvitsevat täällä käyttää piilolinssejä tai ovat käyneet silmäleikkauksessa. Sellaisen kuvan sitä sai mm. aikoinaan vaihtariksi lähteviltä ja tv-sarjoista. Teineistä varmaan monet piilareita käyttääkin, mutta kyllä täällä nuorilla ja sitten toki vanhemmilla aikuisilla silmälasejakin reippaasti näkee. Eräät tuttumme eivät ainakaan koskaan käytä piilareita. Tosin olen kuullut monen eurooppalaisen valittelevan, että valikoimat silmälaseissa täällä on hyvin tylsät, ja itse ostavat lasit aina Euroopasta. Meidän käyttämällä optikolla kyllä kanssa näyttää valikoima olevan melko suppea, mutta toisaalta itsellä pitää olla todella kevyet lasit, etteivät paina, niin vaihtoehtoja ei toki yleisestikään ole kauheasti missään muuallakaan. Mutta jos nyt verrataan johkin suomalaiseen isoon ketjuliikkeeseen, niin kyllä se valikoima on ihan murto-osa siitä suomalaisesta.

Tietty tämä Kalifornian aurinko myös vanhentaa ihoa nopeammin kuin suomalainen ilmasto, joten itselläkin on aina käytössä joku UV-suojakertoimen omaava päivävoide ihan vuoden ympäri. Silti kyllä tässä selkeästi iho on rupsahtanut nopeammin kuin ennen ja maksaläiskiä alkaa ilmestyä naamaan helpommin. Mutta toisaalta mua luultiin aina aiemmin itseäni nuoremmaksi, niin ehkä mä nyt sitten alan näyttää omanikäiseltäni. Eli en sentään miltään auringossa rypistyneeltä rusinalta vielä. Tosin mun erittäin tyypillinen vaalea pohjoismainen ihoni nyt ei kauheasti rusketu, että ihan sellaista kahvinruskeaa bodarimummoa musta ei kyllä taida ikinä muutenkaan tulla. Olin mä silti vähän järkyttynyt kun eräs paikallinen ystäväni kertoi, että oli käynyt viiskymppistensä jälkeen ottamassa ensimmäiset botox-pistoksensa otsaryppyihin. Kertoi sen niin huolettomasti, ihan kuin olisi yhtä normaalia kuin kampaajalla käynti, että kait täälläkin sitten jossain pinnan alla kuitenkin kytee jotain ulkonäkö- ja nuorelta näyttämisen paineita enemmän kuin miltä se ensin näyttää.