Vuosipassit puistoihin

Ostettiin tänä vuonna tosiaan vuosipassit sekä kansallispuistoihin ja Pohjois-Kalifornian osavaltion puistoihin. America the Beautiful -kansallispuistopassilla pääsee kansallispuistoihin ja National Monument -paikkoihin vain korttia vilauttamalla. Kortti maksoi tänä vuonna 80 $ ja se on kyllä tienannut itsensä jo takaisin, kun on kierrelty noita puistoja. Melko moneen paikkaan pääsymaksu on tänä vuonna näyttänyt olevan 30 $, joten kolmen puistokäynnin jälkeen on jo plussan puolella. Tokihan tuolla kertamaksulla saa puistossa olla 7 päivää, mutta ei me missään olla niin kauan oltu. Ja yksittäinen autokohtaiset maksu on aina vain siihen yhteen puistoon, vaikka olis siellä vaan lyhyenkin ajan. Korttihan on siis voimassa 12 kk, tuo pieni yläreunan reikä on laitettu sen kuukauden kohdalle, jolloin kortti on ostettu. Kortin takapuolella siis yläreunassa kuukausikoodit.

Tänä vuonna ollaankin käyty useammassakin puistossa, kun on tehty näitä mini road trippejä ja yksi kesälomareissu, road trip sekin, josta toivottavasti ehdin joskus kirjoitella tännekin. Sadat kuvat siltä reissulta odottavat vielä tietokoneella sortteeraamistaan. 

Tähän korttiin (alla erittäin huonosti kuvankäsitelty kortin numero piiloon, kun kännykällä tätä postausta teen) saa kirjoittaa kaksi nimeä – tai allekirjoitusta – ja kortti on siis sidoksissa henkilöön, eikä esimerkiksi tiettyyn autoon. Eli vuokra-autolla reissaaminen ei tuota kortin kanssa mitään ongelmia. 

Muutama kommellus ja anekdootti meidän reissuista tähän korttiin liittyen. Istuttiin helmikuussa lentokoneessa matkalla Phoenixiin, kun puoliso vieressä toteaa, että "voi v***u". Se ei normaalisti tolleen kiroile, joten olin ihan hölmistynyt, että mitä nyt. No kortti oli unohtunut kotiin ja oltiin menossa sentään kahteen paikkaan, joissa tätä olisi tarvittu. No, ei siinä auta selittäminen, joten maksettava oli. Mutta yksi Grand Canyonin pääsymaksu ja Whiten Sandsin maksu, joka oli National Monument -paikkana huomattavasti halvempi, ei nyt mikään hillitön katastrofi ollut. Utah'ssa taas oltiin Archesin puiston portilla niin aikaisin, että ketään ei vielä ollut siinä portin kopissa. Työntekijät olivat kyllä jo kävelemässä sinne päin, mutta joku puistovahti siinä oli joka heilautti kättään, että menkää vaan. Kun ei heti toteltu, niin huuteli meille, että jos ei oo ketään rahastamassa, niin ei oo teidän ongelma. Sitten oli vähän sellainen olo kuin olis menty pummilla sisään, vaikka meillä tuo korttikin oli. Canyonlandsissa puolestaan se infopiste meni kiinni kello 17, joten siitä puiston läpi voi ajella maksamatta ihan luvalla. Muista puistoista poiketen siinä ei ole portilla rahastuskoppia, vaan maksu käydään maksamassa siinä infopisteessä (Visitor center) sen aukioloaikana.

Golden Poppy -passilla puolestaan pääsee siis Pohjois-Kalifornian State Park -puistoihin ja State Beach -rannoille. Näitä on muitakin vaihtoehtoja, joilla pääsee eri kohteisiin, esimerkiksi halvempi Tahoen alueen passi. Hintaa tällä oli tänä vuonna 125 $, joka on ehkä vähän kipurajan yläpuolella, kun ei koskaan oikein tiedä, paljonko ehtii vuoden aikana korttia käyttämään. Meillä oli keväällä Suomi-vieraita ja heidän kanssa reissatessa käytettiin tätä Año Nuevossa ja Big Surissa. Lenkillä on joskus tullut käytyä paikoissa, johon tämä käy. Ja meidän lempibiitsillekin tällä pääsee, ettei tarvi maksaa pysäköinnistä. Mutta verrattuna toki tuohon toiseen, tämän hinta-laatu-suhde ei musta ole niin hyvä. Tai pitäisi asua lähempänä biitsejä, että tulis käytyä useammin. Onhan tämä nytkin tietty oiva tekosyy katsastaa uusia paikkoja, jos vaan ehtii. 

Kummankin passin saa käsittääkseni myös turisti. Kansallispuistot usein myyvät näitä myös portilla. Tuon Kalifornian passin saa tilaamalla tai jostain toimistosta Sacramentosta, mutta lomamatkalla oleva tuskin ehtii siitä koko hyötyä irti muutenkaan ottamaan. Kalifornian State parkien kertamaksu kun on voimassa päivän, mutta sillä pääsee samana päivänä myös muihin puistoihin, joten kertamaksuillakin pääsee melko pitkälle.