Utah 5: Canyonlands National Park

Seuraavissa postauksissa on sitten luvassa "kivikasoja" sitä mukaa, kun saan näitä kuvia käytyä läpi koneella ja valittua. Suunnistettiin siis huhtikuun alkupuolella Salt Lake Cityyn, vuokrattiin sieltä auto ja lähdettiin ajamaan Utahin eteläosaan, jossa on viisi eri kansallispuistoa. Tämä reissu on ollut meidän bucket listillä jo pitkään, mutta aina on tullut jotain muuta. Yhteen alkukesään tätä kerran suunnittelin, mutta kun kuulin kaikilta, että kesäisin täällä on päivällä aivan järkyttävän kuuma, niin piti jättää reissu parempaan aikaan. Monissa oppaissa on tämä reitti ohjeistettu toiseen suuntaan Zionista Canyonlandsiin, mutta mitään väliä sille, että miten päin tämän menee, ei ole. Meille tämä valikoitui reittisuunnaksi siksi, että Moab-nimiseen kaupunkiin, joka on aivan kahden puiston vieressä on lyhyempi ajomatka Salt Lake Citystä kuin Zioniin ja haluttiin olla perillä valoisan aikaan. Ja siksi juuri ja juuri ehdittiinkin. Valitsimme muuten yöpymispaikaksi jokseensakin normaalin, tosin normihintatasoa kalliimpi Motel 6:n, mutta kyseinen paikka oli suht uusi ja huoneissa oli laminaattilattiat, joten aavistuksen ehkä pölyallergiselle hyvä vaihtoehto. Paikka oli ihan ok, mutta Motel 6 nyt ei tietty ole mikään luksushotelli, eli siellä on vaan kaikki perusjutut. Eli omat shampoot ym. pitää olla mukana ja aamupalaa ei ole tarjolla. Kylässä on kuitenkin erittäin hyvin varusteltu supermarket, josta sai niin aamupalaa kuin eväät päivän reissuun.

Moab, joka on siis vähän kalliimpi paikka yöpyä kuin osa muista matkan varrella olevista paikoista, on siis aivan kahden kansallispuiston, Canyonlandsin ja Archesin, vieressä. Koska Canyonlands on iso puisto, päätimme mennä sinne ensin tiistaina, jolloin meillä oli koko päivä aikaa käyttää kyseiseen puistoon. Canyonlands jakautuu kolmeen osaan, Island of the Skyhin, The Needlesiin ja the Mazeen. Näistä jälkimmäisin on vaikepääsyisin ja -kulkuisin, off road -reittejä ym., eikä mitään info-rakennuksia tms., joten jätimme sen suosiolla väliin. Aloitimme puistoon tutustumisen Island of the Skysta, josta löytyvät ne varsinaiset kanjonit. Ja ne onkin aivan valtavia. Harmittavaa, miten koko ja syvyys ei tule näistä kuvista kunnolla esille.

So the next posts are full of piles of rocks, so to say. This is our trip to the Utah Mighty 5 national parks this past April. I had planned on this trip already earlier, but there was always something. And according to the people that had been here, summer might be very hot, so we decided that spring would be a better time for us to visit the park. There a several web sites giving good advice of the parks and usually there is a route from Zion to Canyonlands. It does not really matter what way you do this, clockwise or counter clockwise. Since we arrived to Salt Lake City in the afternoon, we figured that Canyonlands is closer than Zion and we could still make it before the dark. I mean there is nothing wrong about driving in the evening, but since we had never been here, we did not know, how scenic the roads are and whether there are a lot of cliffs etc. in the road etc. (there are not actually). So we headed to Moab. It seems to be a bit more expensive than some other places near the other parks. We decided to stay at Motel 6, that was pretty new and had laminate floor (i am not a huge fan of the dusty carpets). It was ok, nothing extra, very basic and clean. We liked it. 

Canyonlands is a large park and consists of 3 parts, Island of the Sky, The Needles and the Maze. Maze is harder to get to, and on the other side of the park. It also has some off road trails etc., so we skipped that. If we would have had days for this trip and would have prepared for really going in to the wilderness, that would have been an exellent place I hear. But we decided to go to the Island of the Sky part for the canyons. It is really a shame that the wastness and the depthness of the canyons can not really be seen from the pics.

Ajeltiin ensin ihan tien päähän, jossa on Grand View Point Overlook, josta avautuu valtava kanjonialue. Tietä takaisin ajellessa on useita kohtia, joista näitä kanjoneita voi ihalla. / We rode first to the end of the road to Grand View Point Overlook. There are several overlooks along the road and we stopped at quite a few (read: all) to just breath in the scenery.

Toisen tien päässä on Upheaval Dome, joka ei valitettavasti tästä kuvasta täydellisesti erotu, kuva jostain helikopterista käsin olisi kuulemma tosi hieno, mutta sellaista ei ole nyt tarjota. Tämä on joko meteoriitin aikaan saama tai "suolakuplan" aikaan saama kraateri. Tänne on jonkunasteinen kävely ylämäkeen, mutta aamupäivällä ei vielä tuntunut mitenkään pahalta. / At the end of the other road is the Upheaval Dome crater. This is either formed by a meteor or a salt dome "bubble" and is an interesting looking hole with different types of rocks. There is a small uphill hike to this place, but pretty easily manageable route.

Tässä puolestaan Mesa Arch -kaari kuvattuna näihin kuviin, niin kaukaa kuin lähetäkin. / Then there is the Mesa Arch, pictured here several times, because it just looks so cool.

Ja sitten ajeltiin sinne The Needles osioon, ei voi valittaa maisemista. / And then a drive to The Needles part of the park. The scenery is not bad. Well, you just can´t stop at every cool place that you see during the drive.

Tässä osassa puistoa on sekä sellaisia terävämpiä ohuita kivimuodostelmia, että sitten näitä vähän sienimäisempiä kiviä, joita olen teidän kyllästymiseen asti kuvannut ja tähän valinnut. / This part of the park has the needle type rocks and a lot of these rock that I called mushrooms. I picked way too many pics to showcase here trying to show the size and awesomeness.

Tässä ollaan Elephant hillseillä, jonne joutuu ajamaan sellaista puolison mukaan perusmökkitietä, eli mutkittelevaan yhden auton mentävää hiekkatietä. Täältä olisi lähtenyt niin jeepille tarkoitettu maisemareitti kuin vaellusreittejäkin. Oltiin kuitenkin täällä keskipäivän jälkeen ja aurinko porotti, niin käveltiin vain vähän rinnettä ylöpäin. Eikä sitä maasturiakaan siis ollut. / To the Elephant hills you have to drive along a fits one car dirt road. There is also even harder jeep road, but we did not have a car for that. There is a nice hiking trail here, but a bit long, so we did only a tiny part of it, before returning to a cooler place in the shade.

Tämä paikka on Cave Spring, vanha cowboyn majapaikka ja sitä ennen alkuperäisasukkaiden asuinpaikka. Ihan jännä nähdä, miten täällä on joskus asuttu. Tästä lähtee myös kiva pieni vaellusreitti, jossa pitää kiivetä parit tikkaat, jotta pääsee ihailemaan maisemia. / This is Cave Spring, a small climpse to the history of how the cowboys slept here. And before that the native Americans. There is a nice, relatively short trail here with two ladders that we took.

Tässä seinällä todiste ajalta ennen cowboyn asutuksia. / Here is some wall art from the previous tenants from years and years ago.

Matkan varrella puistoon (tai meidän tapauksessa sieltä pois) tien vieressä on tällainen Newspaper Rock State Historic Monument, josta siis löytyy yli 2000 vuoden takaiset uutistarinat. / Near the entrance to the park there is a Newspaper Rock State Historic Monument, where you can see the stories from over 2000 years ago.

Moabin lähellä tien vieressä on jälleen yksi näitä kaaria, tälle me kiivettiin ja otettiin kuvia laaksoon tuota kaaren sisältä. Alla myös tarina itse kaaresta. / This is Wilson Arch near Moab next to the road. Of course we had to climb there and look what the scenery looks like. Below is also the story of the arch.

Eipä sitä näiden jälkeen sitten oikein muuta ollut mielessä kuin ruokaa napaan, suihkuun ja nukkumaan. Moabin korkeus merenpinnasta on noin 1200 metriä ja itsellä kestää aina hetki tottua ilmastoon, vaikka tämä ei vielä kovin korkealla todellakaan ollutkaan. Pitää vaan huolehtia hyvin juomisesta ennen nukkumaanmenoa, mutta heräilen silti välillä kummalliseen oloon, kun kroppa yrittää tottua siihen, ettei nyt olla missään merenpinnan korkeudella. Seuraavana päivänä oli kuitenkin aikainen herätys, jotta ehdittäisiin viettää mahdollisimman paljon aikaa seuraavassa puistossa ennen kuin tulisi iltapäivällä liian kuuma vaelteluun ja muuhun rymyämiseen.

After this it was pretty much just food, shower and sleep. For me elevations like this (this was only about 4000 feet though) take a little time to adjust, so I tried to hydrate and sleep as well as I could. The alarm clock was going off early next morning, so that we could hike in the next park before it would be too hot.