Lenkkipolkuja ja kävelyreittejä

Täällä on yleinen tapa lähteä harrastamaan liikuntaa johonkin muualle. Tämä tarkoittaa siis sitä, että vaikka joitakin lenkkeilijöitä näkyykin tuossa ihan kävelyteillä, yleisesti ihmiset käyvät kävelyllä, juoksulenkillä tai vaeltamassa jossain siihen erityisemmin tarkoitetussa paikassa. Varsin ymmärrettäväksi tämän tekee se, että jalkakäytävät tuppaavat olemaan melko kapeita ja usein tehty betonilaatoista (joista myös osa ajoteistä on tehty) ja niillä juokseminen (tai käveleminen) ei kyllä ole jaloille ja polville mitään unelma-alustaa. Toki silloin tällöin tulee itsekin lähdettyä kiertämään jotain korttelia tässä lähikulmilla.

Keväisin varsinkin nämä ihanat lamppuharjapuut ihastuttavat lähimaastossa jalkakäytävien vieressä.

Muuten kävelylenkille tulee valittua muutamasta (meillä yleisesti parista kolmesta) vaihtoehdosta sen mukaan haluaako kävellä tasaista maastoa, ylämäkeä ja alamäkeä tai asfaltilla vaiko maastossa. Käytännössä se siis tarkoittaa yleisesti sitä, että lenkille lähteäkseen pitää siirtyä lenkkipaikkaan ensin autolla. Tuntuu jotensakin tyhmältä, mutta lenkkimaastot ja maisemat ovat näin yleisesti paljon paremmat kuin kotiovesta lenkille lähtiessä.

Ilta-aurinko erään lenkkipolun varrelta kuvattuna.

Tämä haukka laskeutui kerran eteeni vahtimaan menoani (kuva kännykkäkameralla, joten valitettavasti ei ole kovn tarkka)

Ylämäki-alamäki -lenkille ollaan yleisesti menty aamulla tai illemmalla. Tässä on taidettu lähteä vielä ihan hyvän sään aikana ja saatu kävellä lähes suorassa auringonpaisteessa.

Erään lenkkipolun reunalla näkyy joskus jo keski-iän ylittäneitä herrasmiehiä lennättelemässä kauko-ohjattavia lentokoneitaan. Hoitavat ja huoltavat niitä selkeästi rakkaudella lennätyskertojen välillä. Niitä on siinä hauska seurailla lenkin jälkeen ja huilata ennen kotiin ajamista.Valitettavasti en nyt löytänyt kuvien joukosta yhtään kuvaa näistä lennokeista ja maisemista.

Piilaakso kun on nimensä mukaisesti laakso, on ympärillä kymmenittäin erilaisia vaellusreittejä ympäröivillä vuorilla. Joissain olemme käyneet, mutta suuri osa on vielä käymättä. Nyt syksyllä ja talvella olisi hyvä yrittää ehtiä käymään osassa, kun kelit vaelteluun ja pidempiin kävelyihin ovat siedettävämmät. Tällä viikolla on ollut jo selkeästi viileämpää ja varsinkin aamuisin pilvistä ja koleaa. Viikolla olleen kelin perusteella tuntui siis hyvältä idealta lähteä tänään katsastamaan Russian Ridge Open Space Preserve -niminen alue. Aamusähläyksien jälkeen olimme paikalla vähän ennen puolta päivää ja aurinko helottikin tänään pilvettömältä taivaalta. Tarkeni siis kävellä... Kyseisessä paikassa on onneksi suhteellisen helppo 3,5 mailin kävelyreitti, jossa on yleisesti vain lievempiä ylä- ja alamäkiä. Varjoa reitin varrella ei kuitenkaan ole kuin aivan reitin alussa ja lopussa, joten lämmin tuli, kun oli "fiksusti" aamulla puettu shortsien sijaan tummat pitkälahkeiset ulkoiluhousut. Maisemat olivat kuitenkin hikoilun väärti. Kuvat eivät valitettavasti ole maisemien tasoa vastaavia laadultaan, kun ovat kännykällä pikaisesti napsaistuja. Alue on kuulemma kevällä todella kaunis, kun rinteet ovat täynnä luonnonkukkia. Vähäsateisen kesän jäljiltä kukista ei oikein ollut tietoakaan. Perhosia, haukkoja, liskoja ja yksi mustahäntäpeura sentään matkallemme osui. Kalkkarokäärmeet pysyttelivät tälläkin kertaa, onneksi, pois kulkureitiltämme.

Reitin alku antoi toiveita, että osa kävelyreitistä olisi varjossa

Reittiä eteenpäin kulkiessa varjopaikat kuitenkin vähenivät ja vähenivät ja loppuivat lopulta kokonaan

Ylhäällä ollaan. Osa ylämäen kapuamisesta meidän osaltamme tuli suoritettua autolla. Kymmenet pyöräilijät kuitenkin sinnikäästi polkivat mäen ylös ja alamäkeä laskiessaan jopa ohittivat autolla kulkijat.  Tältä paikalta olisi ollut merinäköala, elleivät pilvet olisi peittäneet rannikkoa.

Vuoria, vuoria joka suuntaan

"Meni jo." Tästä mäestä hyppi edestämme peura, mutta kuvaan se ei näköjään ehtinyt kuitenkaan tallentua.