Työnhausta

Sain vihdoin blogiin vieraskynän (puoliso) kirjoittamaan työnhakuprosessista. Kirjoitus siis puolison kokemuksiin perustuva IT-alan asiantuntijatehtävien hausta Piilaaksossa. Prosessi ei välttämättä ole sama muilla aloilla. Erilaisia myyjän ja tarjoilijoiden paikkojahan on auki koko ajan firmojen ikkunassa olevilla lapuilla ja niihin prosessi on varmasti aivan erilainen. Mutta mitä vaativampi homma, sitä vähemmän paikkoja ja sitä vaativampi prosessi. Mutta nyt vuoro vieraskynälle:

Jos joku, niin työnhakuprosessi poikkeaa täällä merkittävästi suomalaisesta, mutta lyhyesti voisi sanoa että se ottaa aikansa. Poikkeuksia toki on ja joku saattaa löytää uuden duunin nopeastikin, jos kaikki osuu kohdalleen, mutta tässä prosessia kuvataan hieman yleisemmällä tasolla.

Työpaikkoja on reilusti auki, siltä asia ainakin netin työpaikkailmoitussivuja yms. seuraamalla näyttää. Paljon täällä haetaan jonkun tietyn teknologian, ohjelmointikielen tms. erityisosaajia. Työpaikan kuvaus pitää toki sisällään loputtoman listan kaikenlaista vaadittavaa ja toivottavaa kokemusta ja osaamista, mutta useinmiten vain osa näistä vaatimuksista on homman hoitamisen kannalta todella vaadittavia tietoja ja taitoja, ja osassa on sitten vähän pelivaraa. Eipä siinä sinänsä mitään, mutta täällä saattaa vähänkään mielenkiintoiseen paikkaan tulla yli tuhat hakemusta, joten rima voidaan työnantajan puolelta asettaa aika korkealle. Eli käytännössä hommaan kuin hommaan löytyy se ns. 100 prosentin match, joten vaikka avoinna olevan homman pystyisikin hoitamaan, niin jos nyt listatuista asioista omaat vain tuollaiset 70-80%, niin hakeminen on käytännössä turhaa, koska parempi löytyy aina jonosta.

Työnhakijan ensimmäinen iso haaste on saada se oma resume rekrytoivan esimiehen pöydälle ja silmien eteen. Tämä on itse asiassa huomattavasti hankalampaa, kuin miltä se äkkiseltään kuulostaa. Jos johonkin paikkaan on vaikka 500 tai tuhat hakijaa, niin on aivan selvää, että kaikkia papereita ei ainakaan se lopullinen päättäjä lue. Eli on opittava läpäisemään sitä edeltävät portinvartijat. Moneen paikkaan ensimmäisen karsinnan suorittaa tietokoneet. Vaikka se oma CV/Resume olisi miten hyvä tahansa, niin jos oikeita avainsanoja siitä ei löydy, niin tästä tietokonekarsinnasta on täysin mahdotonta päästä läpi. Eli resumen virittäminen jokaista paikkaa kohden on tärkeää.

Seuraava vaihe on sitten se, että joku oikea ihminen saa tietosi eteensä. Täällä yleisesti sanotaan, että ammattirekrytoija (firman oma tai erillisen rekryfirman edustaja) käyttää aikaansa tässä vaiheessa resumen tsekkaamiseen 15-20 sekuntia. Eli paperin pitää olla todella hyvässä kunnossa, että se pääsee tästä seulasta läpi ns. ehkä pinoon. Tässä vaiheessa siitä tuhannesta hakemuksesta on karsittu ehkä 90-95% jo pois. Rekrytoija ottaa tämän jälkeen tuon ehkä pinon uudelleen tarkasteluun ja käyttää jo hieman enemmän aikaansa per paperi ja tekee listan kandidaateista, joihin otetaan yhteyttä.

Näin pitkälle jos on päässyt, niin siitä alkaa varsinaiset haastattelut. Käytännössä koskaan hakijaa ei kutsuta suoraan paikan päälle, vaan ensimmäiset haastattelut ovat puhelinhaastatteluja. Niissä käydään läpi itse hommaa tarkemmin, selvitetään hakijan kiinnostusta ja osaamista. Onnistumisen avain tässä vaiheessa on yrittää saada itsensä jotenkin erottumaan niistä muutamasta kymmenestä muusta, jotka ovat tähän asti päässeet. Tähän ei voi tietenkään mitään yleisohjetta antaa, koska joka homma on niin erilainen. Joka tapauksessa täällä haetaan osaajaa juuri siihen tiettyyn hommaan ja jos sitä ei ole, niin se on sitten siinä. Samoin tässä vaiheessa pienimmästäkään asiasta ei saa tehdä ongelmaa tai antaa edes sitä vaikutelmaa, että jossakin asiassa saattaisi olla joku ongelma (esim. työn vaatiman matkustamisen määrä, aloituspäivä tms.). Jos rekrytoija näin tulkitsee, niin käytännössä se on sitten moro tälle hommalle. Otetaan jonosta seuraava, joka on sopeutuvampi. Jos tämä puhelu rekrytoijan kanssa menee hyvin, niin ensimmäinen tavoite on useinmiten saavutettu. Paperisi päätyvät sen rekrytoivan esimiehen silmien eteen.

Tästä alkaakin sitten homma tavallaan alusta. Onko se rekrytoiva esimies enää kiinnostunut sinusta vaiko ei. Joskus tuon aiemman vaiheen rekrytoijat on briiffattu aika hyvin sen suhteen mitä haetaan, mutta aina näin ei ole. On siis täysin mahdollista, että paperisi lentävät suoraan roskikseen, kun mahdollinen tuleva pomosi saa ne eteensä. Mutta jos käy hieman onnellisemmin, niin sitten vuorossa on seuraava puhelinhaastattelu ja useinmiten juuri tämän rekrytoivan esimiehen kanssa. Tässä onkin sitten jo siinä mielessä tosi kyseessä, että hyvällä suorituksella on mahdollista päästä sitten ensimmäisiin kasvokkain tapahtuviin haastatteluihin.

Näitä paikan päällä tapahtuvia haastatteluja on useinmiten useampi. Yleensä vähintään kaksi, mutta voi niitä olla enemmänkin. Täällähän ei saa käyttää mitään psykologisia soveltumistestejä, joten kokonaiskuva hakijasta pitää tehdä haastatteluprosessin aikana. Mahdollisen tulevan pomosi lisäksi käytännössä kaikki tulevan teamin jäsenet haastattelevat ainakin. Lisäksi henkilöitä saattaa olla naapuri-teameistä, HR:stä tai ihan mistä vaan. Yksi haastattelukerta saattaa kestää useita tunteja, tuollainen 5-6 tuntia ei ole lainkaan tavatonta. Ja koko ajan pitää jaksaa tsempata aivan täysillä ja muistaa, että jonossa on kymmenen muutakin. Ja kun tuota valinnanvaraa on, niin työnantajat hakevat mahdollisimman hyvää sopivuutta myös teamin muiden jäsenten joukkoon. Se ei siis vielä riitä, että osaamisesi on viimeisen päälle, jos et sovi porukkaan muuten.

Olettaen että tästä rumbasta on selvinnyt voittajana (ja hyvä kakkonen tai kolmonenhan ei näissä hommissa riitä mihinkään), edessä on tarjous firman puolelta, jonka sitten voit hyväksyä tai olla hyväksymättä. Usein palkka ym. kuviot on keskusteltu jo tuon haastatteluprosessin aikana ja hakijalle on tehty selväksi, että jos tarjous tehdään, niin se on sitten "ota tai jätä" -tyyppinen. Tämän jälkeen on sitten vielä ns. doping-testit, eli taustasi selvitetään ja käytännössä annat luvan penkoa itsestäsi kaiken mahdollisen. Se mitä tietoja sinusta oikeasti kaivetaan, on epäselvää ja riippunee hommasta, mutta ainakin rikosrekisterit tarkistetaan, mutta myös luottotietoja yms. voidaan tutkia.

Käytännössä aina tarvitaan myös suosittelijoita, joiden merkitystä ei todellakaan voi aliarvioida. Joihinkin firmoihin ei ole mahdollisista päästä töihin, jos joku jo yrityksessä oleva ei ole sinua suosittelemassa. Tämä on yksi syy siihen, miksi täällä painotetaan verkottumista ja verkottumaan nimenomaan silloin, kun sitä verkkoa ei varsinaisesti tarvitse. Verkostojen ja erilasten netin verkottumistyökalujen kautta myös rekryfirmat alkavat soittelemaan sinulle tarjolla olevista paikoista. Puhelin saattaa piristä ja sähköposti kolista päivittäinkin, mutta rekrytoijilla haussa olevat paikat eivät todellakaan välttämättä vastaa sitä omaa osaamistasi. Tai tarjolla oleva paikka voi olla jossain toisella puolella maata.

Poikkeuksia toki löytyy, mutta yleisesti voisi sanoa että aivan minimiaika rekrytointiprosessin läpivientiin on kuukausi. Mutta kyllä siinä saattaa puolikin vuotta helposti palaa. Moni paikka on tosiaan netissä auki, mutta niihin ei välttämättä oikeasti haeta ketään kauhean aktiivisesti. Jostain paikoista saatetaan ottaa ensimmäisen kerran yhteyttäkin vasta 6 kk hakemuksesi lähettämisen jälkeen. Lähinnä odotellaan että jos joku täydellinen heppu löytyy, niin sitten voidaan sitä vähän jututtaa ja katsoa olisiko syytä kayttää aikaansa hänen kanssaan enemmänkin.

 

Onnellisimmillaan prosessi päättyy uuden työpaikan löytymiseen. Se voi johtaa myös siihen kakkospaikkaan. Se saattaa myös johtaa päätökseen rekrytoida, mutta rekryprosessi pysähtyykin sitten firmassa annettuun yleiseen rekrytointikieltoon ihan viime hetkellä ennen työtarjouksen saamista (sitä se 3-6 kk prosessi tässä kvartaalitaloudessa teettää). Joku prosessi päättyy rekryn lopettamiseen projektin päättämisen vuoksi, vielä ihan loppumetreillä. Nämä kaikki vaihtoehdot on tässä tullut kyllä tänä aikana tullut koettua. Kaksi rekryprosessia on kuitenkin päättynyt omalta osalta jo onnellisesti. Sen ensimmäisen duunipaikan löytäminen on aina vaikeinta. Sitten kun sinulla on tuoretta paikallista työhistoriaa ja olet hoitanut hommat kunnolla ja saanut sitä kautta uutta verkostoa ja suosittelijoita, homma saattaa olla jo huomattavasti helpompaa.