Töllön tuijottelua

On itse asiassa tästä aiheesta pitänyt bloggailla jo aikoja. En oikeastaan tiedä, että miksi, enkä osaa sanoa, että miksei tälle ole löytynyt aikaa. Meillähän ensimmäisten sähkölaitehankintoihin kuului vuosi sitten myös televisio. Ihan niinkuin sitä ilman ei voisi olla.. Noh, oikeastaan silloin mietimme asiaa jokusenkin hetken. Täällä siis usein TV ja internet on kytketty yhteen sopimukseen, eli kun tilaat internetin, niin usein siihen kannattaa hinnan puolesta tilata myös se TV-sopimus, jos sen meinaa tilata. Joihinkin kytkykauppoihin voi liittää vielä kotipuhelin-sopimuksenkin.

Täällä monien TV-kanavien nettisivuilta voi katsoa viimeisimmät jaksot ko. kanavan suosikkisarjoista. Toisaalta huonosti sijoitellut tietokoneen näytöltäkään ei ihan kauhean kauan jaksa ohjelmia katella. Suurimpana syynä tuohon TV-kanavapaketin tilaamiseen oli kuitenkin lapsukaisen kielitaito. Kesälomakin oli kuitenkin tulossa ja oli hyvä, että lapsi kuulisi myös englantia säännöllisesti. Me otettiin silloin ihan peruspaketti, jossa on joku 60 kanavaa ja siihen sai kaupan päällisinä puoleksi vuodeksi HBO-kaapelikanavat ilmaiseksi. 60 kanavaa kuulostaa tosi paljolta, mutta osa kanavista on espanjankielisiä, joku taisi olla kiinaksikin ja osa ihan ostoskanavia tai jotain paikallisia, joista voi seurata koululautakunnan kokouksia (!!). Oikeasti siis tulee katsottua ohjelmia vain ihan muutamalta kanavalta ja joskus joku elokuva joltain noista muista. Uusintojahan täällä tulee telkkarista ihan tolkuttoman paljon. Siis voi katsella Bonanzasta Onnen päiviin ja Tyttökullat sarjasta joihinkin Matlockeihin lähes päivittäin. Ja avaa television mihin aikaan tahansa, niin melko varmaan joltain kanavalta tulee joku jakso jostain Kova Laki -sarjasta. Uusintojen näyttäminen on sinänsä oikein hyvä kielenopiskelun näkökulmasta. Esimerkiksi me katsottiin teinin kanssa viime kesänä lähes päivittäin Edessä uusi elämä -komediasarjaa, jota ei ollut tullut katsottua Suomessa. Komediat onkin ehkä yksi parhaista kielen opetteluun, selkeää puhetta, lyhytkestoisia vitsejä, kesto alle 30 min. Sivusta seuraamalla oikein voi kuulla, miten lapsi tajusi aina vaan enemmän sarjan vitseistä. Alkuun tosin meillä oli laitettuna tv-ohjelmiin tekstitykset, joka auttoi melkoisesti sitten muiden ohjelmien kanssa, joissa artikulointi ei ole aina ihan selvää. Ne tekstitykset me tosin poistettiin jo joskus syksyllä. Teini valitti, ettei pysty seuraamaan jotain ns. livenä tulevaa ohjelmaa, X Factoria vai mitä lie, kun tekstitys tulee muutaman kymmenen sekuntin viiveellä. (Ns. livenä ilmaisu siis siksi, että ohjelmahan on yleensä tullut jo 3 tuntia aiemmin tuolla itärannikolla. Vaan jotkut presidentinvaalien väittelyt ja sellaiset tulevat oikeasti livenä koko maahan.)

Uusintojen joukkoon tietty mahtuu uusiakin sarjoja. Täällä on tullut jatkettua sellaisten sarjojen katselua, joita on katsonut jo Suomessa. Toisaalta pari uuttakin sarjaa on tullut katselurutiineihin. Yksi näistä on Scandal ja toinen - ehkä itsellenikin yllätyksenä - suosikkisarjani on Nashville, joka nimensä mukaisesti kertoo kantrimusiikin keskuksesta ja juonen kuviot vahvasti (kuvitteellisten) kantriartistien ympärillä. Ja itse en siis kyllä tiedä yhtään mitään ko. musiikista. Joitain muitakin sarjoja on aloittanut katsomaan, mutta sitten ne yhtäkkiä vaan häviävät ohjelmistosta, kun katsojia ei ole tarpeeksi. Jotkut palaavat vähäksi aikaa, jotkut lopetetaan ihan yllättäen. Toisaalta myös esitysajat hyppelee kummallisesti. Jonain viikkona joku American Idol tulee ke ja to ja toisella viikolla sitten ti, ke ja to. Toisaalta sarjoissa voi olla välillä viikon tai useampien viikkojen taukokin. Telkkuohjelmasta sitä ei välttämättä huomaa, sillä näyttävät samalla paikalla saman sarjan uusintoja. Yleensä vielä ihan sekalaisessa järjestyksessä. Esimerkiksi nyt Scandal on kuulemma 3 viikon tauolla ja näyttävät tämän toisen kauden alkukauden jaksoja, mutta viime viikolla ihan eri kohdasta kautta kuin ensi viikolla. Koska en koe töllön tuijottamista kuitenkaan niin tärkeänä, että selaisin ohjelmatietoja netistä pitkään tai ostaisin tai tilaisin jotain TV Guide -lehteä, olen päätynyt tykkäämään Facebookissa kyseisistä sarjoista. Sarjat muistavat aina siellä muistuttaa, että no nyt tulee taas uusi jakso huomenna, niin ei tarvitse opetella mikä sarja tulee minäkin päivänä.

Peruskanavilla näytettävät elokuvat on yleensä olleet enemmän tai vähemmän vuodelta "miekka ja kypärä". HBO näytti uusimpia elokuvia ja vielä ilman mainoksia, mutta ei niitä niin paljon jaksanut katsoa, että olisi jaksanut pitää sitä kanavapakettia tilauksessa. Ja samoja elokuviahan ne sielläkin näyttää useampaan kertaan, vähän tuoreempia vaan kuin ne 80-90-luvun elokuvat, joita monella kanavalla pyörii.

Yksi, johon ei vaan tahdo tottua on lääkemainokset. Ohjelmat alkavat aina ilmoitettuun kellonaikaan, eli yleensä tasalta. Ei mitään 4-5 minuuttia yli, kuten Suomessa mainosrahoitteisilla kanavilla. Mutta mainoksia on sitten tungettu pitkin ohjelmaa vähän sinne sun tänne ja melkoisen tiheällä tahdilla. Mainoksista osa on sellaisia tekohauskoja, joita ei ehkä suomalaisen huumorintajun omaavana kauheasti tajua, mutta tosiaan hirvittävä määrä mainoksista on lääkemainoksia. Ja siis nimenomaan reseptilääkemainoksia. Se vaan tuntuu kummalliselta, että ruutuun pukkaavissa mainoksissa mainostetaan milloin masennuslääkettä, reumalääkettä, vahvaa särkylääkettä esim. fibromyalgiaan, psoriasislääkettä tai pseudoedefriiniä sisältävää allergialääkettä. Itse lääkkeiden nimet jätän nyt mainitsematta, mutta luin jokunen viikko / kuukausi sitten Hesarista jutun vahvoista särkylääkkeistä, joita on tullut katukauppaan paljon Pohjois-Suomessa. Joo, samaa mömmöä, mitä täällä mainostetaan televisiossa. Noh, lääkkeiden hinta on täällä usein korkea ja tietty asiakkaat pitää vastuuttaa itse kysymään (vaatimaan?) lääkäriltä tiettyjä lääkkeitä, mutta silti se vaan tuntuu oudolta. Ja toinen tietty on ne kaikki lakimiesten mainokset, joissa markkinoidaan jotain joukkokannetta (esim. asbestisairaiden) tai vaan hyvää lakimiestä, jos joku on täräyttänyt autolla perääsi ja tarviit loppuelämäsi korvauksia kivusta ja särystä.

Uutisista nyt puhumattakaan. Paikalliset uutiset seuraan usein lehdistä, koska jo se sanasto, mitä paikallisissa uutisissa käytetään, on välillä niin ylitsevyöryävää. Kaikki on niin kamalaa, shokeeraavaa ja järkyttävää aina. Oli sitten kyse oikeista tragedioista tai siitä, että joku talo sattui palamaan jossain naapurustossa. Kukaan ei ollut kotona, eikä kukaan loukkaantunut, ja palokin saatiin sammutettua, mutta olis voinut käydä tosi pahasti. Näissä paikallisuutisissa vielä oikeasti käsitellään tosi paikallisia uutisia, jotka ei jossain muussa maassa ikinä pääsisi televisiouutislähetykseen asti. Jos tapahtuu jotain kansallisesti merkittävää, siitä myös uutisoidaan, mutta ulkomaanuutiset menisi monesti ohi, jos ei avaisi koskaan CNN:ää tai lukisi joko paikallisia tai suomen nettilehtiä. Tämä paikallinen uutistyyli nyt tietty oli jo tiedossakin, mutta silti siihen tottuminen vie näköjään aikansa.