Tässäkin blogissa olen muutamaan kertaan koulun yhteydessä vilautellut termiä ELL. Reilu vuosi sitten tänne tullessammehan lapsi joutui ennen koulun aloittamista englannin testiin, jolla määriteltiin pääseekö hän ELL (English Language Learners) ryhmiin ja saa näin tukea englannin opiskelussaan. Ja ELL:än tuo silloin menikin.
Vasta myöhemmin on tullut paremmin tutustuttua tähän systeemiin ja ELL-koordinaattorikin järjesti ELL-oppilaiden vanhemmille tuossa aiemmin tapaamisen, jossa hän selvitteli tätä ELL-kuviota vähän tarkemminkin.
Kalifornian laki velvoittaa kunnat järjestämään ELL-opetusta niille oppilaille, joiden äidinkieli ei ole englanti ja jotka testin mukaan eivät osaa englantia riittävästi. Kunnat järjestävät opetusta hieman eri tavoilla. Esimerkiksi alakouluissa ELL-oppilaat saattaa olla keskitetty tiettyihin kouluihin, toisissa taas ELL-tunteja on muiden tuntien tilalla. Täällä meidän kunnassa Middle schoolissa ELL:ää järjestetään kahdessa eri koulussa, mutta hieman vuorovuosin ilmeisesti. Eli tulevat oppilaat menevät siihen kouluun, jossa sinä vuonna alkaa uusia ELL-ryhmiä. Middle schoolin 6-luokkalaisille on kolme eri tasoryhmää ja he opiskelevat oman luokkatasonsa kanssa. 7- ja 8-luokkalaisilla kun alkavat valinnaiset ja valinnaisaineryhmissä voi olla sekaisin oppilaita molemmilta luokilta myös ELL-ryhmät ovat yhteiset. 7- ja 8-luokkalaisilla on myös 3 eri englannin ryhmän tasoa ELL-ryhmissä, eli ELL1-3. Tämän lisäksi oppilas käy Social studies (yhdistettyä historiaa, yhteiskuntatietoa jne.) oppiaineessa oman luokka-asteensa ELL-opetuksessa. Tuossa ei ole mitään tasoryhmää, vaan seitsemällä luokalla käsitellään kaukaisempaa maailmanhistoriaa (mm. inkoja jne.) ja kahdeksannella USA:n historiaa. Kuulemma kun todetaan, että oppilas ei enää tarvitse ELL-opetusta ja hän voi siirtyä normaaliopetukseen, voi Social studies -oppiaineessa mennä vielä ALD-ryhmään, eli akateemisen kielenoppimisen ryhmään (Academic Language Develoment). Sillä ELL-ryhmästä pois pääseminen ei tarkoita, että kieli on kokonaan hallussa, vaan kielitaito on kuulemma lähinnä n. 4-5-luokkalaisen akateemisen kielen osaamisen tasolla. Tässä kunnassa oppilaat ovat ELL-opetuksessa n. 2-7 vuotta, tasotestejä tehdään vuosittain.
Suomen koululaitos (ja varsinkin lapsen suhteellisen vaativa enkunopettaja Suomessa) valmistaa kyllä hyvin esimerkiksi sanojen opetteluun ja kielioppiin. Puhumiseen ei ehkä niinkään, vaikka toisin koulussa väittäisivätkin. Toisaalta täällä synonyymien opettelu ja kielioppitehtävät ovat lapselle olleet suht helppoja, koska muistuttaa pitkälti suomalaista systeemiä. Puhuminenkin kohentuu koko ajan hurjasti ja voi olla, että tenavan suomalainen aksenttikin häviää lopullisesti ihan lyhyenkin ajan sisällä (tai sitten ei). Lapsi aloitti koulun täällä ELL1-ryhmässä ehkä juuri puhumisesta ja puheen ymmärtämisestä saatujen pisteiden vuoksi. Viime kesänä neljän viikon ELL-kesäkoulu (2 h / päivä) kevään koulun lisäksi toivat vähän lisävarmuutta molempiin ja syksyllä koulu alkoi ELL2-ryhmässä. Syksyllä tehtyjen lisätestien jälkeen kevätlukukausi alkoikin ELL3-ryhmässä (ja muutama aine vaihtoi paikkaa lukujärjestyksessä tämän muutoksen vuoksi, mm. liikunnanopettaja vaihtui, joka ei ollut tenavan mieleen). High schoolin englannin ja social studies -ryhmien valikoinnista oli alkuun vähän erilaista tietoa eri henkilöillä koulussakin. Valinnaisia ja ryhmiä katsoessamme meillä oli käsitys, että teini menisi ELL:n siltakurssille, joka ei ole enää varsinaisesti ELL-kurssi, mutta ei vielä normienglantiakaan (siis sitä, jota kaikki paikallisetkin lukevat koulussa, se on täälläkin oppiaineena nimeltään englanti, koska ei ole läheskään kaikkien äidinkieli). Siihen ELL-koordinaattorikin oli teiniä suosittelemassa. Sitten vähän yllättäen järjestettiinkin taas kielikoe, jossa oli monivalintoja sekä yhden sivun tekstin kirjoittaminen omasta kouluvuodesta. Näiden testien perusteella kotiin tuli parisen viikkoa sitten tieto, että ensi syksynä teini aloittaa sekä englannin että social studies -oppiaineen normaaliryhmässä. Vielä ei ole tietoa, että kuinka rankkaa normaaliopinnoissa opiskelu tulee olemaan, mutta kyllä siellä vissiin ainakin Shakespearea ja nykykirjallisuutta joutuu lukemaan muutakin kuin nuortenkirjoja.
Teinin osalta kielen oppimisessa on auttanut varmasti ainakin vahva motivaatio ymmärtää sekä koulussa opetettua että kavereita. Omalta osaltaan myös varmasti se, että on tällä hetkellä ainoa suomalainen koko koulussa ja näin ollen siellä on pakko pärjätä englannilla. Millään muullakaan kielellä kun ei saa itseään ymmärretyksi. Lapsen kertoman mukaan aasialaistaustaiset puhuvat koulussa paljon myös omilla kielillään, pyytävät toisia lapsia tulkkaamaan heidän puolestaan ja varmistavat tehtävänantoja toisilta lapsilta omalla äidinkielellään. Sellaista etua - tai haittaa - ei meikäläisen lapsella ole ja se on ehkä vaan ihan hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti