Sivut

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Muuttamisesta

Muuttorumba on siis onnellisesti takana ja on ehditty tässä uudessa vuokra-asunnossa asustellakin jo reilu kuukauden päivät. Olihan taas sellainen rutistus, että toivottavasti ei ihan heti uudelleen. Toki ihan omaa syytähän se oli, että siihen kaiken muun härdellin ja stressin keskelle vielä päätettiin muuttaa, mutta tällä kertaa nyt näin.

Meillä tosiaan oli jo aikoja sitten selvää, että teinin koulun loppuessa (kun ei tarvi asua enää tietyn koulupiirin alueella) yritetään löytää asunto jostain vähän halvemmasta paikasta täällä lahtialueella. Olin siis jo katellut ja haarukoinut hintatasoa muutamalla alueella, jotka oli lähellä puolison työpaikkaa, mutta myös järkevien matkojen päässä muualta. Kun vielä huhtikuussa kävi ilmi, että mun työpaikan projekti muuttuu ja mun kontraktorisopimusta ei ainakaan siihen projektiin ehkä uusita, niin se puolison työpaikan sijainti oli se isoin kiintopiste mistä lähteä haarukoimaan. Täällä kun työmatkaan voi saada kulumaan ihan järjettömän ajan matkaan nähden ruuhkien takia, niin pitää ainakin katsoa se, että jos sitä työmatkaa on reippaasti niin ainakin se on sitten ruuhkan vastaisesti. Muuten saattaa muutaman kilometrin pätkään mennä helposti puoli tuntia tai tuntikin, varsinkin jos on samaan aikaan liikenteessä kuin kaikki muutkin. Vähän tätä pohdintaa helpotti se, että mun työpaikalla (sekä silloinen että mahdollinen toinen, tuleva projekti) on firman bussit, joita myös firman kontraktorit voit käyttää päivittäin työmatkoihin, eli ei tarvitsisi ainakaan itse jumittaa ruuhkassa joka aamu ja iltapäivä.

Meidän vuokra on tosiaan näiden kuluneen viiden vuoden aikana noussut 30 %. Kyllä, 30 %. Ja se on näillä hinnoilla aika helvatun paljon. Ja vain noin 5 % tuosta 30 % oli siitä syystä, että muutettiin kolme vuotta sitten isompaan asuntoon. Nyt kun oli siis edessä tuota rahanmenoa vähän enemmänkin teinin college-kustannusten vuoksi, mun työtilanne oli kesän jälkeen vähän epäselvä, vuokra-asuntojenkin hintapyynnöt näyttivät taas nousevan, ja vielä silmiin osui pari suhteellisen hyvää vaihtoehtoa, niin oli aika laittaa rattaat pyörimään.

Olihan siinä tosiaan rutkasti muutakin hoidettavaa asiaa, puolison työkiireet ja teinin AP-testit vielä ennen muuttoa. Jotenkin onnistuttiin hoitamaan asiat niin, että saatiin teinin tavaroita lukuunottamatta pakattua hissukseen ja teinin huone sitten noitten testien jälkeen päivässä. Näin jälkikäteen sanottuna ehkä olisin tehnyt toisin, mutta toisaalta ei se skenario houkutellut, että mä olisin hakenut täyspäiväisesti töitä ja samalla olisi etsitty asuntoa kaikkien muiden asunnonvaihtajien ja harjoittelijoiden kanssa samaan aikaan (pyyntihinnat nousee ja asunnonhakijoita enemmän). Täällä tosiaan IT-firmojen ja muidenkin harjoittelijat tulee yliopistojen kesätauon alettua tänne laaksoon tuossa kesäkuun alussa, ja heti ryöpsähtää siis myös kasa uusia asunnonetsijöitä siihen soppaan. Kesä ja alkusyksy on muutenkin suosittua aikaa, ja oikeasti halvempia vuokrahintoja näkee hiljaisempina talvikuukausina. Yksi kaveri oli saanut joulukuussa muuttaessa yhden kuukauden muuttobonuksenkin, eli ensimmäisen kuukauden vuokraa ei tarvinnut maksaa, jos teki 12 kk vuokrasopimuksen. Me ei kuitenkaan haluttu odotella talveen näillä hinnoilla, ja tämän muuton seurauksena meidän kuukausittaiset asumiskulut laski 25 %, joten enemmän sääästöä tästä tulee kuin niiden vähän halvempien hintojen odottelulla. Eli aiemmin kolmosella alkanut kk-vuokra alkaa nyt kakkosella. Ja vaikka entiset vuokranantajat meistä kovasti pitivätkin, eivätkä varmaan olisi korottaneet sitä vuokraa maksimimäärää, niin pienikin korotus olisi tehnyt edellisen asunnon vuokrasumman ensimmäisestä merkistä nelosen... Itse asiassa puolisko katsoi craiglististä tuon meidän aiemman asunnon ilmoituksen, ja uusi vuokrahinta oli 12 % korkeampi kuin se, mitä me maksettiin. Että silleen.

Muuttofirma hoiti hommansa oikein mallikkaasti, tulivat etuajassa ja rehkivät kyllä koko rahan edestä, vaikka muutettiinkin äitienpäivänä.. Tajusin tuon äitienpäivän vasta päivämäärän sovittuamme, mutta se oli ainoa jotenkin kalenteriin sopiva päivä. Ei kyllä käynyt kavereita ollenkaan kateeksi, koska vanhassa asunnossa oli jokseensakin haasteellisia rappusia niin sisällä kuin ulkonakin. Tilattiin vaan muuttoauto ja miehet muuttamaan, itse hoidettiin niin pakkaus kuin purkaminenkin täällä päässä.

Muita juoksevia asioita tietty on, kun pitää hoitaa sähkösopimusten katkaisu ja uuden avaus ja nettiliittymien siirto ja mitä näitä nyt normaalisti joka maassa on. Sitten piti vielä muuton jälkeen sopia edellisen vuokraisännän kanssa asunnon tarkastus, jossa käydään asunto yhdessä läpi, että onko jotain korjattavaa tai sellaista, että ei saataisi koko vuokratakuuta takaisin. Kuulemma monellakin on ollut näitten vuokratakuiden kanssa ongelmia. Meillä ekan asunnon manageri ilmoitti jo ennen kämpän katsastamista, että pidättävät osan takuuvuokrasta siivouskuluihin. Ei suostuttu, sillä sanottiin siivoavamme itse ja Kalifornian lain mukaan jos on asunut 2 vuotta, niin esimerkiksi seinien maalausta ja kokolattiamattojen pesua ei saa laskuttaa vuokralaiselta. Silloinen manageri sitten kierroksella ihasteli miten siistiksi oli siivottu, ja saatiin koko vuokratakuu takaisin. Tällä kertaa ei edes ehditty jääkaappeja ym. pestä, mutta vuokranantaja kiitteli ja ihasteli jälleen miten hyvänä on asuntoa pidetty ja palautti koko vuokratakuun. En todellakaan tiedä, että miten täällä ihmiset vuokra-asuntojaan kohtelevat noin niinkuin yleisesti, sillä olen kuullut useammankin suomalaisen jossain mainitsevan miten heidän vuokranantajansa haluaisivat jatkossakin suomalaiset vuokralaiset. Että täällä kulkaa pidetään Suomen lippua ja (siistiä ja pedanttista) mainetta korkealla ainakin vuokramarkkinoilla. :)

Muuttoon liittyvin ehkä ärsyttävin asia on, ettei täällä ole mitään Suomen kaltaista väestörekisteriä johon ilmoittaa, että nyt muutettiin ja sitten sitä kautta kaikki muut paikat saisi ajantasaisen tiedon. Täällä siis osoitteenmuutos tehdään postinkäännön osalta postiin kuten Suomessakin, mutta muuten joka paikkaan pitää ilmoittaa uusi osoitteensa ihan itse. Eli kaikille paikoille USCIS:stä (US Citizenship and Immigration Services) pankkiin, työpaikalle, lääkäriin ja vakuutusyhtiöihin, ja sitten erikseen kaikkiin paikkoihin, joissa olet kanta-asiakas, joista tilaat lehtiä ym. Eihän noihin kaikkiin toki mikään kiire ole ilmoitusta tehdä, mutta ne menevät sitten hamaan loppuun asti sinne vanhaan osoitteeseen osoitelapulla "N.N. or current resident". Meillekin tuli edellisessä paikassa sitä postia ainakin viiden edellisen asukkaan nimissä, joten helpompi se on vain vaihtaa se osoite joka paikkaan. Meillä oli edellisen muuton jäljiltä jo jonkunlainen lista paikoista, ja nyt siinä dokumentissa on 74 riviä paikkoja, joihin osoitteenmuutos pitäisi ilmoittaa. Joista siis ainoastaan yksi Suomeen, eli väestörekisterikeskukseen. Silti jotain postia on kuulemma edelleen mennyt vanhaankin osoitteeseen. Täällä toi postikaan ei oikeasti ilmeisesti käännä kuin erittäin tärkeän näköisen postin eteenpäin, joten pari pankin kirjettä on sentään löytänyt tiensä tänne uuteenkin asuntoon.

Vaikka kaikki tapahtuikin vähän pikaisilla päätöksillä ja liikkeillä, niin ollaan oltu oikein tyytyväisiä. Vuokranantaja ja uudet naapurit vaikuttavat mukavilta, löydettiin asunto jossa ei ole kokolattiamattoja ja taloyhtiön uima-allas on niin tervetullut bonus tähän, että sen takia kannatti alkuperäistä budjettia ihan pikkiriikkisen hilata ylöspäin. Kuten jo aiemmin totesin, oli tämä kuitenkin taas sellainen rumba, että josko nyt ei tarvitsisi hetkeen muuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti