Tämä keväthän on ollut sinänsä jännästi erilainen suomalaiseen lukioon verrattuna, että tiedot jatko-opintopaikoista tupsahtelivat tuossa pitkin alkukevättä (tai jokunen jo ennen joulua). Silti high schoolissa opiskellaan ihan normaalisti lukuvuoden loppuun saakka. Tai ainakin melkein. Monen collegen hyväksymiskirje on ehdollinen, eli opiskelupaikka on myönnetty sillä ehdolla, että opiskelumenestys on suhteellisen sama myös kevään loppuun asti. Jotkut colleget ilmoittavat suoraan, että jos viimeiseen todistukseen ilmaantuu yksikin D, niin myönnetty opinto-oikeus peruuntuu. Näin on kuulemma aiemmin jollekin käynytkin, siksi ainakin aiemmin ovat koululla varoitelleet "senioritis"-taudin iskemisestä, eli senior-vuoden laiskuudesta, jolloin kurssien eteen ei enää tehdäkään riittävästi hommia. Teini oli tästä tietoinen ja käytännössä vain kikkaili esim. viimeisten tehtävien ja loppukokeisiin panostuksen kanssa sillä, että paljonko pisteitä johonkin vaaditaan, että numero pysyy A:ssa (tai A-, joka kuulemma lasketaan A:ksi). Täällä kun opiskelijat tietävät jo kurssin alettua, että kuinka suuri osa kurssin arvosanasta tulee mistäkin osiosta ja osaavat kyllä laskea, että montako pistettä kurssin loppukokeesta pitää vähintään saada... Tosin on varmasti niitäkin, jotka paahtavat tavoitteena 100 % pistemäärät ihan loppuun asti. Toisaalta mä olen ihan kannustanutkin tällaiseen vähän kevyempää suhtautumiseen joskus, sillä läksyjä ja hommaa on täällä kyllä teinillä ollut aivan riittävästi iltaisin. Osa tosin johtuu teinin tämänvuotisista kurssivalinnoista, jotka olivat musta vähän turhan haastavat, mutta hyvin tuo oli niistä kuitenkin suoriutunut.
Loppukeväällä AP-kurssien (Advanced Placement) ei kuulemma kauheasti tehty muuta kuin kerrattiin ja harjoiteltiin toukokuussa oleviin AP-kokeisiin. Niitäkin teini musta otti tehtäväkseen ihan liian monta, mutta omapahan oli valintansa. Tulokset niistä pitäisi tulla lähiaikoina, ja monen kursseista saa sitten hyväksiluettua collegen kurssiksi, jos arvosana on (4–)5 (asteikolla 1–5). Niillä kursseilla osa opettajista olikin sitten varsinaisen loppukokeen korvannut jollain projektilla, sillä edelliset viikot olivat olleet pänttäystä ja testausta jo ihan kyllikseen.
Siinä loppukeväästä sitten on kaikenlaista ohjelmaa, niin prom-tansseista senior-vuosikurssin lintsauspäivään kuin valmistujaisjuhliinkin. Edellisinä vuosina koulu oli lähetellyt vanhemmille viestiä, miten koulu ei todellakaan hyväksy moista lintsausta, mutta tänä vuonna moista viestiä ei tullut. En sitten tiedä, onko koulun hallinnossa vaihtuneet ihmiset olleet syynä vai ovatko vain luovuttaneet. Kaupungin high schooleilla oli joku epävirallinen lintsauspäivän kokoontuminen jossain biitsillä, jossa oli ollut väkeä melko paljon. Teinin erittäin kiinteäksi muodostunut noin 10 pojan kaveriporukka ei halunnut sinne kuitenkaan mennä, koska siellä ohjelmassa kait oli enemmän tai vähemmän ryyppäystä ja pilven polttelua. Poikaporukka suuntasi sitten junalla ja pyörillä päiväksi San Franciscoon, joka ideana näin äidistäkin kuulosti paremmalta vaihtoehdolta ;). Koulun päättymistä juhlistamaan oli sitten vielä erillisiä koulun tai vanhempainyhdistysten tapahtumia. Näistä osaan piti ostaa lippu, kuten piknik jossain sisäpelipaikassa valmistujaista edellisenä päivänä ja sitten seuraavaan aamuyöhön kestäneet bileet Santa Cruzin boardwalkilla (huvipuisto ja sisäpellihalli). Molempiin kuului myös kuljetukset, ruuat, opettajat/vanhemmat vahteina ja ehdoton alkoholi- ja huumekielto. Koulun oma tapahtuma taas oli valmistujaisia edeltävänä lauantaina vietetty baccalaureate. Alunperin tuo juhla on yleisuskonnollinen juhla tuleville valmistujille, mutta tuossa kyseisessä tilaisuudessa ei kyllä kauheasti mitään uskonnollista ollut. Juhlan ohjelmaan kuului niin rehtorin kuin muutama opiskelijan puhe ja useita opiskelijoiden musiikki- ja yksi tanssiesityskin. Oikein hieno tilaisuus ja upeita esityksiä. Tuonne siis valmistuvat pukevat jo sen graduation-kaavun päälleen, mutta eivät sitä neliskulmaista lakkia. Kaikki valmistuvat saivat myös ruusun, josta luokan oppilaskunnan presidenttinä toiminut tyttö kertoi, että hänen tehtävänsä olisi kertoa, että miksi tuo ruusu jaettiin, mutta hän ei tiedä miksi, joten jää nyt kertomatta. Enpä ole nyt minäkään jaksanut asiaa sen kummemmin googlailla.
Näiden lisäksi yksi tämän poikaporukan vanhemmista vielä kutsui pojat ja kaikki poikien vanhemmat luokseen valmistujaispäivänä brunssille, jossa juhlistettiin kaikkien poikien saavutusta kerralla. Oli kyllä erittäin hieno cocktail-tilaisuus ja eräs vanhemmista oli tehnyt kaikille pojille havaijilaisen perinteen mukaisen rahalein.
Mutta tosiaan sitten ennen niitä Santa Cruzin bileitä oli ne itse valmistujaisetkin, joihin toki perhe ja kaveritkin olivat tervetulleita. Seremonia järjestettiin ulkona ja päiväksi sattuikin oikein aurinkoinen päivä (kevät on ollut kyllä kaikkea muuta kuin aurinkoinen ja lämmin). Yllättävän tiiviiksi oli ohjelma saatu pakettiin ja hyvin järjestettyä, vaikka valmistuvia opiskelijoita oli reilut 400, ja ennen kättelyseremoniaa oli ohjelmassa vielä niin rehtorin, luokan presidentin, koulupiirin koulutoimenjohtajan (tai joku vastaava titteli hänellä on) ja vierailevan puhujan puheetkin. Ja tämä juhlahan päättyy sitten siihen lakin heittämiseen, eli symbolisesti high schoolin taaksejättämiseen. Ihan niinkuin elokuvissa. Yksi yksityiskohta, joka ei ollut elokuvista ainakaan itselle tuttu, oli noiden lakkien koristeluperinne. Opiskelijat siis koristelevat sen lakin päällisen kukin omalla tavallaan, kuka kuvaamaan innostustaan vaikka mangaan, joku toinen taas hehkuttamaan sitä, miten kaikki on ohi jne. Teini ei ole mikään näpertäjäluonne, mutta kaapista löytynyt siniristilipputarra löysi kuitenkin tiensä sinne lakkiin koristeeksi. Niin ja toinen sisäpiirin salaisuus: ainakin tässä koulussa opiskelijat saavat siellä korokkeella käteensä vain diplomin kannet, se itse todistus haetaan sitten heti seremonian jälkeen aakkosjärjestyksen mukaisesti määrätyltä paikalta. Opiskelijat kun istuivat missä itse halusivat, eivätkä tulleet siis hakemaan todistustaan missään aakkosjärjestyksessä. Kaikilla oli vain nimilappu mukanaan, jonka ojensivat mikrofonin varressa olleelle tyypille, joka luki nimet ääneen. Oli sitten ilmeisesti helpompaa antaa tyhjät kannet kuin laittaa valmistuvat istumaan aakkosjärjestykseen. (Mikä shokki tällaiselle suomalaiseen kuriin ja järjestykseen tottuneelle. ;) )
Järjestimme kotona sitten seuraavana lauantaina rennot teinin valmistujaisjuhlat. En tiedä minkälaiset juhlat amerikkalaiset lapsilleen järjestävät, mutta ainakin joillakin teinin kavereilla ei kotona järjestetty sen kummempia juhlia ollenkaan, vaan vanhemmat ja sukulaiset kilistivät laseja keskenään nuorten ollessa Santa Cruzin -iltabileissä. Kätevää. Ei näistä juhlista sen enempiä tarinoita, muuta kuin pieni yksityiskohta: eräältä suomalaiselta tilaamani karjalanpiirakat maistuivat niin eurooppalaisille, aasialaisille, amerikkalaisille kuin eteläamerikkalaisille ystävillemme. Meinasivat melkein kesken loppua. Ehkä meillä on taas kovin erikoinen ja kansainvälisiin makuihin tottunut ystäväpiiri, mutta siinä olisi taas bisnesideaa jollekin ahkeralle leipurille Suomeen – karjalanpiirakat kansainvälisesti tunnetuksi! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti