Teini kesätöissä

Vähän niinkuin ilmoitusluontoisesti sanoin teinille tuossa keväämmällä, että tänä kesänä olisi sitten hänenkin löydettävä kesätöitä. Lähes sama minkämoista, mutta sellaista, mistä palkkaakin maksetaan.

Osa työpaikoista ottaa vain 18-vuotta täyttäneitä, mutta osa paikoista kyllä ottaa nuorempiakin. Teini kuitenkin oli tuon maagisen rajan jo ylittänyt, niin mahdollisia paikkoja on enemmän. Niihin aikoihin oli koulullakin joku "work fair" eli työnantajien pienimuotoiset esittelymessut, joissa teinikin oli sitten käynyt vaihtoehtoja katselemassa. Sen pohjalta päätti sitten päivittää CV:nsä ja lähettää alkuun hakemukset ainakin yhteen huvipuistoon ja yhteen kauppaketjuun ja katsella sitten muita vaihtoehtoja seuraavalla viikolla. Osaan paikoista kun piti saada useampi suosittelija ja muutakin hommattua ennen kuin hakemuksen voi lähettää. Bongasin sitten sattumalta yhden paikallisen lehden FB-sivuilta, että kyseisessä huvipuistossa järjestetään joka lauantai seuraavan 4 viikon ajan erillinen työnhakutapahtuma. Teini sitten suunnisti seuraavana päivänä sinne. Oltiin jotenkin kuviteltu, että siellä voi käydä niitä kojuja ja katella ja jututtavat vähän. Ideana siis kunhan nyt tekee hyvän vaikutelman ja nimi jää mieleen. Teini tulikin sieltä sitten 1,5 tunnin päästä allekirjoitettu työsopimus kädessään. Palkkaavat kesäkaudeksi sen verran porukkaa, että järkkäsivät siellä ryhmähaastattelut jo paikan päällä ja tarjosivat sitten saman tien työpaikkaa. 18-vuotias kun ei tarvi mitään vanhemman allekirjoitusta, niin oli sitten hyväksynyt työtarjouksen saman tien ja allekirjoittanut sen. Kotiin tullessaan totesi suunnilleen, että "mä hommasin itelleni nyt sen työpaikan kun kerran käskit". Mitäs mä siihen sitten enää voin sanoa. Olin tyytyväinen tietty.

Työt tuollakin alkavat HR:n perehdytyksellä, eli parin tunnin koulutustilaisuus oli sitten jo heti seuraavalla viikolla. Olisivat antaneet työvuoroja jo heti lähes kaikille viikonlopuille ja perjantai-iltoihin, mutta teinillä oli osalle päiviä pakollisia koulun ja muita menoja. Mutta jokusen vuoron ehti tehdä jo ennen koulujen päättymistä. Nyt on sitten koulun päättymisen jälkeen ollut siellä viikottain, harvemmin antavat mitään 40 tuntia viikossa, mutta 28-36 h/vko se on nyt siellä ollut joka viikko.

Täällähän on joka osavaltiossa määritelty minimipalkka, joka on siis kirjaimellisesti juuri se, eli alle tuon ei saa maksaa. Toki jos ottaa palkattoman harjoittelupaikan vastaan, niin se on palkaton ja sekin on laillista. Mutta palkallisista töistä on määritelty minimipalkka. Kaliforniassa se on tämän vuoden alusta ollut 10,50 $. Tämä lisäksi sitten useissa kaupungeissa on määritetty oma minimipalkkansa. Eli jos työpaikka on kyseisen kaupungin aluella ja sen kaupungin minimipalkka on korkeampi kuin yleinen minimipalkka, niin sen korkeamman mukaan mennään. Teinikin saa sitten jokusen kymmentä senttiä enemmän kuin tuon osavaltion minimin. Mitään ilta- ja viikonloppulisiähän täällä ei tunneta, mutta yli 8 tunnin työpäivänä pitää niistä kahdeksan tunnin ylittävistä tunneista maksaa ylityökorvaus tuollaisessa työssä, joka on 1,5 kertaa normituntipalkka. Eipä sellaiseen tuolla varmaan kauheasti tarvetta tule, kun eivät näytä antavan sitä 40 tuntia viikossakaan koskaan. Mutta ihan kohtuullinen korvaus tuo on menetetystä vapaa-ajasta, ja mikä tärkeintä tienaa omaa rahaa, jota voi sitten yrittää vähän säästää omiin menoihin collegessa, jos haluaa käydä kavereiden kanssa jossain syömässä tai aikaa viettämässä. Ettei siis tarvi aina käydä äidin lompakolle ja selitellä, että mihin sitä rahaa tarvitsee. Ja pääasia, että pääsee näkemään, ettei se raha kasva puissa vaan sen eteen joutuu näkemään vähän vaivaakin. On se oman rahan saaminen sen verran hienoa vissiin, että meinaa tehdä töitä siihen asti kun opinnot alkaa, vaikka alkunperin ajatteli pitävänsä jotain lomaakin sitä ennen. Suurin osa teinin kavereista kun matkustelee kesän, kun heidän ei tarvi tehdä töitä. On tämä miljonäärien ja niiden lasten naapurissa asuminen kyllä ollut silmiä avaava kokemus täällä Piilaakson kuplassa. Omasta mielestä kun tuo normityön tekeminen antaa vähän perspektiiviä elämään ja kustannuksiin, ja ehkä lisää sitä opiskelumotivaatiotakin omalle alalle ja itseä enemmän kiinnostaviin töihin (ja palkkaan). Teinin kaveriporukasta kun taitaa vain kolme kymmenestä olla tänä kesänä töissä. Muut reissaavat harrastusten takia Euroopassa tai kaverien tai vanhempien kanssa jossain muualla. Olivat teiniäkin yrittäneet houkutella kolmen viikon Japanin reissulle, mutta mä kuulin tästä vasta jälkikäteen. Kysäisin teiniltä, että mikset sä sanonut siitä ajoissa mitään, niin vastaus oli vaan, että "mulla on töitä, en mä kerkee". En sitten edes halunnut kysyä, että mitä moinen reissu olisi kustantanut. Varmaan tarpeeksi. Toki jos vanhemmille tupsahtaa vuosittain patentti- ja mitä lie maksuja sen verran ettei enää tarvi käydä töissä, niin ei kait niitten lastenkaan sitten tarvi millään minimipalkoilla töissä raataa sitä ainoaa kiireetöntä kesäänsä ennen collegea, vaiko tarviiko?

Tämä on tätä Piilaakson kuplaa, monessa muussa paikassa tässä maassa ihmisillä on kaksi tai kolmekin työtä, että voivat elättää perheensä. Teinilläkin on nyt toinen sivutyö. Kaverinsa isä tarvitsi jonkun koodaamaan jotain suht peruskoodia uuteen firmaansa ja teini tekee sitä nyt jokusen tunnin viikossa kotoa käsin. Verkostoituminenhan on täällä työmarkkinoilla äärimmäisen tärkeää ja monet työt saadaan niiden kautta ja tässä se taas tuli todistettua. Ja hyvää kokemustahan tämä on niin oikeista töistä kuin verkostoitumisen tärkeydestä teinillekin. Oppi näyttää menevän näin helpommin perille kuin äidin jankkaamana.