Sivut

torstai 12. tammikuuta 2017

Sairastamisesta, lääkäristä ja lääkkeistä

En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut sairastamisesta ja lääkäreistä, joten taitaisi taas olla aika kirjoittaa niistäkin näin flunssan jälkimainingeissa, kun kokemustakin on kertynyt tässä vuosien saatossa enemmän.

Koska terveydenhuolto on täällä isoa bisnestä, niin ainakin meidän käyttämällä lääkäriasemalla on saanut ajan omalle lääkärille tai jollekin muulle lääkärille samasta tiimistä suhteellisen pikaisesti, jos on tarvetta. Yleensä ihan samalle päivälle. Jos se taas ei ole onnistunut, niin päivystyksessä (urgent care) on yleensä päässyt tapaamaan lääkäriä 0-3 tunnin sisällä. Vastaanotolle mennessä kysyvät siinä aina ensin, että onko vakuutus ja yhteystiedot vielä samat ja haluanko maksaa sen käyntikerrat maksun siinä heti samalla. Ainakin meidän käyttämällä terveysasemalla ilmoittautumisen jälkeen jossain vaiheessa tulee hoitaja hakemaan sinne lääkärin huoneeseen. Se hoitaja ottaa aina joka kerta verenpaineen, sykkeen ja painon ensin ja kysyy, miksi olen tullut paikalle. Sitten joka kerta käydään läpi lääkkeet, mitä käytän ja mille olen allerginen. Taitaa siinä jotain muitakin vakiokysymyksiä olla. Jos valittaa esimerkiksi kovaa yskää ja flunssaa (niinkuin minä viime viikolla), niin se hoitaja antaa sen paperisen kaavun ja kertoo, että tuleeko tässä nimenomaisessa kaavussa se aukioleva osa eteen vai taakse ja mitä vaatteita pitää ottaa pois päältä enne kuin sen kaavun pukee. (Olen muuten tässä jo pitkään ihmetellyt, että miksi lääkärin vastaanotolla se kaapu on paperinen/kertakäyttöinen, mutta päivystyksessä ja ensiavussa se on kangaskaapu. En ole vielä keksinyt tähän vastausta.) Lääkäri tulee huoneeseen sitten joskus hoitajan huoneestapoistumisen jälkeen.

Kovasti riippuu vaivoista ja lääkäristä, mutta kyllä täällä tarjottavat lääkkeet on yleensä reippaasti tujumpaa tavaraa kuin Suomessa. (Poikkeuksiakin on, mun oma lääkäri on kyllä määrännyt ihan vitamiinejakin vaan.) Ensimmäiset pari vuotta sain kaikki mahdolliset pöpöt, ja on tässä kaikenlaista tullut sen jälkeenkin haalittua. Ainakin antibiootteja vaativaan vaivaan saa helposti ab-kuurin sieltä vahvimmasta päästä heti alkuun. Sitten, kun yrittää kysellä, että onko ne nyt ihan pakolliset, niin vastauksena tulee "aijaa, sä et ole syönyt kauheasti ennen antibiootteja, ehkä voidaan antaa sulle näitä lievempiä". Puolisolle oli työpaikan lääkäri määrännyt pidempään jatkuneeseen kurkkukipuun antibiootit vähän niinkun sen varalta, että kyllä se on streptokokki, vaikka sillä olikin vaan 1/3 streptokokin oireista. Se selvisi kyllä menemällä toiselle lääkärille, joka teki sen streptokokkitestin ja totesi, että negatiivista näyttää. Onhan täällä lääkäriasemien seinällä niitä listoja, että "täällä ei määrätä turhia antiobiootteja siihen ja tähän", mutta kyllä niitä täällä selkeästi enemmän tyrkytetään "varmuuden vuoksi" kuin Suomessa olen ikinä nähnyt. Vähän jotain ihottuman tapaista kun valittat, niin heti on steroidirasvaresepti määrättynä. Aivan perusterve ystäväni taas sai influenssan rokotteesta huolimatta pari vuotta sitten, ja lääkäri oli "ollut pahoillaan, ettei rokote toiminut" ja määrännyt heti Tamiflu-kuurin. Oli kuulemma tehokas kuuri. Juurikin luin jotain suomalaisia uutisia, kuinka niitä ei anneta perusterveille ihmisille Suomessa ollenkaan, eli turha mennä ruinaamassa sieltä niitä lääkäristä. Täällä se on joissain paikoissa ensimmäinen tarjottava vaihtoehto, kun flunssa on varmistunut influenssaksi. Nyt viime viikon lääkärikäynnillä se lääkäri olisi halunnut määrätä mulle kodeiinipitoista yskänlääkettä, mutta kyselin, että eikö vähän vähemmälläkin pärjäisi. Käski sitten ottaa käsikauppatavarana myytävää Robitussin DM:ää, joka on näitä dekstrometorfaania sisältäviä yskänlääkkeitä, vastaa kait suomalaista Resilaria. (Joka on siis näitä yskänlääkkeitä, joita tässäkin maassa väärinkäytetään isompina annoksina päihteenä, ja joka Suomessa kait on ainakin ollut lääkelain turvallisuusviraston tarkkailussa, että paljonko sitä myydään.) Itse kun ei ole varmaan Kvillaa vahvempaa tullut käytettyä, niin olihan se joo tehokasta, mutta ne listatut haittavaikutukset, yliaktiivisuus ja unettomuus sitten olivat myös kavereina ne yöt, kun sitä otin. On joskus työkavereiden kanssa puhuttu täällä käsikauppatavarana myytävistä lääkkeistä, joita ei omasta kotimaasta saisi, niinkuin antibioottivoiteet ja melatoniinit ym., joita täällä saa joka paikasta. Mutta ehkä osasyynä on se, että ihmisillä ei ole varaa sairastaa ja olla töistä pois (varsinkin jos työpaikalla ei ole palkallisia sairaslomapäiviä), eikä ihan joka asiasta sitten tarvi mennä lääkäriin (joka voi olla kallista riippuen vakuutuksesta, tai varsinkin jos sitä ei ole). Tai sitten vaan luotto kansalaisiin on kovempaa, että osaavat hoitaa itsensä tai itsepähän elämänsä sössivät jos sössivät, laitetaan tähän lappuun vaan tämä varoitus. Onhan toi lääketeollisuus täällä muutenkin iso bisnes ja isot rahat liikkuu siinä, lehdissä ja televisiossakin mainostetaan reseptilääkkeitä, jotta varmasti osaisit sitten kyseisen vaivan saatuasi pyytää juuri sitä tiettyä (kallista) lääkettä vaivoihisi.

Ja kyllä, täällä tablettimutoiset lääkkeet todellakin saa yleisesti apteekista oranssissa purkissa ihan niin kuin elokuvissa. (Tästä on nyt vaan poistettu nimen ja lääkkeen osoittava tarra yksityisyyden suojelemiseksi.)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti