Collegeen hakuvalmistelua – high school- ja collegesanastoa

Mitäs muutakaan meillä olisi viime viikot pyöritelty kuin näitä asioita. Ai, että miksi myös minun aikaani kuluu näihin? Eikö collegeenhaku ole teinin homma ja sen pitää se opiskelupaikkansa hakea ja saada? Kun opiskelupaikkaan hakeminen on maksullista, ja kokonaiskustannus/lukuvuosi on 30-60 000 $, niin kyllä se vaan kummasti on myös äidin homma auttaa tässä collegeviidakossa ja varmistaa, että teini hakee sellaisiin kouluihin, joissa se a) saisi hyvän koulutuksen, b) joissa se viihtyisi ja c) joihin meillä on varaa / teinillä mahdollisuus saada jonkunasteista stipendiä. Kirjoitan varmaan projektin päätyttyä näistä kaikesta enemmän, kun ajatukset ovat aiheesta selkeämpiä, mutta sitä ennen vähän vanhan kertausta ja sanastoa, joita tässä on pyöritelty.

ACT-, SAT- ja muista testeistä olenkin aiemmin kirjoittanut täällä. Luin jostain suomalaisesta uutisesta tai keskustelusta (en enää muista mistä), kun joku oli sitä mieltä, että nämä yhdysvaltalaiset testit on ihan löperön helppoja suomalaiselle, joka on lukenut pitkän englannin koulussa. Noh, en osaa sanoa mitään siitä, koska meidän teini ei ole opiskellut kielioppia ja muita Suomessa. Toki kohtuullisen ja hyvän arvosanan näistä testeistä varmasti saa suhteellisen vähäisellä harjoittelulla, mutta ongelmallisinta tuollaiselle meidän ei-natiiville teinille, joka on opetellut kieliopin enemmän tai vähemmän itekseen, on näiden testien aikarajat. Esimerkiksi tekstinymmärryskokeessa ACT-testissä on 40 monivalintakysymystä, mutta vain 35 minuuttia aikaa lukea tekstit ja vastata niihin. Olemmekin kotona nyt tänä syksynä teinin kanssa harjoitelleet muutaman kerran juuri tätä testin ajankäyttöä ja ylipäätään testin tekoa, koska edelleenkään en halua maksaa tuhansia dollareita millekään valmennuskurssifirmalle. Eli on käytetty netissä olevia testejä ja olen kellottanut aikaa, kun teini on harjoitellut ja saanut vähän testituntumaa testeihin ja osviittaa siitä, että mihin pitäisi itse testissä kiinnittää huomiota. Kokonaisia SAT-testejä voi harjoitella halutessaan mm. näillä kokonaisilla testeillä. ACT-testejä puolestaan täältä.

Mutta siis college-asioihin. Collegeja on pääsääntöisesti:

• Community college – kaksivuotinen, jossa voi tehdä Associate-tutkinnon joistain aineista. Community collegessa ei yleensä ole mitään asuntoloita ja näihin yleisesti ei tarvitse hakea ennen kuin vasta ilmoittautua kursseille ennen kurssien alkua. Community collegessa maksetaan vain suoritetuista kursseista, ja siellä voi tehdä noita yleisiä kursseja, joita collegeissa/yliopistoissa suoritetaan ensimmäisinä 2 vuotena. 
• College/university, undergraduate – tehdään nelivuotinen Bachelor (kandidaatin) tutkinto. Näihin nelivuotisiin collegeihin haetaan high schoolin viimeisen vuoden syksyllä/talvella. Yleisesti ensimmäinen opiskeluvuosi pitää asua kampuksen asuntolassa, mutta osassa on asuntolapaikkoja tarjolla myös vanhemmille opiskelijoille.
• Graduate school – osassa yliopistoja on mahdollista tehdä (kaksivuotinen) maisterin tai tohtorintutkinto, näihin haetaan kandin suorittamisen jälkeen erikseen. Kaikissa collegeissa ei ole mahdollista jatkaa maisteritutkintoon asti. Tästä syystä osa yliopistoista korostaa jo tätä mahdollisuutta collegeen hakijoille ja painottaa, että ovat tutkimusyliopisto (mahdollisuus tehdä myös maisterin tutkinto). Joissain collegeissa on mahdollista tehdä maisterin tutkinto nopeutetussa aikataulussa, eli suoraan sen undergraduate-tutkinnon aikana tai sen jälkeen, niin että maisteritutkinnon saa samassa ajassa kuin normaalisti kandin, tai opiskellaan vuosi kauemmin. 

High schoolit ja colleget ovat yleensä nelivuotisia ja opiskelijoita kutsutaan vuosikurssien mukaan:

• Freshmen – ensimmäisen vuoden opiskelija. 
• Sophomore – toisen vuoden opiskelija. 
• Junior – kolmannen vuoden opiskelija. 
• Senior – neljännen vuoden opiskelija. 

Tässä on jo jokunen vuosi tullut joka tuutista ajatus siitä, että pitää löytää sellainen koulu, joka on hyvä "match". Eli joka haluaa saada kyseisen opiskelijan heille opiskelemaan ja toisaalta, jossa se oma lapsi haluaa opiskella. Suomalaisena tämä on tuntunut jotenkin niin hullulle. Paitsi nyt kun on perehdytty kymmeniin ja kymmeniin collegeihin niin meille tulleiden mainospostien kuin teinin oman kiinnostuksen mukaan. Ainakin näitä yleisesti käsketään katsomaan, ja näitä kriteereitä meilläkin on tässä jokunen viikko/kuukausi tarkisteltu.

• Iso vai pieni oppilaitos – haluaako ennemmin mennä pieneen yliopistoon (n. 1500-3500) opiskelijaa vai isolle kampukselle (jopa 30-40 000 opiskelijaa) vai jotain siltä väliltä. Pienemmillä kampuksilla toki saa ehkä enemmän yksilöllistä opiskelua ja ohjausta, kun taas isommilla voi olla enemmän opiskeluaineita, enemmän opiskelun ulkopuolista aktiviteettia ja siten enemmän mahdollisuuksia löytää hyviä kavereita ja sulautua massaan, jos niin haluaa. 
• Yksityinen vai julkinen oppilaitos – tämä ei olekaan ihan helppo kysymys, sillä osa maan parhaista yliopistoista on yksityisiä, mutta toisaalta esimerkiksi Kaliforniassa julkiset yliopistot ovat myös ihan maan huippuja (ja todella suosittuja). Yksityisissä collegeissa saattaa olla isompi lukukausimaksu, mutta toisaalta myös ehkä mahdollista saada enemmän stipendiä tai rahoitusta opintoihin. Toisaalta toisen yliopiston julkisissa kouluissa saattaa olla toisesta osavaltiosta tuleville ihan yhtä kalliit maksut kuin jossain yksityisessäkin koulussa. 
• Kaupunki, maaseutu tai esikaupunkialue – osalle on hyvin tärkeää, että missä koulu sijaitsee. Tähän on toki monta hyvää syytä, esimerkiksi kulkuyhteydet. Jos joululomalle kotiintullessa pitää ensin mennä bussilla/junalla ja sitten kahdella lentokoneella, niin onhan se nyt hankalampaa kuin hypätä melkein collegen viereiseltä lentokentältä lentokoneeseen ja lentää kotiin. Toisaalta myös esimerkiksi kaupunkien vieressä olevilta kampuksilta on sitten helpompi lähteä viettämään vapaa-aikaa itse kaupunkeihin kuin jostain "keskeltä maissipeltoa". Tosin jos itse kampuksella on vaikka 30 000 opiskelijaa, niin onhan se nyt jo pieni kaupunki itsessään sekin. 
• Uskonnollinen vai sekulaari – osa yksityisistä oppilaitoksista omaa uskonnolliset sidokset ja omistajayhteisö (tai mikä lie) on uskonnollinen. Usein nämä ovat myös noita pienempiä oppilaitoksia. Näissä kouluissa on yleensä siis mm. pakollinen uskonnonkurssi vuosittain. Teinin koulun college counselorin mukaan katolisissa kouluissa uskonnonopetuksen voi valita vapaammin, eikä ole pakko olla katolisen opin mukaisessa uskonnonopetuksessa, mutta en tiedä siitä sen tarkemmin. 
• Tutkimusyliopisto vai käytännönläheinen – jotkut yliopistot painottavat enemmän teoreettista ja tutkimuspuolta, toiset taas käytännönläheisyyttä (vähän kuin yliopistot ja ammattikorkeakoulut). Jotkut sitten taas korostavat olevansa aivan voittamattomia, koska heillä on näitä molempia ja ovat siltä väliltä. 
• Pelkät opinnot vai co-op-ohjelma ja harjoittelut – joissain yliopistoissa opiskellaan neljä vuotta kursseilla ja sitten valmistutaan. Joissain taas on "co-op"-ohjelma, jossa ovat yhden tai useamman 3-6 kk jakson välillä töissä ja käytännön harjoittelussa alan yrityksessä ja sitten kesällä harjoittelussa samassa yrityksessä. Näin valmistuessa on tutkintopapereiden ohessa myös jo työkokemusta plakkarissa.
• Oma osavaltio vai muualle – jotkut haluaa hakea vain oman osavaltion julkisiin collegeihin, koska ovat yleensä halvempia. Jotkut taas haluavat nimenomaan muualle, joissa ei ehkä ole ihan sellaista kilpailua ja painekattila-fiilistä kuin täällä Piilaakson high schooleissa on ollut.
• Pääaineen valinta – jos on melkoisen varma siitä, mitä haluaa opiskella, haluttu pääaine ohjaa pitkälti valintaa. Saattaa esimerkiksi olla, että muuten melko "helpon sisäänpääsyn" omaava yliopisto onkin jossain tietyissä aineissa collegejen ranking-listojen Top 15:ssä. Joihinkin collegeihin voi hakea myös "undecided"-statuksella, eli pääaine valitaan vasta toisen vuoden lopussa. 

Suosituksena on siis yrittää rakentaa college-lista, eli lista niistä collegeista, joihin haluaisi hakea. Listalla pitäisi siis olla ottanut huomioon yllämainitut asiat, löytyykö collegesta ne oppiaineet, joita haluaa opiskella ja se, että millainen profiili koululla on (= kuinka todennäköistä omilla papereilla ja tuloksilla on mahdollista sinne päästä). Hakiessa listaan on siis hyvä yrittää haarukoida seuraavia:

• Reach – koulu, jonne haluaisit mennä, mutta joka on ehkä vähän saavuttamattomissa tai siinä rajoilla. Esimerkiksi jos oma ACT-tulos on 30 (asteikko 11-34) ja yleisesti sisään otetaan opiskelijoita, joiden ACT-tulos on 33-34, mutta jos itsellä on muita ansioita tai esimerkiksi koulu etsii uusia jäseniä samalla orkesteriin tai muualta tulleita, niin sinne voikin olla mahdollista päästä alemmilla arvosanoilla. Joidenkin ohjeiden mukaisesti näitä pitäisi olla hakemuksessa 1-2. (Ja väittäisin siis, että näitä lähes täysiä pisteitä näistä testeistä ei ihan kaikki suomalaisenkaan lukion käynyt ihan niin löperösti enää saavuta, kun ei sitä tulosta täälläkään valtakunnallisesti niin hurja joukko saa.)
• Target – koulu, joihin aiempien vuosien valittujen hakijaprofiilien perusteella sinun on mahdollista päästä ja minne haluaisit mennä opiskelemaan. Toki pitää muistaa, että mahdollisia samantasoisia opiskelijoita voi olla moninkertaisesti valittaviin opiskelijoihin nähden, joten varmaan näihinkään kouluihin pääsy ei tietenkään ole ennen kuin oppilaitos oikeasti on opiskelijan hyväksynyt. Jostain luin, että näitä olisi hyvä omalla listalla olla 5-7.
• Safe – suhteellisen turvallinen ja varma valinta, jossa on viime vuosina valittu sinun tasoisia opiskelijoita, mutta myös vähemmillä ansioilla on päässyt sisään. Teinin high schoolissa näkee Naviance-nimisestä systeemistä, minkälaisilla keskiarvoilla ja testituloksilla yleisesti on tiettyihin kouluihin tuolta high schoolista päässyt/ei ole päässyt. Mutta myös colleget yleensä esitteissään kertovat, että mikä on heidän 25 %, 50 % ja 75 % opiskelijoiden testitulosten ja keskiarvojen raja. Esimerkiksi, jos 50 %:lla on ACT-tulos 28 tai parempi ja keskiarvo vaikka 3,4, on hyvät mahdollisuudet päästä kouluun, jos omat tulokset ovat paremmat. Mutta varmaahan sekään ei tietenkään voi olla. Näitä olisi kuulemma hyvä olla listalla 1-2. Mutta näidenkin koulujen pitää ehdottomasti olla sellaisia, mihin opiskelija haluaa mennä, jos valitaan.
• (Super reach – tällaisiakin kouluja omaan suoritustasoon nähden on, eikä niihin suositella kauheasti hakemaan, vaan etsimään itselle parempi vaihtoehto. Jos todistus on esimerkiksi C:n tasoa ja ACT-tulos vaikka 25, niin on hyvin epätodennäköistä päästä huippuyliopistoihin ja Ivy Leagueen, paitsi tietenkin jos sinulla on joku kyky, jonka haluavat.)

Olenkin jo aiemmin maininnut jossain, että hakeminen eri kouluihin on erilaista. Monella collegella on oma hakujärjestelmänsä, mutta on myös yhteisiä, kuten usean (yksityisen) collegen käytössä olevan yhteinen Common App -hakusysteemi. Riippuu myös oppilaitoksesta mitä hakuvaiheessa vaativat. Vaihtoehtoja on useita:

• Itse hakemus – tehdään netissä olevan hakujärjestelmän kautta. En tiedä, olisiko johonkin vielä mahdollista/pakollista hakea paperilomakkeella. Hakemuksessa täytetään sivukaupalla tietoja yhteystiedoista arvosanoihin ja mitä vielä. Hakemusmaksu on yleisesti siinä 50-75 dollaria riippuen paikasta. 
• High schoolin arvosanat – lähetetään erillisen systeemin kautta niihin collegeihin joihin haetaan. 
• Testitulokset – lähetetään testifirmasta valittuihin collegeihin. Tulosten lähettäminen on maksullista, vaikka muutaman kerran sen voi lähettää ilmaiseksi heti tulosten saamisen jälkeen. Nyt en ole varma hinnasta, koska meillä tämä on vielä työn alla, mutta 15 dollarista olen kuullut puhuttavan.
• Essee – moneen collegeen pitää kirjoittaa myös essee/esseitä, joiden ohjeet ja pituudet riippuvat oppilaitoksesta. Esimerkiksi Common App -järjestelmässä on yksi yhteinen essee, mutta sen lisäksi eri oppilaitokset voivat vaatia myös omia esseitään. UC (University of California) -kouluissa puolestaan tänä vuonna vaatimuksena on 4 "personal statement" -esseetä, joiden pituus saa olla maksimissaan 350 sanaa. Niillä on onnistuttava tekemään vaikutus valitsijoihin.
• Suosittelijoiden kirjeet – moni yliopisto vaatii suosittelukirjeet, usein yhden koulun opinto-ohjaajalta ja yhden joltain opettajalta.
• Haastattelu – joissain collegeissa on myös haastattelu. Tai taidealoilla esimerkiksi voi olla näiden lisäksi vaatimuksena vielä esimerkiksi portfolion lähettäminen.

Hakemisessakin on eri vaihtoehtoja, tarjolla on ainakin:

• Regular decision – normaali prosessi, eli normihakuaika, joka päättyy yleensä talvella, joissain paikoissa jo marraskuussa, joissain vasta tammikuussa. Hakijoille ilmoitetaan päätöksistä viimeistään huhtikuussa.
• Early action – aiempi haku, jossa voit hakea jo usein lokakuun loppuun mennessä, jos olet jo varma paikoista, joihin haluat hakea ja sulla on kaikki testitulokset saatuna, että voit niillä hakea. Plussana näissä on, että hakijoille yleensä ilmoitetaan jo viimeistään tammikuussa, että onko heitä valittu vai ei. Tai sitten voivat siirtää hakemuksen tuonne normivalintaan, jolloin taas tulokset tulevat myöhemmin. 
• Early decision – kuten yllä, mutta tämä on sitova. Eli jos pääset ko. collegeen, niin se paikka on pakko ottaa vastaan. Eli vain yhteen voi hakea tällä statuksella. Tulos tulee myös jo talvella, ja jos se on myönteinen, niin sitten on velvoitettu ilmoittamaan kaikkiin muihin oppilaitoksiin, etttä peruu hakemuksensa.
• Rolling admission – ei ole mitään selkeää hakuaikaa, vaan voi lähettää hakupaperinsa melkein milloin vaan ja colleget sitten hyväksyvät opiskelijoita myös lähes milloin vain. Teinin joku koulukaveri oli jo saanut myönteisen päätöksen jostain collegesta tälliasesta hausta.

Jokaisella nelivuotisella koululla on opintomaksu ja jotenkin se pitää maksaakin. Siihen liittyen on tietenkin hyvä vähän perehtyä tähänkin systeemiin etukäteen, vaikka tähän voi itse vaikuttaa kaikkein vähiten.

• "Sticker price" eli hintalappu – colleget kertovat kaikki sivuillaan lukukausi/vuosimaksun suuruudeen, joka on niin sanotusti se hintalappuun präntätty hinta. Sen lisäksi yleensä listattuna ovat (ja pakollisina kuluina) asuntola-asuminen ja ruokapaketti (room and board), kirjat, matkat ja muut kulut. Täällä lopullista hintaa on vaikea tietää ennen kuin oppilaitokselta tulee hyväksymiskirje, sillä mahdollisia hintaan vaikuttavia tekijöitä on paljon. 
• FAFSA – liittovaltion hakemus avustukseen opintoihin. Vanhempien ja opiskelijan tulojen ja varallisuuden perusteella voi saada avustusta opintoihin, joka alentaa siis tuota maksettavaa lukukausimaksua. Hakuun tuli tänä vuonna muutos ja hakulomake aukesi jo 1.10., eli hakemuksen voi laittaa sisälle jo ennen opintoihin hakemista.
• Merit scholarships – opiskelumenestykseen perustuvat stipendit ja apurahat. Jos collegesta tulee hyväksyntäkirje, tulee sieltä samalla myös tieto lopullisesta hinnasta, kun liittovaltion mahdollinen avustus ja ansioiden perusteella annettava stipendit on otettu huomioon. Lopullinen hinta ja se hintalapun hinta voivat siis olla joko lähes samat tai huomattavasti erilaiset. Tosin kokonaan ilmaisia opintoja tässä maassa harvemmin saa, mutta on sekin kuulemma edelleen mahdollista. Tosin silloin yleensä pitää löytää esimerkiksi koulu, jossa ei ole kyseisestä high schoolista aiemmin ollut opiskelijoita ja omata erittäin hyvät arvosanat. Eli helpommin sanottu kuin tehty.
• Scholarships – sitten on vielä muita stipendejä tai apurahoja joita voi hakea, ja joista voi jonkunlaisia summia hakea. Näitä on ilmeisesti ihan vaikka mitä maan ja taivaan välillä. Esimerkiksi UC (University of California) -hakemuksessa voi raksia tiettyjä ominaisuuksia, jolloin voidaan harkita kyseisen apurahan saajaksi. Lähtevät hyvin yleisistä kuten "ensimmäisen sukupolven maahanmuuttaja" tai "perheen ensimmäinen college-opiskelija" hyvinkin yksityiskohtaisiin kuten vaikka "2. sukupolven juutalainen kuuro opiskelija, joka opiskelee mikrobiologiaa" (tämä ei ole mikään virallinen luokka, mutta jotain vastaavia siellä kyllä oli).

 Näitä on pyöritelty sen verran, että teinillä on lista valmiina ja hakupapereiden ja esseiden täyttäminen ja kirjoittaminen täydessä vauhdissa. Kait mä jotain tästä listasta unohdin, mutta kuten sanottua, tämä ei varmaan ollut viimeinen college-postaus. Pahoitteluni siitä.

(Edit. Lisätty unohtuneet suosittelijakirjeet ja "undecided" vs. pääaine)

(Edit 2. Lisätty vielä hakuajoista, koska parempi, että ovat kaikki tässä samassa tekstissä)