Sivut

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Mini road trip: White Sands National Monument, New Mexico

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Vai miten se nyt meni. Nämä kuvat ovat olleet järjestelemättä nyt nelisen kuukautta, joten ei kun härkää sarvista ja organisoimaan. Samalla on aika tehdä tänne aivan liikaa kuvia omaavia postauksia muutama kappale.

Meillä on siis eräänlainen pään sisäinen bucket list paikoista, joissa haluaisimme käydä ja on meillä ollut jo ihan jopa valmiita suunnitelmia, jotka eivät syystä tai toisesta ole toteutuneet. Helmikuun puolivälissä teinillä on koulusta 5 päivän vapaa, kun siihen osuu pari arkivapaata viikonlopun yhteyteen. Tästä on ollut jo pitkään puhetta, että käytetään se Floridassa ja Harry Potter -puistossa käyntiin. Tälle vuodelle oli kuitenkin tiedossa El Niño, joka saattaa tuoda Floridaan kunnon sateita, myrskyjä ja tornadoja. Ajatus teemapuistosta kaatosateessa ei sitten kuitenkin houkutellut, joten piti löytää joku toinen kohde. Luin viime syksynä lehdestä jutun epäonnisista eurooppalaisturisteista, jotka olivat joskus loppukesästä menneet White Sands National Monument -alueelle, eivätkä kylteistä huolimatta olleet varustautuneet riittävällä määrällä juotavaa. Ikävästihän siinä kävi ja perheen vanhemmat menehtyivät siellä nestehukkaan. En ollut ikinä kuullutkaan paikasta, mutta kuvien perusteella se päätyi meidän epämääräiselle bucket listille, josta se kaivettiin esiin Floridan tilalle. Vähän lentojen vaihtoja ja kokonaismatka-aikaa selviteltyämme päädyttiin lopulta tekemään mini road trip, joka käsitti 5 päivää, 3 osavaltiota ja 1660 mailia. Kuulostaa kiireisemmältä kuin oli, mutta toisin kuin täällä Kalifornian ruuhkissa, tuolla oli reippaasti tilaa ajella ja matkat kestivät juuri sen verran tai vähän vähemmänkin kuin mitä karttaohjelmat ennakoivat. Ehdittiin siten tehdä matkaan muutama kiertotiekin. Matka alkoi siis lentämällä Phoenixiin ja sieltä n. 6 h ajoa White Sands -alueelle. Oltiin kuviteltu käyvämme tuolla sitten perjantaiaamuna, mutta ehdittiin ihan hyvin jo torstai-iltapäivänä.

Better late than never, right? These pictures have been on my computer for four month now and I had finally time to go through them. We have so many travel plans and bucket lists and this was really not one that we had planned for this February. We had Florida and Harry Potter theme park planned, but when I was going to make reservations, I realized that the weather in an El Niño year could be horrible in Florida and the idea of walking in a theme park in pouring rain was not very tempting. I had read about the White Sands area and since we wanted to go somewhere warm, we started to look options flying there. Layover times etc. changed the plans to a mini road trip, 5 days, 3 states and 1660 miles sounds crazy, but it was not that bad. The traffic is almost non existent compared to California, so no delays on the road. Actually quite the opposite, since we had time to do some detours too. We flew to Phoenix, AZ early in the morning and drove the 6 hours to White Sands. We thought that we would visit the park on Friday morning, but we had actually plenty of time to go there Thursday afternoon. It is not a very large park, so we had enough time to explore.




Jos nämä ei näytä kuin lumelta Suomessa, niin miltä sitten? Paitsi, että tämä on tällaista hyvin hienoa hiekkaa, joka tosin narskuu jalan alla kuin pakkaslumi konsanaan. Tämä on muuten maailman laajin kipsidyynialue (?, englanniksi gypsum).

This so looks like Finland in the winter. Except that this is not snow, but sand. In different kind of formations in different parts of the park. This is actually the largest gypsum dune field in the world. (I did not know that.)








Ei lähdetty mihinkään pitkälle vaellukselle, vaikka sitä varten siellä on sellaisia kivikasoja merkkeinä. Aurinko paistoi vielä iltapäivälläkin melkoisen kuumasti ja korkeus (n. 1300 metriä merenpinnasta) teki sen, että näiden hiekkakasojen päällekin kiipeäminen riitti ihan pienestä urheilusta. Bongattiin kuitenkin oppaan vetämä auringonlaskun kierros, jossa käytiin ihmettelemässä yhtä osaa puistosta ja sen elämää oppaan opastuksella. 

We decided not to do any hikes, even though you could do that. You just need enough water with you, since the sun is heating pretty well in February too and the elevation (4,235 feet) makes it feel like doing hard exercise already when climbing up these sand hills. We did spot a guide lead sunset tour that we joined, and it was really interesting.

Merkki elämästä, vaikka eläimiä ei muuten onnistuttukaan näkemään ainuttakaan. / Sign of life in the park. We did not see any live birds or animals, but they are there somewhere.
Oppaan mukaan alueella on ollut järvi, jonka pohjassa on tällaista kiinteää kiveä, josta alueen kipsihiekka (?) ("gypsum") on sitten irronnut. Tässä kuvattu aurinkoa vasten, että väri tulee esille paremmin. Kynnellä raaputtamalla tuosta irtoaa sellaista valkoista kipsipölyä. / This is found on a bottom of a lake and if I understood correctly this is where the gypsum that creates these dunes comes from. Photo taken against the sun to see all the colors. You can scratch this with a nail and it makes a distictive mark, so this is not very hard.

Ketun jälkiä. / Fox tails.

Kipsikivi kasvuston alla. Tällaisia kivimäisiä muodostelmia näkyy siellä ajoittain. Osa näistä on vasta kasvamassa ja osa jo pienenemässä ja hajoamassa hiekaksi. / Gypsum plant stand. Sometimes the qypsum makes these rock like formations that create the dunes. You can see different kind of plant stands and rock type of formation on different stages on the area.



Tämä on yksi näistä jo hajoamassa ja pienenemässä olevista "kivistä". Tähän sai koskea ja sitä sai hajottaa. Ihan pienellä kosketuksella lähti hiekkaa irti. Tuntui kuin paakkuuntuneelta perunajauholta käteen. / This formation is already breaking up and people were allowed to touch it. You could just peel sand away from it,  it does not feel rock like at all.
Auringon laskiessa ympäröivät kalliot värjäytyvät kauniisti. / Sunset makes the surrounding mountains glow in red. Beautiful.


Sitten olikin jo aika etsiä syötävää ja mennä nukkumaan. Hyvin lähellä puistoa on Alamogordo-niminen kaupunki, josta olimme varanneet majoituksen. Suhteellisen pieni kylä/kaupunki, mutta oli siellä muutamia hotelleja ja ruokapaikkojakin mistä valita. Yövyttiin Fairfield Inn and Suites -hotellissa, joka oli oikein siisti ja hotellin viereisen italialaisravintolan ruoka oli oikeinkin syötävää.

After that it was dinner and sleep. We stayed at the Fairfield Inn and Suites in Alamogordo, very near the park, about 17 miles away. This is a very small town, but it had enough lodging options and diners/restaurants. So we were good. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti