Pienlentokentän avoimet ovet

Bongasin jostain paikallisesta nettilehdestä, että Palo Alton lentokentällä on avoimet ovet. Uutisen perusteella siellä olisi jonkun verran nähtävää ja ehkä mahdollisuus perheen teinille päästä kokeilemaan koneessakin oloa. En ole koskaan käynyt pienlentokentällä, joten oli ihan hauska lähteä katselemaan, että mitä kaikkea siellä olisi. Päätettiin sitten lähteä viime sunnuntaina sinne kurkkaamaan menoa.

Tapahtuma oli selkeästi osittain suunnattu lapsille, vaikka toki aikuisiakin oli paljon ja heille omat kiinnostuksen kohteensa, kuten esimerkiksi muutama myynnissä ollut pienkone (en kysynyt hintaa edes uteliaisuuttani). Muun muassa poliisilaitos oli esittelemässä toimintaansa ja kalustoaan. Alla kuvassa olevia liikuteltavia operaatiokeskuksia on kuulemma koko laakson alueella neljä. Palo Altossa sellainen on Stanfordin takia, eli tämä päivystää aina mm. Stanfordin jalkapallo-otteluiden aikaan alueella. Muutenkin kuulemma toimintaa ohjataan tästä käsin vähintään kahden viikon välein.

Poliisin liikuteltava operaatiokeskus

Myös poliisiauton takapenkki piti tietty käydä koeistumassa. Ei ollut mikään kovin miellyttävä istumakokemus. Penkit on muovia, eli ihan niinkuin jonkun stadionin penkit, mutta jalkatilaa on ihan järjettömän vähän. Elokuvissa nillä on varmaan toisenlaiset autot, koska etu- ja takaosan pleksilasi, ikkunoissa olleet kumi- tai muoviristikot, oven lapsilukko ja pieni jalkatila kyllä pitänee huolen, ettei tuolta helposti karata..

Poliisiauton superepämukava asiakkaan matkustustila

Nasa Amesin tutkimuskeskus esitteli myös toimintaansa lentokonehallissa. Pääsimme myös juttelemaan ja kyselemään tyhmiä (ei meidän mielestä, mutta varmaan sen astronautin mielestä ne oli tyhmiä kysymyksiä) astronautti Bo Bobkolta. (Ei varmaan tarvitse edes mainita, että tämä oli ensimmäinen astronautti, jonka olen ikinä tavannut..)

Bo Bobkon takki

Ja itse Bo Bobko

 Erilaisia pienkoneita paikalla oli pilvin pimein. Itse sinne lentokoneiden viereen ei pääsääntöisesti tietenkään päässyt juoksentelemaan ja ihmettelemään, mutta osa oli tuotu yleisölle näytille ja osa koneista osallistui näytöslentoihin.

Näytöslento

Vähän vanhempaa kalustoa

Niinkuin ilmeisesti tämäkin

Samaiset koneet lentoon lähdössä

Päivän kohokohta oli kuitenkin se, että 8-17 -vuotiaat todellakin pääsivät vartin pienkoneajelulle. Systeemi oli vähän huonosti organisoitu, mutta sama kait sen väliä. Huomautanpahan vaan, että suomalaiset olisivat organisoineet ilmoittautumisen vähän paremmin. Tuolla nimittäin ensin piti täyttää lappu ja vanhemman suostumus (eli omalla vastuulla ja jos jotain sattuu, niin turha tulla ulisemaan), jotka jätettiin jollekin henkilölle siihen kojuun. Sitten piti kuulemma odottaa tunti. No tunnin päästä sitten huudeltiin lappujen mukaan nimiä ja lappua vastaan sai jonotusnumeron (oikeasti kenelle tulee tällainen systeemi edes mieleen?!?). Kukaan ei sitten oikein tiennyt, että missä numerossa mennään ja lentämään pääsee aina paikalla olevista ne, joilla on pienin jonotusnumero (siis joo.. mutta kuka viitsii enempää valittaa, kun ilmaiseksi pääsee lentämään). Ne, jotka oli olleet jonossa heti aamukymmeneltä kun olivat jo ehtineet lentääkin. Päätettiin sitten käydä syömässä jossain lounasta. Onneksi takaisin tullessa näytöslennot olivat taas loppuneet ja meidän teini pääsikin sitten heti kahden toisen pojan kanssa koneeseen. Siinä oli pakollinen kuvaussessio ja kivi-paperi-sakset -tyyliin ratkaistiin etupenkin kohtalo. Meidän teini siis takapenkille, luurit korviin, vyöt kiinni ja rullaamaan. Pilotti oli kuulemma lentotorniin kommunikoinnin ohessa ehtinyt kertoa lentämisestä ja maisemista vaikka kuinka paljon. Turha varmaan sanoa, että teini oli ihan innoissaan koneen laskeuduttua. Tai miten innoissaan nyt tuollainen teini nyt sitten voi olla. Ainakin asteikolla 1-10 kokemus oli 10. Ja se on meidän teiniltä paljon. ;)

Young Eagles -ohjelman turvin voisi kuulemma myöhemmin jonkun verkkokurssin suoritettuaan saada vielä ilmaisen tunnin lennon myöhemmin. Tapa hankkia uusia harrastajia tämäkin, mutta meidän kukkarolle kyllä jokseensakin liian arvokas harrastus sen ilmaisen lennon jälkeen kuitenkin.

Cesna 180, teinin ensimmäinen pienlentokokemus

Ja lento loppumassa, laskeutuminen viittä vaille valmis

Ei voi muuta sanoa kuin, että oli kyllä tutustumisen arvoinen reissu. Teini meinasi, että pitää laittaa ensi vuoden tapahtumakin jo kalenteriin, että pääsee taas lentämään..