Tätä asiaa on meillä kotona joskus pohdiskeltu ja olemme jo pitkään ajatelleet, että kansalaisuutta haetaan, kun se on mahdollista. Meillä syyt ovat olleet seuraavat:
– Olemme aikeissa jäädä tänne pysyvästi tai ainakin toivottavasti pitkäaikaisesti, jolloin on luonnollista olla kiinteämpi osa tätä yhteiskuntaa. Ja olla siten täysivaltainen yhteiskunnan jäsen.
– Mahdollisuus rekisteröityä äänestäjäksi ja äänestää vaaleissa, vaikuttaa poliittisesti ja yhteiskunnallisesti ja osallistua sitä kautta myös omaan elämään vaikuttamiseen.
– Vaikka ajatuksena onkin asua täällä, niin kansalaisuus antaa myös sen mahdollisuuden, että maasta voi olla välillä pois pitempiäkin aikoja ja palata takaisin (koskaanhan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan). Ei siis tarvitse hakea mitään takaisintulolupia kuten Green Cardin kanssa, jos olisi pitempään poissa.
– Ei tarvitse huolehtia Green Cardin uusimisesta 10 vuoden välein, eikä kantaa sitä korttia aina mukanaan. (Tiedän, ettei kaikki niin tee. Mutta tiedän myös, että viimeaikaisten uutisten ja päätösten jälkeen työpaikkojen lakimiehet ovat muistuttaneet työntekijöitä kantamaan mukanaan henkilöllisyystodistusta, josta käy ilmi oleskelun laillisuus. *huom. tämä teksti on kirjoitettu helmikuussa, joten viimeaikainen viittaa siis alkuvuoteen.)
– Koska Suomi sallii kaksoiskansalaisuuden, joten emme prosessissa menetä Suomen kansalaisuuttamme.
– Ehkä enemmän teinin tulevaisuuden näkökulmasta, mutta osa opiskelustipendeistä ja työpaikoista on vain kansalaisten ulottuvilla.
– Kansalaista ei voi karkoittaa maasta. Vaikka ei meillä siis mitään aikomusta olekaan alkaa tässä lakia muutenkaan rikkomaan.
– Kansalaisena voisi muuten saada anottua pysyvät oleskeluluvat myös muille perheenjäsenille, mutta meitä tämä tuskin tulee koskemaan. Ja prosessi on kuulemma tolkuttoman pitkäkestoinen, varsinkin jos kyse on jostain muusta lähisukulaisesta kuin vanhemmista tai omista lapsista. Eli se nyt kuriositeettina, ei vaikuttanut meidän päätösprosessiin.
– Meidän näkökulmasta hyödyt ylittävät haitat. Monet nostavat esille, että kansalaisena on verovelvollinen ikuisesti Yhdysvaltoihin. Suomella ja USA:lla on verotussopimus, eli henkilöä ei tuplaveroteta. Suomen veroprosentti on edelleen täkäläistä suurempi, joten tuskin ihan heti tulee tilannetta, että ero olisi toiseen suuntaan ja joutuisi Suomesta käsin sen lopun maksamaan USA:han. Koskaanhan ei toki voi sitä tietää. Toisekseen kansalaisena saattaa joutua valamieheksi oikeudenkäyntiin, mutta aika harvinaistahan se loppujen lopuksi on. Tai kyllä niitä kutsuja kait tulee aina joskus, mutta yksikään tuttavani ei ole päässyt sitä valintaprosessia pidemmälle, vaikka olisivat asuneet täällä vuosikymmeniä. Tulee sitten kutsu, jos tulee.
Pari tuttavaani on viime aikoina käynyt prosessin läpi laittaen paperit eteenpäin heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä. Heillä syyt olivat lähes samat kuin meillä, ja myös erityisesti se, että pääsi äänestämään edellisissä vaaleissa. Olen kuullut sellaisenkin näkökulman, ettei halua prosessia aloittaa nykyhallinnon alla, mutta me ei asiaa pohdittu ollenkaan siitä näkökulmasta. Tosin se kansalaisuus-workshopin yksi vapaaehtoistyöntekijä totesi siinä alkuun puolisolle, että "kiitos, kun vieläkin haluatte tämän maan kansalaisuutta hakea". Meille tämä ei kuitenkaan ole ollut puoluepoliittinen päätös mitenkään, vaan luonnollinen jatke täällä olemiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti