Yhdysvaltain kansalaisuuttahan voi alkaa hakea kansalaistumisprosessin kautta. Hölmö käännös suomeksi, mutta englannin kielinen termi on siis naturalization. Eli siinä ikään kuin luonnollisesti kansalaistutaan näin ajan myötä ja tullaan siten täysivaltaiseksi jäseneksi tässä maassa äänestysoikeuksineen ynnä muineen. Mitenkään automaattisesti tämä prosessi ei tietenkään käy ja Green Cardilla voi kyllä olla täällä vaikka koko ikänsä. Nykyään vaan se itse Green Card kortti pitää myös uusia 10 vuoden välein ja maksaa se reilu nelisensataa siitä. Eli ei senkään turvin voi vaan köllötellä olemaan loppuelämänsä, vaan pitää aktiivisesti muistaa se uusia ajoissa.
Yhdysvaltain kansalaisuutta voi alkaa hakea siinä vaiheessa kun on ollut maassa Green Cardilla vähintään viisi vuotta keskeytyksettä (tai jos on naimisissa maan kansalaisen kanssa, niin raja on kolme vuotta). Maasta saa toki olla välillä pois ja käydä ulkomailla, mutta jos tuota aikaa on kertynyt yli 6 kk, se aika lisätään siihen määräajan päälle. Ja jos poissa on ollut yhtäjaksoisesti pidempään, saattaa se kertymisaika alkaa ihan alustakin. Hakemuksen voi kuitenkin täyttää ja lähettää jo kolme kuukautta ennen tuota maagista viiden vuoden rajan täyttymistä. Ja mehän on se rajapyykki nyt jo ylitetty. Ihan heti ensimmäisenä mahdollisena päivänähän me ei papereita täytetty, vaikka ei tässä kauheasti ole vitkuteltukaan. Kansalaisuutta voi itse hakea täytettyään 18 vuotta ja olemmekin tässä pohtineet, että odotellaanko sitä päivää, kun koko perhe on täysi-ikäisiä vai mitä tehdään. Siitä, miksi kansalaisuutta haemme jne. ajattelin sitten kirjoitella erillisen postauksen jossain vaiheessa.
Itse hakemus on 20-sivuinen N-400-lomake, johon voi halutessaan tutustua täällä. Pääsääntöisesti ihan peruskauraa ja hillitön määrä Kyllä/Ei-kysymyksiä seulomaan taustaa. Muutamia kohtia siellä kuitenkin oli, joita ajateltiin tarkistaa jostain. Koska lomake ei kuitenkaan ole mikään äärimmäisen vaikea täyttää, jonkun verran aikaa se toki vaatii, ei lähdetty palkkaamaan mitään maahanmuuttoon erikoistunutta asianajajaa. Sitten bongasin meidän lähikirjaston sivuilta kansalaisuuden haku -aiheisen workshopin ja ilmoittauduttiin sinne ajatuksenamme saada askarruttavat kysymykset hoitoon ja paperit lähetysvalmiiksi. No se olikin sitten vähän erilainen workshop kuin kuviteltiin.
Kävi siinä sitten alkuun ilmi, että ei tämä workshop ole pelkästään kysymyksille, vaan siinä erään ei-voittoa-tavoittelevan maahanmuuttoon liittyvän organisaation edustaja ja vapaaehtoiset täyttävät kanssamme (tai oikeastaan meidän puolesta) lomakkeet ja katsovat, että kaikki on oikein. Sen jälkeen he lähettävät paperit ja kaikki kommunikaatio tulee niin meille kuin heillekin ja voimme pyytää heiltä apua ja neuvoja missä tahansa prosessin vaiheessa. Ja koska meidän paperit on tehty kirjaston ilmaisworkshopissa ei meiltä peritä normaalia palvelumaksua. Toki olisimme voineet kysyä vaan neuvotkin ja lähteä kotiin täyttämään paperit loppuun, mutta jos kerran joku haluaa ne tehdä meidän puolesta, niin mikä ettei.
Siinä sitten käytiin paperit läpi meidän kaikkien osalta ja aikaa kyllä kokonaisuudessaan vierähti sen 1,5 h. Ja oikeastaan ihan hyvä oli, että saatiin kysyä joitain asioita, että miten ne sinne laitetaan. Mehän esimerkiksi asuttiin täällä kaksi ensimmäistä viikkoa hotellissa, joten piti varmistaa, mitkä osoitteet haluavat noille viikoille, ja esimerkiksi pitääkö meidän laittaa Suomen osoitteemme, koska se 5 vuotta ei ole ihan vielä täynnä (papereihin tarvitaan siis viimeisen 5 vuoden osoitteet). Jne, jne. Puolison saama ylinopeussakkokin piti sinne kirjata ja tehdä kirjallinen selvitys vieraan vallan (Suomen siis) alla suoritetusta asepalveluksesta. Perusteluiksi toki laitetaan vaan, että pakollinen asevelvollisuus jne., mutta on helpompi kirjoittaa se lisäys jonkun opastuksella, joka näitä kirjoittelee harva se päivä. Laiskuus siis iski, kun kerran tarjottiin ilmainen täyttöpalvelu.
Paperit liitteineen tuli täytetty ja shekitkin liitettyä hakemuksiin. Ilmaistahan tällainen kansalaiseksi haluaminen ei tietenkään ole, vaan hakemuksen käsittelymaksu on tällä hetkellä 640 $ ja sen lisäksi maksetaan 85$:n biometriikka-palvelumaksu eli prosessiin kuuluva sormenjälkien ja valokuvien otto. Toki tuo käsittely kattaa sitten meidän koko taustojen selvittämisen ja koko prosessin, että onko se sitten kallis vai ei, on jokaisen itse mietittävissä. Sinänsähän me on käyty se taustojen selvittäminen läpi jo silloin Green Card -prosessin aikana, mutta sama homma on siis edessä myös nyt. Nyt ei vaan tarvitse enää toimitella rikosrekisteriotteita ja mitä kaikkea sitä pitikään silloin Green Cardia hakiessa toimitella.
Teinin osalta paperit eivät voi lähteä vielä eteenpäin, sillä vaikka täysi-ikäisyys lähellä jo häämöttääkin, pitää teinin papereihin saada ensin Selective Service eli asepalveluksen ID-numero. Miespuolisten 18–26-vuotiaiden, niin Green Cardin omaavien kuin kansalaistenkin, pitää rekisteröityä tuohon, joten se olisi ollut edessä joka tapauksessa. Koska Yhdysvalloissa ei ole pakollista asepalvelusta, ei tuo rekisteröityminen tarkoita armeijaan menoa paitsi siinä tapauksessa, jos tulisi yleinen liikekannallepano (viimeksi Vietnamin sodan aikaan). Mutta ilman sitä ID-numeroa kansalaisuushakemusta ei voi täyttää kokonaan ja lähettää. Tuon ilmoittautumisenhan voi tehdä myös netissä, mutta ilmeisesti järjestelmässä on vain kansalaisten sosiaaliturvatunnukset, joten teinin rekisteröityminen ei onnistunut. Eli hänen kohdallaan tuo rekisteröitymisprosessi etenee paperilomakkeiden lähettelyllä ja 1-3 kuukauden käsittelyajalla.
Mutta paperit on nyt täytetty ja nyt sitten vaan odotellaan seuraavia prosessin vaiheita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti