Sivut

tiistai 16. joulukuuta 2014

Sataa, sataa ropisee - vihdoin!

Jos on kohta kaksi vuotta odoteltu sadetta, niin nyt sitä riittää. Ensimmäinen syysmyrskyn tapainen oli kiitospäivän viikonloppuna ja sen takia meidän lentokin oli silloin myöhässä, kun San Franciscon päässä satoi melko reippaasti.

Kunnon myrsky saatiin viime viikon torstaina. Ennustivat kovaa tuulta ja reipasta sadetta. Onneksi kuitenkin se reipas tuuli tuli vain yöllä puuskittain, sillä päivällä sitä sadetta tuli niin riittävästi, että sekin onnistui vähän sekoittamaan kaikkea. On se tietty helppoa suomalaisena miettiä, että voi hyvää päivää, eivät ole täällä edes sateeseen tottuneet, mutta ei se ihan niin yksinkertaista ole. Ensinnäkin sitä vettä tuli vuorokauden aikana täällä meidän nurkilla 4 tuumaa, eli n. 10 cm. Vertailun vuoksi kurkkasin Suomen säätilastoista: Etelä-Suomessa sataa eniten elokuussa ja keskimääräinen elokuun sademäärä on 80 mm ja sadepäiviä yhteensä keskimäärin 15. Täällä tuli siis vuorokaudessa enemmän vettä kuin keskimääräisesti koko elokuun aikana Suomessa. Eipä silti, sadetta tuli sen yhden vuorokauden aikana enemmän kuin tällä alueella koko vuoden 2013 aikana. Kyllä, siis todellakin on kärsitty kuivuudesta ja kyllä, sitä vettä tuli kuin sieltä kuuluisasta Esterin takalistosta.

Tähän kun sitten yhdistää sen, että vaikka joinain päivinä oli edellisillä viikoilla jo sadellut, niin pääsääntöisesti vuoteen ei ole satanut yhtään. Viemäreissä on siis kaikenlaisia lehtiä ja muuta roskaa, jotka helposti tukkivat ne. Eikä ne viemärit välttämättä tällaista määrää vettä muutenkään ehtisi vetämään. Tuloksena oli sitten tulvivia teitä ja rankkasateen aiheuttamia syöksytulvia. Täällä meidän nurkillakin joitain teitä oli suljettu ajoittain kokonaan, varsinkin siltojen alla olevissa alamäissä, joista ei pysty näkemään, että paljonko sitä vettä oikein on ja josta ei silloin ole mitään syytä ajella. Onneksi oma työmatkani on tasaista tietä, vaikka kyllä sitä silläkin matkalla ajoittain oli reipas kerros vettä, eli vesiliirtoa sai kyllä varoa. Edelliseltä yöltä oli vielä tiellä katkenneita oksia alkumatkasta, joita olisi pitänyt pystyä väistelemään veden ohessa. Onneksi kuitenkin jo parisen viikkoa oli ajoittain sadellut ja tieltä oli huuhtoutuneet kaikki viime vuoden öljyt ja kurat. Täällä kun on kuukausia ensin satamatta, niin kaikki autoista tippuneet öljyt ym. on siinä tienpinnassa, kun sitten tulee vettä, niin se vesi + öljyt sun muut on melkoisen vaarallinen yhdistelmä ja peltiä ruttaantuu, jos ei kaasujalkaa hillitse.

Tuolla rannikoilla, kuten San Franciscossa, Oaklandissa ja vaikka Santa Cruzissa oli selkeästi pahempia tulvia ja vettäkin tuli käsittääkseni enemmän. Jossain uutiskuvissa näkyi kuvia puolestaan esimerkiksi Napan alueella, jossa ihmiset menivät sup-laudoilla teillä, kun tiet lainehtivat niin reippaasti. Joku näytti menneen vesisuksillakin. Jos tämä linkitys nyt toimii, niin Santa Cruzissa eräät rappuset näyttivät tältä:



En tiedä, kauanko tämä linkki toimii, mutta tässä uutisessa kuvamateriaalia, että miltä se muualla sitten näytti.

Se, mikä tästä paikallisesta sateesta tai myrskystä tekee kaikkien varoitusten (ja niitähän siis oli edellisenä päivänä kaikki tiedotusvälineet täynnä) arvoisen on se, että koska todellakin täällä normaalistikin sataa suhteellisen vähän, mutta viimeisen kahden vuoden aikana on satanut erittäin vähän, on maa erittäin kuivaa. Tällaisten vesimäärien imeytyminen ei ihan kuivaan maahan ole kovin nopeaa, joten esimerkiksi vuorilla mutavyöryt ovat enemmän kuin todennäköisiä. Myös kovasti vettä kaivanneiden puiden juuret ovat kuulemma normaalia lähempänä maanpintaa (en tiedä, onko tämä mahdollista, näin minulle ainakin vakuuteltiin) ja kun se maa kastuu ja on sellaista mutavelliä, niin isoja puita kaatuilee. Eikä ne puut sitten katso, että kaatuvatko autojen, talojen tai sähköjohtojen päälle, joten nämäkin sitten aiheuttivat jonkun verran ongelmia. Lisäksi taloja ei ole rakennettu yleisesti varautumaan tulviin ja tällaisiin sateisiin, eli ensimmäinen kerros saattaa olla suoraan maantasalla, eikä mitään rappusia oven edessä, saati mitään ritilöitä. Silloin on hiekkasäkit oven edessä tarpeen, jos ei halua vettä valuvan sisälle (me asutaan onneksi toisessa kerroksessa). Ja jos käy niin köpelösti että joku vesiojan tai puron reuna sortuu tai pato hajoaa, niin sitten sitä vettä on sisällä ja reippaasti. Näin valitettavasti kävi Pohjois-Kaliforniassa asuville tuttavillemme.

Ja niinhän sitä tietty voisi riemuita, että vihdoinkin sitä vettä tulee ja kuivuus väistyy. Valitettavasti yhtälö ei vaan ole ihan niin suoraviivainen. Se kaikki ylimääräinen vesi valuu helposti tuonne lahteen ja mereen, eikä siten vesivarantojen täytteeksi. Tosin niissäkin alkaa kuulemma jo pikkuhiljaa vedenpinta nousta, onhan tässä kuitenkin lähes koko viime viikko (viikonloppua lukuunottamatta) satanut ja sade on jatkunut sitten tälläkin viikolla. Tärkeätähän vesivarantojen suhteen toki on myös, että kuinka paljon tuolla vuorilla sataa talven aikana lunta, josta sitten sitä juomavettäkin sitten saadaan.

Mutta pääsääntöisesti kuitenkin jee, sataa, sataa ja sataa! Ajatella, että sekin päivä tuli, kun sateesta oikein riemuitsee - ainakin osan aikaa. :)

Muutama muukin oli hakemassa autolla lastaan koulusta torstaina. Normaalisti yli puolet lapsista kulkee pyörällä tai kävellen.
Ei mikään mestariotos ja vedenpintakin on jo melko alhaalla, mutta paikallisen kauppakeskuksen parkkipaikka näytti iltapäivällä tältä
Hätätiedotteet kännykkään ainakin toimivat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti