Puhetta, hymyä ja palvelua

Täkäläiseen palveluun on helppo tottua ja ihmisten ystävällisyyteen, vaikka se ensin alkuun tuntuukin suomalaiseen menoon tottuneesta melko hassulta. Ei pelkästään naapurit ja kaupan työntekijät tai ihmiset kauppakeskusten tai hotellien hisseissä tervehdi ja samalla kysy, että mitä kuuluu, vaan myös ihan ventovieraat saattavat tervehtiä. Kun kävelee tässä naapurustossa, niin osa vastaantulevista ihmisistä tervehtii vastaantullessa. Mutta ei se rajoitu pelkästään naapurustoon. Kun lähtee vaikka tuonne selkeästi kauemmas maastoon tai kävelypoluille lenkille, niin vastaantulevat saattavat tervehtiä iloisesti - tai vähintään hymyillä ja nyökätä.

Paikallista small talkia olisi tietty hyvä oppia heittämään luonnikkaasti. Nyt sitä tervehtii naapureita aina vaan moikkaamalla "Hi" ja sieltähän tulee heti vastaan "Hi! How are you?". Voishan sitä saada sen kuulumiskyselyn itseltäkin lähtemän suustaan automaattisesti, mutta vielä ei lähde tuo tervehdys tuollaisenaan ihan selkärangasta.

Muutama ihan konkreettinenkin esimerkki paikallisesta palvelusta ja yleisestä ystävällisyydestä tai tästä "niin amerikkalaista tyylistä".

• Olin lapsen kanssa ruokakaupassa ja yritin kurkottaa hammastahnaa hyllyltä vain todetakseni, että jaahans, taitaa ollakin loppunut. Jatkettiin matkaa, kun toinen asiakas, n. 80-vuotias nainen juoksi perään. Hän oli kuulemma huomannut, että yritin kurkotella hammastahnaa. Hänkin oli etsinyt sitä samaa ja huomannut ne siinä keskellä käytävää sellaisen ritilähyllykön alahyllyllä ja nyt hän halusi siis tulla kertomaan meille, että missä sitä on. Etten vaan joudu poistumaan kaupasta ilman sitä. :)
• Vaatekaupoissa ym. myyjät siis usein tulevat heti tervehtimään ja kysymään, voivatko auttaa jotenkin ja pyytävät tulemaan kysymään heti, kun tarvitsee apua. No, tämä on tietty ihan ymmärrettävää, varsinkin jos ovat provikkapalkalla, palvelun ja hymyilyn avulla varmasti saavat enemmän myytyäkin. Mutta joissain saa vielä parempaakin palvelua. Esimerkiksi Michael Korsin Outlet-myymälässä myyjä tuli heti paikalle, kun otin vaatteen käteeni. Hän tiedusteli, että joko minulle on valmisteltu sovituskoppi. Taisin näyttää hieman pöllämystyneeltä, kun myyjä otti kädestäni kantamani pari vaatekappaletta ja vei ne sovituskoppiin. Tullessaan takaisin hän kertoi, että vaatteet odottavat nyt minua sovituskopissa 1 ja voin mennä sinne, milloin itse haluan. Jos haluan vielä ottaa useamman vaatteen, niin minun pitää vain hihkaista hänet paikalle. 
• Ruokakaupoissakin usein kaupan henkilökunta tai viimeistään kassa kysyy, että löysimmekö kaiken tällä kertaa ok. Ajattelin ensin, että kunhan lämpimikseen kysyvät. Vähän niinkuin vakiosti kyselevät niitä kuulumisia. Kun nyt olen seurannut tarkemmin ajan kuluessa tätä, niin kyllä nuo paikalliset näyttävät vastaavan myyjälle, että mitä eivät löytäneet. Myyjä / kassahenkilö sitten kuuluttaa jonkun kollegansa paikalle ja pyytää tarkistamaan, onko kyseinen tuote loppunut vai voiko hän tuoda sen asiakkaalle. 
• Koulun vuosikirjaan voivat päättävän luokan (eli lapsen koulussa 8. luokan) vanhemmat ostaa ilmoitustilan. Ilmoitustila ei ole mikään yrityksen mainos, vaan siinä voi toivottaa omalle lapselleen terveisiä ja menestystä. Usein niissä on vanhoja kuvia lapsesta ja vanhempien tervehdys, esim. tyyliin "Onnittelut hienosti suoritetusta kouluvuodesta. Olemme sinusta niin ylpeitä. Muista, että pystyt kaikkeen, mihin vain itse haluat, kun ponnistelet tarpeeksi. Me rakastamme sinua. Terveisin, äiti ja isä." Osa pitää tätä niiiiin amerikkalaisena löpertelynä, mutta mä oikeastaan tykkään jollain tavalla tästä tyylistä. Tällä alueella on arvostetut koulut ja kouluissa kova kilpailu, varsinkin ylemmillä luokilla. Jo tällä koulutasolla lapset tekevät todella paljon hommia koulun ja läksyjen eteen, joten uskoisin, että julkinen positiivinen kannustus ei ainakaan haittaakaan lapsen kehittyvän hyvän itsetunnon tukemisessa...
•