Tahoe: lunta ja lumiketjuja

Päästiin sitten tammikuun lopulla viimeinkin Tahoelle, mutta ei se reissu ihan putkeen mennyt. Yövyttiin matkan varrella pe-la välinen yö, koska Sacramenton kohdalla on aina ruuhkaa, eikä haluttu ajaa pimeällä vuorilla, jos keli ei ole kohdallaan. Aamulla aikaisin jatkettiin matkaa, mutta ruuhkaanhan me silloinkin jouduttiin. Vuorille päästessä monet laitteli autoon lumiketjuja ja kysyin puolisolta, että eikö meidänkin pitäisi. Puoliso vaan sanoi, että vaihdetaan vasta, kun on pakko. Lunta siinä vähän sateli, mutta tiet oli vielä suunnilleen sulat, mutta kun edellä ajavilla oli lumiketjuja, niin aika hitaastihan se jono liikkui. Sen verran aurinko lämmitti tietä, että ei sitten koskaan tullut sitä kohtaa, että pitäisi ketjut laittaa. Ja siinä on sitten miehet tarkistamassa, että ketjut on, eli siitä ei ilman ketjuja tosiaan pääse eteenpäin. Mutta ei hätää. Suunnilleen kaikki paikat siinä matkan varrella myy niitä ketjuja ja sitten siinä on vielä miehiä jonossa, jotka laittaa ne paikoilleen 20-30 dollarilla, jos ei itse halua sitä tehdä. Meillä oli itsellä kyllä jo omat ketjut hankittu, mutta koskaan aiemmin ei olla niitä täällä kuivuuden riivaamassa Kaliforniassa tarvittu.

No päästiin sitten Tahoelle ja hiihtolippuja ostamaan. Paitsi ettei ostettu. Nevadan puoleisessa rinteessä kun oli sähkökatko ja se oli suljettu ja Kalifornian puoleiseen rinteeseen lipunmyynti lopetettiin suunnilleen sillä sekunnilla, kun se oli niin täynnä. Ei siinä mitään, käytiin syömässä hyvää pizzaa, käveltiin ulkona, jotain shoppailtiinkin ja katseltiin presidentinvaaliväittelyä TV:stä. Aamulla sitten aikaisin ylös, että pääsee rinteeseen. Tai sitten ei. Olisihan sinne päässyt, mutta lunta tuli sen verran ja keli oli sellainen, ettei sinne kylään edes nähnyt pilvien takaa koko vuorta, että ei se mitään kovin hienoa se laskeminen olisi ollut. Ja arvattiin myös, että kotimatka tulisi kestämään ikuisuuden, jos vasta iltapäivällä lähdettäisiin ajamaan. Käytiin sitten vielä lumisateessa kävelyllä ja tavarat autoon, lumiketjut alle (lunta oli tullut yön aikana reilut 10 cm ja tiet oli ihan valkoisenaan) ja menoksi. Paitsi ettei kuitenkaan. Siis lähdettiin kyllä ja ensimmäiset kaksi mailia menikin ihan kivasti, mutta seuraavaa kahta tuntia ei kyllä kauheasti menty mihinkään. Seuraavaan 8 mailiin kun meni kaksi tuntia, pääsääntöisesti autojonon ollessa ihan pysähtyneenä suuren osan ajasta. Ja selvisi se syykin, että miksei puoliso ollut halunnut niitä lumiketjuja alle edellisenä päivänä laittaa. Se autohan täristää niiden kanssa ihan tolkuttomasti ja todellakaan ei voi ajaa yli 25 mailia tunnissa (n. 40 km/h). Jos sitäkään. Onneksi aurinko tuli esiin ja ketjut sai poistaa ja taas lähti jono vetämään. Jo oli aikakin. Sanonpahan vaan, että kun olet n. 2 km:n korkeudessa ja nestettä pitäis juoda säännöllisesti, ettei tule päänsärkyä ja sitten olet jumissa autossa pari tuntia, että siinä saattaa alkaa olla vähän epämiellyttävät fiilikset jossain vaiheessa. No, jono siis alkoi vetää ja matka alkoi sujua oikein reippaasti, vaikka vähän vielä lunta satelikin, mutta aura-autot hoitivat hommansa ja aurinko loput (illalla oli kuulemma taas teitä ollut suljettunakin jonkun aikaa). Kaikkinensa siihen noin neljän tunnin matkaan meni kahdeksan tuntia.

Niistä lumiketjuista vielä. Ne on siis tietyissä olosuhteissa pakolliset, paitsi nelivetoisilla autoilla. Eikä niitä tarvi siis laittaa kuin vetävien pyöriin. Ne laitetaan siihen renkaiden eteen, ajetaan auto siihen päälle ja kiristetään. Mies vakuutti, että on 5 minuutin homma, mutta kyllä siinä sähläyksessä taisi vartti mennä. Meillä on niihin myös sellaiset jotkut toiset kiristimet, jotka sitten viritetään siitä renkaan päältä, jotta pysyvät varmemmin renkaassa. Kyllähän se vähän alkeelliselta talvirenkaisiin tuntuu, mutta jos niitä nyt tarvii kerran neljässä vuodessa kaksi tuntia, niin eihän sitä tietty mitään nastarenkaitakaan sellaisen vuoksi vaihdella.

No joka tapauksessa tuli käytyä Tahoella ja istuttua autossa. Positiivista on tietty se, että siellä on lunta, joka tarkoittaa juomavettä kuivaan Kaliforniaan. Alla vielä tuon viikonlopun tunnelmia kuvina. 

Siinä tuli siis talven jälkeen taas ihan täysi kevät vajaassa parissa tunnissa, kun päästiin vuorelta alas. Ja sitten tuli taas enemmänkin vettä. Ei mitään loistokkaita kännyräpsyjä, mutta viimeisessä kuvassa siis pilvet roikkuivat kummallisesti, osoittautui kunnon sateeksi.