Vielä hampaista ja terveydenhuollosta

Päivät menee hurjaa vauhtia ja sitä ei oikein ehdi saada mitään ylimääräistä aikaiseksi. Elokuun lomakuvatkin on vielä käymättä läpi ja blogitekstiä niitä kirjoittamatta. Viimeiset viikot on taas ollut kaikkea syksyn juttuja, koulun alkua, vanhempainiltoja, opinto-ohjaajalla käyntiä jne. Ja teinin hammasleikkaus.

Hammasten oikomishoidon alkuun kuuluu pakollinen röntgenkuvan otto, jotta tiedetään, että mikä hampaiden tilanne on. No, yllätys yllätys, siellähän oli sitten jumissa melkein kokonaan kehittyneet viisaudenhampaat, jotka a) kasvavat vinoon ja b) eivät mahtuisi leukaan tällä hetkellä. Teinillä on siis teinin leukaluusto, mutta aikuisen hampaat. Ja sehän tietty tarkoittaa sitä, että ne pitää poistaa mahdollisimman alkuvaiheessa oikomishoitoa, ettei niiden kasvaminen runttaa hampaita vielä enemmän.

Täällä siis nuo hammaslääkärit tuppaavat näköjään olevan melko pienillä praktiikoilla (toki tällaisia vastaavia perhelääkäreiden klinikoitakin löytyy, jotka hoitavat aivan pienellä vastaanotolla, eli koske pelkästään hammaslääkäreitä). Se siis tarkoitti, että sen lisäksi, että käymme tietyllä hammaslääkärillä, ja tietyssä toisessa paikassa oikomishoidossa, niin piti sitten vielä löytää se suukirurgi tätä operaatiota varten. Oikojahammaslääkäri suositteli tiettyä kirurgia tältä alueelta ja nyt täytyy sanoa, että käväisin vilkaisemassa vain hänen tietonsa Yelpissä ja käytiin hänen luonaan konsultaatiossa ja valittiin hänet. En siis jaksanut alkaa googlailemaan ja selvittelemään, että kuka olisi paras tähän hommaan jne. Meidän hammashoitovakuutus korvaisi kuitenkin ihan saman summan oli se leikkaava lääkäri kuka tahansa.

Konsultaatiossa kävi sitten ilmi, että lääkärin suositus ja "maan tapa" on leikata kaikki neljä hammasta kerralla kevyessä anestesiassa. Yritin siinä hetken ehdotella, että eikö ne nyt voisi ottaa yhden kerrallaan, tai paikallispuudutuksessa, mutta lääkärin mielestä sellaista kidutusta ei haluaisi kenellekään. Se yksi kerrallaan ja paikallispuudutus on se eurooppalainen tapa, täällä Amerikassa pyritään huolehtimaan, ettei jää mitään psykologisia ongelmia (juu..) siitä kivusta ja muusta, siksi humautetaan ne kevytanestesiaan ja otetaan kaikki kerralla, ettei jatkuvasti tarvi kärsiä. Kevytanestesiassa on kuulemma ikäänkuin kyllä hereillä, mutta kuitenkin ajatuksissa jossain muualla, semisti taju kankaalla, ettei kauheasti jaksa välittää mitä ympärillä tapahtuu. Yritin sitten selvitellä näitä kokemuksia muualta, että kuinka järjevää ja kivuliasta tällainen on, mutta mies ja teini oli sitä mieltä, että kaikki kerralla pois vaan.

Leikkaus sinänsä oli suhteellisen nopea, 40 minuuttia leikkauksen alusta siihen, että pääsin katsomaan teiniä heräämöön. Jossa se oli ihan sekaisin vielä siitä anestesiasta. Kuulemma teinillä on sen verran vauhdikas aineenvaihdunta, että anestesia-ainetta oli pitänyt lisäillä vähän reippaammalla kädellä. Olin varmaan itse siinä heräämössä jossain määrin shokissa, kun teini nuokkui siinä, silmät pyöri päässä ja sammalsi, jääkääreet pään ympärillä. Ja sellaisessa kunnossa se lähetettiin kotiinkin. Onneksi runsas nesteen juonti alkoi pikkuhiljaa selvittää teinin päätä, mutta kyllä mä muutaman kerran kirosin, että missä kunnossa täällä oikein lapset lähetetään kotiin toipumaan. Vastuu toki siirtyy tällöin vanhemmalle, eikä se ole sillä lääkärillä ja muulla henkilökunnalla... Ettei vaan siis haasteta oikeuteen tai jotain. Hohhoijaa. Teini ei muista leikkauksesta ja kotiin tulosta yhtään mitään, lääkärin ja hoitajan äänet oli kuulemma kuitenkin leikkauksen aikana kuullut. Puudutusainettakin olivat antaneet sen verran, että vielä 8 tuntia leikkauksen jälkeen oli kuulemma huulet tunnottomat. Ettei vaan tuntisi niin kipuja ja tulisi niitä psykologisia traumoja.. Hohhoijaa edelleen. Reseptit tuli penisilliiniin ja panacodia vastaavaan aineeseen, sekä ohje antaa 6 tunnin välein kolme Buranaa vastaavaa tablettia. Sitä kodeiinipitoista lääkettä ei edes haettu, eikä teini tarvinnut särkylääkettä leikkauspäivän jälkeen (ehkä ei olisi tarvinnut edes silloin, mutta annettiin, kun käskettiin). Mutta lääkkeiden annostusohjehan oli taas ehkäistä niitä mahdollisia kipuja ja traumoja kivusta. Paraneminen on ainakin toistaiseksi sujunut ihan hyvin. Nyt pitää enää kerran päivässä sellaisella ruiskulla huuhtoa alaleuan kuoppia, kunnes menevät umpeen. Jos jotain kipua tai turvotusta vielä tulee, niin sitten vaan takaisin vastaanotolle. Se kun kuulemma kuuluu hintaan. Jaa se hinta, 500 dollaria / hammas ja vielä 500 $ samanmoinen siitä anestesiasta. Meillä on puolison firman tarjoamista hammasvakuutuksista se kattavin, mutta ei sekään mikään kovin kattava ole, omasta pussista jäi maksettavaksi n. 40 % kuluista. Tuli vähän vanhoja aikoja ja YTHS:n hampaanpoistoa ikävä, siellä kun yhden hampaan poisto taisi maksaa aikoinaan 10 markkaa. Kyllä näillä kustannuksilla pitäisi olla nyt hammaskalusto kohta enemmän kuin tiptop.