Whistler, Kanada / Whistler, Canada

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti lähteä käymään Victoriassa, joka on saari siinä Vancouverista vähän matkan päästä. Ei oltu kuitenkaan varattu lauttareissua ajoissa, eikä sitten onnistuttu saamaan samalle päivälle lauttamatkaa sinne ja takaisin, joten suunnitelmat vaihtuivat lennossa. (Opetus: vaikka kuinka kiire olisi, selvitä etukäteen, pitääkö varata johonkin liput etukäteen.) No, jäipä jotain nähtävää seuraavallekin kerralle. Päätettiin sitten lähteä ajelemaan Whistleriin, joka on yksi maailman parhaimmista hiihtokohteista talvella, mutta joka oli ihan kiva paikka kesälläkin. Matkalla kyltit muuttuivat kaksikielisiksi, vähän niinkuin Suomessakin. (Klikkaa kuvia nähdäksesi ne isompina.)

Originally we were planning to go to Victoria, the island near Vancouver. You live, you learn. Do book the ferry tickets in advance, especially during the summer months. We did not find any tickets for a same day return tickets, so change of plan it was. Whistler is one the greatest places to ski, at least that is what I have heard. But it is not a bad pick for a summer trip either. You know that you are in the Squamish and Lil´wat native culture areas when the road signs start to have two languages in them. (Click on the pics to see them bigger.)

Whistlerhän oli se toinen paikka, jossa Vancouverin 2010 talviolympialaiset järjestettiin.

Whistler was the other place where the 2010 Winter Olympics were held (and Vancouver was the other).

Kylän ja vuorten välissä virtasi vesi, jossa voisi käsittääkseni laskea koskeakin. 

Between the village and the mountains was the rapids, where you could water raft.

Ja koska en edelleenkään ole mikään korkeiden paikkojen ystävä, en tajua, miten tungin itseni jälleen roikkumaan ilmassa. Päätettiin siis lähteä "Peak to Peak" eli huipulta toiselle -kierrokselle. Yhdellä hiihtohissillä ensin ylös..

Still not a fan of the heights. But what can you do when you are traveling to the mountains? So we bought tickets to the Peak to Peak experience. At this point I was still almost laughing. 

Whistler on karhujen kotipaikka. Kuulemma päivittäin ihmiset bongaavat noista (hiihto)hisseistä karhuja tuolta polun tai puiden reunuksilta. Meidän karhubongaukset kyllä jäivät vain näihin vähemmän eläviin versioihin. Talvella kuulemma niitä kulkee pitkin kylääkin. Pitää siis ilmeisesti mennä tännekin joskus vielä uudestaan.

I hear that Whistler is full or bears. Every day tourists spot bears from the lifts on the trails or next to the trees. Unfortunately we did not spot any. Bummer. So we had to stick with the non-lively ones pictured here.

Ensimmäisen hissimatkan jälkeen odotti kauniit maisemat.

The scenery at the first lift stop was really amazing.

Seuraava hissimatka olikin sitten näiden vuorenhuippujen välillä. Ei jääty todellakaan odottamaan sitä erikoisvaunua, jossa olisi pohja ollut lasista ja olisi voinut katsella alla olevia maisemia. Tässä vaiheessa alkoi itsellä jo vähän hymy hyytyä.

Next it was time for the Peak to Peak lift. There is at least one gondola lift that has a glas floor, so that you can see what is under you. Too extreme for me. Anyway, at this point, I was not smiling so much anymore...

Ja tottakai sieltä toiselta huipulta löytyi sitten myös palkintokoroke. Itseni ylittämisestä olisin kyllä ansainnut kultamitalin.

And of course there is more Olympic things up there. Welcome to the medal ceremony! I should have gotten a gold medal just for not freaking out in the gondola lift.

Alaskin päin olisi voinut lähteä, mutta kun nyt kerran vielä ylemmäskin yhdellä hissillä pääsi, niin ei kun sinne. Oikeasti hymy hyytyi, kun edessä ja alla oli aika karun näköistä vuorenseinämää. Mutta kun kerran täällä oltiin, niin ylös oli itsensä pakotettava.

We could have totally stayed on that level or go down, but since there was still one lift going up, up we go. I do this solely for my family and for the family experience, but I can tell you I was not smiling anymore with all that rock in front of me and under me. But up we go.

Ja oli se sen arvoista! Tämä on korkein paikka, mihin Whistlerissä voi päästä.

But it was totally – I mean TOTALLY – worth it. It was so much more beautiful than you can see it here in the photos.

Ja mikä menee ylös, tulee myös alas..

And what goes up, must come down too.

Tässä on ihan ilmainen vinkki suomalaisille hiihtokeskuksille. Tuolla oli kokonaisia hiihtohissejä pelkästään pyörille. Eli pyörät vaan hissiin, itse perässä toiseen (tai ennen, en ole ihan varma), ja eikun sitten vaan ylhäältä pyörällä mäkeä alas.

There were a lot of mountain bikers, too. You just put your bike on the bike lift, go to another one yourself and up you go. And go down superfast with your bike. That looked like a bunch of fun actually.

Whistlerissä on alkuperäiskansojen The Squamish and Lil´wat people cultural center -kulttuurikeskus. Valitettavasti sitä oltiin jo melkein sulkemassa, kun oltiin siinä nurkilla. Olisi varmaankin ollut vierailemisen arvoinen, tämä kuva on ala-aulasta, mistä olisi voinut ostaa pääsyliput.

There is a The Squamish and Lil´wat people cultural center in Whistler, but we did not have time to go there really. I did go to their gift shop and bought a beautiful whale scarf. I hear it is really worth a visit though, if you have time.

Takaisin Vancouveriin ajellessa nähtiin tällainenkin. Yllätys yllätys, ei tietenkään nähty yhtään oikeaa valkopäämerikotkaa, siksi on kuva vaan kyltistä.

We passed the winter home of the bald eagles. Since we did not see any eagles, I have to share the picture of the sign at least...

Kanadalaiset sitten näyttävät rakastavan vaahteroitaan. Vaahteranlehtikuvia oli joka paikassa bensapumpuista tienviittoihin.

The canadians seem to love their maple leafs. They are just everywhere. :)

Matkan varrella Whistleristä Vancouveriin on kait useampiakin vesiputouksia, mutta nämä Shannon Falls -putoukset ovat niin lähellä tietä, että ne kannattaa kyllä käydä kurkkaamassa, jos tuolla ajelee. Elokuussa tosin oli vettä jo vähän vähänlaisesti.

The Shannon Falls are really close to the highway, so we stopped there briefly too. In August there is not so much water anymore, but this would be probably really beautiful in the spring. But since I am from a relatively flat country with no falls coming from the mountains, any waterfall just look awesome.

Ja sitten vaan takaisin hotellille, syömään ja nukkumaan. Ei tarvinnut vuoristoilman jälkeen paljon nukkumattia odotella.

And so it was time for dinner and sleep. A lot of sleep.