Sivut

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Vähän lientynyttä opiskelupanikkia (tai: Opiskelupaniikkia, osa 2)

Koska siis meinasi mennä hermot ja potkin henkisesti itseäni persuuksille, että olen niin pihalla kaikista niistä SAT-testeistä ja college-hauista ja muista, niin päätin sitten lainata kirjastosta pari opusta aiheeseen liittyen. Virhe. Paha virhe. Tai no, rehellisesti sanottuna sai niistä jostain jotain hyödyllistä tietoakin, mutta.. Iski pahempi paniikki. Ne kirjat näyttää olevan kirjoitettu parhaisiin yliopistoihin pyrkiville ja niiden mukaan peli on tässä jo pikku hiljaa menetetty. Jotta niihin huippuyliopistoihin ja muihinkin hyviin yliopistoihin pääsisi, niin tässä vaiheessa teinillä pitäisi olla jo kasa kaikenlaisia palkintoja ja tunnustuksia, vähintään pari AP-kurssia suoritettuna tai ainakin valittuna ensi vuodeksi, muutama sata tuntia vapaaehtoistöitä tehtynä ja ainakin pari kesää vietettynä jossain yliopiston kesäkursseilla. No ei ole. Mitään niistä. Päätin sitten pistää kirjat kiinni ja palauttaa ne kirjastoon. Ja ottaa taas sen suomalaisen maalaisjärjen avuksi. Ollaan oltu täällä vasta kolme vuotta, joten ei mitenkään voi esimerkiksi enkku olla natiivin tasolla. Ja kyllä kesäisin pitää myös tehdä muutakin kuin opiskella. Ja sitten päätettiin nyt keskittyä vaan siihen enkun preppaamiseen.

Ei siis laitettu teiniä mihinkään kalliille kurssille, vaan käydään nyt ensin kielioppi yhdessä läpi. Annan tässä kolmen viikon ajan teinille aina viikoksi tehtävät. Eli mikä osio luetaan kieliopista ja sitten kirjoittaa sivun verran tekstiä, jossa osoittaa osaavansa käyttää niitä juttuja. Esimerkiksi tälle päivälle oli ohjelmassa pronominit ja tekstin aiheena oli "A man has some apples". Tekstissä piti käyttää niin persoona-, possessiivi-, refleksiivi-, demonstratiivi-, interrogatiivi-, indefiniitti- kuin relatiivipronominejakin ja merkitä ne tekstiin. Tämä on oikeastaan oikein hauska tapa äitinäkin nähdä, että mitä ja miten se teini oikein kirjoittaa. Tarinoiden keksiminen kun ei ole koskaan ollut tuon lempijuttuja. Mä sitten töissä lounastauolla luen tekstin ja kommentoin. Ja illalla voidaan sitten yhdessä katsoa jotain hankalia kohtia, jos niitä oli. En toki luota omaan kielitaitooni niin 100 %:sti, että kaikki mahdolliset ongelmakohdat sieltä löytäisin. Konsultoinkin sitten erästä työkaveria parin prepositioilmaisun oikeellisuuden suhteen.. Ja siis ihan pelkästään minun taitojeni varassa ei olla muutenkaan. Löydettiin itse asiassa Courserasta kirjoittamisen verkkokurssi, joka alkaa kolmen viikon päästä ja jonka teini aikoo suorittaa sitten. Mutta ensin vaan pitää hanskata tämä peruskielioppi ennen kuin voi harjoitella enemmän sitä kirjoittamista. Että mennään askel kerrallaan. Ja panikoidaan sen jälkeen sitten vasta niitä muita juttuja. Ja onneksi niiden huippuyliopistojen lisäksi on kymmeniä ja satoja muita vaihtoehtoja.

Ystäväni oli muuten tänään töihin ajellessa kuunnellut radiota ja siellä oli kuulemma juuri silloin tullut juttua, miten Kaliforniassa (tai muissakaan osavaltioissa) näiden englanti toisena kielenä oppilaiden kielitaito ei nouse natiivin tasolle, vaikka kuinka aikaisin englannin opiskelun aloittaisi. En löytänyt sitä juttua tai muutakaan tuoretta artikkelia, mutta samaa asiaa on aiemmin käsitelty muun muassa täällä. Eli ei olla yksin tän jutun kanssa.

2 kommenttia:

  1. Heippa taas!
    Tämän lukuvuoden aikana olen osallistunut muutamiin meidän koulupiirin ELL-vanhemmille suunnattuihin tilaisuuksiin. Ainakin täällä tavoitteena on, että sujuvan kielitaidon taso saavutettaisiin viidessä vuodessa. Osa saavuttaa sen jo aikaisemmin, osa myöhemmin. Jos oma kieliyhteisö on suuri ja vahva (esim. espanja) ei painetta englannin oppimiseen on sillä tavalla kuin meillä pienten kieliryhmien edustajilla.

    Kovasti noissa tilaisuuksissa on korostettu sitä, että etenkin ala-asteikäisten oppilaiden englannin oppimiseen vaikuttaa paljon kodin ja vanhempien asenne ja valveutuneisuus. Asia on toki kaksijakoinen, kun samalla pitäisi säilyttää se omakin kieli elävänä.

    Meidän perheen lapsista toinen tuli tähän maahan ummikkona ja toinen suomalaisen ala-asteen enkun tiedoilla. Olemme koko ajan puhuneet suomea kotona ja molemmilla oli vahva suomen kielen luku- ja kirjoitustaito tänne tullessamme. Hyvä oman kielen lukutaito on mielestäni kyllä auttanut englanninkin omaksumisessa. Nykyään molemmat lukevat kaunokirjallisuuttakin pääasiassa englanniksi ja siitä on ollut hyötyä myös omien tekstien kirjoittamisessa.

    Tsemppiä teille kieliopin preppaamiseen! Huoli pois, hyvä siitä tulee!

    Laitan tähän yhden linkin, jossa on mielenkiintoista tilastotietoa. Sivusto onkin ehkä tuttu jo entuudestaan. http://www.migrationpolicy.org/article/limited-english-proficient-population-united-states

    VastaaPoista
  2. Joo, no täällä ihan suoraan sanoivat silloin, että ELL-ryhmästä middle schoolissa pois siirryttäessä ns. akateeminen kielitaito on noin 3-4-luokkalaisen tasoa. Eli reippaasti jäljessä joka tapauksessa.

    Meillä teinin kielitaito on hyvä ja oli ELL:ssä vain reilun vuoden. Mutta kukaan ei ole kauheasti sen jälkeen sitä seurannut, yksi ELL-testi muistaakseni koulussa tehty sen jälkeen.

    Ongelmahan täällä on sen törkeän kalliin preppausfirman, ja paikallisten tuttujenkin, mukaan, että kielioppia ei itse asiasa varsinaisesti kauheasti koulussa opeteta. Meille tämä selvisi vasta tosiaan, kun teini teki SAT-harjoituskokeen. Tuplanegaatiot, pilkkusäännöt ja sellaiset on ihan hukassa, kun niitä ei ole mitenkään missään opetettu tai painotettu. (Siellä ELL:ssä kävivät lähinnä läpi verbien aikamuotoja ja jotain pientä, mutta koska tuo hyppäsi lukukausien välillä aina seuraavaan ryhmään, ei siitä kovin järkevää jatkumoa tullut.) Epäsäännölliset verbit ja pääosan taivutuksista teini on toki oppinut ihan huomaamatta kielitaidon karttuessa. Nyt pitäisi vaan ne loputkin saada edes aktiivisesti tutuiksi. Toki kirjallisuutta lukemalla kielitaitokin kehittyisi, mutta siihen vaadittaisiin paljon aikaa.

    Enkku on kuitenkin pääsääntöisesti ihan helppo kieli. Eri asia on ne SAT:hen vaadittavat sivistyssanat. Mutta niitä ei onneksi enää painoteta ilmeisesti niin paljon tuossa uudessa SAT:ssa, joka on kyllä hyvä. Niistä itellekin suurin osa on iha hepreaa.. http://www.majortests.com/sat/wordlist.php

    Niin juu ja viime vuonna tekivät jonkun testin koulussa. Ei se varsinaisesti mikään ammatinvalintatesti ollut, mutta sen mukaan teinin osaaminen matikassa ja luonnontieteissä oli hyvä, mutta enkku oli alle keskitason. Niin uraksi testi suositteli sitten muun muassa poliisin uraa. Siinä ei sitten vissiin tarvi niin kieltä osata.. :D

    VastaaPoista